keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Sinä osaat + minä osaan = yhteiset digitaitomme

“Minä ite!”, protestoi lapsenlapsi. Innokkaana kokeilemaan ja oppimaan, ilman pienintäkään epäilystä siitä, etteikö hän osaisi kiivetä tuolille, voidella voileipäänsä tai napittaa takkinsa.

Mummeista ja vaareista tulee ajan mittaan tehokkaita tiimejä.  Vuosia sen hiomiseen menee, mutta sitten ei (ehkä!) enää kinastella siitä, kumman kontolla on keittiö, auto, siivous, roskien vienti ja muut tärkeät askareet. Sanaton viestintä ja katseet kyllä kertovat, milloin on aika liikahtaa.

Kuva: Pixabay

 “Tee sinä, kun sinulta se käy niin paljon nopeammin.” “Anna kun minä, osaan kuitenkin paremmin.” On niin paljon helpompaa antaa toisen hoitaa asioita, kuin ruveta opettelemaan tai opettamaan toiselle uusia taitoja. Lapsen “minä ite”-asenne se tahtoo unohtua vuosien myötä.

Ja ne tietokonejutut ja pankkiasiat!  “Kun meillä Veikko/Pirkko on aina hoitanut kaiken tietokoneella, minun ei ole tarvinnut siihen koskea.” Yhtenä päivänä tiimin työnjakoon saattaa kuitenkin tulla dramaattinen muutos. Puoliso sairastuu tai poistuu vahvuudesta. Järkytyksen ja surun keskellä pitäisi vielä opetella uusia taitoja ja selviytyä kaikesta huolimatta arjessa eteenpäin.

Niin kauan kuin puoliso on vierellä, asioita voi tehdä yhdessä ja antaa sen “kömpelömmänkin” harjoitella. Vaikka Veikko sotkee paikat keittiössä ja spagettikastike ei heti onnistu, harjoittelu tekee chefin.  Ja vaikka Pirkko auton ratissa voi pelottaa sekä ajajaa että vieressä istujaa, paikasta toiseen pääsee vähemmälläkin vauhdilla. Ja taidot kasvavat. 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa myös istua puolison kanssa kärsivällisesti tietokoneen tai kännykän ääressä ja käydä läpi sen toimintoja yhdessä. Ihmetellä ja opetella vierekkäin. Ja kertoa, mistä salasanat ynnä muut ovat tarpeen tullen löydettävissä. 

Ja kun oma kärsivällisyys ei riitä, mummi ja vaari (ja kaikki seniorit) ovat tervetulleita vaikka Enterin opastuksiin. Kokemuksen myötä suosittelemme siinä tapauksessa pareille kuitenkin erillisiä opastuksia. ;)  Kotona voi sitten jatkaa harjoittelua ja rohkaistua tekemään juttuja ihan ite!

Kati Roiha
Enterin vertaisopastaja

tiistai 8. lokakuuta 2019

Enteriläinen esillä: Lea Grönlund




Olen syntynyt vuonna 1941 Vesannolla. Tultuani Helsinkiin 1960 luvun alussa pääsin IBM:n järjestämiin ATK-soveltuvuustesteihin ja minun katsottiin soveltuvan hyvin alalle.
Koulutuksen sain Metsähallituksessa työn ohessa käydyillä kursseilla, joita alkuun järjesti IBM. Kurssit olivat moniviikkoisia ja aina kurssin lopuksi oli koe. Kurssitodistuksia kertyi kymmenittäin. 

Tein kaikkia silloisia atk-hommia; operaattorina, ohjelmoijana, suunnittelijana, käyttöpäällikkönä, ja käytön pääsuunnittelijan hommasta jäin sairauden vuoksi eläkkeelle jo vuonna 1998. Kiinnostuin ja pidin työstäni jo alusta alkaen niin, että jopa ensimmäiselle kesälomalle otin reikäkorttikoneelle kytkinkaavioiden piirtämistehtävän mukaani ja sitä tein maalla syreenimajassa äitini ihmetellessä.
 
Kouluttaminen oli koko työssä oloni ajan innostavaa. Kotimaamme koko kuva ja paljon mukavia ”metsäihmisiä” tuli tutuksi sen myötä. Haukiputaalla kouluttajakoulutuksen  materiaalissa oli mukana Mari Aulangon kirja ”Minäkö luennoimaan”. Sen olen pitänyt aarteenani ja sitä käyn läpi, kun nykyisin suunnittelen jollekin uudelle ryhmälle luentoa tai tietoiskua.

Enterin löysin vuonna 1999 tai itse asiassa Enter löysi minut. Huomasin Kontulan palvelutalon kirjastossa aina suljetun mikron modeemeineen ja kerran laitoin sen päälle ja toimihan se ja pääsi internetiinkin. Kun istuin koneen ääressä, talon henkilökuntaan kuuluva nainen tuli kysymään laitteen toimivuudesta ja samalla kertoi, että Enter on lahjoittanut sen palvelukeskukselle ja virallinen luovutus olisi seuraavana päivänä. Voisinko tulla tilaisuuteen asiakkaan edustajana? Suostuin. 

Luovutustilaisuudessa oli niin hyvä tiimi Jorma Hormion johdolla, että liityin saman tien Enterin jäseneksi. Kiitos Jorma – olen onnellinen siitä! Aloin heti pitää opastuksia Kontulan palvelutalon kirjastossa aamupäivän, kävin välillä lounaalla ja jatkoin opastamista iltapäivän.

Vuonna 2000 minulle soitettiin Enteristä ja kysyttiin, tulisinko Soneran pitämälle kännykkäluotsikurssille, joka oli juuri alkamassa. Sinä päivänä en sinne ehtinyt, mutta heti seuraavana kurssipäivänä (kurssi oli 45-tuntinen) menin mukaan. 

Kurssilla käsiteltiin tekniikkaa – tutustuttiin kännyköiden sisuksiin ja toimintaperiaatteisiin ja kaikki operaattorin palvelut ja verkot käytiin läpi. Opastustaitoja, ihmisten kohtaamista ongelmatilanteissa, motivointia ja opastusharjoituksia teimme yhdessä ja erikseen. Loppukoekin meni hienosti ja innostuin. Innostuksen tartuttaminen toisiin on siten helpompaa. Alkuun saimme tukea ja kännykkäryhmän vetovastuun Soneralta, mutta kun se jäi pois, niin minusta tuli ryhmän vetäjä. 
 
Käytyäni Tikas-koulutuksen (Mitä, Miksi, Miten ja selkokieli), tein selko-ohjeita ja valikkokaavioita niille kännyköille, jotka sain käsiini noin yön yli tutustumista varten. Niistä oli hyötyä opastajille sekä opastettaville. Tikas-oppeja käytin myös pitämilläni kursseilla. 

Ohjeita laatiessa mietin myös, miten kännykän käytön voisi tehdä helpommaksi näkö- tai kuulovammaiselle. Tekniikkahan on ”se juttu”, mutta sen pitäisi olla sopivaa kaikille.

Enterissä on hyvä olla opastajana, kun on paljon mukavia, hyviä vertaisopastajia ja aina saa apua ja tukea toisilta. Opastettavan ilo ja innostuminen oppimisesta on paras kiitos.
Lea opastaa mm. Kampin palvelukeskuksessa. Kuva: Tapio Hietamäki
Toinen vapaaehtoispaikkani on ollut Helsingin Mikaelinkirkko, joka valmistui vuonna 1988 ja toiminta siellä laajentui. Olen mukana yhteisvastuussa, lähimmäistoiminnassa, tervetulotiimissä ja eri tapahtumissa missä tekijöitä tarvitaan.  Myös siellä olen opastanut kännykkävinkkejä eri ryhmille.

Senioriyhdistyksessä, johon kuulun, olen pitänyt myös ryhmälle tietokoneopastusta ja kännykkätietoiskuja. Eli ”mihinkäs koira karvoistaan pääsee”! Siinä yhdistyksessä tapasin Unelma Krakaun, joka sitten liittyi myös Enteriin, kuten hän itse aiemmin kertoi Ikinörtin haastattelussa (ENTERILÄINEN ESILLÄ: Unelma Krakau).

Mitä muuta harrastan? No kaksi aaria kasvimaata on ollut yli kolmekymmentä vuotta ja nykyisin voi sitäkin hoitaa huhtikuusta marraskuuhun. Luonto on monessa asiassa pelastus, varsinaista hermolepoa, siellä on aina hyvä olla, kuulee lintusten laulut ja purojen solinat, näkee pilvien vaellukset ja kaiken lisäksi saa huomaamattaan hyvää liikuntaa. Palkaksi saa hyviä luomuvihanneksia ja kauniita kukkia. 

Kasvimaallakin on oma yhteisö, joka tulee tutuksi. Voimme yhdessä tehdä kännykän kautta Jumppakissan taukojumpan. Pistämme vain kännyn aidankoloon ja venyttelemme jumppakissan tahdissa naapureiden ja joskus ohikulkijoidenkin kanssa. Ja sitten linkki jumppakissaan laitetaan heidänkin puhelimiinsa.

Harrastan myös musiikkia ja käyn paljon erilaisissa konserteissa – parhaimmillaan olen käynyt kolmessa konsertissa samana päivänä.

Minulla on yksi ihana lapsenlapsi, 4,5-vuotias tyttö, joka on tuonut mukanaan uuden maailman. Hänen kanssaan tutkimme luontoa ja hän löytää kivoja kuvakulmia: ”Mummi, tuosta tulisi hyvä kuva!”

Huomasin juuri, että Enterin lisäksi kolme M:ää Mitä, Miksi ja Miten sekä Metsä, Musiikki ja Mummius on minulle tärkeitä!

Lea Grönlundia haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

PS Lea on myös ehdokkaana Kansalaisareenan Vuoden vapaaehtoinen -kampanjassa. Ehdokkaita on tänä vuonna 86. He ovat 45 paikkakunnalta tai alueelta.
Esimerkiksi Lea on Helsingin ehdokasjoukossa.  

Vuoden vapaaehtoista voi äänestää 30.9.-
Tutustu ehdokaskuvauksiin ja äänestä
27.10.mennessä!


keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Enteriläisiä vieraili sisarjärjestönsä luona Tukholmassa


Vaikka Enterillä riittää työsarkaa nykyiselläänkin, olemme aina avoimia uusille yhteistyökuvioille ja olemme kiinnostuneita siitä, miten muualla toimitaan ja voisimmeko oppia jotain muilta. Tästä syystä päätimme lähteä tutustumaan Ruotsiin sisarjärjestön SeniorNet Sweden -sateenvarjon alla toimivaan Södermalmin klubiin tiistaina 17.9.2019. Kaikkiaan yhdeksän Enterin aktiivitoimijaa lähti retkelle.

 

Isäntiemme ensimmäinen kysymys oli: millä kielellä kommunikoimme? Vastasimme: på svenska, ja he yllättyivät totaalisesti. He olivat varautuneet englanninkieliseen palaveriin ja jopa lainanneet toisesta klubista suomenkielentaitoisen vapaaehtoisen mahdollisten kieliongelmien selättämiseen. Olimme vähän ylpeitä (koulu)ruotsistamme!
Aluksi esittelimme Enterin toimintaa ja sitten he esittelivät omaansa: “SeniorNet Sweden är en ideell IT-förening med idén: Seniorer lär seniorer digital kommunikation och internet.” (SeniorNet Sweden on voittoa tavoittelematon tietotekniikkayhdistys, jonka idea on: Seniorit opettavat seniorille digitaalista viestintää ja Internetiä)
SeniorNet Sweden koostuu 45 paikallisesta klubista ympäri maata. Jokaisella klubilla on oma hallitus ja ne järjestävät itse toimintansa, joka tyypillisesti koostuu opastuksesta ja kursseista. Kävimme vierailulla Södermalmin klubilla Tukholmassa. Siinä on noin 1000 jäsentä ja se on yksi suurimmista SeniorNet Swedenin klubeista. 
Päätoimintamuodot ovat vain jäsenille tarjottavat kurssit ja tietoiskut (dataträffar) sekä opastus.
  • Kurssien aiheina on mm. laitteiden peruskäyttöä, kuvankäsittelyä, Google ja sukututkimus. Esimerkiksi Android-laitteen peruskäytön kurssi koostuu 4 tapaamiskerrasta. Kurssi maksaa 280 kruunua ja se maksetaan suoraan opettajalle.
  • Tietoiskuja järjestetään enintään 150 henkilölle kerrallaan ajankohtaisesta aiheesta. Kesto on yleensä 2 tuntia väliajalla. Maksu on 20 kruunua tai 50 kruunua kahvin ja pullan kera. Maksu kerätään ovella.
  • Henkilökohtaista opastusta ja ongelmanratkaisua tarjotaan vain ajanvarauksella ja se maksaa 20 kruunua puolelta tunnilta. 


Toiminnan keskuksena on Kanelbullen -niminen IT-café, jossa on 6 tietokonetta sekä kattava valikoima oheislaitteita.
Kanelbullenissa (nimi on @-merkin ruotsinkielinen lempinimi) voi surffata ja lähettää sähköpostia, kirjoittaa asiakirjoja ja hallita kuvia sekä tulostaa niitä. Siellä voi myös polttaa CD- tai DVD-levyjä ja siirtää videota VHS-levyltä DVD-levylle muokkauksella tai ilman. Kuvia voi skannata paperista, diasta tai negatiivisesta. Myös ääntä voi siirtää nauhalta / levyltä tietokoneelle. Tukihenkilöstö eli vapaaehtoiset auttavat tarvittaessa. 
Laitteiden käyttö on jäsenille maksutonta, muut maksavat 15 kruunua puolen tunnin käytöstä.  Paperille tulostaminen maksaa kaikille 50 äyriä sivulta ja värivalokuvan hinta riippuu sen koosta. Esimerkiksi A4 kokoinen värituloste valokuvauspaperille maksaa 20 kruunua. Lisäksi myynnissä on CD- ja DVD-levyjä sekä muistitikkuja hintaan 10 kr.
Enteriin verrattuna toiminnan rahoitus on järjestetty eri tavalla. SeniorNet Sweden ei saa yhteiskunnalta rahallista avustusta. Tilat järjestyvät maksutta kunnallisesta palvelukeskuksesta ja aktiviteetit rahoitetaan jäsenmaksuilla (250 kruunua / 12 kk, josta 100 kruunua menee kattojärjestölle). Södermalmin klubin edustajat ilmaisivatkin kadehtivansa meidän STEA-avustustamme ja kolmea palkattua henkilöä.
Toinen merkittävä ero oli toiminnan keskittyminen klubin tiloihin. Vapaaehtoiset tukihenkilöt (70 henkilöä) pitävät Kanelbullen luokkaa auki joka arkipäivä kello 13-16. Yhteistyötä ei ole kirjastojen kanssa, koska kirjastoilla on omaa tukitoimintaa. Toiminta keskittyy pelkästään digiasioihin, muuta jäsentoimintaa ei ole.

Vierailijat isäntineen    Kuva: Kanelbullenin vapaaehtoinen

Vierailumme poiki jo jatkoyhteydenoton: he haluavat tietää, miten olemme saaneet niin paljon vapaaehtoisia toimintaan mukaan. Olemme samankokoiset yhdistykset ja Enterillä on melkein kaksinkertainen määrä vertaisopastajia. Lisäksi he haluavat tietää, miten olemme saaneet avustukset, joilla voimme palkata henkilöstöä. Heillä oli vähänlaisesti yhteistyötä muihin sisarklubien kanssa ja he haluavat nyt tietää miten laajalti Enter on verkostoitunut. Olemme otettuja, kun toimintamme herättää kiinnostusta myös rajojemme ulkopuolella.


Tuulikki Paturi 
Enter ry 
hallituksen puheenjohtaja