Teknotumpelon tunnustuksia

Olen varmaan viimeistä edellinen suomalainen, joka siirtyi älykännykään. Kovasti houkutti Sonyn makea lehtikultainen Xperia XA, mutta arvostelut Verkkokaupan sivulla järkiinnyttivät.

Kun Gigantissa oli tarjous Samsung Galaxy A3:sta, valitsin sen ja vielä järkevän mustana. Samalla vaihdoin liittymän, firma säilyi DNA:na. Tilasin vielä käyttökuntoon panon (mukaan lukien panssarilasi ja kotelo) ja tietojen siirron vanhasta Nokiastani.

Kun noudin uuden ja vanhan kännykän, minulle kerrottiin, että vanhaan kännykkään tulisi seuraavana päivänä tekstiviesti, kun uuden kännykän SIM-kortti alkaisi toimia. Minun pitäisi lisäksi avata uusi kännykkä.

Ongelma numero yksi

Seuravana päivänä tulikin tekstari vanhaan kännykkään, joka samalla lakkasi toimimasta. Mutta uusi kännykkäpä ei alkanutkaan toimia!

Kovasti pohdin, mitä avaaminen tarkoittaa. Ehkä sitä että SIM-kortti pitäisi ottaa pois? Mutta missä sen paikka oli? Sitäpä ei näkynyt missään! Ahaa, pikaoppaan mukaan se oli kotelon alla. Mutta miten kotelon saisi pois? En millään keksinyt sitäkään.

Olin siis ilman puhelinta. Oli ihan outo olo.

Onneksi sentään oli tietokone ja netti. Sieltä löytyi käyttöopas, mutta ei siitäkään ollut apua.

Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää sähköpostia ystävälleni Aulille, joka saapui tapansa mukaan pelastavana enkelinä. Pähkäilimme yhdessä ongelmaa, mutta se ei vain ratkennut.

Lopulta Auli soitti omalla kännykällään Giganttiin, josta puhelu siirrettiin DNA:han. Ratkaisu oli aivan yksinkertainen: Virta piti sammuttaa ja sitten panna päälle.

Tosin minä olin jostain syystä luullut, että virta oli jo poissa, kun näyttö oli pimeänä, kuten vanhassa Nokiassa oli laita.

Auli neuvoi minua muissakin asioissa kuten Facebookiin kirjautumisessa.
Kävin vielä hakemassa lisäoppia Enterin neuvonnassa Tapiolan kirjastossa. Olipa opettavainen ja mukava tunti!

Ongelma numero kaksi

Mutta kaikki ei ollutkaan vielä selvää.

Kännykkä ei toiminut yhdessä kaikkein yksinkertaisimmista ja tärkeimmistä asioista: puheluun vastaamisessa. Vaikka kuinka painoin vihreää pyörylää, jossa oli puhelimen kuva, se ei vain toiminut.

Soittaminen kyllä onnistui, joten saatoin soittaa takaisin Aulille, kun hän soitti minulle.

Kun Auli oli taas luonani, tällä kertaa verkkoasioissa, kokeilimme ja totesimme että vihreä pyörylä ei tosiaan toimi.

Ensin yritimme tiirailla asetuksia, mutta sopivaa kohtaa ei vain löytynyt. Lopulta keksimme kokeilla kohdasta Puhelin otsikkoa Muut, josta löytyi kohta Asetukset. Puhelimen saattoi säätää niin, että puhelun vastaanottaminen sujui kotinäppäimellä.

 
Käydessäni Gigantin huollossa muissakin asioissa puhuin tästäkin asiasta ja kuulin ratkaisun:
Sitä vihreää pyörylää ei pidäkään painaa vaan pyyhkäistä!

 
  

Opetuksia

Tekniikan suunnittelija: miksi kaikki, mihin ihminen on tottunut ja jonka hän osaa, pitää muuttaa?  

Myyjät ja huoltomiehet: pitää osata puhua asiakkaan kieltä. Siis ei puhua epämääräisesti avaamisesta vaan selvästi, että virta pitää panna pois ja sitten päälle. Ja että on kaksi eri asiaa, painaako niin että näyttö pimenee vai pitempään jolloin virta katkeaa.   

Minä ja muut aloittelijat: kannattaa soittaa firman puhelinpalveluun, löytää tuttavapiiristä opastaja tai mennä Enterin neuvontaan.

Näin teknotumpulakin selviytyy – ja alkuun päästyään jopa innostuu.

Lea Toivola