Lähes iäisyysnörtti

Tämä juttu juontaa siitä, että tituleerasin itseäni Enterin joululounaalla ikinörtiksi ja vieläpä teknologiaorientoituneeksi. Ikinörtti on sana, jolla itse kutsun senioreita, jotka ovat huvikseen tai ammatikseen puuhastelleet tietotekniikan saralla ainakin viidellä eri vuosikymmenellä -  jos kauemmin, niin silloin on jo iäisyysnörtti. Kun ei hienostella teknologiaorientoituneisuudella, niin voidaan olla vain liian kiinnostuneita tekniikasta. Silloin aikaa kuluu enemmän laitteiden kuin ihmisten kanssa.

Taustasta sen verran, että aloitin atk-alalla 1972, työuran 1973 ja se päättyi ict-alalla 2013, koko tuo aika kului alan palveluiden tuottajaorganisaatioissa. Työ oli teknistä ja ajoittain myös hektistä.

 

Tuo teknisyys vääjäämättä johti tuohon omaan tituleeraukseen.
Kotitietokone tuli hankittua 1986 ja se oli Amstrad PC1512, jossa oli ensimmäisiä graafisia käyttöliittymiä eli GEM. Laitteista tuli sitten harrastus ja omat koneet piti koota itse. Siinä olikin sitten ajan saatossa monenmoisia laatikkoa eri variaatioineen ja jatkuvine muutoksineen, ei ihan järkevää eikä taatusti halpaa. Ei tuo ollut myöskään terveellistä - se selviää myöhemmin, mutta olihan se olevinaan kivaa olla nörtti. Tällä ajalla IVO-buutti oli tuttuakin tutumpi ja ei sitä näinä päivinäkään sovi unohtaa, se on taikaa tietotekniikassa.

Kun työelämässä 1990-luvulla siirryttiin kannettaviin tietokoneisiin eli läppäreihin, niin oma koneiden kasaaminen sai luonnollisen lopun kun IBM ThinkPad ilmestyi kotiin ja korvasi nuo isot laatikot. Samaan aikaan eli 1995 matkapuhelimet olivat tulleet mukaan, mutta nehän vain toivat 24h tavoitettavuuden ja ehkä paperikalenterin ylläpito siirtyi luuriin.
Nyt koitti itselle teknisesti rauhallisempi ajanjakso, jolloin oli aikaa muullekin elämälle esim matkailulle, mutta se on toinen juttu.

Vuosituhannen vaihteen paikkeilla oli lyhyt kausi kämmentietokoneiden (PDA) kanssa, ne eivät oikein ottaneet tuulta siipien alle, mutta olivat aitoja nörttivehkeitä. Buumi alkoi vasta kun matkapuhelin ja kämmentietokone ympättiin samoihin kuoriin ja kehitettiin "helppokäyttöiset" käyttöliittymät. Näin taisi nykyään niin yleinen älypuhelin ja sen isompi veli tabletti syntyä. Alkoi digi"helvetin" aika.

Yrityksissä tietokoneet ovat aina olleet verkossa, kotona verkkoyhteydet yleistyivät PC-laitteiden myötä. Kotiverkko on nörtin märkä päiväuni, niin paljon - miltei loputtomasti - ihanaa tekniikkaa. Pitää olla langallinen verkko ja sitten myös langaton WLAN. Joutuu perehtymään reitittimiin, kytkimiin, kuitumuuntimiin, tietoturvaan, DHCP-asioihin, NATtaukseen, kiinteisiin ja vaihtuviin IP-avaruuksiin, NAS-palvelimiin, varmistuksiin jne listaa voi jatkaa loputtomiin. Kun mukaan sekoittuu vielä IoT, niin ollaan jo nörttitaivaassa. Omassa kotiverkossa taitaa olla jatkuvassa nettiyhteydessä tällä hetkellä reilut 20 laitetta eikä loppua näy.

                                                                  Kotiverkko vuonna 2020                             Kaavio: Harri Sipi

 Digiaikana verkossa olevien laitteiden operointi ja säätö on siirtynyt - jopa kokonaan - älylaitteisiin, jolloin täppäri/luuri ja niihin asennettavat äpit eli sovellukset ovat pakollisia. Kun vakiointi on vähäistä ja jokainen valmistaja luo oman enemmän tai vähemmän huonon sovelluksen, niin asentamista riittää ja käyttäjän osa ei ole helppo. Ikä ei sekään tule yksin, vaan vaivojen kanssa. Kun perin suomalaiseen tyyliin on saatu korkea verenpaine sekä hankittu kakkostyypin diabetes ja jostain geeniperimästä varmaan heikentyi myös kuulo. Näitä pitää seurata ja ikinörtti ei tietenkään kirjaa mitään käsin vaan mittarit pitää yhdistää älylaitteisiin ja seurantaan tarvitaan tietty taas lisää asennettavia äppejä. Varjopuolena on sitten lähes menetetty käsin kirjoittamisen taito.

Noiden lisäksi tulee yleisimmät eli sähköpostin, dokumenttien, palveluiden, harrastusten sekä somen jne käyttöön tarvittavat äpit, esim auton pysäköinnin maksamiseen on tarvitaan neljä eri sovellusta. Omissa laitteissa on jotain 150 ns. hyötysovellusta ja monet niistä molemmissa. Päivitysten määrä on loputonta ja jatkuvaa, nyt parissa päivässä niitä on tullut 24 kpl. Koneiden rakentelun sijaan onkin tullut älylaitteiden "virittely" ja hyödyntäminen.

Siinä riittää haastetta ikinörtillekin, usein tulee mieleen kanssakulkijat, jotka vihkiytymättöminä joutuvat tähän digitaaliseen suohon. Miten he voivat selvitä? Onneksi meillä on innokkaat vapaaehtoiset avustamassa. Loppuun siis sopii kaunis kiitos sekä Enterin porukalle sekä muille samaa tekeville ympäri Suomen niemen.

Se taisi olla tässä
Harri Sipi