tiistai 16. joulukuuta 2014

Lohjan retki markkinoilla ja maan koloissa

Lohja oli kohteena, kun bussi lähes täynnä enteriläisiä (avec) lähti lauantaina aamulla 13.12.2014 räntäisessä sateessa. Bussissa oli lämmintä ja kuivaa sekä ystävällinen ja mukava tunnelma.

Perillä vajaan tunnin päästä jalkaannuimme maan kostealle kamaralle bussipysäkillä. Koska olimme saaneet Evalta painetut esitteet juuri auenneelle "Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoille", jokaisen oli helppo suunnistaa kojujen alueella. Bussi tosin joutui ajamaan jonnekin kauaksi, koska kapealle tielle ei voinut jäädä lepäämään.

Markkina-alue oli laaja levittäyten isolle torille ja pitkälle tielle jo 20. kerran. Kaikkiaan alueella oli noin 200 kojua jokainen kooltaan noin nelisen metriä raittia pitkin.

Lohjan menneen ajan markkinoiden rauhan julistus             kuva: Simo Kännö
Markkinoiden tien varressa, mutta jonkin matkan päässä esitteli toimintaansa Hiiden opisto. Lukuvuoden 2014-15 kursseista (10) on peräti kolme tietotekniikkaan liittyviä. Esittelytilassa (lämmin ja kuiva opiston rakennus) oli esillä myös puuornamenttien tekemistä. Olipahan uusi tieto ainakin minulle, että puutalttojen oikean teroituksen pitää olla kirurgin työkalujen kiiltävyyden ja terävyyden tasolla. Tämän kiilloitus- ja terävyystaitamisensa vuoksi olisi ollut mahdollista kiilloittaa kuluneeet ja/tai kolhiintuneet ruostumattomat ruokailuvälineensä tai puukkonsa aivan uudenkiiltäviksi parilla eurolla. Ei vaan sattunut olemaan mukana yhtään välinettä mukana; tällä kertaa.

Markkinatorin vieressä olevassa Lohjan kirkossa oli kuultavana jouluevankeliumin lukeminen ja kuorolaulua. Torilla soivat myös torvisoitto ja kuorolaulu. Torilla ja teillä markkinaväen määrä kasvoi kellon edetessä selvästi paikoin ruuhkaksi asti säästä huolimatta. Olipa markkinan laidassa sijaitsevan Lohjan kaupunginkirjastossakin paikallisen musiikkiopiston opiskelijoiden hyviä esityksiä.
Lohjan Pyhän Laurin kirkon katossa hienot kuviot                      kuva: Simo Kännö
Markkinoilta tuli hankittua tavaraa mukaan, mutta bussiin ne mahtuivat hyvin jopa ilman tavaratilan käyttöä. Bussi oli mukavan lämmin ja jatkoi matkaa ketunlenkin kautta ruokailupaikkaan Liikuntalinnaan. Kyseessä oli matalassa tilassa oleva täydellinen juhlatila, jossa ainoa viite (musiikki)liikunnasta oli tuskin kultavissa oleva soitanta jostain seinän takaa.

Joululounasta oli jokaisen maun ja mieltymysten mukaan riittävästi oman valinnan mukaan. Ruoka oli hyvää mukaan lukien jälkiruokakahvi ja torttu. Kuljettajakin sai syödäkseen, joten hän jaksoi ajaa meitä edelleen.

Matka jatkui taas markkinapaikan ohi mutta nyt maan koloihin. Lohjahan ei ole maan alla täysin eheä, vaan siellä on kalliossa 65 km tunneleita ja vesilaitoksen "lähteitä". Siirryimme siis Tytyrin kaivosmuseoon, joka toimii nykyisin pienen mutta silti toimivan Nordkalkin kaivoksen ja kalkkitehtaan yhteydessä samoilla alueella mutta ylempänä ( maan pinnasta 110 metrin tasolla, kaksivuorotyönä toimiva kaivos 350 m).

kalkkivi - kaivamisen kohde                   kuva: Simo Kännö
Saatuamme valkoiset kypärät päähän saimme kyydityksen 10 henkilöä kerrallaan pikkubussilla alas kaivokseen. Oppaan kertoman ajotunnelin seitsemän asteen kaltevuuden mukaan laskettuna ajomatka oli noin yhden kilometrin mittainen. Pikkubussin elinikä ei varmaankaan ole yli 100 000 kilometriä, koska alasajo tapahtuu 2-vaihteella jarruttaen ja ylöstulo 2-vaihteella jurnuttaen pitkin varsin kuoppaista tunnelinpohjaa.

opas oranssissa ja osa ryhmää valkoisessa kypärässä valaistussa tunnelissa
                                                                       kuva: Tarja ja Jaakko Toiviainen
Oppaan esittelyssä aikanaan teollisessa kaivoskäytössä olleita tunneleita pitkin tuli hyvin selväksi työskentelyolosuhteiden merkittävä paraneminen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siltikään työntekijöiden kuolemia ei ole sattunut kovinkaan montaa koko kaivoksen 100 vuoden toiminnan aikana.
kaivoksen lastauskoneen kauha on iso, huom. kuljettaja istunut vinottain               
                                                    kuva: Tarja ja Jaakko Toiviainen
Alkujaan yhdellä poranterällä kyettiin tekemään 0,1 metriä reikää malmikallioon tai sivukiveen, ja sitten terä piti viedä teroitettavaksi. Kovametallikärkien myötä reiänteko piteni satoihin metreihin ja nykyisin yhdellä terällä päästään jopa 5000 metriin saakka.

Malmien kuljetus ja siirtokoneet ovat kertakaikkiaan järeitä. Rautaa ei voi säästää, koska peltimalliset hajoaisivat aivan käsiin kuten Pick-Up tyyppinen avolava-auto näytti (50 000 km ja loppu).

Kaivokseen valuu aina vettä, jota pitää pumpata pois maan pinnalle asti. Kaivos käyttää veden järkevästi toimittamalla sen Lohjan kaupungin vesijohtovedeksi. Vesi on niin puhdasta, että pelkkä hiekkasuodatus riittää juomavesilaadun täyttämiseen.

Käytöstä poistuneeseen kaivoksen murskaamo-onkaloon oli tehty valo- ja ääniteos. Onkalon 100x100x100 metrin koko on vaikeasti hahmoitettavissa. Havainnollisuutta tuo vertailu, että "siinä tilassa voisi pyörittää Olympiastadion tornia ympäri missä tahansa suunnassa. Onneksi kaide oli vahva ja katsontareunan pohja vaikutti kovalta kiveltä.

100x100x100m murskaustoiminnan onkalo värillisenä (Sibeliuksen musiikki pitää kuvitella)              
                                                                         kuva: Tarja ja Jaakko Toiviainen
Kun kaikki retkeläiset oli saatu ylös ja kypärät luovutettu ja kokoonnuttu bussiin oikealukuisena, kotimatka alkoi.

Pääjoukko poistui Postikadulla, mutta muutama matkalainen hyvästeli jo aiemmin. Tyytyväisyys retkeen oli yleinen mielipide ja osansa tästä saivat Eva vetäjänä ja Grönroos kuljettajana sekä mukava bussi.

merkinneenä ive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti