Olen Vaasan tyttölyseon kasvatti ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1968. Päätin lähteä opiskelemaan tietojenkäsittelyä, joka oli silloin uutta ja ihmeellistä. Valitsin opiskelupaikakseni Tampereen yliopiston, jolla oli Helsingin yliopistoon verrattuna maine käytännönläheisemmästä tietojenkäsittelyn opetuksesta. Sivuaineina opiskelin matematiikkaa ja tilastotiedettä.
Jo seuraavana kesänä pääsin Posti- ja lennätinhallitukseen ohjelmointiharjoittelijaksi. 70-luvulla tietojenkäsittelyn opiskelijat vedettiin työelämään jo varhaisessa vaiheessa ja opiskelu muuttuikin sivutoimiseksi. Sain kuitenkin työn ohessa suoritettua filosofian maisterin tutkinnon. Opiskeluajan pituutta en kehtaa julkistaa.
Ensimmäinen vakituinen ohjelmoijapestini oli pari vuotta Paragonilla. Vuonna 1975 aloitin opetustehtävät ATK-instituutissa ja siitä työsuhteesta tulikin “elinkautinen”. Opetin ohjelmointitekniikkaa ja IBM:n suurkoneympäristössä käytettyjä ohjelmointikieliä PL/1 ja Cobol. Näistä kolmesta aiheesta kirjoitin myös oppikirjat. Tuolloin sain lisänimen “nahkaselkäinen PL/1 manuaali”. 1970- ja 1980-luvuilla PL/1:n ja Cobolin osaamisen kysyntä oli suurta myös yrityselämässä ja opetin tiuhaan tahtiin myös yritysasiakkaille.
ATK-instituutti laajeni Vantaalle 1985 ja sain ko. sivutoimipisteen vastuulleni. Mikrotietokoneet olivat silloin jo yleistyneet ja niitä alettiin käyttää opetuksen lisäksi myös hallinnollisten rutiinien apuna. Siitä alkoi uusi urani koulutushallinnon tietojärjestelmien parissa. MS Officen ohjelmistot tulivat myös tutuiksi ja olivat kovassa käytössä.
Seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa alettiin yhdistää opistoja ammattikorkeakouluiksi. Vuonna 1992 syntyi Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu - Helia, johon ATK-instituutti sulautui. Samalla päättyi toiminta Vantaalla. Heliassa minut nimitettiin johtajaksi ja sain vastuulleni koko ammattikorkeakoulun koulutuksen tietohallinnon ja sen kehittämisen. Siihen kuului tietojärjestelmät, joilla hoidettiin hakija- ja opiskelijahallinto, lukujärjestykset, tilavaraukset, opettajien allokointi ja palkanmaksun perusteet sekä raportointi opetusministeriölle. Alaisuudessani oli kolme eri toimistoa sihteereineen.
Vuonna 2007 Helia ja Haaga Instituutti yhdistettiin Haaga-Helia ammattikorkeakouluksi ja tästä oppilaitoksesta jäin 38 vuoden yhtenäisen työrupeaman jälkeen eläkkeelle 2013. Olen päässyt näkemään lähietäisyydeltä koko tietojenkäsittelyn kehityksen 1960-luvun reikäkorteista aina tämän päivän digimaailmaan.
Mitä kivaa sitten keksisin eläkepäivieni ratoksi? Sattuma puuttui peliin ja tapasin vuosikymmenien jälkeen Marjatta Ikkalan, jonka opin tuntemaan Posti- ja lennätinhallituksessa. Marjatta kertoi Enteristä, jonka puheenjohtajana oli tuolloin Raimo Anttila. Hänkin oli samaan aikaan töissä Posti- ja lennätinhallituksessa. Siltä istumalta tiesin mitä halusin tehdä ja liityin Enteriin.
Juulia Andersson perehdytti minut opastuskäytäntöihin Lasipalatsissa. Omaksi opastuspaikakseni tuli Tikkurilan kirjasto, jossa olenkin opastanut koronaan saakka. Ilmeisesti taustastani johtuen minut napattiin aika nopeasti myös koulutusryhmään. Osalleni lankesi tietoiskujen pitämistä, Haaga-Helia yhteistyön järjestäminen ja yhdistyksen sivuston Opiskele itse -osion luominen. Viimeisin suuri ponnistus oli Seniorin digitaitojen määrittely yhdessä vapaaehtoisten työryhmän kanssa. Jossain vaiheessa löysin itseni myös Enterin hallituksesta.
Kun Raimo Anttila jätti puheenjohtajan tehtävät, minusta tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2016. Siinä hommassa olen ollut nyt viisi vuotta ja tämä vuosi jää viimeiseksi. Hallituksen vastuulla on yhdistyksen pitkäjänteinen taloudellinen ja tavoitteiden mukainen tuloksellinen toiminta ikäihmisten digitaitojen parissa. Tämä toteutuu vain innokkaiden vapaaehtoisten omistautumisella toimintaan ja sen kehittämiseen. Enterin onneksi meillä riittää osaajia opastajaryhmään, koulutusryhmään, viestintäryhmään ja jäsenryhmään. Enterissä toimiminen onkin ollut mielenkiintoista ja antoisaa aikaa. Enterin opastajien ja muiden vapaaehtoisten monipuolinen digiosaaminen on suuri ylpeyden aihe. Ei näytä olevan (digi)ongelmaa, johon ratkaisua ei löytyisi. Myös jäsentoiminta on ollut virkistävää.
Mitä harrastan? Luen paljon, enimmäkseen tietokirjallisuutta ja esseitä. Tykkään filosofisista pohdinnoista. Kuuntelen paljon klassista musiikkia. Minulla on myös oopperan kausikortti ja RSO:n ystävien jäsenkortti. Teatterissa ja elokuvissa käyn silloin, kun ohjelmisto on kiintoisaa. Olen suuri Yle-fani. Ylen radio 1 sivistää päivisin, Yle Areena usein iltaisin ja Digitreenit ja Yle Oppiminen ovat lempisivustojani. Ruumiinkulttuurissa lempilajejani ovat sähköpyöräily ja vesijumppa. Ne olivatkin melkein ainoat liikuntalajit, joita saatoin harrastaa ennen kuin minulle asennettiin tekonivelet sekä lonkkiin että polviin. Nyt olen päivitetty Tuulikki 4.0 ja olen päässyt monen vuoden jälkeen takaisin golfkentällekin.
Edessäni on iso elämänmuutos, kun muutan ensi elokuussa puolisoni Pertin kanssa Kaarinaan lähelle tytärtämme. Meille rakennetaan keskustan kupeeseen rivitalo-osaketta ja kilometrin päästä löytyvät kaikki oleelliset palvelut: kirjasto, uimahalli, terveyskeskus ja kaikki tärkeimmät kauppaketjut. Myös meri ja uimaranta ovat lähellä. Enterin jäsenyydestä en kuitenkaan luovu. Jäsenkirje, Facebook-ryhmät ja yhdistyksen nettisivut ovat jäsenetuja, jotka pitävät minut digiajan hermolla. Lisäksi etätietoiskujen avulla voin opiskella uusia digitemppuja arkeni iloksi ja hyödyksi. Enter tulee olemaan aina lähellä sydäntäni ja olen otettu ja mielissäni 11.12.20 saamastani kunniakirjasta Vuoden enteriläinen 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoinnissa on teknisiä ongelmia, lähetä kommenttiteksti sähköpostilla osoitteeseen info@entersenior.fi. Ylläpitäjä lisää kommentin haluamaasi juttuun nimellä tai nimimerkillä, jonka ilmoitat viestissä.