sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sukututkimksesta ja vähän tekniikastakin


Sukututkimusta voi harrastaa monella tavalla. Oma kiinnostukseni alkoi pikkuhiljaa ja lisääntyi siihen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä, saavutti huippunsa ja on nyttemmin siirtynyt hieman taka-alalle muiden harrastusten tieltä. Sukututkimusharrastuksessa on kuitenkin se hauska puoli, että vaikka harrastus hiipuisikin, sen aikaansaamat tulokset jäävät näkyviin ja elämään nuorempien ja tulevien sukupolvien iloksi ja hyödyksi.
Olen harrastanut valokuvausta pikkupojasta ja sukuhistorian taltiointi alkoi omien vanhojen valokuvieni digitoinnista ja verkkoon viemisestä. Vanhimmat kuvat olivat mustavalkoisia, myöhemmin värillisiä ensin paperilla ja myöhemmin dialla. Digitoin kuvat huokealla skannerilla (CanoScan 8800F) ja ostin Googlelta tallennustilaa. Muutaman kympin vuosimaksulla tallennustila ei ole koskaan ollut rajoittava tekijä, vaikka kuvia on jo liki 30-tuhatta. Toki minulla ovat kaikki kuvat tallessa myös ulkoisilla kiintolevyillä. Kuvien parantelussa ja editoinnissa voi mennä niin pitkälle kuin intoa ja halua riittää. Minä suoritin niille vain suppean editoinnin korjaten rajausta ja/tai kuvan kontrastia. Editoinnin ja lajittelun tein, nyt Googlen valitettavasti hylkäämällä, Picasalla. Useimmat kuvat kelpasivat sellaisenaan skannauksen jäljiltä. Haalistuneistakin värikuvista saa kyllä halutessaan vanhat värit esiin.
 Tuo nyt ei ollut vielä varsinaista sukututkimusta, mutta seuraavaksi digitoin omien ja vaimoni vanhempien hyllyistä ja jäämistöistä löytyneet vanhat valokuvakansiot ja muutamia muitakin sukujen historiaan liittyviä dokumentteja. Kuvien kautta heräsi laajempi kiinnostus: Keitä kuvissa on, missä ja milloin kuva on otettu?
Varsinainen sukututkimus alkoi sukupuun rakentamisella. Kokeilin pariakin netissä ilmaista aloituspakettia tarjoavaa palvelua (MyHeritage ja Genealogy). Näissä tuli kuitenkin tuo ”ilmaisuuden” raja vastaan melko nopeasti ja sen jälkeen pitäisi maksaa vuosimaksua. En kuitenkaan halunnut sitoutua ”ikuiseen” asiakkuuteen vaan päädyin hankkimaan kertamaksulla ostettavissa olevan omalla koneella pyörivän (off-line) ohjelmiston nimeltä Legacy Family Tree. Päivän hinta näyttää olevan 34,95$ (verkosta ladattuna ja ohjekirja PDF-muodossa). Ohjelma on varsin monipuolinen ja helppokäyttöinen. Paitsi, että siihen saa talletettua tiedot ja kytkettyä liitteet, sillä voi tulostaa monipuolisia kaavioita (sukupuut), raportteja ja sukukirjoja.
Sukupuuta voi rakentaa siten, että ensin mennään historiassa taaksepäin sukupolvia, helposti 5-6 polvea ja suuremmitta vaikeuksitta 10-11 sukupolveakin, jolloin ollaan jo ainakin 1700-luvulla. Seuraavaksi lähdetään tulemaan takaisin kohti nykyaikaa ja kirjataan kaikki lapset ja aviopuolisot, joilla vuorostaan on omat esivanhempansa. Näin sukutaulusta kasvaa hetkessä satoja, jopa tuhansia nimiä sisältävä verkko ja kytkeytyviä ”sukulaisia” alkaa löytyä yllättävästäkin paikoista kuten tuttavapiiristä tai julkkis skenestä.
Alkuinnostuksen jälkeen olen keskittynyt pelkästään omiin ja vaimoni suoriin esivanhempiin ja keräämään talteen heidän tarinoitaan ja mahdollisimman paljon tietoa jo edesmenneiden esivanhempien elämänvaiheista.
Varsinaisen sukupuun rakentamisen lisäksi olen koonnut samaan paikkaan vanhoja valokuvia ja muuta suvun historiaan liittyvää. Aikaansaannokseeni voi tutustua osoitteessa:   http://arinassi-suku.blogspot.fi/

Sukututkimuksessa pääsee nykyään varsin pitkälle ihan päätteen ääressä nettiä kahlaten. Hyödyllisiä osoitteita ovat esimerkiksi:
Mikäli netistä ei löydy, voi kirkonkirjoja pyytää myös suoraan seurakunnilta. Maksu on lähinnä nimellinen. Olen minä käynyt pariin otteeseen paikanpäälläkin tutkimassa kirkonkirjoja mikrofilmiltä.
Lopuksi pari ohjetta:
  • Aloita haastattelemalla kaikki suvun vanhukset – korjaan ikäihmiset – ja kirjoittamalla talteen heidän lapsuusmuistojaan ja elämänvaiheitaan. Niitä ei nimittäin löydy mistään kirkonkirjoista henkilön päätettyä maallisen vaelluksensa.
  • Elävistä henkilöistä saa netissä julkaista tietoa vain heidän suostumuksellaan.
Hauskoja hetkiä sukuhistorian parissa!
Ari Nässi



1 kommentti: