Suomessa toimii useita organisaatioita, jotka järjestävät senioreille opastusta tietotekniikan ja digipalveluiden käytössä. Itse opastaminen tapahtuu kuitenkin monesti pienissä porukoissa, joskus jopa aivan yksin, joten on tärkeä saada vertaistukea ja toisaalta huolehtia vapaaehtoisten jaksamisesta. Toisten samaa “työtä” tekevien tapaaminen ja ajatusten vaihto on erittäin tärkeää.
Maassamme toimivien tietotekniikkayhdistysten vertaisopastajat kohtasivat viikonvaihteessa Tampereella, kun ATK Seniorit Mukanetti ry oli kutsujavuorossa viidettä kertaa järjestettävälle valtakunnalliselle tapahtumalle. Tampereelle saapui yhteensä noin 60 seniori-ikäistä opastajaa, tuutoria tai opastuksen organisoijaa. Edustettuina olivat Uudeltamaalta ENTER ry, Pohjois-Savon alueelta Savonetti ry, Pohjois-Karjalasta Joen Severi ry, Jyväskylästä Ikääntyvien yliopisto ja Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta.Tutustuimme kaksipäiväisessä tapahtumassa isäntäkaupunki Tampereen historiaan ja kaupungin kehittymiseen. Pohdimme tietotekniikkaopastuksen tarpeellisuutta, selkokieltä ja vapaaehtoisen onnellisuutta. Aika moninaista tuntuu olevan vapaaehtoisen tietotekniikkaopastajan elämä! Pääsimme myös tutustumaan kansainvälisiin kansantansseihin ja arvuuttelemaan niiden alkuperää.
Selkokielisyys oli valittu tapaamisen pääohjelmanumeroksi - ja se kiinnostikin osallistujia kovasti. Monen keskivertoikäihmisen mielestä uusiin tietoteknisiin laitteisiin tutustuminen tuntuu hankalalta jo siitä syystä, että termit ja käsitteet ovat itselle täysin vieraita. Opastajana toimiva henkilö voi tuntua syntyneen älylaite kädessään, jolloin monet asiat ovat itsestään selvyyksiä. Vertaisopastajuuden ydin on siinä, että oppijan ja ohjaajan roolissa olevilla ihmisillä on jokin yhdistävä tekijä, esim. ikä. Kun seniori opastaa toista senioria, puheen tahti ja puhuttu kieli on todennäköisesti toisille ymmärrettävämpää.
Senioritkin tarvitsevat vinkkejä selkokielisyydestä, varsinkin jos tehdään kirjallisia ohjeita. Harjoittelimme pienryhmissä selkokielisten ohjeiden tekemistä - ja paljon sitä joutui miettimään sanavalintojaan, jotta asia tulisi ymmärretyksi. Loogisuutta tarvitaan termien valintaan! Ja kuvat havainnollistamaan kirjoitettuja ohjeita. Osion vetäjä Petri Ilmonen sai paljon kiitosta esiintymisestään, neuvoistaan ja selväsanaisuudestaan.
Vaikka ohjelma oli mainio, viikonlopun parasta antia olivat väliajoilla muiden yhdistysten opastajien kanssa käydyt keskustelut. Miten erilaisia toimintatapoja löytyykään - toisaalta miten samanlaisten ongelmien kanssa ihmiset painiskelevat, asuinpaikasta riippumatta. Mutta oppimistapoja on niin monenlaisia, että hyvä opastaja kuuntelee aina hetken aikaa opastettavan sanomaa ja ajatusmaailmaa, ennen kuin valitsee lähestymistavan kulloiseenkin tilanteeseen. Kokemusten jakaminen näistä oli ensiarvoisen tärkeää!
Opastustoiminnan tarpeen kiteytti hyvin eräs Mukanetin vertaisopastajista:
”Jokin aika sitten aloimme pohtia, tarvitaanko enää opastustoimintaa senioreille, kun kaikki henkilöt jo ovat työelämässään käyttäneet tietokoneita. Sitten tulivat tablettilaitteet ja älypuhelimet, joten opastustoiminnalle näyttää taas olevan pitkä tulevaisuus edessään.”
Eräs osallistuja kuvaili vertaisopastajia myös vertaisihmettelijöiksi, aika osuva nimitys!
Tapahtumaterveiset kirjoittivat
Ilkka Veuro, Tiina Etelämäki ja Nina Ziessler
ENTER ry
kuvat Mukanetti ry
kuvat Mukanetti ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoinnissa on teknisiä ongelmia, lähetä kommenttiteksti sähköpostilla osoitteeseen info@entersenior.fi. Ylläpitäjä lisää kommentin haluamaasi juttuun nimellä tai nimimerkillä, jonka ilmoitat viestissä.