perjantai 6. maaliskuuta 2015

Opastusta hymyn hinnalla

Vähän päälle nelisenkymmentä enteriläistä kokoontui keskiviikkona aamupäivällä 25.2. Kalliolaan opastajatapaamiseen. Seinän toisella puolelta kaikui yksityislaulutunti, kun Vanhustyön keskusliiton Anu Lintilä aloitti puolentoista tunnin osion vapaaehtoisena olemisesta ja ihmisten kohtaamisesta.


Enterin puitteissa asiat tuppaavaat usein menevän pelkästään tietotekniikan puolelle, joten nyt keskityimme vapaaehtoistoimintaan. No, tokihan se keskustelu tietotekniikankin puolelle meni, koska se kuitenkin on Enterin vapaaehtoistoiminnan kohde. 


Tässä opastajien näkemyksiä vapaaehtoistoiminnastaan kahdesta eri näkökulmasta:    

Opastajien itsensä mielestä tärkeimpiä toimintatapoja/ ominaisuuksia vapaaehtoisella vertaisopastajalla:
  • Kuunteleminen, kärsivällisyys, rauhallinen eteneminen, hienotunteisuus, sosiaalisuus ja se, että kuuntelee muutakin kuin tietotekniikka-asioita.
  • Yllättävien tilanteiden hallinta, monikulttuurisuuden huomioiminen
  • Omien näppien pitäminen erossa hiirestä ja näppäimistöstä (todettiin välillä olevan erittäin haasteellista)
  • Asiakkaan rohkaiseminen ja muistuttaminen häntä siitä, että pientenkin asioiden oppimisesta pitäisi olla iloinen.
  • Rohkeus olla oma itsensä ja myöntää, ettei osaa kaikkea tietotekniikan saralta. Lisäksi on tärkeää kertoa, mistä asiakas voi saada apua, jos opastustilanteessa asia ei ratkea. 
Mitä haasteita olet kohdannut vapaaehtoisen roolissa?
  • Sen asian selventäminen, että kysymys on opastamisesta eikä opettamisesta: ero on siinä, että opettajan ns. pitäisi tietää kaikki.
  • Monet asiakkaat ovat pakahtua puhumisen halusta. Tällöin esimerkiksi huumorin avulla voi yrittää kääntää puhetta asiaan.
  • Yksinäisten ihmisten kohtaaminen riipaisee, kun ymmärtää sen, että opastaja on kaupan kassan lisäksi viikon ainoa kontakti.
  • Asiakas on tullut opastukseen turhautuneena ja valittanut, että on käynyt monessa paikassa saamatta apua. Opastaja on selventänyt, että tämä on vapaaehtoistoimintaa, jolloin asiakkaan suhtautuminen on muuttunut.
  • Asiakkaalla on pitkä lista asioita, jotka hän haluaisi käydä läpi opastusajan puitteissa ja hän alkaa hätiköimään. Opastajan tulee rauhoittaa tilanne ja palastella asia. Opastamista voidaan jatkaa viikon päästä. Ikäihminen ei jaksa keskimäärin keskittyä ja omaksua asioita enempää kuin tunnin ajan. 
  • Hiiren käyttäminen saattaa olla ikäihmiselle vaikeaa, joten opastajat vinkkasivat, että hiiren nopeutta voi säätää hitaammaksi!
  • Muistin heikkeneminen ja muistisairaus tuo omanlaiset haasteensa. Silloin asioita kannattaa käydä läpi tarpeeksi pienissä paloissa.
  •  Kysymyksiä tehdessä ei kannata antaa asiakkaalle useaa vastausvaihtoehtoa vaan kysyä mieluummin siten, että kysymykseen voi vastata kyllä/ei. Opastustilanteessa asiakas voi kirjoittaa itse itselleen ohjeita.
  •  Opastajien mielestä aivan kaikilla asiakkailla voisi olla oma vihko, johon voi kirjoittaa toimintaohjeita ja myös tietotekniikan saralta heränneitä kysymyksiä, jotta ne muistaa opastukseen tullessaan. Ulkomuistista esimerkiksi jonkun näyttöön ilmestyneen tekstin kertominen opastajalle on mahdotonta, mutta vihkosta se ei katoa.  

Puolitoista tuntia hujahtu hetkessä. Keskustelua vapaaehtoisena toimimisesta olisi voinut jatkaa vaikka loppupäivän. Siirryimme kuitenkin kahville ja tilaisuudessa viimeisenä kurkistettiin tulevaa Windows10 -käyttöjärjestelmää, josta muutamalla opastajalla oli koneellaan testiversio. Siispä uutta käyttistä odotellessa!

Erkki esittelee tulevaa käyttöjärjestelmää muille opastajille

 Asiakkaat usein kysyvät, että mitä tämä tietotekniikan vertaisopastus maksaa. Eräs opastaja kertoi toteavansa siihen: "No jos hymyn saisi palkaksi"


Juulia Andersson

1 kommentti:

  1. Hieno esimerkki toiminnasta ja kokemuksista oppimisesta.

    VastaaPoista