keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Palkintona hymy

Sitä tunnetta ei voita mikään.
Suu on leveässä hymyssä eikä suupielet laske millään.
Opastus on juuri päättynyt ja henkilö on kiitellyt avusta.
On saattanut jopa kätellä tai antaa lämpimän halauksen.
Tulee hyvä mieli kun tietää tehneensä toisen ikionnelliseksi, kun kännykkä - tai tietotekniikkapulma on ratkennut tai on osannut neuvoa hänet paikkaan, jossa pulma ratkeaa. Sen lisäksi tulee vielä hyvä mieli siitä, että on taas itsekin oppinut pikkuisen lisää.
Tänä syksynä Enteriin on tullut paljon uusia opastajia ja 14 heistä osallistui uusien opastajien perehdytysjaksoon, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Perehdytysjakso toteutettiin yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa ja tarkoitus on toteuttaa sellainen tästä lähin kerran vuodessa.
Perehdytysjaksoon kuului 6 tapaamista ja siinä keskityttiin tiedonhankintataitoihin. Jaksolla oli myös mukana Enterin konkariopastajia jakamassa vuosien varrella kertynyttä tietouttaan.

Perehdytysjakson tapaamiset pidettiin Työväenopiston tietokoneluokassa,
ja kuten ilmeistä voi päätellä, kivaa oli.
Viimeisellä kerralla pidettiin nyyttärit ja jaettiin osallistumistodistukset.

Enterin puheenjohtaja Raimo Anttila piti puheen uusille opastajille nyyttäreiden lomassa
Uusi opastaja Sirkka vastaanotti todistuksensa Työväenopiston it-suunnittelija Juhana Mykrältä ja
Enterin toiminnan koordinaattori Juulia Anderssonilta
Haluaisitko sinäkin toimia opastajana kännykän tai tietotekniikan käytössä?
Opastajalta ei vaadita muuta kuin intoa toisten auttamiseen sekä kiinnostusta omien tietoteknisten taitojen ylläpitämiseen - mikään tekniikka-alan asiantuntija ei tarvitse olla.
Enter tarjoaa opastajille monenlaista tukea sekä mahdollisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Jos haluat liittyä opastajien hymyilevään joukkoon, ota yhteyttä enter.juulia(at)gmail.com

Juulia Andersson
   

1 kommentti:

  1. Hymyt on ihania kiitoksia! Juulia ansaitsee meiltä kaikilta tuhansia hymyjä sillä hän on tehnyt Enterin töitä loistavasti ja hymyillen. Kiitos hyvästä blogijutusta. Ritva

    VastaaPoista