Minä pelurina

ENTER ry:n 16.11. Kampin Palvelukeskuksessa järjestämä Pelitapahtuma oli suunnattoman antoisa tämmöiselle pelejä heikosti tuntevalle seniorille. Esittelyssä oli sen ”tuhannen” sortin pelejä. Niitä oli älykännykälle, tabletille ja läppärille. Suorastaan silmät ymmyrkäisinä kuljin esittelypöydältä toiselle ja sain ihmetellä mitä kaikkea sitä tietoihminen on keksinytkään. Tuon tapahtuman jälkeen tuli hieman pohdiskeltua, miten se oma pelaaminen onkaan vuosikymmenten saatossa mennyt.

En ole koskaan ollut juuri minkäänmoinen peli-ihminen.  Afrikan tähdet ja modernimmasta tarjonnasta Angry Birdsit on kokeiltu. Ja olen tietenkin nuoruudessani pelannut useinkin Mustaa Pekkaa ja kokeillut joitain aikuisten korttipelejä, sököstä lähtien. Rättipokalle en ole koskaan alkanut. Äiti kielsi! Olen kokeillut peleistä tietenkin pasianssia, dominoa, mahjongia ja Tetristä. Mutta eivät nekään ole oikein napanneet minuun.

Olisikohan sillä merkitystä, että yleensä hävisin – siis aina! Minun paksu ja lyhytjännitteinen pääni on varmaan rakennettu niin, että sieltä puuttuu kokonaan pelaamiseen vaadittavat harmaat aivosolut. Onpa joku luvattoman ilkeä ihminen päässyt toteamaan, että siellä ei ole ollenkaan mitään soluja vaan pelkkää sahanjauhoa. Luulin hetken, että se saattoi olla tottakin, koska joskus olkapäille on tippunut jotain vaaleaa höttöä. Mutta ystävällinen parturi väitti sitä hienoiseksi hilseeksi. Hän se vaan on hieno ja ymmärtävä ihminen!

No miten sitten ne rahapelit, lotot ja muut?
Olenhan minä joskus pelissä mukana kun lotossa on iso potti. Ja joskus tavoittelen pienempääkin pottia. Mutta kyllä sen voiton pitää tulla yhdellä rivillä tai korkeintaan kahdella, jos on oikein iso potti tarjolla. Huoltoasemien ja kauppojen hedelmäpeleihin en ole kajonnut kuin kokeillakseni, mistä niissä on kysymys. Nekään vaan ei kiehtoneet! Jos pelin näytölle tuli 3 banaania riviin, niin siitä saikin vain muutaman kolikon. Olisin ottanut mieluummin 3 kunnollista banaania.

Netissä on tarjolla monen sortin houkutinta kasinopeleihin ja semmoisiin. Niihin en soisi kenenkään sotkeutuvan! Se on niin kuin Turmiolan Tommi sanoi aikoinaan, että jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden! Tassulla on suuri mahdollisuus juuttua tuommoiseen pelihommaan, jossa ei loppua näy. Kasinon pohjattomaan kitaan on helppo hävitä isosti!  Ja sitten ei olekaan enää kenelläkään kivaa! Eikä rahaa! Tai jos menee mukaan, pitää ainakin olla vahvaa luonnetta ja päässä harmaata voimaa, enkä tarkoita vahvaa seniorin tukkaa. Minulla ei ole mitään noista ja niskatkin on heikot, joten en ole alkanut.

Olisikohan siinä ollut esteenä se, että niissä joutuu monessa itsekin liikkumaan? Nyt vaan saattaisi olla aika kokeilla, kun kunto alkaa nopeasti hiipua. Jotenkin minullakin on alkanut vahvistua käsitys, ettei kunto taida sittenkään koheta sohvalla maaten. Onhan siitä kyllä lähipiiri maininnut, mutta kun olen luullut sen olevan pelkkää veikeää kiusoittelua.

Kampin Pelitapahtumassa oli parasta se, että sieltä löytyi melkoinen määrä semmoisia pelejä, joilla voi kehittää itseään ja ylläpitää pään harmaitten aivosolujen liikkeitä, haastaa itseään, kuluttaa kivasti aikaa, pelata ystävien kanssa yhdessä, jopa harrastaa liikuntaa konsolipelien avulla jne. Peleistä kun on rutkasti hyötyä sekä henkiselle että fyysiselle minälle! Keräsin tapahtumasta omalle iPadilleni ainakin toistakymmentä peliä, joiden koukussa aion tulevaisuudessa olla. Mutta niihin en meinaa tärvätä rahaa vaan pelkkää intoa! Tiedän jo etukäteen, että tulen turhautumaan ja hermostumaan moneen peliin. Mutta elämähän on juuri sitä!

Latasin myös jokin aika sitten iPadilleni Sanajahti-pelin ja sitä pelailen aina joskus eli melko usein. Ja turhaudun sen kanssa, kun en keksi sanoja säädetyssä ajassa ja olen aina tuloksissa häntäpäässä. En vieläkään ymmärrä, miten joku keksii siitä sanan ’hortonomi’ ja minä keksin vain sanan ’kuu’?  Toisesta saa kymmeniä pisteitä ja minä kuusta yhden pisteen. Sanajahdissa pitää määrätyssä ajassa rakentaa  16 kirjaimesta sormella yhteen vetämällä mahdollisimman paljon ja mieluiten pitkiä sanoja. En tykkää ollenkaan, enkä malta lopettaa! Ikävä peli!

 Luettelenpa tähän vielä muutaman pelin iPadiltani:  Memorise, Three Points, Card Shark, Solitaire, Sudoku, Full Tetris, 1010!, Buttons, 2048. Näistä suurin osa semmoisia, jotka eivät vie paljon aikaa ellei halua. Niin ja lisäksi kokeilkaapa Labyrinth LE-peliä, jos käsissänne on epävakautta. Kieli keskellä suuta on tuon pelin yksi ominaisuus. CivilizationV, Mobile Strike, Hay Stack ja vastaavat pelit saavat vielä odottaa minua. Mutta äärettömän mielenkiintoisilta nekin vaikuttivat!

Vaikka olenkin pelimiehenä varsinainen nössö, niin totean kuitenkin lopuksi, että pelaaminen on hieno harrastus niin senioreille kuin nuoremmillekin. Jokaiselle löytyy oma kiinnostava peli! Useitakin! Niitä voi hankkia oman laitteenne sovelluskaupasta. Tutkikaa ja selailkaa kauppojen tarjontaa! Ilmaisia pelejä on tuhansittain ellei muutama enemmänkin.

Peliterveisin!
Markku Ukonaho, äärettömän huono ja lyhytpinnainen pelimies
Enterin vertaisopastaja,

PS. Vanhus Stadissa-juttujani löydät osoitteesta   vanhuutta.blogspot.fi
PPS. Ikinörtin tulevissa kirjoituksissa  lisää pelitapahtuma-tunnelmia