maanantai 18. joulukuuta 2017

Enterin 20-vuotisjuhlat kuvina

ENTER ry juhli kunnioitettavaa 20 vuoden ikää 17.11.2017 noin 250 jäsenen ja yhteistyökumppanin kesken Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. 

Puheenjohtaja Tuulikki Paturi ja varapuheenjohtaja Ilkka Veuro
kättelivät vieraat tervetulleiksi. 

Kuohuviinilasi -  ole hyvä

Juhla aloitettiin komeasti ENTER-fanfaarilla, jonka on säveltänyt
Enterin entinen puheenjohtaja Maisa Krokfors.
Käyrätorvikvartetti soitti myös ruotsalaisen kansanlaulun.

ENTER ry:n puheenjohtaja Tuulikki Paturi loi tervetuliaissanoillaan
tilaisuudelle mutkattoman ja lämminhenkisen ilmapiirin.

Enterille oli ilo saada apulaispormestari Sanna Vesikansalta
Helsingin kaupungin onnittelut.

Tietoverkot ja me - F-Securen Mikko Hyppösen juhlapuhe  liikutti juhlavieraita.
 Hän muisteli lämmöllä äitinsä vaikutusta omaan uravalintaansa.
Puheessa oli huumoria, se avasi hauskalla tavalla portteja tulevaan.


STEAn Vesa Kurikka toi juhlaamme rahoittajan onnittelut otsikolla
“Vertaistutortoiminta - vapaaehtoistoiminnan menestystarina”.
Myös hänen puheensa oli ajatuksella suunnattu juhlaväelle. 

 Apc-senioreista se alkoi! - Anja Mäkinen muisteli tuutoritoiminnan ja 
yhdistyksen perustamisen alkuvaiheita. 
ENTER ry:n ensimmäistä hallitusta edusti Onni Turhanen. 

 Juhlabuffet valmiina. Kauniit kukka-asetelmat antoivat vieraille myös silmänruokaa.



Ruokailun ohessa oli aikaa pöytäkeskusteluille

Kakkupöytä

Kohtaamisia

Ruokailun jälkeen oli ohjelmassa viihdettä: kolme Markku Ukonahon 
kirjoittamaa monologia arkipäivän nettiopastamisesta - esittäjinä Pirjo Salo,
 Pentti Laitinen ja Pirkko Kyttälä.

Vuoden enteriläinen Aulikki Uusitalo-Kasvio

 Huiluduo Nina Ziessler ja Juulia Andersson

 Lopuksi lauloimme yhdessä Enterin oman karaokeisännän Jukka Huhtasen johdolla
perinteisiä yhteislauluja. Tilaisuus päätettiin  Jukan uudelleensanoittamaan lauluun
 "Arvon mekin ansaitsemme".

    Juhla-Ikinörtin myötä Enter Viestintä
    toivottaa enteriläisille ja kaikille Ikinörtin lukijoille
    Hyvää Joulua! 

 

Kuvat: ENTER ry, Johannes Niva

tiistai 5. joulukuuta 2017

Vapaaehtoistyö - erilaista mielekkyyttä arkeen​

Jäädessäni eläkkeelle pari vuotta sitten mietin, mikä harrastus pitäisi mielen virkeänä ja antaisi ryhtiä viikorutiiniin. Löysin Enterin opastajatoiminnan. En ole katunut tähän toimintaan ryhtymistä. Joka viikko tulee vastaan haasteita ja uusia ihmisiä, joiden kanssa usein haastellaan muustakin kuin laitteen käytöstä. Suosittelen muillekin.




Tänään 5.12. kansainvälisenä Vapaaehtoisten päivänä mediassa ja monessa juhlapuheessa annetaan arvoa vapaaehtoistyölle; korostetaan sen valtavaa merkitystä yhteiskunnalle ja yksilöille. 
Omaa aikaansa ja osaamistaan toisten hyväksi antava ihminen on yleisen käsityksen mukaan jonkinlainen laupias samarialainen. Hän tekee jaloja tekoja. 

Enterin vertaisopastajat tuntevat työnsä arvon ja tiedostavat sen merkityksen ikäihmisille, jopa digitalisaation etenemiselle. Silti kukaan opastajista ei kysyttäessä vapaaehtoistyön merkityksestä itselleen kerro olevansa hyväntekijä. Vastauksissa painottuu antamisen sijaan se, miten paljon itse saa. Tulee hyvä mieli, jos saa opastettavan innostumaan uuden oppimisesta. - Kun opastettava sanoo tuntevansa olonsa turvalliseksi opastustilanteessa, siitä saa itsekin voimaa ja itseluottamusta.
 - Tietotekniikkaopastajana minusta jokainen opastuskerta on positiivinen haaste. Eteen tulee uusi ihminen, johon pitää yrittää nopeasti tutustua. Mukanaan hänellä on joskus helppoja, toisinaan taas hyvinkin vaativia kysymyksiä ratkaistaviksi. Välillä saa todella pinnistellä, jotta tieto menisi perille.  

Jokaisella opastuskerralla oppii itsekin uskomattoman paljon

Vapaaehtoistyö vertaisopastajana tarjoaa mahdollisuuden tehdä jotain ihan muuta kuin mitä on tehnyt ammatikseen. Enterin opastajina ei toimi ainoastaan IT-alalla työuran tehneitä, vaan tulemme eri aloilta. Monet meistä korostavat uuden oppimista, kärryillä pysymistä, eturintamassa menemistä.  Saamme mahdollisuuden tutustua uusiin digilaitteisiin, malleihin ja sovelluksiin kädestä pitäen katsoessamme opastettavien laitteita. Jokainen opastuskerta on kuin hyppy kylmään veteen. Kun onnistuu auttamaan opastettavaa, tuntee itsekin virkistyneensä. Yleensä on myös itse oppinut jotakin. - Pysyy itsekin paremmin ajan tasalla, kun on pakko ottaa selvää ja miettiä selkeä kuvaus asialle. Myös omien taitojen kehittyminen on innostavaa. Lisäksi opimme opastajien yhteisössä toinen toisiltamme.

Vertaisopastuksella ehkäistään syrjäytymistä 

On tavallista ajatella, että vapaaehtoistyöllä autetaan yksinäisiä ihmisiä, mutta myös opastajaksi ryhtymisen motiivina voi olla yksinäisyyden torjuminen. Opastustilanteet ovat vuorovaikutustilanteita, kahden vertaisen kohtaamisia. Istutaan vierekkäin ja puhutaan läppäreistä, puhelimista ja somesta, mutta siinä samalla tullaan hetki tutuiksi, iloitaan yhdessä edistymisestä.

Opastettava ikäihminen oppii sähköistä asiointia, saa siitä itseluottamusta, säilyttää itsemääräämiskykyään, eikä joudu täysin toisten avun varaan. Myös opastaja on voinut eläkkeelle jäätyään olla vaarassa pudota ulos sosiaalisista verkostoista. Hän jos kuka tiedostaa, miten tärkeää on olla osallisena yhteiskunnassa.

Minusta on mahtavaa olla yksi Enterin opastajista, kuulua tähän yhteisöön 

Eläkeläiset tapaavat sanoa: ”En minä sitä työtä niinkään kaipaa, mutta työkavereita on ikävä”. Enterin kautta me opastajat saamme työyhteisön, vapaaehtoistyöyhteisön – työkavereita ja mielekästä tekemistä, syyn lähteä liikkeelle.

Myös työtä voi kaivata, varsinkin jos siitä saneerataan pois. Joskus työstä voi joutua luopumaan äkillisesti ilman pienintäkään ennakkovaroitusta. Kun jäljellä on kuitenkin työhaluja ja -kykyä, sen voi suunnata palkkatyön sijaan kolmannelle sektorille. Siellä voi itse määritellä työpanoksensa ja vapaaehtoistyölle antamansa ajan.

Vapaaehtoistyö pitää aivot liikkeessä paremmin kuin ristikoiden ratkominen

Havaintojeni mukaan Enteriin hakeutuu ”ratkaisijoita” ja sellaisia, joille työ on ollut intohimo. Asenteet elämään ja tekemiseen eivät muutu eläkkeelläkään. Intohimoiset toimivat aloitteellisesti yhdistyksen toimintaryhmissä ja ottavat kehittääkseen joitakin digiopastuksen osa-alueita. Opastettavien tietotekniset pulmat – mitä vaikeammat, sitä parempi - koetaan haasteiksi, joita ratkotaan yksin tai mieluiten yhdessä opastajien Facebook-ryhmässä. Opastajat eivät esitä olevansa jaloja tai hae glooriaa siitä, että tässä ratkaistiin ikäihmisen laitteen kinkkinen ongelma. Selvästikin ongelmien ratkominen on luontaista ja tuottaa mielihyvää.

Eläkeläisen toisenlainen, vapaa, omin ehdoin toteutettava uusi hyvinvointiura aikaisemman työuran jälkeen

Opastustoiminnan kautta voi saada jatkoa työuralle, vaikka siitä ei makseta palkkaa, eikä se tarjoa etenemismahdollisuuksia tai virkanimityksiä. Ehkä siksikin Enterin vapaaehtoistyöyhteisö on niin loistavaa. Emme kilpaile keskenämme – toki ongelmien ratkaisun löytämisestä pulmaan saatetaan kisatakin – olemme tasa-arvoisia,  me Enterissä toimivat naiset ja miehet.  
Opastus on tuonut minulle uuden elämänvaiheen. Onnistuneen opastustilanteen jälkeen sydämestä asti saatu kiitos, ystävällinen hymy ja kenties vielä halaus päälle voittaa varmasti työelämän kannustus- ym. palkkiot.

Olen oppinut vuosien aikana tuntemaan valtavan määrän upeita opastajia eikä loppua näy. Haluan antaa oman panokseni Enterille ja sen toiminnalle, koska tunnen saavani kaksin verroin kaikkea takaisin.

Teksti Aulikki – sitaatit Enterin opastajien kommentteja kysymykseen "Mitä vapaaehtoisena vertaisopastajana toimiminen merkitsee sinulle?"