Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikäihminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikäihminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. elokuuta 2018

Kurssin kautta vertaisopastajaksi


Ensimmäisen opetuksen Enterin opastajakoulutuksessa hankin itse: Aikainen lintu madon nappaa ja myöhästyjä joutuu takapenkkiin. Sain nimittäin sieltä paikan Työväenopiston päätalolla Helsinginkadulla vertaisopastajakoulutuksen alkaessa viime helmikuussa. Onneksi kuuden kokoontumisen esitykset oli laadittu takapenkkiläistenkin nähtäviksi. Ne oli tehty tarpeeksi isolla tekstillä ja hyvillä kuvilla. Aina ei esityksiä suunnitella takapenkkiläisten ehdoilla.

Olin töissä neuvonut satunnaisesti työkavereita tietotekniikassa, mutta mitään “virallista” tietotekniikkakoulutusta en ole antanut. Niinpä tuumin, että neuvontaa voisi jatkaa Enterissä, kun aikataulut olivat sopivia. Tämä on myös hyvä tapa tavata ihmisiä. Oppisin itse tietotekniikkaa ja pysyisin kärryillä alasta - nuo kärryt kun kulkevat näinä aikoina aika nopeasti.


Arvelin etukäteen, että opastajakoulutus olisi ohjelmien ja laitteiden käyttöjärjestelmien esittelyä. Olin väärässä. Niitä ei kurssilla esitelty, mutta sen sijaan esiteltiin, mistä niistä saisi tietoa ja miten tietoa voi jakaa edelleen opastuksissa. Myös arkisen tiedon hankintavinkit olivat hyvä osa tätä kurssia. Netistähän löytyy tietoa paikallis- ja kaukomatkoista, verotuksesta, valtion ja kuntien virallisesta toiminnasta, terveydestä ja sitten vielä uutisia ja ostosvinkkejä. Kirjat, elokuvat ja musiikki kuuluvat myös netin tarjontaan.

Opetusta ja vuorovaikutusta

Toinen esiin tullut näkökulma  oli opastustilanteen vuorovaikutuspeli. Osaanko esitellä tietotekniikkaa niin, että tieto ja oikea toimintatapa, laitteen ja sen käytön “pihvi”, tulee selväksi opastettavalle? Kykeneekö hän rohkeasti ja omatoimisesti löytämään myöhemminkin tietoa ja ratkaisuja ongelmiin, joita tulee vastaan, kun tietotekniikka muuttuu ja kehittyy?

Kurssin jälkeen mietin, osaanko tarpeeksi, että voin lähteä opastamaan. Kurssilta sai opastukseen uusia ja hyviä näkemyksiä, joita ei ennen sitä olisi huomannut. Tosin ei kurssin jälkeen voinut sanoa, että tietotekniikka olisi täysin hallussa. Totesin kuitenkin, että opastamaan kannattaa lähteä ja tarvittaessa ohjata opastettavaa eteenpäin.

Katsotaan miten käy
Ensimmäisiin opastuksiin lähdin ajatuksella: Katsotaan miten käy. Jos homma sujuu, hienoa, jos taas takkuaa, niin sitten pitää miettiä asiat uusiksi. Ensi kokemukseni opastuksista ovat olleet hyviä. Opastuspaikalla pääsin heti hommiin, ja opastettavilla oli selkeästi mielessä, mistä he tarvitsevat tietoja. Ihmisillä tuntuu olevan tarvetta arkisen tietotekniikan käytön opastukselle. Lähtiessään opastettavista säteili helpotus siitä, että tietotekniikan kanssa pärjää ja että ehkä itsekin voi kaivaa ratkaisuja pulmiin.

Opastettavia kannattaa myös muistuttaa muutamasta jutusta: He voivat tulla ensikäynnin jälkeen uudestaan Enterin opastustapahtumaan. Silloin voi oppia taas lisää. Opastusten lisäksi heidän on hyödyllistä osallistua tietotekniikan yleisöluentoihin pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Enterin jäseneksi liittyvälle on tarjolla lisää tietoiskuja, jäsenmatkoja, -tapahtumia ja konsertteja, mitä ikinä niitä on yhdistyksellä tarjota. Enterissä on tarjolla myös erilaista toimintaa, jossa voi olla vapaaehtoisena järjestäjänä ja vetäjänä.

Jukka Noponen
ENTER ry:n vapaaehtoinen vertaisopastaja

Syksyn uusi vertaisopastajakoulutus järjestetään Helsingin työväenopiston Opistotalolla 19.9.-31.10. Lisätietoa koulutuksesta

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Dagny - maailman vanhin bloggaaja


Dagny-Livet.jpg
Dagny Carlsson on maailman vanhin bloggaaja ja  ”maailmankuulu Ruotsissa” kuten vaatimattomat ruotsalaiset kutsuvat kuuluisuuksiaan. Hän kirjoittaa blogiaan ja on julkaissut kirjan “Livet enligt Dagny” eli Elämä Dagnyn mukaan. Kirjan alaotsikko
“I huvudet på en 104-åring” kertookin mistä on kyse: Dagny on 104-vuotias, täyttää toukokuun kahdeksantena 105 vuotta.
Laajasti luetun bloginsa lisäksi hän on usein haastateltavana lehdissä ja televisiossa. Hän on ollut myös sivuosissa elokuvissa ja hänestä on nähtävänä YouTubessa lukemattomia dokumentaareja mm.  “104 sekunder med 104-åriga Dagny”. Facebookissa hänellä on oma faniryhmä.
Dagny Carlsson vieraili lähikirjastossaan Tukholman lähiössä Solnassa  Get on line  -viikon tapahtumassa. Hän kertoi miten 93-vuotiaana lahjaksi saatu tietokone  muutti hänen elämänsä tehden siitä tapahtumarikkaan ja uskomattoman mielenkiintoisen. Hän sanoi tahtovansa inspiroida muita ja sen hän on tehnytkin. Tapahtuman lopussa nimittäin muutama kuulija kysyi, voisiko ilmoittautua hänen oppilaikseen.
Ensimmäisen tietokoneensa Dagny sai sisarenpojaltaan, nyt hänellä on käytössä neljäs kone. Hän opetteli itsekseen Wordin  ja sähköpostin käyttöä, sillä opettaja kunnan järjestämällä kurssilla ei Dagnyn mielestä ollut innokas opettamaan vanhuksia. Hän alkoi blogata 100-vuotiaana käytyään kurssia, jolla opettaja auttoi hänet bloggaamisen alkuun. Entinen opettaja antaa yhä valokuviaan elävöittämään Dagnyn juttuja ja oli nytkin mukana tilaisuudessa.
Ei ole vaikeaa blogata, jos on jotain sanomista, kertoi Dagny  jatkaen, että hänellä on sanottavaa. Ja sen uskoo kun kuulee, miten hän kehottaa eläkeläisiä olemaan vaativia, eikä tyytymään mihin vain. Kolme ehtoa pitäisi täyttää jotta voi blogata, sanoi Dagny: On oltava tietokone, jotain sanottavaa ja on hankittava lukijoita.
Dagny Solnan kirjastossa
Hänen juttujaan on käyty lukemassa lähes kolme miljoonaa kertaa ja blogilla on valtava joukko seuraajia. Maailman vanhimman bloggaajan mukaan entisistä ajoista kertovat tekstit ovat suosituimpia. Hän kirjoittaa joka ilta, siihen menee tunti ja tekstin muokkaamiseeen toinen tunti. Mistä hän keksii kirjoitettavaa? Se vain tulee jostain, hän sanoo. Hän on aina ollut kova lukemaan ja käy vieläkin paljon kirjastossa ja lukee jatkuvasti, normaalikokoista tekstiä, silmälasejaan käyttäen, hän kertoi.
Kun kuulijat kysyvät, miten hänestä maailma on muuttunut, hän vastaa, että tekniikka on parantunut. Hänen ollessaan lapsi ei ollut edes autoja. Yhteiskunta on tekniikan ansiosta parantunut. On saatu paljon teknisiä apuvälineitä. Mutta ihmisillä on kova kiire,  eivätkä he ehdi oleman yhdessä ja nauttimaan yhdessäolosta. Hän itse tapaa paljon ihmisiä, koska käy eri puolilla maata puhumassa blogistaan, kirjastaan, elämästä, myös kuulijoita ja lukijoita riittää.
Dagny asuu yksin ja valmistaa itse ruokansa. Kohtasinkin hänet eräänä päivänä ruokakaupan kassalla - siinä hän pakkasi ostoksia laukkuunsa uskomattoman reippaasti. Ei ole ollenkaan hullumpaa tulla vanhemmaksi, paljastaa Dagny ja sen uskoo. Hän on humoristinen, saa kuulijat nauramaan usein, ja sanoo elämän muuttuneen mielenkiintoisemmaksi mitä vanhemmaksi hän on tullut. On vain käytettävä sekä päätä että jalkoja, hän kommentoi kysyttäessä miten ihmeessä on mahdollista olla niin pirteä kuin hän. On syötävä hyvin ja liikuttava. Hän tanssi aikoinaan paljon: miehensä kanssa kahdesti viikossa. Hän varoitti päästämästä itseään tylsistymään ja sanoi: Väsyn vain kun minulla on tylsää. Kuulijoista tuntui, että jos joku niin juuri Dagny on sellainen, jolla on harvoin tylsää. Hänen kuulijoillaan ei ollut hetkeäkään tylsää, ja salista poistuttaesssa kuulin monen sanovan, että voi kun minusta tulisi sellainen kuin hän on.
Arja Uusitalo
Kirjoittaja on tukholmalainen runoilija, joka itsekin bloggasi vuosikausia aktiivisesti


104 sekunder med 104-åriga Dagny  https://www.youtube.com/watch?v=IIQrYPTz85s

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kohtaamisia - Äkkiä viime keväänä


 Joskus asiat loksahtavat paikoilleen aivan sattumalta. Näin kävi roihuvuorelaiselle Leppäkankaan pariskunnalle, kun he yhdessä opiskelivat tabletin salaisuuksia.

Enterin opastaja Matti Antman näyttää,
miten kartalta löytyvät sekä Kilpisjärvi että Tromssa
Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun Linus ja Väinö Leppäkangas hankkivat läppärin ja tabletin. He aloittivat ensin tabletilla, mutta sen käyttöönotto ei ensin oikein sujunut.
Aluksi he etsivät mahdollisia kursseja mm. Työväenopistolta. Ajatus siitä, että ryhmässä edistyminen vaatisi jatkuvaa mukana oloa ja oppiminen ehkä olisi hyvinkin eritahtista, ei oikein kiinnostanut. Laitteet saivat odottaa vielä tovin kaapissa. Sitten alkoi tapahtua.
Eläkeläiskerhossa joku tiesi kertoa, että on olemassa yhdistys, jossa vapaaehtoiset antavat ”vierihoitoa” ryhmäopetuksen sijaan. Yhdistyksellä oli opastuspiste Roihuvuoren palvelutalossa, ja sinne Linus ja Väinö suuntasivat tabletti mukanaan.
Enter ry oli aloittanut Roihuvuoressa puoli tuntia kestävät opastukset yhden opastajan voimin. Tämä oli kuitenkin aivan liian niukka aika, jossa opastaja tuskin ehti päästä alkuun yhden opastettavan kanssa, kun jo oli lopetettava ja jatkettava seuraavan kanssa. Leppäkankaiden opiskelu jatkui, mutta se eteni verkkaisesti.
Onneksi apuun tuli toinenkin opastaja, ja opastusaikaa lisättiin. Tunnissa ehtii jo paljon enemmän. Vuoden 2016 alusta on Roihuvuoressa toiminut kolme opastajaa keskiviikkoisin klo 10-13. Rauhallisesti etenevä opastus, jota antavat vapaaehtoiset ikätoverit on alkanut tuottaa tulosta.
Evakossa. Maaliskuussa Palvelutalo muutti remontin alta evakkoon Herttoniemen sairaalan tiloihin. Roihuvuorelaisten lisäksi opastettavia tuli myös lähialueilta.
Leppäkankaan pariskunta jatkoi tabletin opiskelua Herttoniemessä kesään asti. Syyskauden alkaessa he palasivat opastukseen ja kuulumisia vaihdettiin. Kesän kohokohta oli ollut bussimatka Kilpisjärvelle ja käynti Tromssassa. Reissussa kisattiin pariskuntien välinen musiikkivisa ja Leppäkankaat voittivat hopeaa.

Lippis Kilpisjärveltä ja
Herttoniemen ATK-luokan kiva valokuvataulu.
Tänään Linus ja Väinö ovat innostuneita ja ahkeria tabletin käyttäjiä. Linus kertoo, että ”juju” heidän etenemisessään tapahtui viime keväänä, kun opastustilanteessa perustettiin kummallekin sähköpostit. Silloin moni asia loksahti paikoilleen ja nyt sähköpostit katsotaan päivittäin. Yhteyttä pidetään mm. entisten työkavereiden kanssa.
Kyselin hiukan pariskunnan taustoista tietotekniikan alalla. Molemmille ovat pöytäkone ja hiiri tuttuja työelämästä. Kaupungin viroissa heillä oli käytössään valmiit työalustat ja mahdollisuus tekniseen apuun. Eläkkeellä onkin toisin, nyt on osattava itse ja pysyttävä samalla kiihkeän kehityksen perässä.
Keskustelu kääntyi kuin huomaamatta iäkkäämpien ihmisten tilanteeseen. Kuinka he tulevat selviämään, kun kaikki yhteiskunnan toiminnot ja palvelut siirretään verkkoon? 
Yhteiset harrastukset. Linus ja Väinö ovat viihtyneet toistensa seurassa sopuisat 50 vuotta. Luonto on heidän sydäntään lähellä ja molemmat harrastavat luontokuvausta. Siksi ei olekaan ihme, että Herttoniemen sairaalassa tämän kuun loppuun jatkuvan näyttelyn lintumaalaukset saavat heidät haltioihinsa.
Haastattelun lopuksi katsoimme kaikki Jukka Pehkosen maalaamat 48 ihanaa öljyvärityötä, joista muutaman kuvasin kännykälläni. Lähetän ne Väinölle sähköpostissa!

Jukka Pehkosen öljyvärimaalaus
Seuraavaksi Leppäkankaat päättivät tutustua perusteellisesti läppäriinsä.

Haastattelu, teksti ja kuvat Unelma Krakau
***