perjantai 7. elokuuta 2020

Sisävesillä II

Sisävesireitti nro 2

Seikkailut maalla ja vesillä jatkuivat. Edellisessä Ikinörtti-jutussani seilailin Hämeenlinnasta Tampereelle ja siitä Visuvedelle -  nyt reitillä Jyväskylä – Lahti. Risteilyn ohella kerrottavaa syntyy myös junamatkoista, lippujen hankkimisesta ja kahvipaikkojen etsimisestä.

 m/s Suomen Neito   Kuva: Pirjo Salo

Junan kyytiin noustiin Pasilassa ja Jyväskylässä oltiin kolmen tunnin istumisen jälkeen. Liput ostin tietysti VR:n nettikaupasta, jossa voi valita nykyversion ja betaversion välillä. Harvakseltaan kun nykyisin ostan näitä lippuja, niin hieman hämmensi Veturin (vr.fi) ja Matkalla-sovelluksen heikko yhteistyö: mobiili kertoi minun ostaneen kaksi lippua viimeisen viiden vuoden aikana, nekin vuonna 2016, Veturin mielestä olen ostanut 17 lippua vuodesta 2015 lukien. Veturi, vr-nettilipunmyynti ja mobiili-Matkalla ovat myllerryksen kynsissä. Viime maanantaina näytti yhdeltä, tänään toiselta, joten sujuvampia aikoja odotellaan.

Sunnuntain IC:ssä ei ollut ravintolavaunua ja kahvikärry lähti toistuvasti vaunusta yksi, eikä ehtinyt kertaakaan vaunuun viisi. Lahdesta Pasilaan oli leppoisaa, ei montaakaan matkalaista, eikä henkilökuntaa Z-junassa näkynyt.

Google Maps ja Nomadi
Seurailin matkan aikana puhelimen sovelluksista, miten sijainnin ilmaiseva Googlen sininen pallura vaeltaa kartalla - ja se oli pääsääntöisesti väärässä paikassa: minä ja puhelin kiidettiin kiskoilla, mutta sininen täplä syöksähteli hermostuneesti lähimmän rautatietä seuraavan tien pientareilla. Sama toistui Päijänteellä, pallura ei voinut millään uskoa, että joku onneton on keskellä Ristiselkää, niinpä se sijoittui Muuratsaloon.

Googele Mapsin pallura ei tahdo edes kalibroituna pysyä raiteilla.  Heiluttelin äärettömällä innolla ääretöntä kuviota ∞ ( eli puhelinta kahdeksikon muodossa),  mutta pallura tahtoi mennä takaisin tielle tai rantaan heti kohta. Lieneekö syynä joku sumealogiikka, jonka mukaan kunnon ihminen (amerikkalainen) ajaa omalla autolla omaan suuntaansa kohden suuruutta.

Vertailun vuoksi toljailin myös Nomadin kanssa. Sen pallura jäi junan vauhdissa kyydistä ja kiri mukaan, kun vähän hidastettiin, Tehinselällä pysytteli veden varassa. Nomadin kartassa on enemmän tietoa: rautatien löytää helposti, tunnelit ja sillat on merkitty. www.citynomadi.fi

Jos lukija kiinnostuit sinisestä pallurasta, lue sivulta Sijainnin tunnistaminen ja tarkkuuden parantaminen luku Sinisen pisteen merkitys.

Niin lähellä, mutta liian kaukana
Sunnuntai on turistille paha päivä. Jyväskylän asemalla näytti siltä että R-kioskista voisi saada kahvia, mutta luotimme enemmän aseman ja sataman välissä sijaitsevaan hotelliin. Majoittuminen S-ryhmä hotelliin Lutakossa meni etukorttien etsiskelyksi, ne kaikki kun eivät vieläkään ole saatavilla puhelimessa, vaikka jo pitäisi.

Pitkän päivän illassa piti etsiä ruokapaikka, sadekin uhkasi ja turisti on aina vähän hukassa. Sitkeän hakukone-näppäilyn perusteella radan toisella puolen olisi ollut auki kaksi paikkaa, Lutakon puolella hotellin Trattoria. Kun sade oli mennyt ohi käveltiin satamaa päästä toiseen ja siinähän niitä oli merirosvoravintoloita, juottoloita, artesaanijäätelöä ja konttiravintola. Kahvilakin löytyi 1909 rakennetusta paviljongista. 

Laiturilla selvisi, että illallisristeily olisi lähtenyt Jyväsjärvelle ennen sateen alkua. Ei nyt sitten menty, kun ei tiedetty. 

Vain tämä kerta
M/s Suomen Neito ajaa Jyväskylästä Lahteen ja takaisin, 10 ½ tuntia suuntaansa. Laivaa tyyrää kapteeni, rantautumiset ja matkustajien trahteerauksen hoitavat kokki, purseri ja messityttö. Jyväskylästä nousi laivaan 27 matkustajaa, heistä Lahteen saapui 20, lisäksi kymmenkunta matkustajaa kulki muutaman laiturin välin. 

Hämeenlinna-Tampere -reittiä etsiessäni katsoin muitakin sisävesireittejä ja sattumalta osasin epäillä, että Lahdesta lähtee joku reitti. Matkailua hehkuttava 100syytä-sivusto tuntee nämä kaksi risteilyä, mutta Saimaan Kuopio-Savonlinna-Lappeenranta ei ole päässyt syiden joukkoon. Jos en minä tiennyt, ei kyllä tiennyt hotellin respakaan, kun sanoin että lähdemme laivalla kotiin, hän ilahtui että  'ihanko totta, millä laivalla'. 

Tänä kesänä seilattiin vain yhden kerran, sunnuntaina 26.7 Jyväskylään ja maanantaina 27.7 takaisin Lahteen. Laivalla joku kertoi, että hyvänäkin vuonna tehdään vain neljä edestakaista Lahti-Jyväskylä reittimatkaa. Onnenkantamoinen siis oli, että osuin tähän ainoaan kertaan.

Hidasta matkaa
M/s Suomen Neito etenee noin 18km/h eli reipas pyöräilijä pysyisi vauhdissa mukana. Siinä vauhdissa ehtii nauttia oluen jos toisenkin, kahvin ja pullan ja kokin loihtiman buffetin antimet: kelpo salaatteja, lohta savustettuna ja graavattuna, possua kermakastikkeessa ja maitokiisseli jälkiruokana. 

Kärkisten silta    Kuva: Pirjo Salo
Sää suosi, joten kannelta näki tietysti metsää tosi paljon, pieniä mökkejä, isompia huviloita ja maatiloja. Ja tietysti purjeveneitä, yksi vesitaso ja jokunen öky-luokan moottorivene, tosin kaikki laiturissa. 

Kaikkia maisema ei kiinnostanut, useampikin matkalainen otti pikku päikkärit ruokailun jälkeen ja ainakin yksi rouva pelasi pasianssia koko matkan. 

Torkkuva turisti  Kuva: Pirjo Salo

Mutta kuitenkin: meillä on hienoja järviä, joissa seilaa kivoja laivoja, jotkut ihan reittiliikenteen alla, toiset taas risteillen. Reittiliikenteen purjehduskausi on lyhyt: lähdöt loppuvat elokuun ensimmäisellä viikolla. Muutaman tunnin risteilyitä löytyy vielä elokuulle ja syyskuun alku viikoille. 

Kuvaus Sisävesillä  retkestäni Hämeenlinnasta Tampereelle ja siitä Visuvedelle.

Pirjo Salo


keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Mesenaatiksi höpöttelemällä



Koneko voisi tajuta mitä sanon, vaikka toinen ihminenkään ei aina ymmärrä edes yksinkertaista sanottavaani? Haluan silti antaa näille älylaitteille tilaisuuden, varsinkin kun Ylen mainoskin kehottaa jatkuvasti lahjoittamaan niille puhetta. 

Päätin kokeilla Googlen ohjaamista puhelimella ennen kuin lahjoitan puheitani.  En muuttanut sovellusten asetuksia, vaan syöksyin suinpäin kokeilemaan - ja tulos oli hieman hauska.

Ensimmäiseksi törmäsin siihen, että puhelimeni piti paljon enemmän taustalla auki olevasta radiosta kuin minusta. Yritin saada Chromea hakemaan tietoja Sibeliuksesta, mutta koska selkouutiset kertoivat paraikaa EU-kokouksesta, tulokseksi tuli Sanna Marin. Kun uutiset vaihtuivat musiikiksi, haku ilmoitti kuuntelevansa musiikkia ja kertoi soitossa olevan kappaleen nimeksi 'Kato mua silmiin'. Häiriötekijät suljettuani haut alkoivat onnistua. 

Toiseksi puhelin kieltäytyi kaivamasta kalenterista mitään tietoa suomeksi, rallienglanti kelpasi pienellä jankuttamisella. Selvästikin oppiva häkkyrä, vaikka käyttämistä häiritseekin esimerkiksi pakko muistella, mitä loppiainen taas olikaan englanniksi. 

Kehitetään yhdessä puheentunnistusta

Lahjoita puhetta -hanke kerää suomenkielisiä puhenäytteitä. 
“Lahjoitukset auttavat kehittämään esimerkiksi puheentunnistusta, joka ymmärtää kaikenlaista suomea – murteineen, taukoineen ja takelteluineen. Näin pystymme käyttämään tulevaisuuden puheohjattuja laitteita ja palveluja entistä sujuvammin myös suomen kielellä. Sujuva puheohjaus on erityisen tärkeää hoitotyössä, kuten vanhustenhuollossa.” lahjoitapuhetta.fi

Ylen innoittamana kokeilin puheen lahjoittamista. Ohjeet ovat helpot: asenna sovellus, valitse aihe, kuuntele ohjeet, paina Äänitä-nappia, pulise, lopeta äänitys. 

Aiheiksi voi valita Urheiluhetket, Sukella kesään, Eläinystävät, Kerro korona-ajasta tai Lähelläni juuri nyt. Jokaisen aiheen alussa on aiheeseen johdatteleva videopätkä.
 
Äänityksen avuksi on kysymyksiä ja tehtäviä, esimerkiksi Urheiluhetkissä pitää selostaa Virenin juoksu Munchenissä, Sukella kesään -äänityksissä pitää keksiä jokin sellainen  kesätapahtuma, jota meillä ei vielä ole. 

Valitsin Lähelläni juuri nyt -vaihtoehdon: ensin piti kertoilla mitä aamiaiseen kuuluu, sitten mitä ikkunasta näkyy. Höpöttely jatkuu puhumalla lempivaatteesta, jostakin tärkeästä ja jostakin vähemmän tärkeästä tavarasta. Hankalinta oli vastata kysymykseen siitä, mitä on kodikkuus. Mutta koska puheen pulputus on tärkeämpää kuin filosofinen syvyys, on aika sama mistä sanoo kodikkuuden syntyvän. Äänitettä syntyi seitsemän minuuttia ja sovelluksen asentamiseen tuhrautui kolme. 

Taustatietoina kysytään vain ikäryhmä, sukupuoli, äidinkieli ja omasta mielestä vaikuttavin murrealue. 

Ei siis kovin vaativaa eikä aikaa vievää. Ainakin osittaisessa eristyksessä vietetyn neljän kuukauden jälkeen patoutunutta pulinaa oli sen verran, että kävin kaikki aihealueet läpi samantien. Loppujen lopuksi lahjoitin 45 minuuttia aikaani ja puhekieltäni - tuskin promilleakaan tavoitteesta, joka on 10 000 tuntia nauhoitettua puhetta.  

Lahjoittamaan:

Pirjo Salo

Ikinörtti vinkkaa: 
Jos innostut oikein urakalla puhumaan, eivätkä nappikuulokkeet mikrofoneineen ole käsillä, käytä kaiutinta. 
Enterin digivinkki: Kaiuttimen käyttö ja valikot puhelun aikana -ohje iPhonelle


keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Sisävesillä

Matkailu on saanut uuden suunnan epidemian pitäessä edelleen suuren osan rajoista suljettuina tai pitkien karanteenien maustamana. Halusin kotimaan matkalle, sisävesilaivalle, katselemaan rantoja, mökkejä ja metsiä.

                                                                      Kuvat: Pirjo Salo

Vanhojen tietojen pyörteessä

Internetin ihmeellisessä maailmassa tarpominen paljasti ensiksi sen, että laivareittejä  tarjoavat kaupungit ovat korona-aikana laiminlyöneet tai lomauttaneet kotisivujensa päivittämisen. Hämeenlinnan, Tampereen, Kuopion ja Lahden turisteille tarkoitetulla 'Visit-jotakin'-sivuilla oli helmikuun tietoja, toimimattomia linkkejä ja koronatilanteen tiedotteita huhtikuulta. Ikävimpiä olivat tyhjyyteen johtavat  'osta lippu'- painikkeet . Ärtyneenä jätin Savonlinnan, Lappeenrannan ja muutaman muunkin sisävesisataman huomiotta - mitäpä se tointaa hakea vääriä tietoja. Laivayhtiöiden nimet löytyivät, tosin niistäkin yksi oli unohtanut linkittää omat sivunsa tässä tilanteessa.

Harharetkien jälkeen selvisi, että liput voi ostaa laivayhtiön kotisivuilta - ja vain sieltä. Piti ymmärtää laivalipun ohella ostaa lounas. Unohduksen sai korjattua lähettämällä palautetta, koska lipunmyynnit ovat kiinni ja asiakaspalvelu tekee etätöitä klo 10-14. Kaksi kalakeittoa (joista toinen muuttui laivalla kalabuffetiksi) ja kolmannen laivamatkan kalabuffetti.

Paikasta A paikkaan B

Ongelma muodostui siirtymistä maissa. Ensiksi -  miten päästä Hämeenlinnasta klo 11 lähtevälle laivalle. Omat autot unohdettiin matkan luonteen vuoksi ja turvauduttiin julkisiin. R-juna Helsingistä on perillä 10:33, jos siis on aikataulussa. Meidän R-junamme varasti neljä minuuttia ajasta, joka tarvittiin  kilometrin matkaan asemalta Hämeenlinnan satamaan. Harkitsin lippuja edelliseen junaan, mutta VR tarjosi lähinnä huumoria. Olisimme saapuneet 9:45 ja voineet nauttia aamukahvit Hämeenlinnassa. Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, koska yhteys olisi vienyt meidät ensin Tampereelle Hämeenlinnan ohi pysähtymättä porhaltavalla Pendolinolla ja palauttanut sitten IC-junalla Hämeenlinnaan. Bussivuoroista suurin osa oli kesätauolla, koska koulut ovat lomalla. Ja vielä liikkuvat olisivat olleet perillä Hämeenlinnassa 10-30 min sen jälkeen kun laiva irtautui laiturista.

Toiseksi piti siirtyä linjalta Ruovesi-Virrat takaisin kotikonnuille. Linja-autot ovat kesätauolla ja muutoinkin julkinen liikenne on kuivahtanut jo 1990-luvulla. Jos olisi ostanut risteilyn, olisi voinut tiettyinä päivinä päästä laivayhtiön järjestämällä paluubussilla Tampereelle. Aikataulussa ei kuitenkaan ollut meille sopivaa vaihtoehtoa.
Niinpä selvisi, ettei matkaa pysty jatkamaan julkisilla millään keinoilla.
Piti siis luottaa vanhaan ystävään vanhemmilta perityllä mökillä ja ystävän hyväntahtoisuuteen 'maalaistaksina'. Noin 50 km pikkuteitä ja pääsimme Vilppulan asemalle, josta illan viimeinen juna poimi kaksi matkaajaa lisäksemme suuntana Tampere. VR:llä oli tarjolla kaksi mahdollisuutta: taajamajuna + R-juna, joka on perillä vartin aikaisemmin tai taajamajuna + IC-yhdistelmä ja tunnin odottelu Tampereella. 

Väsynyt matkailija

Sisävesimatkailu on täysipäiväistä touhua: Hämeenlinna-Tampere yhdeksän tuntia, Tampere-Visuvesi kuusi tuntia, Jyväskylä – Lahti kymmenen ja puoli tuntia. Matkailija siis yöpyy jossakin. Yövyimme Tampereella ja Jyväskylässä kummassakin arkiyön, hotelleilla oli edullisia tarjouksia: lasillinen kuohuvaa tervetuliaisiksi neljällä eurolla, muutaman prosentin alennus lounaasta, huonehinnasta pois useampikin prosentti. Tavallisten hotellisivustojen kautta hinnoissa ei ollut juuri mitään tarjouksia, joten viisainta oli etsiä hotellit niiden omilta sivuilta ja karttasovelluksella.
 
Harkitsin myös yöpymistä pohjoishämäläisissä maisemissa, mutta vain muutamalla majoituspaikalla on nettisivut, nekin usein 'ennen koronaa' -tilassa. Vaikka vanhastaan tietäisi jonkun B&B -paikan nimen tai maatilamajoituksen paikan, niin yhteyden saaminen niihin vaatii aikamoista harrastuneisuutta. Ymmärrettävästi pienet yrittäjät eivät lähde Trivagon myllytykseen, mutta edes kunnan verkkosivujen matkailuosiot voisivat antaa nimiä ja yhteystietoja.

Vesillä ja verkossa

Hämeenlinnasta Tampereelle liikennöivät laivat ovat Hopealinjan m/s Silver Moon ja m/s Silver Star.
Laivan keittiöön oli saatu aamulla Hämeenlinnassa tuoretta ja savustettua lohta, joten kokki pisti kalapöydän koreaksi.  Visavuoressa pysähdytään museokierroksen verran eli 50 minuuttia, minkä jälkeen vaihdetaan laivaa. Laivalla toimi netti ja kokeiltavana oli sovellus nimeltä Nomadi. Se seurasi reittiä, antoi nähtävyyksistä tietoja ja viihdytti muutenkin sateisessa kesäpäivässä. Aivan kelpo sovellus matkailijan kännykkään muissakin kohteista.

s/s Tarjanne lähdössä Visuvedeltä               Kuva: Pirjo Salo

Tampereelta nousimme Mustalahden satamasta Hopealinjan s/s Tarjanteeseen, joka höyryää 112 vuoden kokemuksella joka toinen päivä Virroille ja seuraavana päivänä takaisin. Sää suosi, laineet liplattivat ja rantametsät vaihtelivat havupuusta lehtipuihin ja toisin päin. Etenemistä seurasimme Google Mapsin avulla koska tälle osuudelle ei Nomadissa ollut kuin harvakseltaan tietoja.  Kalakeitto oli maukasta ja leipä paikallista, mistä tietysti pisteet keittiölle.

Kolmas matka Lutakosta Jyväskylässä Hilden oy:n m/s Suomen neidolla odottaa vielä toteutumistaan pari viikkoa.

Kannattaa hyödyntää näitä linkkejä
https://kauppa.hopealinjat.fi/risteilyt/
https://www.paijanne-risteilythilden.fi/  

Pirjo Salo

Ikinörtin lisäys: Yllä olevien linkkien lisäksi kommenteissa on lukijoiden suosituksia


torstai 25. kesäkuuta 2020

Erilainen kevät - taas opitaan uutta

Jokainen on huomannut tämän kevään olleen erilainen. Syynä on ollut korona, joka on rajoittanut ihmisten toimintaa, tai ainakin fyysisiä tapaamisia. Toisilta on tullut sydäntä särkeviä yhteydenottoja siitä, että viimeistään nyt pitäisi kaikki hoitaa sähköisesti. Yhdessä on ihmetelty esimerkiksi miten ruokaa tilataan kotiin ilman tietoteknisiä laitteita. Toiset taas ovat kertoneet, kuinka heidän elämänsä ei ole ikinä ollut näin sosiaalista ja täynnä tapahtumia kuin nyt etätilaisuuksien myötä. Kokemukset vaihtelevat suuresti ihmisistä ja elämäntilanteista riippuen.

Enterissä piti - tai "saatiin" - ajatella kaikki taas toisin. Maaliskuun puolen välin jälkeen käynnistettiin etäopastukset ja niistä on opittu paljon. Vaikka itse olimmekin alkuun epävarmoja etäopastuksista, opastettavat ovat antaneet niistä erinomaista palautetta. Ongelmia on ratkottu ja uutta on opittu jatkuvasti. Etäopastuksia on tehty kevätkauden aikana yhteensä jo yli 200 kertaa. Syyskaudeksi saamme etäopastuksista entistä parempia kevään oppien jälkeen.

Kevään mittaan monet jäsenet sekä muut seniorit ovat toivoneet meiltä lisäoppia ajankohtaisiin aiheisiin liittyen, kuten muun muassa verkossa ostamiseen tai yhteydenpitosovelluksiin. Näistä aiheista olemme järjestäneet etätietoiskuja ja ne ovatkin olleet menestys! Yhdessä on opeteltu tilaisuuksiin liittymistä ja kun se onnistuu, voi alkaa imemään uutta oppia aiheesta jos toisestakin etätilaisuuksien myötä. Ihminenhän oppii kaikenikäisenä, kun vaan motivaatiota ja opastusta löytyy.

Monessa eri tilanteessa viime aikoina on tullut kysymyksiä puhelimen kaiuttimen käytöstä. Tässä vielä vinkkejä, miten kaiuttimen saa päälle vaikkapa, puhelun aikana. Tuolloin voi samaan aikaan vaikka tutkia kalenteria tai puhelimen asetuksia, kätevä taito tämäkin! Laitteiden eri ominaisuuksia kannattaa opetella käyttämään, niin ne palvelevat meitä entistä paremmin.




Enterin digivinkki: kaiuttimen käyttö Android-puhelimessa
https://youtu.be/nbo94R-hsUc

Lisäys 2.7.2020:

Kaiuttimen käyttö iPhone-puhelimessa
https://youtu.be/aOTzsOUCUN0


Tiina Etelämäki
ENTER ry

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Kruunupään varjossa – enteriläisten koronakevät 2020

Enter järjesti 23.4.–31.5.2020 jäsenilleen valokuvakampanjan, jossa pyydettiin kertomaan kuvan keinoin koronakeväästä 2020. ”Mikä tässä keväässä on erilaista, miten se omassa arjessasi näyttäytyy, mistä olet jäänyt paitsi, mitä on tullut ehkä tilalle? Entä missä roolissa digitaaliset välineet ovat, miten niiden käyttö on sujunut ja mitä ne ovat mahdollistaneet?" Kuvia saatiin 24 jäseneltä yhteenä 55 kappaletta. Miltä lähipiiri sitten näytti enteriläisten linssin takaa?
 
Kevät puski luonnossa esiin yhtä kauniina kuin ennenkin, mutta enteriläinen katseli ikkunan takaa omaisia, jotka olivat tulleet tervehtimään. Kasvokkain ei sopinut tavata kuin painavasta syystä. Jos kohtaaminen oli välttämätöntä, käytettiin kasvomaskia. Käsiä pestiin melkein nilelle saakka.

Kuva 1. Ruudun takaa. Anna-Liisa Öfverberg
Kuva 2. Maski kasvoilla, läppäri kädessä. Erkki Ylitalo
Kuva 3. Käsienpesu Pirjo Salo
Eristykseen oli vankat perusteet. Koronaviruksen aiheuttama Covid-19-sairaus levisi kevättalvella Kiinasta Eurooppaan, myös Suomeen. Maan hallitus hillitsi tartuntojen leviämistä kaikin voimin. Valmiuslaki astui voimaan 17.3.2020, ja ulkomaanmatkoja, koulujen lähiopetusta, ihmisten kokoontumisia sekä palveluja rajoitettiin. Koululaiset siirtyivät etäopetukseen, vanhemmat etätöihin ja isovanhemmat eristyksiin. Palvelut muuttuivat etäversioiksi.
Erityistä huolta kannettiin ikäihmisistä, sillä heille tauti oli vaarallinen. Pysy kotona, älä tapaa muita fyysisesti kevyin perustein, pidä parin metrin etäisyyttä, pese käsiä, yski hihaan, vältä kasvojen koskettelua. Rajoituksia kiristettiin eristämällä Uusimaa 26.4.–14.5.2020 väliseksi ajaksi muusta Suomesta. Kiltit kansalaiset noudattivat hallituksen suosituksia. 
Rajoitukset näkyivät heti katukuvassa. Siellä missä ennen tungeksi ihmisiä, olikin nyt tyhjää: tori ja kauppakeskus ilman asiakkaita, metro vailla kulkijoita ja yksinäinen Oodi ihmisvirtaa paitsi. Enteriläinen hipsi kuvaamaan silloin, kun ne vähätkin muut kävijät olivat poissa.

Kuva 4. Kauppatori. Liisa Hoffman
Kuva 5. Kauppakeskus. Pirjo Salo
Kuva 6. Oodi. Nina Ziessler
Kuva 7. Metroasema. Pirjo Salo
Ulkoilua suositeltiin vain perheenjäsenten kanssa ja turvavälejä noudattaen. Enteriläinen suuntasi puistoon, rannoille ja ulkoilualueille. Lenkkipolut olivat usein tyhjiä, ja puistonpenkillä saattoi nököttää ainoastaan nallepari. Samaan aikaan rajoitusten kanssa kukat loistivat yhtä kauniina kuin ennenkin, ja peurat popsivat istutuksia samalla antaumuksella kuin muinakin keväinä.

Kuva 8. Puistonpenkki; nallet. Aulikki Uusitalo-Kasvio
Kuva 9. Narsissit. Hanspeter Kunz 
Kuva 10. Peurat. Jarmo Eulenberger
Kuva 11. Puu ja kivi uskaltavat halata. Liisa Luukkonen.

Kun tietoiskuihin, opastuksiin ja muihin tapaamisiin ei enää voinut lähteä entiseen tapaan kodin ulkopuolelle, oli enteriläisellä aikaa muuhun mukavaan. Voi suunnitella ja valmistaa taidekäsityöläisen aterioita leipomuksineen ja tehdä oikein urakalla uusia tuotteita, joille oli nyt tarvetta: kansanmaskeja. 

Kuva 12. Kevään ensiherkut puutarhasta, Leena Vainio
Kuva 13. Ruisleipiä. Sissi Maijala 
Kuva 14. Maskipaja. Sinikka Kuorikoski 

Jos kesämökille menosta pitikin luopua oli enteriläisellä kädet täynnä tekemistä. Hän järjesteli kotoisan tekniikkapisteensä, hankki verkkokaupasta pari vempainta lisää ja avasi digistradat lähipiiriin ja maailmalle. Tapasi kollegoita ja ystäviä videon välityksellä, sometti ja mailasi, luki digikirjoja, jumppasi etäohjeiden mukaan, järjesteli viimeinkin ne valokuvat, katsoi kaiken maailman viihdettä, nuuski maailman koronatilannetta verkkouutisista. Eli mukana joukossa, oli yhteydessä.

Kuva 15. Kotitoimisto. Matti Antman 
Kuva 16. Kotijumppanurkkaus. Kati Roiha 
Kuva 17. Valokuvapaja. Sinikka Kuorikoski 
Rajoitukset purivat, ja huhtikuun lopulla 2020 epidemia osoitti Euroopassa rauhoittumisen merkkejä. Suomessa kertyi juhannukseen mennessä yhteensä runsaat 7 000 tartuntaa ja 300 kuolemaa. Viranomaiset siirtyivät uuteen strategiaan, avainsanoina testaa, jäljitä, eristä ja hoida. Kouluissa palattiin lähiopetukseen toukokuun puolivälissä. Kesäkuussa rajoituksia purettiin lisää, valmius niiden muutoksiin säilyttäen. Kruunupää mellasti nyt Amerikoissa ja eteläisessä Aasiassa.
Kaikki koronanaikainen enteriläisyys ei näy kuvissa. Nämä harmaat pantterit kyyristyivät — eivät suinkaan ongelmien alle — vaan kokeileviin hypähdyksiin ja harppauksiin uusien sovellusten ja käyttötapojen omaksumisessa. He osallistuivat etätietoiskuihin, etäopastuksiin sekä virtuaalikahveille ja -lounaille. Opettelivat ja iloitsivat uusista käyttömahdollisuuksista. Tästä kaikesta on runsaasti videotallenteita, kyselytuloksia ja lukumäärätietoa yhdistyksen arkistoissa. 

Enteriläinen sopeutui tilanteeseen. Hänellä ei ollut pelkoa potkuista eivätkä yyteet vaanineet olan takana. Jos olikin eroahdistusta, huolta terveydestä tai taloudesta, kuulumisia sairastumisista, ehkä kuolemistakin, oli enteriläisellä kuitenkin keinoja pitää yhteyttä läheisiin, kollegoihin ja viranomaisiin. Hän luovi koronan nostattamissa tyrskyissä. Tämä sopeutuja oli omanlaisensa voittaja kulttuurievoluutiossa, jossa luonnon evoluution tavoin sopivimmat pärjäävät, survival of the fittest

Enteriläinen katsoo kuvakimaran mukaan optimistisena tulevaisuuteen. Hän on hybriditoimija, jolla on hallussaan pakillinen digityökaluja ihmeiden tekemiseen. Hänellä on polkunsa, siltoja esteiden ylittämiseen ja toivo hyvästä tulevaisuudesta. 

Kuva 18. Tie valoon. Maarit Fred

Kampanjakuvia on jaettu Enterin kanavilla aihetunnisteilla
#ENTERrykoronakevät2020  #valokuvakampanja
instagram.com/entersenior
twitter.com/entersenior
facebook.com/enterseniorit

Teksti ja kuvavalinnat: Ilta-Kanerva Kankaanrinta
Kuvat: Kuvaajan nimi mainittu kunkin kuvan yhteydessä
Tekninen toteutus Aulikki Uusitalo-Kasvio
Valokuvakampanjan organisointi  Nina Ziessler

Lisätietoja


Selvitimme: Näin Suomi on opetellut uusia digitaitoja poikkeusaikana. Yhteenveto tutkimustuloksista. Helsinki: Elisa. 

Suomen koronavirusstrategia ja toimenpiteet. 2020. Wikipedia. San Francisco CA: Wikimedia.

Tukes ohjeistaa: Näin ostat kansanmaskin. 1.6.2020. Helsinki: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Tutustu Enterin työntekijöihin - osa 2/2


Ninan 17.5. 2018  kuvaama selfie

Toukokuussa Ikinörtin työntekijähaastattelussa tavattiin opastustoiminnasta vastaavat Nina ja Päivi, ja nyt juttusarja jatkuu toiminnanjohtajien haastattelulla. Ikinörtin kysymyksiin siis vastasivat vs.toiminnanjohtaja Tiina Etelämäki ja toiminnanjohtaja Juulia Andersson.

Tiina Etelämäki

Tiina Etelämäki on työskennellyt Enterissä tammikuusta 2017 ja hänen työsuhteensa Enterissä päättyy elokuun lopussa.

Juulia Andersson

Juulia Andersson on työskennellyt Enterissä helmikuusta 2013. Juulia jäi vanhempainvapaalle alkuvuodesta 2017 ja palaa nyt syyskauden alussa takaisin töihin.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Tiina: Vapaa-aika menee mukavasti perheen parissa, eli seuralaisina ovat mies sekä 8- ja 10-vuotiaat lapset. Pidän käsillä tekemisestä, on mukavaa esimerkiksi ommella sekä puuhata takapihalla kasvien parissa. Nämä ovat harrastuksia, joissa koko ajan voi oppia uutta ja lisää. Tämän kevään aikana olen myös tehnyt oman hapanjuuren ja alkanut leipoa leipiä juureen. On ihanaa, kun oman leipoman leivän tuoksu valtaa kodin.
Monta kesää taas on vierähtänyt perheen veneillessä. On ihanaa vastapainoa arjelle, kun pääsee seikkailemaan autioihin saariin ja nauttimaan Suomen luonnosta.

Juulia: Vapaa-aika kuluu pitkälti perheen kanssa ulkoillessa, puutarhassa hyöriessä tai jotain talon nurkkaa laittaessa. Tykkään myös paljon ruoanlaitosta, ja yrttien lavakasvatukseen olen aivan hurahtanut. Joskus iltaisin on kiva katsella telkkarista eurooppalaisia rikossarjoja tai MasterChef Australiaa.

Mikä on mielestäsi kivoin työtehtäväsi?


Tiina: Kivointa työssäni on sen moninaisuus. Toisaalta saa olla suoraan tekemisissä loppukohderyhmä kanssa ja opastaa senioreita digiasioissa. Samalla saa olla mukana erilaisissa työryhmissä tuomassa ruohonjuuritason ääntä päätösten tueksi. Myös viestintä on mielekästä kuten myös uusien toimintojen kehittäminen ja uuden kokeilu. Parasta on siis, kun pääsee tekemään monipuolisesti kaikkea mahdollista.

Juulia:
Ehdottomasti työn monipuolisuus! Saa mm. tavata erilaisia ihmisiä erilaisista konteksteista, oppia ja opettaa tietotekniikan käyttöä, tehdä hallinnollisia töitä ja kehittää toimintoja. Töistä poissa ollessa eniten on kuitenkin ollut ikävä aktiivisia ja innokkaita enteriläisiä.

Entä tylsin työtehtäväsi?


Tiina:
Tämä onkin vaikea kysymys. Ehkä puuttuvien jäsenmaksujen karhuaminen :D

Juulia
: Opastajien matkakulujen maksatus juuri ennen joulua. Homma on iso ja se vaatii vain raakaa keskittymistä, jottei tule vääriä numeroita tai tiliöintejä. Muutama kymmenen menee kerralla ja sitten alkaa keskittyminen herkästi herpaantumaan.

Mitä uutta haluaisit seuraavaksi opetella tai tehdä? (töissä tai kotona)


Tiina:
Jo viime kesänä lupasin itselleni, että opettelen käyttämään eri laitteiden puheohjausta paremmin. Se opettelu on edelleen hieman kesken. Viime kuukausina olen myös luvannut itselleni, että opettelen olemaan kunnolla läsnä virtuaalisissa tilaisuuksissa. Sekin on oma taitolajinsa!

Juulia: Töihin palatessa odotan mielenkiinnolla muutaman uuden ohjelman opettelua. Kotona kaapissa odottaa kilo punasipuleita hillokkeen tekoa varten, ja kuusenkerkkäsiirappia kiinnostaisi kovasti myös itse tehdä.

Kerro jokin tekniikkaan liittyvä muisto


Tiina: Muistan, kun lapsena olin alakoulun teatterikerhossa. Parasta oli, kun saliin asennettiin oma tekniikkapöytä mm. valoille. Olin onnellinen, kun minä satuin olemaan sillon paikalla ja asentajat opettivat minulle sen käytön. Oli hauska päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Se on myös kerrottava, että olin ensin epäuskoinen älypuhelimia kohtaan. Ensimmäisten puoliälylaitteiden ollessa markkinoilla ihmettelin vain, että mitähän hyötyä noistakin voisi minulle olla. Ensimmäisen oman sellaisen laitteen jälkeen ei enää ollutkaan paluuta vanhaan.

Juulia: Televisiosta tuli Teho-osasto kerran viikossa klo 21-22. Olin iltatöissä ja kaasujalka saattoi olla hieman painava, kun pyrin olemaan kotona ensimmäisellä mainostauolla. Tallentava VHS-nauhuri kyllä oli, mutta se oli epäluotettava. Ja olihan se tallennetta hienompaa katsoa ohjelma juuri sillon, kun se TV:stä tuli. Eipä olisi se Juulia uskonut, että nykyisin kaikki suosikkiohjelmat ovat saatavilla netissä ja niitä katsotaan silloin kun itselle sopii.

Mitä haluaisit tekniikan kehityksessä vielä nähdä?  


Tiina: Olen varma, että teknologia saadaan vielä niin intuitiiviseksi, että sen käyttö sujuu kuin itsestään meiltä kaikilta. Haluaisin nähdä, miten ja milloin se tapahtuu.

Juulia: Odotan ja toivon helppokäyttöisyyden lisääntyvän merkittävästi tietotekniikassa. Vähän toisenlaisena asiana tulee mieleen materiaalitekniikan kehitys: Ystäväni on tutkimusryhmänsä kanssa onnistunut luomaan alumiinioksidista valmistettua lasia, joka voi venyä menemättä rikki. Siitä tehty kännykän näyttö olisi mahtava nähdä!


haastattelu: Ikinörtti koronakeväänä 2020

tiistai 26. toukokuuta 2020

Tutustu Enterin työntekijöihin - osa 1/2



Ninan 17.5. 2018  kuvaama selfie

Enterin ”toimiston likat” ylläpitävät yhdistyksen päivittäistä toimintaa. Ikinörttiä kuitenkin kiinnosti tietää, miten työntekijät esimerkiksi viettävät vapaa-aikaansa. Tässä ensimmäisessä blogijutussa Ikinörtti haastatteli opastustoiminnasta vastaavia Ninaa ja Päiviä. Kesäkuussa julkaistaan haastattelun toinen osa, jossa kysymyksiin vastaavat toiminnanjohtajat Tiina ja Juulia.

Nina Ziessler
Nina Ziessler on toiminut Enterissä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina helmikuusta 2016 lähtien. Hänen vastuullaan on pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen opastustoiminta.

Päivi Savolainen
Päivi Savolainen on toiminut projektisuunnittelijana Enterissä keväästä 2018 alkaen. Hänen keskeisenä työkokonaisuutenaan on kehittää toimintaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla. 

Mitä teet vapaa-ajallasi?


Nina: Vapaa-ajallani ulkoilen paljon perheeni kanssa. Metsäretket ovat yleensä kaikkien mieleen, ainakin jos mukaan pakkaa hyvät eväät. Välillä myös pyöräilemme pitkiä matkoja. Tänä keväänä olen nauttinut harvinaisen paljon koiralenkeistä iltaisin. 12-vuotiaan koiravanhuksen askel vain alkaa olla jo varsin verkkaisa. Huilunsoitto on ollut iso osa elämääni lapsuudesta saakka. Nykyään soitan vaihtelevasti Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesterissa. Odotan kovasti tulevaisuuden konsertteja Temppeliaukion kirkossa ja Tshaikovskin ihanaa 5.sinfoniaa!

Päivi: Asun Leppävaarassa mieheni ja 5-vuotiaan tyttäremme kanssa. Tällä hetkellä vapaa-aika menee pitkälti perheen kanssa puuhaillessa. Olen sen verran sohvaperuna, että ns. omalla ajallani tulee helposti katsottua tv:tä. Penkkiurheilu, etenkin jalkapallo, on lähellä sydäntäni. Sitten kun tyttö on hieman isompi, haluaisin verestää joogaharrastustani. Olen lisäksi raskaamman musiikin ystävä ja aiemmin käynyt paljonkin bändikeikoilla. Nyt korona-aikaan pitäisi ehkä hyödyntää sekä virtuaalijooga- että keikkamahdollisuudet kotoa käsin.

Mikä on mielestäsi kivoin työtehtäväsi?


Nina: Työssäni parasta on sen monipuolisuus sekä aktiivisten ihmisten kanssa työskentely. Meidän vapaaehtoisilta pulppuaa ideoita ja he innostuvat myös uusiin kokeiluihin. Pääsen itsekin oppimaan koko ajan uutta. Viestintä kiinnostaa minua ja olen yrittänyt poimia sieltä täältä uusia ideoita ja työkaluja työhöni. Tänä keväänä olen innostunut etätietoiskujen järjestämisestä, vaikka ihmisten tapaamista livenä onkin jo kova ikävä!

Päivi: Mieluisia työtehtäviä on paljon ja toisaalta suosikkihommat vaihtelevat myös fiiliksen mukaan. Työhöni kuuluu normaalioloissa esimerkiksi paljon matkustamista ympäri Uuttamaata. On ollut hienoa päästä tutustumaan eri kuntiin ja kaupunkeihin, löytää omat suosikkipaikat eri alueilta ja tavata ihania ihmisiä. Työn ehdottomasti parhaita puolia ovat myös sen joustavuus, vapaus sekä kaikki tosi mukavat ihmiset, joiden kanssa saan tehdä töitä. Työ on myös sisällöltään hyvin palkitsevaa ja mielekästä.

Entä mikä on tylsin työtehtäväsi?


Nina: Tylsää työssäni on lähinnä vain se, ettei aika riitä kaikkeen! Laskujen tarkastukset, tilastoinnit ja erilaisten taulukkojen pyörittämiset menevät mukavasti suunnittelutyön, viestinnällisten tehtävien ja kaiken muun koordinoinnin ohella.

Päivi: Tylsintä on monesti kiire, jonka vuoksi stressi pääsee joskus niskan päälle. Kun mielessä on paljon asioita, joita tulisi ja haluaisi tehdä, ei aika tunnu välillä riittävän millään. Konkreettisista työtehtävistä erilaiset raportit tulee helposti lykättyä varsinaisen tekemisen tieltä, jolloin ne kasaantuvat ja tuskastuttavat enemmän kuin jos ne saisi hoidettua heti alta pois.

Mitä uutta haluaisit seuraavaksi opetella tai tehdä? (töissä tai kotona)


Nina: Aloitimme mieheni kanssa viime syksynä espanjan opinnot ja toivon, että näille opinnoille riittäisi tulevaisuudessa enemmän aikaa.

Päivi: Kotona en tällä hetkellä kaipaa niinkään uuden oppimista, kun mielessä on niin paljon ihan tavallisia asioita, joita ei ehdi tekemään. Pidän kyllä erilaisista aivopähkinöistä ja tällä hetkellä vireillä on taas vanha tapani, piin desimaalien ulkoaopettelu. Koen tämän äärimmäisen rentouttavaksi, vaikka sinänsä hyödytöntä onkin. Tavoitteenani on päästä yli kahdensadan, saa nähdä onnistuuko tänä kesänä. Töissä on viime aikoina tullut opeteltua nopeaan tahtiin etätilaisuuksien hostaamista, tässä yritän kehittyä koko ajan.

Kerro jokin tekniikkaan liittyvä muisto


Nina: Sain ensimmäisen kännykän lukiossa vuonna 1996. Se oli Siemens GSM-puhelin. Sama puhelinnumero on säilynyt siitä lähtien. Muutama vuosi sen jälkeen olin opiskelijavaihdossa Englannissa ja muistelen, että sikäläiset nuoret ihmettelivät tekstiviestejä. Keväällä 2002 tein työharjoittelua Malmin virkistyskeskuksessa ja minulle kerrottiin, että eräs yhdistys oli alkanut neuvoa ikäihmisille tietokoneen käyttöä. Se oli tietämättäni ensikosketukseni Enteriin!

Päivi: Yksittäisenä tekniikkamuistona tuli mieleen se, kun radiosta nauhoitti vielä musiikkia kasetille. Oli tarkkaa puuhaa, mihin kohtaan kasettia mitäkin nauhoitti ja usein tuli hypittyä kasetin puolelta toiselle suosikkibiisien perässä. Mullistavaa oli siirtyminen cd-levyihin, joissa sai hypättyä kappaleesta toiseen ilman kelaamista!

Mitä haluaisit tekniikan kehityksessä vielä nähdä?


Nina: Toivon, että tekniset ratkaisut ja älysovellukset helpottaisivat arkea entisestään ja mahdollistaisivat sen, että työn lisäksi voidaan keskittyä perheen ja ystävien kanssa olemiseen, harrastamiseen, kulttuuriin ja matkailuun. Tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut voivat auttaa säästämään aikaa ja rahaa sekä tekemään ympäristöystävällisiä valintoja arjessa. Netflix ehdottaa minulle kiinnostavia sarjoja sen perusteella, mitä olen aiemmin katsonut. Samalla tavalla haluaisin saada ehdotuksia vaikkapa seuraavista retki- ja matkakohteista. Lisäksi toivoisin kovasti, että kaikista palveluista tulisi entistä saavutettavampia ja laitteista yhä helppokäyttöisempiä kaikille meille.

Päivi: Teknisessä tulevaisuudessa haluaisin nähdä robotin, joka laittaisi kotiruokaa. Ruoanlaitto ei ole vahvimpia puoliani ja liian usein tulee turvauduttua valmisruokiin. Olisi ihanaa, jos joku kehittelisi kotikäyttöön edullisen ja näppärän kokkirobotin, joka taikoisi terveellistä ja hyvää kotiruokaa. Eiköhän tällainen vielä jossain vaiheessa ole tulossa! :D

haastattelu  Ikinörtti koronakeväänä 2020