perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulu panee muistelemaan


Kun synnyin oli sota.

Kun aloitin koulun, skimbasin Manskulta Laakson skuijien halki Eltsun kansikseen.

Tuntematon kuvaaja/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Opparin aloitin Krunikassa, jonne ajettiin Tölikästä sporalla. Keväisin ja syksyisin vaunut olivat avovaunuja.

Kun muutin Krunikaan, luudattiin kartsoilla ja klitsuissa, skrinnattiin Pohjoisrannassa jäällä, flaidattiin Skattan jengejä vastaan ja stikkailtiin snögeboltseilla rottia, jotka tulivat skruudaan mummojen sorsille heittämiä pullanpaloja. Onneksi oli myös partsika. Siellä oppi sentään jotain viisastakin.

Ei ollut tietookaan tietokoneista. Telkkarikin tuli meille vasta 1955.

Skrivasin stuiduksi Ressusta 60-luvun alussa. Vietin monimuotoista ylioppilaselämää, jossa varsinaiset matikan opinnot etenivät verkkaista tahtia, kuitenkin edeten. Laskutikun ja logaritmitaulukon käyttötaito kehittyi ilmiömäiseksi. Niitä ei käytä tänään enää kukaan, ainakaan Suomessa.

Intin jälkeen 1965 lipsahdin kesäduuniin reikäkorttioperaattoriksi Posti- ja lennätinhallitukseen. Sain myös kunnian raijaa ulos viimeiset IBM:n 14-sarjan tietokoneet ja tuoda sisälle uudet IBM:n 360-sarjan koneet. Siitä alkoi, lähes vahingossa, 40-vuotinen työura tietotekniikan parissa.

Tietotekniikan tuoma muutos elämänmenoomme reilun 40 vuoden aikana on ollut käsittämättömän raju. Tietokone- ja tietojärjestelmiä on mennyt ohi lukuisia ja koko ajan on opittava uutta entistä kiihtyvämmällä vauhdilla. Mikään ei toimi kuin ennen. Nykyään maailma lähes pysähtyy jos tietojärjestelmät haavoittuvat. Ja vaarana on ihmisten syrjäytyminen, jos osaaminen ja omassa käytössä oleva tekniikka ei pysy ajan tasalla.

Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
2000-luvun alkuun asti tietotekniikkaa käytettiin pääasiassa yritysten ja julkishallinnon omia työntekijöitä varten, helpottamaan ja tehostamaan heidän toimintaansa. 1990-luvulla alettiin kehittää järjestelmiä, jotka palvelivat suoraan asiakkaita. Tuli ajanvarausjärjestelmiä, tietopalvelua, sähköistä kauppaa, tms. Varsinainen läpimurto tällä alueella tapahtui kuitenkin vasta 2000-luvun alussa. Ja tänä päivänä melkein kaiken voit tehdä tai pitää tehdä netin välityksellä. Kolumneissa kirjoitellaan jo, että lääkäripalvelut hoidetaan netissä virtuaalitohtorin avulla ja vihkimiset Skypellä tai Youtubella virtuaalipapin toimesta.

Erilaisissa juhlapuheissa kyllä muistetaan, että on olemassa kansalaisryhmiä, joilla on vaikeuksia hyödyntää kiihtyvän kehityksen tuloksia. Rakennemuutosten ja kustannussäästöjen paineessa kuitenkin nämä kansalaisryhmät monesti jätetään sivuun. Esimerkkinä vaikkapa Helsingin kaupungin SATKA-projektissa käynnistetyn toiminnan lopettaminen. Enter ry ja sen kaltaiset toimijat paikkaavat näitä aukkoja mahdollisuuksiensa puitteissa.

 Enterissä kehitämme taitojamme tietotekniikan tarjoamien palvelujen hyväksikäyttäjinä ja siirrämme osaamistamme kanssaeläjillemme. Tavoitteena on, että heidän kykynsä hyödyntää palveluja kehittyisi. Ja toimintahan on meille enteriläisille harrastus, jolla rikastutamme varsinkin omaa elämäämme, mutta myös vertaistemme.

Vuosi 2013 on ollut Enterissä vilkas. Jäsenmäärämme on kasvanut huimat toista sataa eli lähes 50 prosenttia yli 350:een. Erilaisia tilaisuuksia opastuksina, tietoiskuina ja jäsenretkinä on ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna merkittävästi enemmän. Myös jäsenistölle suunnatussa tiedotustoiminnassa olemme olleet aktiivisempia ja se on näkynyt tilaisuuksien osallistujamäärien sekä Ikinörtin lukijamäärän kasvuna.

On mukava havaita, että yhdistyksemme kiinnostaa monia ja että sen toimintaan halutaan aktiivisesti osallistua. Meidän tulee olla yhdistyksen jäseninä tyytyväisiä itseemme ja onnistumiseemme. Sen lisäksi haluan erityisen huomion kohdistaa yhdistyksen hallituksen jäseniin sekä toiminnan koordinaattoriimme Juuliaan, jotka kukin omalla panoksellaan ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintaamme. Se on luonut pohjan sille, että saamme kokea onnistumisen tunteita.

Vuosi 2014 on ovella. RAY myönsi meille toimintatukea myös ensi vuodelle. Helsingin kaupungin tuen osalta olemme epäselvässä tilanteessa. Se tuntuu käsittämättömältä, kun huomioidaan suuri työmme kaupungin senioreiden vertaistukihenkilöinä. Toivokaamme, että tämäkin asia ratkeaa kannaltamme positiivisesti lähiaikoina. Varmaa kuitenkin on, että harrastuksemme tietokonetaitojemme kehittämisessä ja vertaistuen antajina jatkuu myös ensi vuonna. Se on vaan niin kivaa.

Vietetään mukava rauhaisa joulu ja vaihdetaan vuosi luottavaisin mielin.
Raimo Anttila



perjantai 13. joulukuuta 2013

Blogeista viisi vuotta sitten - ja nyt

"Selailin kurssitarjontaa Talkoorenkaan kurssioppaasta. Jaa, blogikurssi, mielenkiintoista! Mikä on blogi? Sanan olin kuullut. Kaikkihan nykyään, poliitikkoja myöten kirjoittelevat internettiin päiväkirjaansa.

Minä en ainakaan ala kirjoittaa päiväkirjaani kaiken kansan luettavaksi, päätin. Ilmoittauduinpa kuitenkin kurssille, jotta tietokonetuutorina ainakin tietäisin, mistä on kyse, kun puhutaan blogista.

Miksi haluan perustaa blogin

 Miksi haluan perustaa blogin, kysyttiin kurssilla.
Haluanko? Olinhan tullut kurssille vain selvittääkseni, mikä on blogi.
No, pitääpä miettiä miksi. Vaikeaa. Enhän ole oikeastaan minkään alan tietäjä. Mitä minulla on sellaista sanottavaa, joka voisi kiinnostaa jotain tuiki tuntematonta. Ja entä sitten? Onko silläkään minkään valtakunnan merkitystä. Alan ihan oikeasti miettiä, miksi haluaisin perustaa blogin.
Harrastukset tai aiheet, joista voisi kirjoittaa blogissa
Kasvit, tulee ensimmäiseksi mieleeni. Onhan minulla jo useitakin kasviharrastajien verkostoja, joissa voin vaihtaa mielipiteitä samanmielisten kanssa. Voisiko siitä löytyä vielä jokin mielenkiintoinen lähestymistie päiväkirjakirjoitteluun?

Atk? Siitäkin piiristä olen jo löytänyt samanmielisiä. Onko minulla mitään uutta annettavaa sillä sektorilla? Tuskin.

Vapaaehtoistoiminta ylipäätään? Liian pitkä tie päiväkirjanomaiseen tekstin tuottamiseen.

Yksinäisyyden torjunta? Ei todellakaan. Jo nykyisten ystävien tapaaminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii ponnisteluja. Sitä paitsi viihdyn ihan hyvin omissa oloissanikin – välillä.

Vaikuttaminen? Ei kiinnosta.
Muuta pohdittavaa 
Päätän kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen blogisivuni rakkaimmasta harrastuksestani, puutarhanhoidosta. Jo blogisivun nimeäminen on haaste. Mikä nimeksi? Miksi?

Entä kirjoitanko omalla nimelläni vai nimimerkillä? Mieleen tulee jo nykyinen roskapostin määrä. Omalla nimellä kirjoittaminen ei houkuttele. Päätän kätkeytyä nimimerkin taakse. Olisiko nimimerkki yleinen vai vain perhepiirin tiedossa? Salasanakin pitää miettiä, jotta muistaisi sen, eikä se olisi helposti arvattavissa.

Mikä olisi blogialusta? Tässä löytyy lukematon määrä vaihtoehtoja, enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin. Kurssin taustavaikuttaja helpotti kuitenkin valintaa, joten aloitimme tutustumalla valmiisiin tarjolla oleviin blogipohjiin. Valitsin vuodatus.net-sivuilta yhden neljästä, enkä ole vielä tänä päivänä ajatellut oman blogipohjan suunnittelua. Tuskin osaisinkaan toteuttaa sellaista.

Kurssilla tuli paljon sellaisia käsitteitä, joita vieläkin kypsyttelen, enkä välttämättä ymmärrä sittenkään, mistä on kysymys.
 Blogikirjoittelun harjoittelua
Eräs kurssin ahaa-elämys oli, kun opin linkittämisen. Olen vieläkin haltioissani tästä uudesta oppimastani taidosta. Haluaisin vielä oppia tekemään linkin, joka aukeaa uuteen ikkunaan. Kuvien lisääminen blogiin oli helppoa, koska osasin sen ennestään.

Eräs kurssin tehtävistä oli kirjoittaa mielipideteksti jostain aamulehden otsikon aiheesta, kolme kappaletta, mielipiteitä herättävää. Tein työtä käskettyä, mutta en erityisemmin ole sen lajin osallistujia. Mitä väliä minun mielipiteelläni on jostain ajankohtaisesta. Noitahan saa lukea kyllästymiseen asti. En julkaissut tekstiäni.

Kaikkia kursseilla saamiani oppeja ja ajatuksia pohdittuani, sain yhtenä yönä (olen yökirjoittaja) päähäni, mistä haluan kirjoittaa.

Aikaisemmin öisin tuli ikäviä ajatuksia, jotka halusin kirjoittaa pois vaivaamasta mieltäni. Ne kirjoitin vain itselleni. Nyt blogikurssilla löysin yllättäen iloisia asioita, jotka halusin jakaa perheelleni ja samanmielisille. Halusin kirjoittaa muistiin lasten ja lastenlasten tärkeinä pitämiäni sanomisia sekä muistoja omasta lapsuudestani.

Palautteen saaminen, mieluimmin positiiviseen vivahtava, on yksi blogikirjoittelun mielihyvää tuottava elementti. Omalta lapselta saatu kannustava palaute, jossa haluttiin lisää muisteluita, oli jo sellainen viesti, että vaikka kukaan muu ei lukisi näitä juttujani, niin kirjoitanpa niitä sitten muistiin omille lapsilleni ja lastenlapsilleni. Yllättävää on, että joku aivan vieraskin henkilö on eksynyt sivuilleni, miksi ja miten on mysteeri, ja antanut palautetta on hämmästyttävää, imartelevaakin.

Jos olet jaksanut lukea tähän asti, saatat jaksaa lukea blogisivuanikin, joka elää, kun jaksan muistella. Www.taimipike.vuodatus.net
 Vallaton mummeli

Näin kirjoitti Pirkko Kyttälä vuonna 2008.  Hänestä tuli kuin tulikin aktiivinen bloggaaja, jonka juttuja olet saattanut lukea tietämättä kirjoittajaa. Monien bloggaajien tapaan Pirkko itse on pysytellyt taustalla ja antanut aliastensa kertoa hauskoja tarinoita, hyödyllisiä kuvauksia puutarhanhoidosta (pikantisti kasvien nimet latinaksi), kuvauksia käsityö- ja puutarhamatkoiltaan. Onpa joukossa myös yksi "muotiblogi". Pirkko  on julkaissut noin 300 juttua. Koska jutut ovat melko lyhyitä, voi niitä suositella ”päivän mietelauseiksi” – melkein vuoden joka päivälle löytyisi blogiarkistoista juttu.  Vanhimmat jutut ovat Hallittua kaaosta -blogissa ja vuoden 2013 alusta  Vallaton mummeli -blogissa.

  Pirkon blogien kuvat ja kollaasit ovat tutkimisen arvoisia  (tässä kuvakaappauksia blogeista)
blogitoimitus

Haaste Ikinörtin lukijoille

 Ylläoleva kirjoitus toimikoon innoitteena enteriläisille ja muillekin Ikinörtin lukijoille.
Olisi mukava lukea lukijoidemme juttuja, vaikkapa tietotekniikan hyödyntämisestä erilaisissa harrastuksissa. 

Entä jos lastenlapset innostuisivat kirjoittamaan siitä, miten mummi tai vaari klaaraa tietotekniikan parissa?  Jos kirjoitustaito ei vielä ole hallussa, miksipä ei voisi piirtää hienoa kuvaa isovanhemmasta tietsikan tai kännykän kanssa.  Kyllä mummi/vaari varmaan mielellään sitten skannaa kuvan ja lähettää sen tänne “toimitukseen”.  (Teoksen kohteen nimeä ei julkaista, jos itse kohdehenkilö niin toivoo.)  Taiteilijan etunimi ja ikä olisi kiva julkistaa teoksen kanssa.  

Jos vaikkapa joulunpyhien välissä tulee inspiraatio kirjoittaa juttu, ehkäpä muistellen, mietiskellen, toiveajatellen tai muuten vaan kertoen, jaa se meidän muiden kanssa! Julkaisemme vuoden mittaan mielellämme erilaisia kirjoituksia Ikinörtissä.  Ota yhteyttä sähköpostilla enter.tiedotus@gmail.com

 Juttutuulta toivotellen!
Enter Viestintä

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Palkintona hymy

Sitä tunnetta ei voita mikään.
Suu on leveässä hymyssä eikä suupielet laske millään.
Opastus on juuri päättynyt ja henkilö on kiitellyt avusta.
On saattanut jopa kätellä tai antaa lämpimän halauksen.
Tulee hyvä mieli kun tietää tehneensä toisen ikionnelliseksi, kun kännykkä - tai tietotekniikkapulma on ratkennut tai on osannut neuvoa hänet paikkaan, jossa pulma ratkeaa. Sen lisäksi tulee vielä hyvä mieli siitä, että on taas itsekin oppinut pikkuisen lisää.
Tänä syksynä Enteriin on tullut paljon uusia opastajia ja 14 heistä osallistui uusien opastajien perehdytysjaksoon, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Perehdytysjakso toteutettiin yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa ja tarkoitus on toteuttaa sellainen tästä lähin kerran vuodessa.
Perehdytysjaksoon kuului 6 tapaamista ja siinä keskityttiin tiedonhankintataitoihin. Jaksolla oli myös mukana Enterin konkariopastajia jakamassa vuosien varrella kertynyttä tietouttaan.

Perehdytysjakson tapaamiset pidettiin Työväenopiston tietokoneluokassa,
ja kuten ilmeistä voi päätellä, kivaa oli.
Viimeisellä kerralla pidettiin nyyttärit ja jaettiin osallistumistodistukset.

Enterin puheenjohtaja Raimo Anttila piti puheen uusille opastajille nyyttäreiden lomassa
Uusi opastaja Sirkka vastaanotti todistuksensa Työväenopiston it-suunnittelija Juhana Mykrältä ja
Enterin toiminnan koordinaattori Juulia Anderssonilta
Haluaisitko sinäkin toimia opastajana kännykän tai tietotekniikan käytössä?
Opastajalta ei vaadita muuta kuin intoa toisten auttamiseen sekä kiinnostusta omien tietoteknisten taitojen ylläpitämiseen - mikään tekniikka-alan asiantuntija ei tarvitse olla.
Enter tarjoaa opastajille monenlaista tukea sekä mahdollisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Jos haluat liittyä opastajien hymyilevään joukkoon, ota yhteyttä enter.juulia(at)gmail.com

Juulia Andersson