perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulu panee muistelemaan


Kun synnyin oli sota.

Kun aloitin koulun, skimbasin Manskulta Laakson skuijien halki Eltsun kansikseen.

Tuntematon kuvaaja/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Opparin aloitin Krunikassa, jonne ajettiin Tölikästä sporalla. Keväisin ja syksyisin vaunut olivat avovaunuja.

Kun muutin Krunikaan, luudattiin kartsoilla ja klitsuissa, skrinnattiin Pohjoisrannassa jäällä, flaidattiin Skattan jengejä vastaan ja stikkailtiin snögeboltseilla rottia, jotka tulivat skruudaan mummojen sorsille heittämiä pullanpaloja. Onneksi oli myös partsika. Siellä oppi sentään jotain viisastakin.

Ei ollut tietookaan tietokoneista. Telkkarikin tuli meille vasta 1955.

Skrivasin stuiduksi Ressusta 60-luvun alussa. Vietin monimuotoista ylioppilaselämää, jossa varsinaiset matikan opinnot etenivät verkkaista tahtia, kuitenkin edeten. Laskutikun ja logaritmitaulukon käyttötaito kehittyi ilmiömäiseksi. Niitä ei käytä tänään enää kukaan, ainakaan Suomessa.

Intin jälkeen 1965 lipsahdin kesäduuniin reikäkorttioperaattoriksi Posti- ja lennätinhallitukseen. Sain myös kunnian raijaa ulos viimeiset IBM:n 14-sarjan tietokoneet ja tuoda sisälle uudet IBM:n 360-sarjan koneet. Siitä alkoi, lähes vahingossa, 40-vuotinen työura tietotekniikan parissa.

Tietotekniikan tuoma muutos elämänmenoomme reilun 40 vuoden aikana on ollut käsittämättömän raju. Tietokone- ja tietojärjestelmiä on mennyt ohi lukuisia ja koko ajan on opittava uutta entistä kiihtyvämmällä vauhdilla. Mikään ei toimi kuin ennen. Nykyään maailma lähes pysähtyy jos tietojärjestelmät haavoittuvat. Ja vaarana on ihmisten syrjäytyminen, jos osaaminen ja omassa käytössä oleva tekniikka ei pysy ajan tasalla.

Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
2000-luvun alkuun asti tietotekniikkaa käytettiin pääasiassa yritysten ja julkishallinnon omia työntekijöitä varten, helpottamaan ja tehostamaan heidän toimintaansa. 1990-luvulla alettiin kehittää järjestelmiä, jotka palvelivat suoraan asiakkaita. Tuli ajanvarausjärjestelmiä, tietopalvelua, sähköistä kauppaa, tms. Varsinainen läpimurto tällä alueella tapahtui kuitenkin vasta 2000-luvun alussa. Ja tänä päivänä melkein kaiken voit tehdä tai pitää tehdä netin välityksellä. Kolumneissa kirjoitellaan jo, että lääkäripalvelut hoidetaan netissä virtuaalitohtorin avulla ja vihkimiset Skypellä tai Youtubella virtuaalipapin toimesta.

Erilaisissa juhlapuheissa kyllä muistetaan, että on olemassa kansalaisryhmiä, joilla on vaikeuksia hyödyntää kiihtyvän kehityksen tuloksia. Rakennemuutosten ja kustannussäästöjen paineessa kuitenkin nämä kansalaisryhmät monesti jätetään sivuun. Esimerkkinä vaikkapa Helsingin kaupungin SATKA-projektissa käynnistetyn toiminnan lopettaminen. Enter ry ja sen kaltaiset toimijat paikkaavat näitä aukkoja mahdollisuuksiensa puitteissa.

 Enterissä kehitämme taitojamme tietotekniikan tarjoamien palvelujen hyväksikäyttäjinä ja siirrämme osaamistamme kanssaeläjillemme. Tavoitteena on, että heidän kykynsä hyödyntää palveluja kehittyisi. Ja toimintahan on meille enteriläisille harrastus, jolla rikastutamme varsinkin omaa elämäämme, mutta myös vertaistemme.

Vuosi 2013 on ollut Enterissä vilkas. Jäsenmäärämme on kasvanut huimat toista sataa eli lähes 50 prosenttia yli 350:een. Erilaisia tilaisuuksia opastuksina, tietoiskuina ja jäsenretkinä on ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna merkittävästi enemmän. Myös jäsenistölle suunnatussa tiedotustoiminnassa olemme olleet aktiivisempia ja se on näkynyt tilaisuuksien osallistujamäärien sekä Ikinörtin lukijamäärän kasvuna.

On mukava havaita, että yhdistyksemme kiinnostaa monia ja että sen toimintaan halutaan aktiivisesti osallistua. Meidän tulee olla yhdistyksen jäseninä tyytyväisiä itseemme ja onnistumiseemme. Sen lisäksi haluan erityisen huomion kohdistaa yhdistyksen hallituksen jäseniin sekä toiminnan koordinaattoriimme Juuliaan, jotka kukin omalla panoksellaan ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintaamme. Se on luonut pohjan sille, että saamme kokea onnistumisen tunteita.

Vuosi 2014 on ovella. RAY myönsi meille toimintatukea myös ensi vuodelle. Helsingin kaupungin tuen osalta olemme epäselvässä tilanteessa. Se tuntuu käsittämättömältä, kun huomioidaan suuri työmme kaupungin senioreiden vertaistukihenkilöinä. Toivokaamme, että tämäkin asia ratkeaa kannaltamme positiivisesti lähiaikoina. Varmaa kuitenkin on, että harrastuksemme tietokonetaitojemme kehittämisessä ja vertaistuen antajina jatkuu myös ensi vuonna. Se on vaan niin kivaa.

Vietetään mukava rauhaisa joulu ja vaihdetaan vuosi luottavaisin mielin.
Raimo Anttila



perjantai 13. joulukuuta 2013

Blogeista viisi vuotta sitten - ja nyt

"Selailin kurssitarjontaa Talkoorenkaan kurssioppaasta. Jaa, blogikurssi, mielenkiintoista! Mikä on blogi? Sanan olin kuullut. Kaikkihan nykyään, poliitikkoja myöten kirjoittelevat internettiin päiväkirjaansa.

Minä en ainakaan ala kirjoittaa päiväkirjaani kaiken kansan luettavaksi, päätin. Ilmoittauduinpa kuitenkin kurssille, jotta tietokonetuutorina ainakin tietäisin, mistä on kyse, kun puhutaan blogista.

Miksi haluan perustaa blogin

 Miksi haluan perustaa blogin, kysyttiin kurssilla.
Haluanko? Olinhan tullut kurssille vain selvittääkseni, mikä on blogi.
No, pitääpä miettiä miksi. Vaikeaa. Enhän ole oikeastaan minkään alan tietäjä. Mitä minulla on sellaista sanottavaa, joka voisi kiinnostaa jotain tuiki tuntematonta. Ja entä sitten? Onko silläkään minkään valtakunnan merkitystä. Alan ihan oikeasti miettiä, miksi haluaisin perustaa blogin.
Harrastukset tai aiheet, joista voisi kirjoittaa blogissa
Kasvit, tulee ensimmäiseksi mieleeni. Onhan minulla jo useitakin kasviharrastajien verkostoja, joissa voin vaihtaa mielipiteitä samanmielisten kanssa. Voisiko siitä löytyä vielä jokin mielenkiintoinen lähestymistie päiväkirjakirjoitteluun?

Atk? Siitäkin piiristä olen jo löytänyt samanmielisiä. Onko minulla mitään uutta annettavaa sillä sektorilla? Tuskin.

Vapaaehtoistoiminta ylipäätään? Liian pitkä tie päiväkirjanomaiseen tekstin tuottamiseen.

Yksinäisyyden torjunta? Ei todellakaan. Jo nykyisten ystävien tapaaminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii ponnisteluja. Sitä paitsi viihdyn ihan hyvin omissa oloissanikin – välillä.

Vaikuttaminen? Ei kiinnosta.
Muuta pohdittavaa 
Päätän kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen blogisivuni rakkaimmasta harrastuksestani, puutarhanhoidosta. Jo blogisivun nimeäminen on haaste. Mikä nimeksi? Miksi?

Entä kirjoitanko omalla nimelläni vai nimimerkillä? Mieleen tulee jo nykyinen roskapostin määrä. Omalla nimellä kirjoittaminen ei houkuttele. Päätän kätkeytyä nimimerkin taakse. Olisiko nimimerkki yleinen vai vain perhepiirin tiedossa? Salasanakin pitää miettiä, jotta muistaisi sen, eikä se olisi helposti arvattavissa.

Mikä olisi blogialusta? Tässä löytyy lukematon määrä vaihtoehtoja, enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin. Kurssin taustavaikuttaja helpotti kuitenkin valintaa, joten aloitimme tutustumalla valmiisiin tarjolla oleviin blogipohjiin. Valitsin vuodatus.net-sivuilta yhden neljästä, enkä ole vielä tänä päivänä ajatellut oman blogipohjan suunnittelua. Tuskin osaisinkaan toteuttaa sellaista.

Kurssilla tuli paljon sellaisia käsitteitä, joita vieläkin kypsyttelen, enkä välttämättä ymmärrä sittenkään, mistä on kysymys.
 Blogikirjoittelun harjoittelua
Eräs kurssin ahaa-elämys oli, kun opin linkittämisen. Olen vieläkin haltioissani tästä uudesta oppimastani taidosta. Haluaisin vielä oppia tekemään linkin, joka aukeaa uuteen ikkunaan. Kuvien lisääminen blogiin oli helppoa, koska osasin sen ennestään.

Eräs kurssin tehtävistä oli kirjoittaa mielipideteksti jostain aamulehden otsikon aiheesta, kolme kappaletta, mielipiteitä herättävää. Tein työtä käskettyä, mutta en erityisemmin ole sen lajin osallistujia. Mitä väliä minun mielipiteelläni on jostain ajankohtaisesta. Noitahan saa lukea kyllästymiseen asti. En julkaissut tekstiäni.

Kaikkia kursseilla saamiani oppeja ja ajatuksia pohdittuani, sain yhtenä yönä (olen yökirjoittaja) päähäni, mistä haluan kirjoittaa.

Aikaisemmin öisin tuli ikäviä ajatuksia, jotka halusin kirjoittaa pois vaivaamasta mieltäni. Ne kirjoitin vain itselleni. Nyt blogikurssilla löysin yllättäen iloisia asioita, jotka halusin jakaa perheelleni ja samanmielisille. Halusin kirjoittaa muistiin lasten ja lastenlasten tärkeinä pitämiäni sanomisia sekä muistoja omasta lapsuudestani.

Palautteen saaminen, mieluimmin positiiviseen vivahtava, on yksi blogikirjoittelun mielihyvää tuottava elementti. Omalta lapselta saatu kannustava palaute, jossa haluttiin lisää muisteluita, oli jo sellainen viesti, että vaikka kukaan muu ei lukisi näitä juttujani, niin kirjoitanpa niitä sitten muistiin omille lapsilleni ja lastenlapsilleni. Yllättävää on, että joku aivan vieraskin henkilö on eksynyt sivuilleni, miksi ja miten on mysteeri, ja antanut palautetta on hämmästyttävää, imartelevaakin.

Jos olet jaksanut lukea tähän asti, saatat jaksaa lukea blogisivuanikin, joka elää, kun jaksan muistella. Www.taimipike.vuodatus.net
 Vallaton mummeli

Näin kirjoitti Pirkko Kyttälä vuonna 2008.  Hänestä tuli kuin tulikin aktiivinen bloggaaja, jonka juttuja olet saattanut lukea tietämättä kirjoittajaa. Monien bloggaajien tapaan Pirkko itse on pysytellyt taustalla ja antanut aliastensa kertoa hauskoja tarinoita, hyödyllisiä kuvauksia puutarhanhoidosta (pikantisti kasvien nimet latinaksi), kuvauksia käsityö- ja puutarhamatkoiltaan. Onpa joukossa myös yksi "muotiblogi". Pirkko  on julkaissut noin 300 juttua. Koska jutut ovat melko lyhyitä, voi niitä suositella ”päivän mietelauseiksi” – melkein vuoden joka päivälle löytyisi blogiarkistoista juttu.  Vanhimmat jutut ovat Hallittua kaaosta -blogissa ja vuoden 2013 alusta  Vallaton mummeli -blogissa.

  Pirkon blogien kuvat ja kollaasit ovat tutkimisen arvoisia  (tässä kuvakaappauksia blogeista)
blogitoimitus

Haaste Ikinörtin lukijoille

 Ylläoleva kirjoitus toimikoon innoitteena enteriläisille ja muillekin Ikinörtin lukijoille.
Olisi mukava lukea lukijoidemme juttuja, vaikkapa tietotekniikan hyödyntämisestä erilaisissa harrastuksissa. 

Entä jos lastenlapset innostuisivat kirjoittamaan siitä, miten mummi tai vaari klaaraa tietotekniikan parissa?  Jos kirjoitustaito ei vielä ole hallussa, miksipä ei voisi piirtää hienoa kuvaa isovanhemmasta tietsikan tai kännykän kanssa.  Kyllä mummi/vaari varmaan mielellään sitten skannaa kuvan ja lähettää sen tänne “toimitukseen”.  (Teoksen kohteen nimeä ei julkaista, jos itse kohdehenkilö niin toivoo.)  Taiteilijan etunimi ja ikä olisi kiva julkistaa teoksen kanssa.  

Jos vaikkapa joulunpyhien välissä tulee inspiraatio kirjoittaa juttu, ehkäpä muistellen, mietiskellen, toiveajatellen tai muuten vaan kertoen, jaa se meidän muiden kanssa! Julkaisemme vuoden mittaan mielellämme erilaisia kirjoituksia Ikinörtissä.  Ota yhteyttä sähköpostilla enter.tiedotus@gmail.com

 Juttutuulta toivotellen!
Enter Viestintä

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Palkintona hymy

Sitä tunnetta ei voita mikään.
Suu on leveässä hymyssä eikä suupielet laske millään.
Opastus on juuri päättynyt ja henkilö on kiitellyt avusta.
On saattanut jopa kätellä tai antaa lämpimän halauksen.
Tulee hyvä mieli kun tietää tehneensä toisen ikionnelliseksi, kun kännykkä - tai tietotekniikkapulma on ratkennut tai on osannut neuvoa hänet paikkaan, jossa pulma ratkeaa. Sen lisäksi tulee vielä hyvä mieli siitä, että on taas itsekin oppinut pikkuisen lisää.
Tänä syksynä Enteriin on tullut paljon uusia opastajia ja 14 heistä osallistui uusien opastajien perehdytysjaksoon, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Perehdytysjakso toteutettiin yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa ja tarkoitus on toteuttaa sellainen tästä lähin kerran vuodessa.
Perehdytysjaksoon kuului 6 tapaamista ja siinä keskityttiin tiedonhankintataitoihin. Jaksolla oli myös mukana Enterin konkariopastajia jakamassa vuosien varrella kertynyttä tietouttaan.

Perehdytysjakson tapaamiset pidettiin Työväenopiston tietokoneluokassa,
ja kuten ilmeistä voi päätellä, kivaa oli.
Viimeisellä kerralla pidettiin nyyttärit ja jaettiin osallistumistodistukset.

Enterin puheenjohtaja Raimo Anttila piti puheen uusille opastajille nyyttäreiden lomassa
Uusi opastaja Sirkka vastaanotti todistuksensa Työväenopiston it-suunnittelija Juhana Mykrältä ja
Enterin toiminnan koordinaattori Juulia Anderssonilta
Haluaisitko sinäkin toimia opastajana kännykän tai tietotekniikan käytössä?
Opastajalta ei vaadita muuta kuin intoa toisten auttamiseen sekä kiinnostusta omien tietoteknisten taitojen ylläpitämiseen - mikään tekniikka-alan asiantuntija ei tarvitse olla.
Enter tarjoaa opastajille monenlaista tukea sekä mahdollisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Jos haluat liittyä opastajien hymyilevään joukkoon, ota yhteyttä enter.juulia(at)gmail.com

Juulia Andersson
   

perjantai 29. marraskuuta 2013

Minkälaisen puhelinliittymän hankkisin?

Minut sai kirjoituspuuhiin seuraava keskustelu erään seniorikansalaisen kanssa:

”Kato, mulla on uusi puhelin. Se on mun pojan vanha puhelin. Pari päivää on kulunut ja osaan jo soittaa sillä.”
”Mitä sä aiot tehdä sillä ?”
”Soittaa ja tekstailla varmaan, kunhan opin.”
”Aiotko sähköposteilla, surffailla netissä, facebookkailla, jne ??”
” En kyllä viitsi. Mulla on läppäri täällä kotona ja sen kanssa noi tollaset voi kivasti tehdä. En mä halua ratikassa räplätä puhelinta.”
”Paljonko sä maksat sim-kortista ?”
”Noin 30 euroa kuukaudessa.
”Se on aika paljon pelkästä puhumisesta ja tekstailusta.”
Tämän seniorin tapaus on ehkä aika yleinen esimerkki siitä, miten meille myydään nykyään ylipalvelua kovaan hintaan, kun emme itse oikein ole perillä kaikista hienouksista ja niiden tarpeellisuudesta.

Kun lähdemme kauppaan sopimaan kännykkäliittymästä, niin ainakin seuraavat asiat tulisi olla selvillä siitä tavasta, jolla kännykkäämme käytämme tai aiomme käyttää:

  1. Paljonko suurinpiirtein puhun puheluita kuukaudessa. -  Asia selviää katselemalla muutamaa viimeisintä puhelinlaskua.
  2. Paljonko tekstailen kuukaudessa. - Selviää myös puhelinlaskuista.
  3. Aionko käyttää puhelimella nettiä, eli lukea ja lähettää sähköposteja tai muuten vain surffata netissä.
  4. Aionko latailla netistä musiikkia, kuvia ja muuta mukavaa.
  5. Onko tärkeätä, että yhteystietoni ja kalenterini päivittyvät automaattisesti netin kautta läppärini/tablettin muistisyövereihin ja päinvastoin.
  6. Aionko surffailla netissä myös ulkomaanmatkojeni aikana. Jos en, niin ehdottomasti sim-kortille sulku Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvasta surffailusta eli dataverkkovierailuista.
Jos vain puhut ja tekstailet esimerkiksi noin 100 puhelua ja 25 viestiä kuukaudessa, niin saat liittymän varmasti alle 15 euron kuukausimaksulla. Parhaassa tapauksessa jopa 10 euron pintaan.

Jos aiot myös surffailla, niin perussurffailuun riittää tänä päivänä hyvin 3G-verkko. Tällaisen palvelun saa rajoittamattomalla tiedonsiirtomäärällä alle 20 euron kuukausimaksulla.

Hyvä on myös muistaa, että määräaikaisen sopimuksen voi aina muuttaa kattavammaksi ja kalliimmaksi. Siis kannattaa ehkä aina aloittaa halvemmalla ja jos sitten käyttö osoittautuu rankemmaksi, niin ei kun muuttamaan sopimusta.

Varmasti myös 30 euron kuukausimaksun sim-kortti on myös monelle paikallaan, mutta silloin puhelimen käyttö on laajaa ja monipuolista sekä netin palvelujen käyttö voi tapahtua milloin ja missä vain.

Tämä juttu lähti liikkeelle semmoisen vehkeen käytöstä, jota ensisijaisesti ja melkein pelkästään haluaisimme kutsua puhelimeksi, mutta jolla voi myös välittää tekstiviestejä. Lisänä mahdollisesti pientä surffailua netissä. Tässä tapauksessa kuukausiveloitus pyörii 10 – 15 euron paikkeilla.

Jos operaattori ehdottaa kovempaa hintaa, niin kannattaa kysyä, että miksi juuri minun kannattaisi maksaa enemmän. Jos puhut vähän (reilusti alle 100 puhelua kuukaudessa) ja tekstailet myös vähän, niin kannattaa selvittää, mitä maksaa palvelu, jossa jokainen tapahtuma veloitetaan yksikköhinnalla.

Jos sitten haluan surffailla puhelimella ja mahdollisesti yhdistää puhelimen ja läppärini/tablettini operaattoripalvelut, niin asia menee mutkikkaammaksi. Enter ry aikoo kevään 2014 aikana järjestää   tätä tilannetta valaisevan tietoiskutilaisuuden.

Alla vielä linkkejä operaattoreiden palvelusivuille ja palveluiden vertailupalveluun:

Operaattoreiden linkkejä   
(29.11.2013)






Laskuri liittymien vertailuun


Tämän jutun kirjoitteli ja kokosi Raimo Anttila, kommentoijina Lea Grönlund ja kännykkäopastajia



perjantai 22. marraskuuta 2013

Syyskokouskuulumisia

Yhdistyksemme syyskokous pidettiin Työväenopistolla ke 20.11.  Paikalle saapui reilut kolmekymmentä enteriläistä ja puheensorina täytti kokoushuoneen, kun vanhat ja uudet jäsenet vaihtoivat alkuun kuulumisia kahvikupin ääressä. 


Ennen varsinaista jäsenkokousta on perinteisesti kuultu esitys jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Tänä vuonna oli puhumaan kutsuttu aluesihteeri Olli Nordberg Kynnys ry:stä, aiheena esteettömyys. Saimme kuitenkin konkreettisen esimerkin siitä, kuinka vaativaa on fyysisen esteettömyyden järjestäminen jopa esteettömäksi luokitellussa rakennuksessa: Ollin pyörätuoli ei olisi mahtunut Opistotalon porrashissiin, joten hänen esityksestään oli luovuttava!  ENTER ry:stä löytyy onneksi myös oma asiaan perehtynyt jäsen, Henry Haglund, joka kertoi meille verkkopalvelujen esteettömyyttä koskevan lainsäädännön valmistelusta EU:ssa ja Suomessa.

Raimo Anttila avasi kokouksen                          Henry Haglund puhui esteettömyydestä

Jäsenkokous alkoi ja järjestäytyi monien vuosien perinteiden mukaisesti Timo Puskan toimiessa kokouksen jämeränä puheenjohtajana.  Toiminnan koordinaattorimme Juulia Andersson esitteli vuoden 2014 toimintasuunnitelman, ja pienten tarkistavien kysymysten jälkeen se sekä talousarvio hyväksyttiin.  Kuten monilla muillakin yhdistyksillä, paljon riippuu RAY:n tulevasta avustuspäätöksestä. Onneksi meillä on vielä jonkin verran puskuria jäljellä edellisvuosista. Jäsenmaksu henkilöjäseniltä pidetään ennallaan 25 eurossa, yhteisöjäsenien vuosimaksu nostetaan 500 euroon.

Enteriläisten puheenjohtajana jatkaa Raimo Anttila.  Nykyisestä hallituksesta eroamassa ovat Urho Karjalainen, Kati Roiha ja Ritva Vartiainen.  Heidän tilalleen valittiin uudet jäsenet, ja näin hallituksen kokoonpano vuonna 2014 on seuraava:
Raimo Anttila (pj), Sirpa Illman, Unelma Krakau, Seppo Kurkinen, Tarja Toiviainen, Helena Venäläinen, Aulikki Uusitalo-Kasvio.  Varajäsenet: Tapio Hietamäki, Eva Korkiala-Blomqvist, Marjatta Louhos ja Olli Uotila.

Toiminnantarkastajana toimii jatkossa Urho Karjalainen ja hänen varamiehenään Simo Kännö.  Kiitokset menevät monivuotiselle uskolliselle toiminnantarkastajallemme Olavi Mattilalle hänen tekemästään arvokkaasta työstä.

Kiitos myös hallituksen jättäville konkareille tuloksellisesta työstä meidän kaikkien enteriläisten hyväksi! Tervetuloa remmiin uudet aktiivit, onnea ja tarmoa kaikille seuraavaan toimintavuoteen!

Virallinen syyskokouksen pöytäkirja julkaistaan Entersenior.fi-sivuston Jäsenhuoneessa myöhemmin.

Marraskuun pimeys on aika kaikkinielevää ainakin täällä Etelä-Suomessa. Pidetään silti mieli valoisana!

Enter Viestintä
Kuvat Tapio Hietamäki

perjantai 15. marraskuuta 2013

Jäsenretki Tallinnan Merimuseoon ja Kadriorgin palatsiin

Venäjän tsaari Pietari I Suuri rakennutti 1700 luvun alussa enteriläisten kulttuuriretken kohteiksi Tallinnaan kaksi upeata ja mielenkiintoista mutta hyvin erilaista rakennusta. Toinen rakennettiin vesitasolentokoneiden hangaariksi ja toinen tsaarin perheen kesäasunnoksi. Nyt halli ja palatsi ovat upeita museoita, joissa voi tutustua Suomenlahden merilinnoitusvyöhykkeen ja Viron merenkulun historiaan sekä barokkipalatsiin jossa on myös esillä Viron taidemuseon taidetta.

Kolmekymmentäyksi enteriläistä ystävineen kävi keskiviikkona 30.10. tutustumassa tsaarinajan historiallisiin kohteisiin, joissa molemmissa oli opastetut tutustumiskierrokset. Myrskyn jälkimaininkien keinutuksessa seilattiin Finlandia-laivalla Tallinnaan. Laivan kokoustilassa keskusteltiin puolentoista tunnin ajan Raimon johdolla Enterin toiminnan ajankohtaisista asioista sekä tablettitietokoneiden toiminnoista ja käyttökokemuksista. Keskustelu oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja innosti huolehtimaan tablettien opastuksen taidoista sillä Joulupukki on luvannut kaikille kilteille senioreille lahjaksi tablettitietokoneen.

Kuulimme myös Henry Haglundin tietoiskun julkisen hallinnon tuottamien verkkopalveluiden esteettömyyttä edistävän EU-direktiivin taustasta ja tavoitteista. Direktiiviehdotus on parhaillaan EU:n jäsenmaiden virallisessa käsittelyssä - myös Suomessa, missä asiaa vastuullisena tahona hoitaa valtiovarainministeriö.

Ensimmäinen kohteemme Tallinnassa oli Merimuseo Lennusadam, joka on vesitasolentokoneiden halleihin rakennettu museo. Merimuseossa tutustutaan merenkulun ja ilmailun historiaan. Hallilla on laajuutta 8 000 m². Hallissa on ainutlaatuinen yhtenäisestä teräsbetonikuoresta tehty rakenne, jonka katossa näkyy hangaarien kupolit.

Tsaarin rakennuttama halli ei ollut käytössä neuvostovallan aikana ja se on nyt 2000-luvun alussa korjattu täydellisesti museokäyttöön.  Oppaan johdolla tutustuimme museon hienoon ja runsaaseen näyttelyyn, joka on rakennettu kolmeen tasoon. Ylinnä oli mm. kattoon kiinnitetty aidon kokoinen, brittiläisestä Short 184 -vesitasosta rakennettu lentokonemalli.

Kiersimme ylhäällä hallin keskikorkeudella kiertävää siltaa ja tutustuimme hallin yläosiin sijoitettuihin kohteisiin.  Toisella puolella oli mm. maailmansotien aikaisia ilmatorjuntatykkejä ja toisella puolella katosta ripustetut museoidut purjeveneet ja vanhat kalastusveneet.

Tapio Hietamäki
Sillalta pääsimme museon tähtikohteen sukellusvene Lembitin kannelle. Lembit on lajissaan ainutlaatuinen, 1930-luvulla rakennettu ja sodan aikaisista merimiinakentistä selviytynyt alus. Aluksen sisään pääsee tutkimaan millaista merimiesten elämä oli tuolloin.

Tapio Hietamäki: Sukellusvene Lembit

Ritva Vartiainen: Rohkeimmat retkeläiset siirtyivät hallin
toiselle puolelle korkealla katon rajassa olevan sillan kautta.
Tapio Hietamäki
Hallin lattian tasolta näimme sukellusveneen pohjasta ylöspäin. Lattian tasolla tutustuimme myös noin vuonna 1550 rakennetun aluksen hylkyjäänteisiin, jotka meriarkeologit löysivät v. 1985.
Tapio Hietamäki
Museohallin ulkopuolella katselimme meressä esillä olevia museolaivoja. Laiturissa on esillä mm. kuuluisa historiallinen jäänmurtaja Suur Tõll, joka purjehti aikoinaan Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen.

Merimuseo on erittäin monipuolinen kohde, sen kuvaaminen sanoin ja kuvin on mahdotonta, se pitää itse nähdä ja kokea. Merimuseon nettisivuilla on lisää tietoa ja kuvia http://www.lennusadam.eu/fi

Ritva Vartiainen

Kadriorgin palatsi ja sen hienot kaakeliuunit

Tapio Hietamäki
Palatsi on Viron arkkitehtuurin ylväimpiä linna- ja puistoalueita.  Palatsin rakennutti Pietari I Suuri 1720-luvulla keisarilliseksi kesäasunnoksi.  Barokkipalatsi on rakennettu italialaisten esikuvien mukaisesti. Tässä keisarillisessa kesäasunnossa vierailivat suurine saattueineen ja tavaroineen useimmat Venäjän hallitsijat. Palatsi toimi Viron taidemuseon päärakennuksena jo vuosina 1921-1929 ja 1946-1991. Rakennusta restauroitiin 10 vuotta itsenäistymisen jälkeen ja avasi ovensa v.2000, jolloin Kadriorgin taidemuseo aloitti toimintansa. Pysyvän näyttelyn ja vaihtuvien näyttelyiden lisäksi sen upeissa tiloissa järjestetään koulutusta, luentoja, tiedekonferensseja ja konsertteja.

Tapio Hietamäki:
Enteriläiset odottavat opastuksen aloittamista palatsin juhlasalissa.
Palatsin koristeelliset yksityiskohdat, kauniit puuveistokset ja maalaukset sekä näyttelyt kiehtovat niin, että siellä voi käydä vaikka kuinka monta kertaa ja aina löytää uutta. Palatsia on aikoinaan lämmitetty upeilla hyvin säilyneillä kaakeliuuneilla, jotka ovat kauniita harvinaisuuksia.
Tapio Hietamäki: Pääsalin kattomaalaus, johon on kuvattu tarina
metsästyksen jumalatar Dianasta ja metsästäjä Actaconista.

Lea Grönlund
Palatsissa on useita koristeellisia, alkuperäisiä mahtavia kaakeliuuneja. Niissä jokainen kaakeli on yksilöllinen, kahta samanlaista ei ole. Keskeisellä paikalla kaikissa on Venäjän kaksipäinen kotka.

Kesäisin käydessä voi tutustua myös hienoon barokkipuutarhaan ja Kadriorgin puistoalueeseen, jonne on viime kesänä valmistunut japanilainen puutarhakin.

Myös palatsin lähistöllä on useita mielenkiintoisia rakennuksia. Linnan vanha keittiö toimii nyt viehättävänä Mikkelin museona ja vaatimaton Pietari Suuren kesämökki tsaarin talomuseona. Kastellaanin talossa on taidegalleria ja kirjailija Eduard Vilden museo.

Tunnin opastetulla palatsikierroksella saatiin hyvin monipuolinen kuvaus palatsista sekä siellä olevista tauluista tarinoiden kera. Opas olisi innostuneesti kertonut enemmänkin, mutta meidän piti lähteä puiston halki kohti bussia ja sillä satamaan ja laivaan.
Lisätietoja http://www.kadriorumuuseum.ee/fi/

 Lea Grönlund: Kesällä otettu kuva Kadriorigin palatsin pihasta.
 Lea Grönlund

Enteriläisten mukava retkipäivä Tallinnan mielenkiintoisissa museoissa

Päivä Tallinnassa kulttuuriretki toteutettiin Eckerö Linen ryhmämatkaosastolta tilattuna valmismatkana ja osallistujien omalla kustannuksella. Tallinnassa käytössämme oli tilausbussi, jolla kiersimme päivän kohteet ja palasimme klo 17 paluumatkalle lähtevälle laivalle. Laivassa nautimme buffet-ravintolassa yhteisen illallisen herkutellen hyvällä ruoalla ja päivän muisteluilla.

Kiitokset retkemme osallistujille iloisesta ja mukavasta matkaseurasta! Hyvällä mielellä tehty päivämme Tallinnassa oli mielenkiintoinen ja sujui hienosti tiukan aikataulun mukaisesti! Jäsentoimintaryhmällä on ensi vuodeksi alustavia suunnitelmia uusista jäsenretkistä joilla varmaan taas tavataan. 

Kerro omia retkikokemuksiasi Tallinnan retkestä blogin kommenteissa!

Terveisin matkan vetäjät
Ritva ja Lea

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kunniamaininta vapaaehtoistyöstä


Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunta jakaa vuosittain kannusteita vapaaehtoistyön parissa toimiville yhdistyksille ja ryhmille. Ehdokkaita arvioidaan mm. toiminnan vaikuttavuuden, pitkäjänteisyyden, näkyvyyden, Helsinki -keskeisyyden ja osallistujien sitoutuneisuuden näkökulmasta.

Tämän vuoden kannusteet jaettiin perjantaina 8.11.2013 Helsingin kaupungintalolla pidetyssä RUUTI EXPO -tapahtumassa. Ehkä voittekin jo arvata, ettei tällaista juttua kirjoitettaisi ellei ENTER ry olisi yksi tämän vuoden palkituista!

Kannustepalkinnoista kiertävän kilpikonna-patsaan sai tänä vuonna Kalliolan nuoret ry:n Itä-Pasilan sosiaalinen nuorisotyö. Onnittelut heille!

Kalliolan Nuoret ry vastaanottaa kilpikonna-patsaan Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan sihteeriltä Else Kruskopfilta. Kuvassa vasemmalla Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoo palkinnon perusteista.
     

Kannustepalkinnon ensimmäisen kunniamaininnan sai Enter. Tämä palkinto on siis teille kaikille Enterin vapaaehtoisille! Onnittelut ja kiitokset palkinnon eteen tekemästänne työstä!


Perusteina tälle kunniamaininnalle todettiin erityisesti Enterin laaja yhteistyö kaupungin kanssa opastuspisteiden osalta sekä opastettujen henkilöiden määrä vuositasolla.

Kaupungintalolla kannusteen kävivät vastaanottamassa puheenjohtaja Raimo Anttila sekä
toiminnan koordinaattori Juulia Andersson. Kuvassa vasemmalla apulaiskaupunginjohtaja Viljanen
Onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen toimittaja kysyy aina tunnelmia: “No miltä nyt tuntuu?” Jo viikolla hallituksen sähköpostilistalla kannuste kirvoitti tällaisia tunteita: Hyvä me! Jeee! Onnea Enterille kannustepalkinnosta! Vau!

Useammalla sanalla todettuna ENTER ry on ylpeä siitä, että vapaaehtoistyöhön pohjautuva toimintamme Helsingissä huomioidaan ja arviointikriteerit huomioon ottaen toimintamme nähdään monella tapaa merkityksellisenä.


Toiminnan koordinaattori

Juulia Andersson

kuvat Timo Puska

perjantai 1. marraskuuta 2013

Sitku ja olkihattu


Sitku on tässä ja nyt!  Tiedän sen piinallisen hyvin eikä mitään tapahdu.

Olen yksi meistä tuhansista, jotka olemme päättäneet että sitku-mä-jään-eläkkeelle laitan valokuvat järjestykseen ja käyn läpi lipaston laatikot ja vaatekaapit ja aloitan terveellisen elämän ja mitä näitä nyt onkaan.  Sitkua on jo kestänyt jonkin aikaa, missä se järjestys piilee?
Otetaan nyt vaikka valokuvat.  "Oletko sä mummi tehnyt tämän ihan itse?", ihastelee lapsenlapsi telkkarimainoksessa valokuvakirjaa.  Se on niin helppoa, valitset vain valokuvat ja vedät ne haluamiisi paikkoihin ja avot - kirja on valmis!

Niinpä, sehän on mukava ajatus.  Nyt tehdään kirja hamasta 60-70-luvusta, kun mummi minihameessaan tapasi Beatles-tukkaisen vaarin leveissä lahkeissaan. Kaivetaan siis pahvilaatikot esiin. 
Mustavalkoiset ja haalistuneen keltaiset kuvat ilman päivämääriä ja vuosilukuja.  Apua, olenko minä tuossa - tämän täytyy olla opiskeluvuosilta, jostain vappubileistä.  Että tuommoiset silmärajaukset ja irtoripset, huh!  Mitähän kaikille näille ihmisille kuuluu nykyään?  Tuossa kuva ensimmäisestä opiskelijaboksista, se täytyy ehdottomasti skannata, niin että jälkipolvet näkevät minkälaisissa alivuokralaishuoneissa sitä ennen maailmassa opiskeltiin.  Nämä etelänmatkakuvat, tummat pehmeät illat ja vieraan kielen sorina, kyllä ne hetket muistaa.
Uusia laatikoita. Ensimmäiset yhteiset joulut, näiden taas täytyy olla siltä kesältä kun odotettiin esikoista. Lapsikuvista osaa onneksi ynnätä vuosiluvunkin. Ai niin, meillä oli nuo  suurikuvioiset verhot olohuoneessa tuolloin.  Vuodet vierivät eteen ja taakse riippuen seuraavan valokuvapinon sisällöstä.  Tuon ja tuon otan syrjään ja skannaan valokuva-albumia varten. 
Iltapäivä ja ilta ovat kuluneet.  Skannattavia valokuvia on kertynyt pino pöydälle.  Lupaan itselleni jatkaa projektia heti kun inspiraatio seuraavan kerran iskee.  Loput valokuvat sulkeutuvat takaisin laatikoihin, eivätkä ne edelleenkään ole järjestäytyneet vuosi-, aihe- tai minkään muunkaan logiikan mukaan.
Rautavaaraa lainatakseni, näissä tunnelmissa:
Vaan ehkä ajan tomun alta joskus kuitenkin
joku pienen muiston löytää niin kuin minäkin
näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan
ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan

Että siis helppoa?  Albumi valmistuu joskus, joku vuosi...  - Ja muuten, kun jälkipolvemme on seniori-iässä, on varmaan olemassa uusi ammatti: kadonneen pilven metsästäjät.  Miten ihmeessä ne muuten löytää kaikki nuoruuskuvansa?

mietiskelee
Enter Viestintä - Kati

perjantai 25. lokakuuta 2013

Colourful ageing: Workshop report from Craiova, Romania

Voit lukea Urho Vuoren Grundtvig-työpajakokemuksista Romaniassa suomeksi
blogista Kampin Kimmat ja Kundit 
http://kampinpalvelukeskus.blogspot.fi/2013/07/vapaaehtoistoiminta-vei-romaniaan.html

Ikinörtti julkaisee Urhon alkuperäisen raportin englanninkielisenä.


The Grundtvig Workshop "Colourful ageing: storytelling, social media and volunteering activities” was organized by EDUNET Organisation in Craiova, Romania, from 23 to 29 of June 2013 for 10  adults  from 10 European countries (Belgium, Bulgaria, Denmark, Finland, France, Germany, Greece, Turkey, United Kingdom and Portugal) and 3 participants from  Romania which were  interested in preventing their  passivity or social exclusion before or during retirement and  learning of building social networks and doing volunteering activities".
http://colourfulageing.wordpress.com/


My first encounter with Romanian person happened already on the way to Craiova. On my commuting flight from Amsterdam to Bucharest I sat next to a Romanian person, who was travelling Britain to home for holiday. She introduced herself as Blackbird. I, on the other hand, introduced myself as "Hero Mountain", as my name translates to English.  

Day 1:

On the first day we met with the whole group and got to know the Romanian young volunteers. We made together a trip to a wonderful park in Craiova, which was the third largest park in Europe. The park really made a big impression on me.


Day 2:
The second day we were getting to know to all the different cultures; the Romanian culture and all of our own cultures. During the day we visited a local ethnographic museum, were we learned about the roots of the Romanian culture. In the evening we had a get-together party. During it everyone presented their own culture; we ate different sorts of foods, danced and enjoyed stories. 



 Day 3:
On the third day we took a trip about 100 km from Craiova. Our first destination was an art park called Targu-Jiu, where we saw the Table of Silence, Endless pillar and the Kissing Gate.

The trip continued towards the mountains. We had a chance to see the rural side of Romania and experience the breathtaking views of the mountains.

In the evening we dined in a holiday-paradise, where we went fishing for our dinner! The staff prepared a dinner for us from the very fish we had caught. The cold breeze that came down from the mountains in the evening really suprised all of us.
I really enjoyed the trip and I would be happy to visit the mountains again some day.



Day 4:
We worked on our memory boxes. We paired with  the young Romanian volunteers to share our stories. As I come from Finland, a big part of our cultural heritage and folk-stories is the Santa-Claus, or Joulupukki in Finnish. In Romania they have the stories about Dracula, we have stories about Joulupukki who lives in Lapland in Korvatunturi. We worked together with my pair and made a presentation about this. Even if we didn't have a common language, we were able to communite through the artistical methods used.

Day 5.
The farewell. I showed a presentation to the whole group about my sending-organisation and about the volunteer work I'm involved in Finland.
In the evening we had all together a farewell dinner, which was a grand-finale to the whole week. The location made the farewell feel very emotional. All of us received a diplom from the organisator from participation to the workshop.


Observations and conclusion:
In Finnish we have a saying ”matkailu avartaa”, which means that travelling broadens your view of life. I experienced this myself during the workshop – I had some fears before going to Romania, but they disappeared during the week under the Romanian sun.

Now looking back, I hope I would have been more active asking questions and making notes or keeping a diary during the workshop. This would have given me the chance to get more out of the whole experience all together. I would like to take the opportunity once more to thank everyone.

Un mare multumesc la toti din timpul meu in aceasta säptämänä minunat din Romänia.



teksti ja kuvat Urho Vuori - Enterin vertaisopastaja

perjantai 18. lokakuuta 2013

Tervetuloa joukkoon - uusi enteriläinen vuosikertaa 2013!



Wikisanakirjan mukaan joukko on toisiaan lähellä olevien tai keskenään yhteen kuuluvien yksilöiden tai esineiden ryhmä..

Entersenior.fi etusivu:
”ENTER ry on pääkaupunkiseudulla toimiva viestintätekniikasta ja vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys. Kiinnostus on yhteinen nimittäjämme. Kaikki enteriläiset eivät suinkaan ole aktiivisia tietotekniikkaosaajia, halu oppia ja pysyä jollain tavalla mukana alati muuttuvassa tietotekniikan kehityksessä yhdistää meitä.”



Meitä enteriläisjoukkoon eli ENTER ry:n jäsenistöön kuuluvia on jo yli 300.
Tänään 312 - huomenna useampia, sillä SeniorSurfissa ja viime päivien tilaisuuksissa moni osallistuja on ilmaissut halukkuutensa jäseneksemme.

30.9.13 päättyneen jäsenhankintakampanjan tuloksena saimme joukkoomme 17 uutta jäsentä. Kiitos kaikille  myötävaikuttaneille!  Kampanjan aikana uusia jäseniä hankkineille on lähetetty palkinnot  etukäteen ilmoitettujen sääntöjen mukaisesti.

Jäsenhankintakampanja päättyi, mutta jäsenhankinta jatkuu.  Lupaamme tehdä jäsenyyden saavutettavammaksi huolehtimalla siitä, että liittymislomakkeen   voi täyttää myös perinteisesti kynällä. Varmistamme että opastuspaikoilla  ja tilaisuuksissa on liittymislomakkeita heti paikalla täytettäviksi. Ja paras tapa jäsenhankintaan on, kuten aina, sana suusta suuhun.  Myönteiset kokemukset ja niiden jakaminen eteenpäin on tehokkainta  joukkoviestintää. 

Syyskausi on täynnä toimintaa.  Käy tarkistamassa Tapahtumakalenteri aika ajoin, valitse sinua kiinnostavat tilaisuudet, tule ja osallistu.  Aktiivisia toimijoita kaivataan  myös  opastajiksi  ja  toimintaryhmiin.  Tervetuloa sekä uudet että vanhat enteriläiset vaikuttamaan yhdistyksemme toimintaan myös sääntömääräisessä jäsenkokouksessamme.  Syyskokous  järjestetään keskiviikkona 20.11 klo 13.00, kokouspaikkana Työväenopiston Helsinki-sali,  Helsinginkatu 26.  Tarkempi ohjelma ilmoitetaan kokouskutsussa,  jonka jäsenet saavat sähköpostilla  lähiaikoina.

tapaamisiin koko joukolla!
Enter Viestintä

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tabletti oli valttia



Surffipäivä oli menestys!

SeniorSurf tavoitti tuhansia ikäihmisiä ympäri Suomea. Monissa pisteissä kuhisi väkeä mukavasti, Enterinkin opastettavana pääkaupunkiseudulla kävi satoja senioreita. Radio ja televisio noteerasivat päivän hienosti, ja niin oltiin esillä Ylen kanavilla molemmilla kotimaisilla kielillä.

Yhdessä kantapaikoistamme esimerkiksi, Lasipalatsin Kohtaamispaikalla, opastettiin tablettien ja kännyköiden käyttöä. Tabletit olivat ehdottomasti päivän suksee. Moni haki tukea ostopäätöksiinsä: etelänmatka edessä talvikuukausiksi, hankkiako mukaan tabletti vai älypuhelin vai molemmat, minkälainen datayhteys, saanko luettua tällä Iltasanomat ja hoidettua pankkiasiat. Paikalla oli monta opastajaa ja kaikille hakeutui koko ajan viereen innokas ja tiedonhaluinen kokeilija kysymyksineen.

Tunnelmia ja ilmeitä opastuspisteistä











Kohdata ja opastaa ikäihmisiä - se oli SeniorSurfin tavoite ja se toteutui hienosti.  Samalla saavutettiin jotain kauaskantoista: päivän suunnittelu kokosi yhteen toimijoita vanhustyön kentältä, mukana  Helsingin kaupungin, HelMet-kirjaston, kirjastot.fi:n, työväenopiston ja Enter ry:n edustajia. Suunnitteluprosessi eteni uskomattoman ketterästi, innostus oli suuri, mukaan liittyi eri tahoja ja tapahtuma kasvoi valtakunnalliseksi kuten oli tarkoituskin. Näin positiivinen noste oli kuitenkin yllätys. Suuret kiitokset kaikille osallistujille ja erikoiskiitokset Vanhustyön keskusliitolle  tapahtuman koordinoinnista.

Nyt luotu verkosto jatkaa luontevasti yhteistyötään.  Surffipäivänä ideoitiin jo uusia toimintamuotoja mm. Enterin ja HelMet-kirjastojen kesken. Positiivisista vaikutuksista voi vielä nostaa julkisyhteisöjen jalkautumisen opastamaan ikäihmisille verkkopalveluitaan. Toivomme siis, että Kela ja Vero.fi lanseeraavat vastedeskin palveluitaan ikäihmisille ihan kädestä pitäen.

Jälkimainingeissa hyristen ja surffaten,

Enter Viestintä