Työkaveri on tärkeä myös vapaaehtoistyöntekijälle

Enterin opastustoimintaa voi verrata  yritykseen, jonka työntekijät on hajasijoitettu eri toimipisteisiin ja jossa tehdään etätyötä ja  kommunikoidaan sosiaalisessa mediassa. Perinteinen työkaverin kasvokkain kohtaaminen on silti yhtä tärkeää kuin "oikeassa työelämässä".

Meillä näitä hajasijoitettuja vapaaehtoistyöntekijöitä on noin 130. Toimimme seitsemän kaupungin alueella yli viidessäkymmenessä opastuspaikassa kahden palkatun työntekijän koordinoimana. Kahdesta kolmeen vapaaehtoistyöntekijää opastuspistettä kohden on tavallisin määrä. Se ei silti takaa työkaverin tapaamista, sillä opastusvuorot saattavat olla eri aikoina.  Opastaminen useassa paikassa lisää mahdollisuutta kohdata kollegoja. Enterillä on kymmenen yhden opastajan pistettä ja ”moniopastajaiset” Kampin palvelukeskus ja Kirjasto 10. Kampissa saattaa vakituisena opastusaikana olla paikalla 15 opastajaa.  Kymppi on toinen suurista vapaaehtoispaikoista 14 vakiopastajallaan.

Toimiva tukiverkko tarpeen
Vapaaehtoistyöntekijä toimisi melko yksin, ellei hänellä olisi vahvaa tukiverkkoa. Monet enteriläisistä osallistuvat yhdistyksen työryhmiin ja näin ollen tapaamme toisiamme kasvokkain palavereissa. Opastajilla on myös itseohjautuvia opintopiirejä erilaisten tietoteknisten uutuuksien tai hankalaksi koettujen aiheiden ympärillä. Piiri kokoontuu muutaman kerran tai jää tarpeen mukaan vakituiseksi. Näissä omaehtoisesti luoduissa piireissä on mukava fiilis. Tavoitteellisina ne eivät ole vain kahvittelua ja ajanvietettä, joka sekin on toki tärkeätä.

Enterissä ei ole hierarkiaa, vaikka mainitsemmekin yli 800 jäsenen joukosta aina erikseen opastajat. Oppiakseen uusia taitoja myös opastajat osallistuvat jäsenille tai kaikille ikäihmisille avoimiin tietoiskuihin ja luennoille.  Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus vaihtaa sananen tutun tai ennestään tuntemattoman osallistujan kanssa. Enterin kiitellyt jäsenretket luovat hyviä mahdollisuuksia kohtaamisille.

Vapaaehtoistyössä tehdään yhteistyötä
Jos itse ei osaa ratkaista opastettavan ongelmaa, pyydetään apua toiselta opastajalta. Yksin opastava voi tarvittaessa hakea apua Facebook-ryhmältä tai etätuelta. Opastamme pääasiassa kirjastoissa ja palvelukeskuksissa ja toimimme vuorovaikutuksessa niiden henkilökunnan ja muiden vapaaehtoisten kanssa. Enterin opastajat ovat myös osa Helsingin digineuvojien verkostoa ja vuosittaisista yhteistapaamisista on tullut tärkeitä tilaisuuksia vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia.

Some lisää yhteisöllisyyttä
Lähes kaikki opastajat kuuluvat  "Enterin opastajat" Facebook–ryhmään.  Koska ryhmä on suljettu ulkopuolisilta, voidaan siinä keskustella kokemuksista, lukea toisten iloista, auttaa opastustilanteiden pulmissa ja ratkoa teknisiä ongelmia. Syksyllä 2016 aloitimme kokeilun, jossa ryhmä etäopastuksesta kiinnostuneita Enterin vapaaehtoisia antaa etänä tukea toisille Enterin opastajille TeamViewer-ohjelman avulla.

Opastajatapaamisia pari kertaa vuodessa
Enterin tämän kevään opastajatapaaminen oli 24.2. vasta avatussa Maunula-talossa.  Tietopuolisessa osuudessa nordealaiset esittelivät uusia tunnistautumistapoja ja pankin mobiilisovelluksia.  Kahvitauko ei meinannut nytkään riittää rupatteluun ja tuttujen tapaamiseen. Lisämahdollisuuden ajatusten vaihtoon antoi Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan aluejohtaja Tarja Ylimaan johtama toiminnallinen ohjelma, jonka aiheina olivat vuorovaikutustaidot ja ikäihmisten kohtaaminen opastustyössä. Kuva todistaa, että viihdyimme.

Eläkkeelle jäädessä saattaa ikävöidä työyhteisöä. Vapaaehtoistyön kautta saa työkavereita ja uudenlaisen työyhteisön. 

Aulikki Uusitalo-Kasvio
Enterin opastaja

Astuin sisään Enteriin ja ryhdyin opastajaksi

Jäin eläkkeelle vuoden 2015 alusta. Suunnittelin eläkepäivieni ratoksi  pientä harrastukseeni liittyvää yritystoimintaa, mutta luovuin ajatuksesta. Kesän jälkeen olin jo sitä mieltä, että tarvitsen kunnollisen vapaaehtoistyön ja rupesin etsimään sopivaa.  Sellaista ei niin vain löytynytkään, sillä vapaaehtoistöitä välittävät järjestöt olivat yhtäkkiä syksyllä ylityöllistettyjä niin avun tarvitsijoiden kuin auttamaan pyrkivienkin määrän noustua. Päättelin, että on parasta odottaa hiukan.

Lokakuussa luin Hesarin artikkelin vapaaehtoistyöstä ja innostuin erityisesti Lea Grönlundin haastattelusta. Olin toki kuullut Enteristä aiemminkin, mutta unohtanut. Ilmoittauduin Enterin jäseneksi saman tien ja kerroin haluavani opastajaksi. 

Työurallani olen ollut sen verran tekemisissä tietotekniikan kanssa, ettei opastaminen tuntunut vieraalta ajatukselta.  Vaikka ymmärrän tietotekniikan toimintaperiaatteet, olivat taitoni pahasi ruosteessa enkä tuntenut juuri muita laitteita kuin oman puhelimeni ja läppärini. IT-kursseja en ollut käynyt pitkiin aikoihin.   

Vastassa oli aikamoinen uuden opettelu. Uusi yhteisö, uudet ihmiset, ja valtava määrä opastettavia laitteita, ohjelmia ja appseja,  eri versioita ja monenlaista nippelitietoa. Tosin kukaan ei edellyttänyt minulta mitään, eihän yhden ihmisen tarvitse kaikkea osata. Määrittelisin itse, mitä opettelisin ja missä tahdissa.

Viimeiset kuukaudet päässäni onkin pyörinyt aikamoinen aivomyrsky. Ensi alkuun tutustuin useisiin erilaisiin opastuspaikkoihin ja sain seurata opastusta käytännössä. Pääsin Enterin jäsentilaisuuksiin opiskelemaan tablettien käyttöä. Monenlaisia tietoiskujakin olisi ollut tarjolla, mutta ne jouduin jättämään tuonnemmaksi. Hyvänä itseopiskelun apuna olivat lainattavissa olevat laitteet ja nettiin ladatut materiaalit. Selkeitä ohjeita olisi saanut olla enemmänkin. Osa materiaaleista oli jo päivittämistä vailla, tietotekniikassa kun kaikki muuttuu niin nopeasti.

Sitten vaan hommiin!

Päädyin aloittamaan opastamisen Kallion kirjastossa ja Kampin palvelukeskuksessa heti vuoden alusta. Kallio on luultavasti keskiverto paikka, jossa opastetaan asioita laajasti, mutta niin opastajia kuin opastettaviakin on vain muutama. Kampissa taas keskitytään puhelimiin ja tabletteihin, mikä sekin on jo valtavan laaja alue, mutta opastusmäärät ovat moninkertaiset. Neuvontasession jälkeen Kampin iso opastajaporukka käy läpi opit ja kokemukset – se on mainio aloittelijan koulu! 

Alkuvaiheessa opastaja tuntee itsensä kovin avuttomaksi ja riittämättömäksi ja epäilee, osaako auttaa ketään. Mutta vähitellen itseluottamus kasvaa, kun opastaja oppii systeemit käytännön kokemusten kautta, vaikkakin kovin hitaasti. Vähitellen rupeaa myös tuntemaan neuvontaan tulijoiden tavallisimmat kysymykset. Onhan apuna myös kollegoita, ja tietysti herra Google.  Opastusaikakin on sen verran lyhyt, ettei kaikkia ongelmia yleensä ehditä ratkoa kerralla. 

Vain naisillako tietotekniikkaongelmia? 

Useimmat opastettavista ovat naisia - eivätköhän miehet kehtaa kysellä neuvoja? Monet hankkivat ensimmäiset älykännykkänsä tai tablettinsa yllättävän korkeassa iässä – Enterin piirissä tapaa käsittämättömän virkeitä senioreita! 

Jotkut ikäihmiset ovat ottaneet laitteensa puolipakolla käyttöön eivätkä oikein jaksa innostua niistä, mutta useimmat ovat liikkeellä vapaaehtoisesti  ja haluavat oppia käyttämään uusia värkkejään.  Monet ovat kovin arkoja tietotekniikan kanssa ja tarvitsevat rohkaisua. Osan kärsivällisyys ei meinaa millään riittää, kun uuden laitteen haltuunotto ei käykään hetkessä. Tietotekniikan käyttäminen on helpottunut, mutta vieläkin se on liian vaikeaa. Aloitteleva opastaja ymmärtää oikein hyvin asiakkaidensa tuskan!

Parhaansa tekevät opastajat

Opastajiakin näyttää olevan erilaisia.  On meitä tekniikkaan positiivisesti suhtautuvia taviksia, joista monet ovat jo ehtineet hankkia rautaiset opastustaidot Enter-vuosiensa aikana. On myös kaiken osaavia, muita paikkaavia gurunörttejä. Olen tietysti tavannut vasta pienen osan porukasta, mutta kaikki tuntuvat osaavan asettua opastettavan asemaan ja tekevät auttaakseen kaiken, minkä suinkin voivat, sillä opastajan palkinto on tyytyväisenä kotiinsa lähtevä asiakas. Minullakin on nykyään jo uusia it-laitteita arsenaalissani, jotta pärjäisin paremmin opastustyössäni. 

Enter vaikuttaa mukavalta ja aktiiviselta yhteisöltä. Kaikki tapaamani enteriläiset ovat ottaneet aloittelijan erittäin ystävällisesti ja avuliaasti vastaan. 

Opastus antaa hienosti ryhtiä eläkeläisen elämään ja vielä jää hyvin aikaa muillekin puuhille. Olen iloinen, kun voin edelleen tuntea olevani hyödyllinen. Sitä paitsi tiedossa on jatkuvaa uuden oppimista – eiköhän tässä ole nyt kyse elinikäisestä oppimisesta.

Paula Kallioniemi

Enterin opastaja

Syystapaamisen ryhmätyöt -kooste

Valtakunnallisessa opastajien syystapaamisessa 19.9.2015 kehitettiin opastustoimintaa Enterin, Joen Severin, Mukanetin ja Savonetin opastajien voimin neljästä eri näkökulmasta:
1. Opastus
2. Opastajien välisen tiedon jakaminen
3. Opastuksessa tarvittavat taidot ja niiden kehittäminen
4. Sähköisen asioinnin nykytilanne ja kehittyminen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten kirjoituksessa tarkoitetaan yhtä ja samaa asiaa, kun puhutaan opastajasta, ohjaajasta, tutorista ja vapaaehtoisesta. Tässä kooste käydyistä keskusteluista:

1. Opastus

Todettiin, että opastus on senioreille suunnattua henkilökohtaista opastusta tietokoneiden, tablettien ja älykännyköiden käytössä eli vertaisopastusta. 

Opastuspaikat ovat eri yhdistyksissä paljolti samanlaisia kuten kirjastot, palvelutalot ja oma toimipiste sekä myös kotikäynnit. Lisäksi tehdään opastusta ryhmille sekä tietoiskutyyppisiä kaikille avoimia tilaisuuksia. Yhdistysten omille jäsenille tehdään tarkennettuja tietoiskuja ajankohtaisista aiheista sekä myös jäsenopastusta varatulla ajalla. Jotkut yhdistyksistä tarjoavat myös kursseja. Mikäli yhdistys ei tarjoa kursseja, asiakkaat ohjataan eteenpäin esim. Työväenopiston kursseille.

Hyviä puolia opastuksessa opastajan kannalta on opastajan omien taitojen kehittyminen ja opastajien keskinäinen vertaistuki. Vapaaehtoistyö lisää tutkitusti onnellisuutta ja pidentää tekijänsä ikää.

Jotkut opastuksen rajat ovat yhdistyksissä hieman erilaisia:

• Enterin opastuksessa ei tehdä kotikäyntejä, mutta muissa yhdistyksissä tehdään myös kotiopastusta
• verkkopankin käytön opastusta tehdään muissa yhdistyksissä mutta Enterissä se on rajattu pankkitilin ulkopuolelle niin että opastetaan vain pankkien demo-ohjelmilla

Kaikissa yhdistyksissä on isojen järjestelmä ym. asennuksien tekeminen pyritty rajaamaan ja ohjaamaan ne niitä tekeville toimijoille. Rajauksia tehdään myös turvallisuussyistä esim asiakkaan salasanoja ei katsota, vaan asiakas käyttää niitä itse. Yhtenä rajana opastuksessa on myös opastajien omat taidot.

Ryhmä keskusteli myös opastuksen kehittämisestä niin, että aktivoidaan uusia opastusmenetelmiä kuten etäopastusta tietokoneen näytön jakamisen avulla.
Enterissä on jo hieman kokeiltu Skype:n näytönjakoa ja työpajassa tuli myös esiin Team Weawer -ohjelma, joka antaa etäopastukseen mahdollisuudet.

Palautteen saamisen menetelmiä tulisi kehittää. Mukanetti ja Savonetti ovat mukana RAY- rahoitteisessa ARTSI-projektissa, jossa kehitetään kunkin yhdistyksen arviointia, palutteenkeruuta ja vaikuttavuuden mittaamista. Toivottavasti saamme myös Helsinkiin ja Joensuuhun vinkkejä asiasta projektin jälkeen.  

2. Opastajien välisen tiedon jakaminen 
 
Yhdistyksen sisällä 

• Jos opastustilanteessa on paikalla useampia opastajia, niin he käyvät keskustelun tilanteista opastuksen jälkeen. Tavoitteena oppia toisilta uutta sekä lisätä yleensä yhteisöllisyyttä.
• tuutoriturinat/opastajatapaamiset jotka sisältävät yhteisöllisyyden kasvattamisen lisäksi myös mm. koulutuksellisia elementtejä 
• yhdistyksen kotisivuilla tutor -sivut, joilla tuetaan tutor-toimintaa 
• erilaista opetusmateriaalia on saatavilla
• suljettu Facebook-ryhmä opastajille, jossa voidaan nopeasti välittää uutta tietoa tarvittaessa liittää siihen keskustelua 
• Twitter (lyhyet uutiset nopeasti) ks. edellinen kohta 
• aihepiirit, pilleripiirit, opintopiirit - tavoitteena oppiminen ja yhteisöllisyys

Yhdistysten kesken

• aktiivinen toisten yhdistysten toimintojen seuraaminen ja ahaa-elämysten saaminen sieltä 
• “Vapaaehtoistyö tietotekniikkaopastajana” -kaltaisten keskustelualustojen luonti ja ylläpito
•  yhdistykset valmistelevat vuosittain sovituista aiheista tietoisku-tyyppistä materiaalia, joita sitten hyödynnetään kaikissa yhdistyksissä lähinnä koulutuksellisessa mielessä
• materiaaliaineistojen esilläpito siten, että toiset yhdistykset voivat tarvitessa pyytää niitä käyttöönsä
• linkit toisten yhdistysten sivuille  
• vuosittainen tapaaminen

Yhdistysten välinen yhteistyö muuten 

• toiminnanjohtajien kanssakäyminen
• vuosittainen tapaaminen syksyisin (ajankohtaiset asiat)
• tarvittaessa kokoontuminen esim. projektin puitteissa

Yleinen havainto

Sosiaalisen median merkitys ja osuus sekä ihmisten välisessä että tiedotuksellisessa viestinnässä lisääntyy voimakkaasti. Miten tämä asia saadaan asennemielessä upotettua opastajien mieleen ja sitä kautta ohjaamaan opastettaviakin median käyttöön sopivassa ja tarvitaavassa määrin?

3. Opastuksessa tarvittavat taidot ja niiden kehittäminen

Ikäihmisten vertaisopastuksessa tarvittavia taitoja

• Tarvitaan taitoa kuunnella ja kysyä lisää tarpeen mukaan. Hyviä kysymyssanoja ovat “Mitä, miksi ja miten?”
• Tilannetaju ja pelisilmä ovat myös hyödyksi. On hyvä ymmärtää millaisen “ihmistyypin” kanssa milloinkin ollaan tekemisissä ja toimia sen mukaisesti. (Kannattaa kuitenkin välttää liian yksioikoista ja pintapuolista luokittelua tai steretypiointia).
• Ikäihmisten kanssa toimiessa täytyy olla kärsivällinen. On osattava edetä asiakkaan tahtiin ja pidettävä omat sormet poissa näppäimistöltä. Välillä tarvitaan “lehmän hermot”.
• Sormet pysyvät poissa näppäimistöltä, kun käyttää apuvälinettä. Esimerkiksi noin 30 cm pituinen osoitin (esim. teleskooppikynä) on hyvä antamaan etäisyyttä. Sen avulla on helppo osoittaa paikkaa näytöllä tai tiettyä näppäintä. Oma käsi ei silloin myöskään peitä näkymää opastettavalta.
• Vertaisopastajan on osattava tehdä yhteistyötä sekä asiakkaiden että muiden opastajien kanssa.
• Ohjaajuustaito yleisesti on myös tarpeen, on mahdollisuuksien mukaan osattava ohjata opastettava myös itsenäiseen opiskeluun ja tiedon hankintaan. Hyödyksi on, jos on taitoa auttaa opastettavaa omien ohjeiden ja muistiinpanojen teossa.
• Kaikki opastettavat eivät tule asiakkaiksi pelkästään oppimisen takia vaan joskus myös hankkiakseen välttämättömiä sosiaalisia kontakteja. Tällaisen tilanteen ymmärtäminen ja sen asiallinen käsittely vaatii myös osaamista.
• Tekninen kehitys edellyttää opastajilta jatkuvaa uusien asioiden omaksumista, esim. nyt, Win10 ja tabletit. (Pohdittavaksi missä menee raja teknisten ongelmien selvittämisessä, mikä oikeastaan kuuluisi alan ammattilaisille?) Myös verkkopalveluita tulee enenevässä määrin lisää, esim. pankit, Kela, terveydenhoitopalvelut, ne pitää useimmiten osata, jotta voi opastaa.
• Hyvä tapa pysyä kartalla, on kysyä opastukseen ilmoittautumisen yhteydessä opastuksen aihetta. Näin opastaja voi etukäteen orientoitua opastustilanteeseen. Esimerkiksi pilvessä oleva excel-ilmoittautumislomake koko kaudelle on kirjaston ja opastajien käytössä:

• Opastustilanteen lopuksi kerätään palautetta. Hyväksi havaittu keino on pitää toisella (esim. kirjaston) koneella palautelomake auki. Opastaja kirjaa siihen käsitellyt aiheet ja opastettava täyttää mielipideosiot. Näin saadaan palaute heti eikä se jää opastettavan aktiivisuuden varaan. Yhdistys saa myös arvokasta tietoa opastustarpeista ja voi suunnata koulutustaan kysytyimpiin aiheisiin.

Miten tarvittavia taitoja opitaan?

Itseopiskelu

• Oppimisen edellytyksenä ovat omat kiinnostukset ja uteliaisuus uusille asioille, halu oppia ja rohkeus kokeilla. Taitojen oppimisen edellytyksenä on toistaminen, toistaminen, toistaminen.
• Tiedon hakeminen verkosta (Google) on yksi keino oppia, asioiden kokeileminen toinen.
• Vertaistuki FB-ryhmässä on hyödyllistä, voit esittää kysymyksen ja saat siihen apua. Tai auttaessasi toisia voit oppia lisää itsekin.
• Lastenlasten vinkki: Youtubesta löytyy ohjeita melkein mihin vain. Lastenlapsien kanssa keskustellessa voi muutenkin oppia uusia tietoteknisiä asioita.
• Oppiminen edellyttää myös avointa kuuntelemista ja keskustelukykyä - oman mielipiteen muuttuminen tai uudenlainen tapa toimia on yleensä merkki siitä, että on oppinut jotain.
• Omaan oppimiseen (esim. kaverilta kädestä pitäen oppia saadessa) pätee sama mikä opastettavienkin kanssa toimimiseen: opastetaan vain tarvittava asia, ts. ei turhia hienouksia,  aloitetaan helposta ja edetään pienin askelin eteenpäin.
• Tuttuja asioita kannattaa käyttää apuna/pohjana uuden oppimisessa. Teknisistä ratkaisuista saattaa löytyä vertailukohtia aiempiin teknisiin apuvälineisiin tai jopa fyysisiin esineisiin (esim. videon katseluohjelman ja nauhurien ohjauspainikkeet).
• Yhdistys voi hankkia lisenssejä Edu-tv:stä ja saada näin pääsyn verkko-opiskelumateriaaliin.
• Erilaiset materiaalipankit ovat oivia tiedon lähteitä.

Ryhmässä opiskelu

• Aloittavan opastajan on hyvä osallistua ennen opastuksen aloittamista opastustaitoja kehittävälle kurssille, jossa pitää olla mukana sosiaalisten taitojen osuus.
• Opastuksen aloittaminen kokeneemman opastajan rinnalla on myös hyvä ratkaisu.
• Tuutoriturinat (kuten Joen Severillä 1 kerta/viikko) tai opastustilaisuuden jälkeen pidettävät opastajapalverit (esim. Enterin kännykkäopastajilla) mahdollistavat epäselvien asioiden läpikäynnin kollegoiden kesken sekä uuden oppimisen keskustelemalla.
• Yhdessä tekeminen ja keskustelu (esim. Enterin opintopiirit), joissa erilaisia osaamisia omaavat henkilöt pystyvät jakamaan osaamistaan muille, luovat oppimistilanteen jossa erilaisuus voi muodostua vahvuudeksi.
• Oppimisrauha on tarpeen, jotta voidaan keskittyä kunnolla. Rauhallinen, ulkopuolisilta ääniltä ja henkilöiltä eristetty tila olisi paras ratkaisu.
• Tietoiskut ja luennot ovat hyvä tapa kertoa yhdestä asiasta kerrallaan.
• Akuutin aiheen ympärille voi myös perustaa työryhmän, joka tekee aiheesta selvityksen. Raportti esitellään sitten muille tietoiskuna tai kerhossa.
• Skype on hyvä väline videoneuvotteluun ja se ratkaisee etäisyyksien tuomia haasteita.
• Yhdistys voi tilata aikuisopistolta/työväenopistosta/kansalaisopistolta kursseja, esim. sovellettuja tietokoneen ajokorttikoulutuksia uusille opastajille.

Oppia myös yhdistyksen ulkopuolelta

• Palveluntuottajia ja järjestelmätoimittajia kannattaa hyödyntää heidän palvelu-  ja tuoteosaamisen hankinnassa.  

4. Sähköisen asioinnin nykytilanne ja kehittyminen

Opastustarve poikkeaa jonkun verran eri opastuspaikoissa ja alueilla. Joissakin pisteissä opastus painottuu laitteiden ominaisuuksiin ja laiteongelmiin, laiteasetuksiin ja ohjelmiston lataamiseen, vähemmän varsinaisiin palveluihin ja sähköiseen asiointiin. Vr:n lippuvaraukset, Kelan ja verottajan palvelut sekä kirjastopalvelut ovat yleisimpiä sähköisen asioinnin opastuksista.

Oltiin yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa opastuksen tarve vähenee tai ainakin painottuu enemmän julkisen hallinnon palveluihin ja terveyspalveluihin, koska yhteiskunnan digitalisointi etenee. Rohkein arvaus työryhmässä oli, että opastuksen tarve poistuu kymmenessä vuodessa, koska nuoremmat ikäluokat ovat entistä osaavampia tietotekniikan suhteen. Toisaalta uusia laitteita ja käyttöjärjestelmiä tulee koko ajan, joten opastustarpeen poistuminen kokonaan on epätodennäköistä.

Pankkipalveluiden opastuksesta keskusteltiin paljon. Jotkut sanoivat, että he eivät opasta niitä ollenkaan vaan pankkien tulisi hoitaa asia. Joensuussa pankit järjestävät yhteistyössä paikallisen yhdistyksen kanssa verkkopankkipalvelujen opastustilaisuuksia. Kuultiin eräästä tapauksesta, jossa opastajaa syytettiin rahojen siirrosta omalle tilille, kun hän oli opastanut kansalaista tämän oman tilin käytössä. Pankkipalvelujen opastuksessa on syytä olla varovainen, käyttää mieluummin pankin demotunnuksia kuin asiakkaan omia. Jos jostain syystä joudutaan käyttämään kansalaisen omia tunnuksia, kansalainen yksin käyttää näppäimistöä ja hiirtä. Pankkipalvelujen suhteen opastajalla tulee olla tilannetajua ja pelisilmää. Opastuksen tulevaisuuden tarpeista ei tullut esiin mitään uutta tai järisyttävää.

Vaikuttamisen ja lobbaamisen suhteen oltiin yksimielisiä siitä, että tarvetta olisi. Pankkeihin pitäisi vaikuttaa niin, että saadaan kaikista pankeista demotunnukset ja että ne järjestäisivät tarvittaessa opastusta paikallisesti pankkipalveluihin. Vaikuttamistarvetta olisi viranomaisten tietojärjestelmiin sekä laitevalmistajiin. Esimerkkinä kuntiin vaikuttamistarpeesta mainittiin vanhuspalvelulain 3 §, jota kunnat eivät noudata. Vaikuttamisen pitäisi olla keskitetysti ohjattua.

Opastuksen alueellisen kattavuuden lisäämisestä oltiin yhtä mieltä. SeniorSurf, LähiVerkko ja Verkosta virtaa -projektit tekevät töitä opastuksen valtakunnallistamisen edistämiseksi, viemällä opastuksia mm. valtakunnallisten eläkeläisyhdistysten alayhdistyksiin.

Työryhmien jäsenet suhtautuivat yleensä kielteisesti opastusyhdistysten roolin laajentamisesta kuluttaja-asioihin, vaikka useilla oli kokemuksia senioreilla ostatetuista ylihienoista ja ylikalliista laitteista.

Kooste: työryhmien vetäjät 
  

Juttu opastajien valtakunnallisesta Syystapaamisesta