"Kukkaistätien" yhteisö hypähti Zoomiin

Yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen ei välttämättä tarvitse loppua kokoontumisrajoituksiin. Eikä tarvitse olla digitaitava voidakseen oppia etäohjelmien käyttöä. Innostaakseni muitakin haluan kertoa, miten naapurustossamme vuosia sitten virinnyt yhteisöllisyys on kantanut Zoomiiin saakka. 

 Kukat poimittu Marit Henrikssonin luontokuvista

Kotitaloni täytti kahdeksan vuotta sitten pyöreitä vuosia. Me taloyhtiön eläkeläisrouvat -  osa  “alkuasukkaita” ja osa ennestään vain hyvänpäiväntuttuja - järjestimme ohjelmalliset pihajuhlat kaikille talon asukkaille. Juhlia suunnitellessa tutustuimme toisiimme ja aloimme luontevasti  järjestää asukkaille muitakin yhteisiä juttuja: Kerhohuone sisustettiin lapsille leikkihuoneeksi. Keväisin ja syksyisin pidetään vaatteiden ja tavaroiden kierrätysviikot. Talossa harjoittelee ja tarvittaessa esiintyy Kammarikuoro. Me “kukkaistädit” huolehdimme siitä, että pihaympäristö kukoistaa ja  pimeään aikaan pihapuuta valaisevat useat lyhdyt. 

Noin kahdentoista (iältään 69-82 vuotta) naisen porukan on hitsannut yhteen erityisesti kirjakerho, joka kokoontuu talon kokoushuoneessa parin kuukauden välein. Kirjat ovat pääasia, mutta piiriin houkuttelevat myös herkkuja notkuva kahvipöytä ja kaikenlaisista aiheista käytävät syvälliset  keskustelut. Olemme tehneet yhdessä joitakin retkiä ja käyneet  silloin tällöin kulttuuritilaisuuksissa, mutta emme kyläile toistemme kodeissa  emmekä rupattele puhelimessa. Emme ole liian läheisiä.  Kirjat kiertävät lukijalta toiselle ja  nekin vaihdetaan yleensä pihalla. Yhteyttä on pidetty alusta asti sähköpostiviesteillä, jotka tavoittavat toistakymmentä naista ja viestiketjut ovat joskus hyvinkin asiapitoisia.

Keväällä 2020 välttelimme riskiryhmäläisinä tapaamisia, mutta kokoonnuimme joitakin kertoja pihalla valtavin turvavälein. Syksyllä kahvittelimme silloin tällöin pihapöydän ääressä  maskitettuina ja joulun lähestyessä kutsuimme talon asukkaita sunnuntaisin yhteislauluun pihalle tai parvekkeille.      

Kukkaistäti Marja-Liisa ja  Luciamme Mona           Kuvat: Aulikki Uusitalo-Kasvio

Tapaamiset nettiin

Vuodenvaihteessa joku meistä ehdotti kirjakerhon korvaajaksi tapaamista netissä. Koska toimin Enterissä vertaisopastajana, koin tilaisuuteni tulleen;  en koskaan leivo kirjakerhon nyyttäreihin, mutta osaan järjestää etätapaamisen. Aluksi seitsemän ilmoitti halukkuutensa tapaamiseen. Valitsin ensimmäisen tapaamisen alustaksi Meet-sovelluksen, koska se ei edellytä sovelluksen asentamista koneelle. Sen sijaan osallistujilla pitää olla Google-tili. Kaksi loi itselleen Gmail-sähköpostitilin, muilla sellainen oli ennestään Android-kännykän myötä, joillakin lähes unohtuneena. 

Opastuksella alkuun

Kaikilla työelämästä on jo aikaa, joten digitaidot eivät ole päivittyneet luontevasti tähän päivään - siksi tarvitaan opastusta ja ennen kaikkea rohkaisua. Annoin ohjeita etänä sähköpostien ja kännykkäpuhelujen välityksellä apunani taitava netinkäyttäjä, talon Facebook-ryhmän ylläpitäjä Leena. Hänellä oli ennestään kokemusta etäistunnoista ja onpa hän toiminut vertaisopastajanakin. 

Meet-tapaamisestamme minulla ei ole paljon mielikuvia, koska oli niin jännittävää saada naiset ylipäätään ensi kertaa yhtä aikaa ruudun ääreen.  Kävimme läpi etäistuntoihin liittyviä asetuksia ja yleisiä käytänteitä. Pääsimme toki vaihtamaan kuulumiset ja tilaisuus todettiin niin mukavaksi, että seuraavat treffit haluttiin järjestää jo viikon kuluttua - ja tällä kertaa ilman muuta Zoomilla. 

Lähetin sähköpostilla Enterin Zoom-ohjeita ja -videoita ja kutsun tapaamiseen. Hyvä idea oli tarjota kaikille halukkaille etukäteen kahdenkeskisiä tapaamisia Zoomissa. Laskujeni mukaan kuusi latasi sovelluksen ja harjoitteli kanssani Zoomiin liittymistä. Neuvoin puhelimen kautta kunnes opastettava ilmestyi ruudulle, äänet ja videokuva välittyivät. Yhden kotona kävin maskitettuna ennen istunnon alkua laittamassa kaikki kuntoon, samoin Leena auttoi yhdessä kodissa.

Olemme jo kokoontuneet useamman kerran ja enimmillään osallistujia on ollut yhdeksän. Kun ihailin, miten sujuvasti Mona ilmestyi ruudulle, hän kertoi tutustuvansa tarvittaessa Enterin itseopiskeltaviin aineistoihin. Hänellä on kiinnostusta ja rohkeutta kokeilla. Irmeli aikoi jättäytyä kokonaan pois nettitapaamisista, koska hänen pitäisi ensin hahmottaa kokonaisuus. Mutta niin vain hän on liittynyt kahdenkeskisen tapaamisemme jälkeen Zoomiin joka kerran ongelmitta.  Arjan Linuxista ei ole saatu ääntä kulkemaan muille päin, ja hän ilmoitti luovuttavansa,  mutta yhteisöllisyyden imussa hän ilmestyi tapaamiseen neuvokkaasti kännykällään.

Hoksaamista ja oivalluksia

Nostan muitakin ilonaiheita: Pirjo on oivaltanut chatin mahdollisuudet tehokkaana tapana saada puheenvuoron sijaan asia esille ja muistiin. Merjalla on tietojenkäsittelytaustaa ja hän hoksaa teknisiä asioita, mikä tuli esiin hyvinä vinkkeinä, kun yhden istunnon aiheena oli huijausyritysten torjuminen. Marja-Liisa leipoo  kirjatapaamisiimme teeman mukaisia herkkuja, mutta ei loista teknisissä asioissa. Silti hän on jo niin sinut Zoomin kanssa, että oli ehdottanut kulttuuriyhteisönsä eläkeläisistä koostuvalle johtoryhmälle varovaisen kahvilakohtaamisen sijaan etäkokousta.  Ovat kuulemma  jo palaveeranneet Meetissä. 

Porukkamme henki on, että ketään ei jätetä. Maija valitsi aluksi hiihtämisen nettitapaamisten sijaan, mutta viime kerralla hän ilmestyi yllättäen ruudulle ja ääniasetuksetkin olivat kunnossa. Hän oli sisukkaasti päättänyt osata siinä missä muutkin ja sai yhteyden auki lähettämässäni kutsussa olevilla ohjeilla. Minäkin olen oppinut paljon uutta ja oivallukseni on “lyhyestä virsi kaunis”  - eli lyhyet, napakat ohjeet ja sähköpostin aiheeksi selkeästi “Linkki maanantain 1.3. Zoom-tapaamiseen”. Linkin sisältävän viestin pitää löytyä helposti, koska kokoukseen liittyminen jännittää, kunnes tulee rutiinia. On hyvä, jos ryhmässä on toinenkin, joka osaa hostata eli emännöidä kokousta. Meidän ryhmässämme Leena on tehnyt tarvittaessa kutsun jatkokoukseen ja hostannut sen. 

Ovatko nettitapaamiset korvanneet kirjapiirin kokoontumisia? Kyllä ja ei. Kirjoista emme ole keskustelleet juuri ollenkaan. Syynä on ehkä se, että nyt kukin lukee sitä mitä omasta kirjahyllystä löytyy. Puheenaiheet rönsyilevät taloyhtiön asioista rokotuksiin, puhutaan päälle, tekniikka vie aikaa, välillä joku katoaa ruudulta ja ilmaantuu taas kohta uudelleen. Virtuaalinen kasvokkain kohtaaminen on kuitenkin tärkeää. Nettitapaamisen jälkeen on tuntunut kuin olisimme “nähneet toisemme oikeasti”. Ja se itsensä ylittäminen, onnistumisen kokemukset! Uskon että ikäihmisille tyypillinen pelko digiyhteiskunnasta syrjäytymisestä vähenee, kun pääsee mukaan - kun voi esimerkiksi naurahtaa tietävästi jutuille ”kuuluuko ääneni” , “näetkö meidät”, “onko tuo vanha käsi? “.

Zoomin ja siinä ohella muidenkin etäsovellusten osaaminen avaa mahdollisuuksia. Meidän jengistä muutamat ovat jo osallistuneet Enterin kaikille avoimiin tietoiskuihin ja voin vain kuvitella, että heistä itse kukin löytää tiensä oman kiinnostuksensa ja harrastuneisuutensa mukaisiin tapahtumiin ja webinaareihin. Tulevassa yhtiökokouksessa ovat 70+ naiset hyvin edustettuina - sillä siitähän idea lähti  - että osattaisiin toimia etäyhtiökokouksessa. 

Aulikki Uusitalo-Kasvio  
Kukka-kuvat Marit Henriksson

Enterin vertaisopastajat auttavat Uudenmaan ikäihmisiä etäohjelmien ja muiden digikysymysten kanssa tällä hetkellä etänä. Lue lisää etäopastuksesta

Video Näin liityt Zoom-kokoukseen 

Lisää ohjeita erilaisten etäyhteys- ja videopuheluohjelmien käyttöön on koottu tälle sivulle.