torstai 30. tammikuuta 2020

Enteriläinen esillä: Raimo Anttila



Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, syntynyt vuonna 1943, ja päässyt ylioppilaaksi Ressusta vuonna 1961. Yliopistossa opiskelin matematiikkaa, suoritin maisterin tutkinnon ja pääsin promootioonkin.

Vuonna 1965 menin kesäheikiksi Posti- ja lennätinhallituksen tietokonetoimistoon reikäkorttioperaattoriksi. Siellä pyöritettiin mm. radioluparekisteriä, jossa oli reikäkortit jokaisesta 1,5 miljoonasta luvasta. Kortit oli jaoteltu kuukausittain, joten kerralla ajettiin reilut satatuhatta korttia aakkosjärjestykseen IBM:n 088-sortterilla.Varsinaisilla tietokoneilla ei tuohon aikaan vielä ollut lajitteluohjelmia.

Työsuhteeni vakinaistettiin parin vuoden kuluttua, ja minusta tuli IBM S/360 -käyttöjärjestelmän vastuuhenkilö, mikä oli pirun hyvä homma. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin kaivaa esiin asioita 3–4 sentin paksuisista keskuskonemuistin dumppilistauksista.

Vuonna 1973 menin idolini Tuomas Kotovirran perässä VTKK:lle. Sehän oli siihen aikaan jumalattoman iso atk-henkilökunnan koulutusorganisaatio; ihmisiä tuli ja meni jatkuvasti, oppivat parissa kolmessa vuodessa ohjelmointitaidot ja levittivät sitten osaamistaan ympäri suomalaista yhteiskuntaa. Merkittävä osa tietotekniikka-alan ihmisistä kouluttautui tuolloin VTKK:ssa. Käytimme siellä Tuomas Kotovirran porukoissa kehitettyä FAS-ohjelmointikieltä, joka oli helpompi kuin Cobol, PL/1 tai Fortran.

Vedin tuotekehitysyksikköä, jossa synnytettiin mm. TEKO-tekstinkäsittelyohjelmisto, TITO-tiedontallennusohjelmisto sekä MINTTU-vapaasanahakuohjelmisto. Kirjoitimme Systeemityön vaihejako -nimisen opuksen, vihreän kirjan, jossa kuvattiin systeemityön vaiheet määrityksestä käyttöönottoon asti. Teimme myös yleisosia eli aliohjelmia ja makroja esim. päivämäärien laskemiseen.

Vuonna 1986 siirryin Pääkapunkiseudun tietokeskukseen PTK:hon, joka tuotti tietotekniikan palveluja Helsingille, Espoolle, Vantaalle ja Kauniaiselle, ja olin siellä eläkeikään asti. 1990-luvun alussa PTK fuusioitui Kunnallistietoon ja muutti nimensä Novo Groupiksi. Se myytiin 2000-luvun alussa VM Data -nimiselle ruotsalaiselle yritykselle, joka taas myytiin eteenpäin. Nykyisin yrityksen nimi CGI. Siinä sai nähdä, miten julkishallinnon toimintayksikkö muuttuu tuskien kautta normaaliksi kaikkia palvelevaksi liikeyritykseksi. Yrityskulttuurit kun olivat keskenään hyvin erilaiset.

PTK:ssa aloitin markkinointijohtajana, mutta fuusion myötä minusta tuli käyttöpalvelujohtaja, eli pääsin takaisin siihen tuttuun maailmaan. Konesaleja oli pääkaupunkiseudulla ja ympäri maata. Kun mikrotietokoneet tulivat maailmaan 1980-luvun alkupuolella, alettiin tehdä etäkäyttöä; sitä ennen oli toimittu pitkälti eräkäyttömoodissa. Muuttunut tilanne asetti konesalien toimintavarmuuden uudelle tasolle, kun etäkäyttäjiä oli ympäri maata. Haasteena oli, miten hoidetaan tietoliikenne ja käyttövarmuus. Konesalitoiminnot muodostuivatkin tietojenkäsittelymaailmssa omaksi liiketoiminta-alueekseen systeemityön rinnalle. Alkuun konesaleissa ol pääasiassa IBM- ja VAX-järjestelmiä, mutta varsinkin 1990-luvulla niihin tuli pilvin pimein myös muita palvelimia.

Jäin eläkkeelle vuoden 2006 lopulla. Seuraavana vuonna nuorempi poikani rupesi rakentamaan omakotitaloa, mistä koitui minulle kokopäiväinen homma rakennussiivoojana ja hanslankarina. Se oli niin positiivinen kokemus, että rakensin vielä mökille saunan.

Enteriin tulin vuosikymmenen vaihteessa. Surffailin netissä, törmäsin Enteriin, otin yhteyttä ja sain jäsenyyden. Tuolloin Enterillä oli vain muutama opastuspaikka, Lasipalatsi, Sandels ja muutama muu. Aloitin Ritva Vartiaisen tiukassa ohjauksessa opastuksen Lasipalatsissa. Silloin aloitettiin myös tietoiskut ja pidin niitäkin. Melkein saman tien minut valittiin myös Enterin hallitukseen. Olin jo aiemmin tutustunut Sakari Eräseen eli Sakuun, joka oli silloin hallituksen puheenjohtaja.

Vuodeksi 2012 saimme Raha-automaattiyhdistykseltä 50 000 euron avustuksen. Sitä oli anottu monena vuonna, mutta tuolloin se vihdoin – ja yllättäen – saatiin. Pidimme ylimääräisen yhdistyskokouksen helmikuussa 2012, jolloin Saku ilmoitti eroavansa puheenjohtajan tehtävästä ja minusta tuli hallituksen puheenjohtaja.

Uuteen hallitukseen tulii kymmenisen henkilöä, mm. Kati Roiha, Aulikki Uusitalo-Kasvio, Urho Karjalainen, Olli Uotila, Helena Venäläinen ja Ritva Vartiainen. Aloimme valmistella toiminnanjohtajan valintaa ja palkkasimme myös projektityöntekijän suunnittelemaan Enterin tulevaa toimintaa. Päätimme panostaa opastukseen ja sen kehittämiseen.

Toiminnanjohtajan haku käynnistyi vuoden 2013 alussa. Saimme mittavan määrän hakemuksia, joista puolisen tusinaa kutsuimme haastatteluun. Juulia Andersson aloitti Enterin toiminnanjohtajana maaliskuun puolivälissä.

Vuoden 2012 alussa Enterissä oli noin 160 jäsentä, ja nyt jäseniä on jo tuhat tai ainakin melkein. Se on näyttö siitä, että olemme onnistuneet linjaamaan Enterin toiminnan sellaiseksi, että se kiinnostaa ihmisiä. Kiitos tästä lankeaa hallituksille ja toimintaryhmiin osallistuneille – unohtamatta toimiston likkoja; hienoa, että heitä on nyt peräti kolme toimistossa.

Nykyisin opastan Oulunkylässä kerran viikossa ja pidän siellä tietoiskuja kerran kuussa – ihan aiheesta riippumatta, kaikki käy.

Mitä elämääni muuten kuuluu? Vaimoni sairastaa Alzheimeria ja on hoidossa Kustaankartanossa; käyn siellä lähes päivittäin. Harrastin Lions-toimintaa, mutta klubi, johon kuuluin, loppui, kun porukka vanheni. Minulla on kaksi poikaa, joiden kanssa olin mukana korisharrastuksessa ja vedin futiksessa Gnistan-joukkuetta vuonna 1975 syntyneille. Siitä on jäänyt jonkinlainen palo futikseen. Oulunkylän lehteen Oulunkyläinen kirjoitan Varttuneita mietteitä -kolumnia stadin slangilla. Asun omakotitalossa, ja siinäkin on harrastusta tarpeeksi. Lisäksi mökkeilen. 7–13-vuotiaat lastenlapset ovat iso ilo. Valitettavaa vaan on, etteivät ne enää usko joulupukkiin eivätkä siihenkään, että vaari tietää kaiken.

Olen työurallani nähnyt koko laajan skaalan, miten tietokonemaailma on laajentunut. Enterissä olen nähnyt, miten netti on tullut lähes pakolliseksi meidän tavallisten ihmisten elämään, mikä on ihan kivaa. Minulla on vain yksi tavoite tästä hetkestä eteenpäin: herätä huomennakin hengissä. Muuten jää hyvä päivä väliin.


Raimoa haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen


maanantai 20. tammikuuta 2020

Lähes iäisyysnörtti

Tämä juttu juontaa siitä, että tituleerasin itseäni Enterin joululounaalla ikinörtiksi ja vieläpä teknologiaorientoituneeksi. Ikinörtti on sana, jolla itse kutsun senioreita, jotka ovat huvikseen tai ammatikseen puuhastelleet tietotekniikan saralla ainakin viidellä eri vuosikymmenellä -  jos kauemmin, niin silloin on jo iäisyysnörtti. Kun ei hienostella teknologiaorientoituneisuudella, niin voidaan olla vain liian kiinnostuneita tekniikasta. Silloin aikaa kuluu enemmän laitteiden kuin ihmisten kanssa.

Taustasta sen verran, että aloitin atk-alalla 1972, työuran 1973 ja se päättyi ict-alalla 2013, koko tuo aika kului alan palveluiden tuottajaorganisaatioissa. Työ oli teknistä ja ajoittain myös hektistä.

 

Tuo teknisyys vääjäämättä johti tuohon omaan tituleeraukseen.
Kotitietokone tuli hankittua 1986 ja se oli Amstrad PC1512, jossa oli ensimmäisiä graafisia käyttöliittymiä eli GEM. Laitteista tuli sitten harrastus ja omat koneet piti koota itse. Siinä olikin sitten ajan saatossa monenmoisia laatikkoa eri variaatioineen ja jatkuvine muutoksineen, ei ihan järkevää eikä taatusti halpaa. Ei tuo ollut myöskään terveellistä - se selviää myöhemmin, mutta olihan se olevinaan kivaa olla nörtti. Tällä ajalla IVO-buutti oli tuttuakin tutumpi ja ei sitä näinä päivinäkään sovi unohtaa, se on taikaa tietotekniikassa.


Kun työelämässä 1990-luvulla siirryttiin kannettaviin tietokoneisiin eli läppäreihin, niin oma koneiden kasaaminen sai luonnollisen lopun kun IBM ThinkPad ilmestyi kotiin ja korvasi nuo isot laatikot. Samaan aikaan eli 1995 matkapuhelimet olivat tulleet mukaan, mutta nehän vain toivat 24h tavoitettavuuden ja ehkä paperikalenterin ylläpito siirtyi luuriin.
Nyt koitti itselle teknisesti rauhallisempi ajanjakso, jolloin oli aikaa muullekin elämälle esim matkailulle, mutta se on toinen juttu.


Vuosituhannen vaihteen paikkeilla oli lyhyt kausi kämmentietokoneiden (PDA) kanssa, ne eivät oikein ottaneet tuulta siipien alle, mutta olivat aitoja nörttivehkeitä. Buumi alkoi vasta kun matkapuhelin ja kämmentietokone ympättiin samoihin kuoriin ja kehitettiin "helppokäyttöiset" käyttöliittymät. Näin taisi nykyään niin yleinen älypuhelin ja sen isompi veli tabletti syntyä. Alkoi digi"helvetin" aika.

Yrityksissä tietokoneet ovat aina olleet verkossa, kotona verkkoyhteydet yleistyivät PC-laitteiden myötä. Kotiverkko on nörtin märkä päiväuni, niin paljon - miltei loputtomasti - ihanaa tekniikkaa. Pitää olla langallinen verkko ja sitten myös langaton WLAN. Joutuu perehtymään reitittimiin, kytkimiin, kuitumuuntimiin, tietoturvaan, DHCP-asioihin, NATtaukseen, kiinteisiin ja vaihtuviin IP-avaruuksiin, NAS-palvelimiin, varmistuksiin jne listaa voi jatkaa loputtomiin. Kun mukaan sekoittuu vielä IoT, niin ollaan jo nörttitaivaassa. Omassa kotiverkossa taitaa olla jatkuvassa nettiyhteydessä tällä hetkellä reilut 20 laitetta eikä loppua näy.

                                                                  Kotiverkko vuonna 2020                                           Kaavio: Harri Sipi
Digiaikana verkossa olevien laitteiden operointi ja säätö on siirtynyt - jopa kokonaan - älylaitteisiin, jolloin täppäri/luuri ja niihin asennettavat äpit eli sovellukset ovat pakollisia. Kun vakiointi on vähäistä ja jokainen valmistaja luo oman enemmän tai vähemmän huonon sovelluksen, niin asentamista riittää ja käyttäjän osa ei ole helppo. Ikä ei sekään tule yksin, vaan vaivojen kanssa. Kun perin suomalaiseen tyyliin on saatu korkea verenpaine sekä hankittu kakkostyypin diabetes ja jostain geeniperimästä varmaan heikentyi myös kuulo. Näitä pitää seurata ja ikinörtti ei tietenkään kirjaa mitään käsin vaan mittarit pitää yhdistää älylaitteisiin ja seurantaan tarvitaan tietty taas lisää asennettavia äppejä. Varjopuolena on sitten lähes menetetty käsin kirjoittamisen taito.

Noiden lisäksi tulee yleisimmät eli sähköpostin, dokumenttien, palveluiden, harrastusten sekä somen jne käyttöön tarvittavat äpit, esim auton pysäköinnin maksamiseen on tarvitaan neljä eri sovellusta. Omissa laitteissa on jotain 150 ns. hyötysovellusta ja monet niistä molemmissa. Päivitysten määrä on loputonta ja jatkuvaa, nyt parissa päivässä niitä on tullut 24 kpl. Koneiden rakentelun sijaan onkin tullut älylaitteiden "virittely" ja hyödyntäminen.

Siinä riittää haastetta ikinörtillekin, usein tulee mieleen kanssakulkijat, jotka vihkiytymättöminä joutuvat tähän digitaaliseen suohon. Miten he voivat selvitä? Onneksi meillä on innokkaat vapaaehtoiset avustamassa. Loppuun siis sopii kaunis kiitos sekä Enterin porukalle sekä muille samaa tekeville ympäri Suomen niemen.

Se taisi olla tässä
Harri Sipi

maanantai 13. tammikuuta 2020

Digivinkeillä viisaammaksi


Liikumme nykyään älypuhelimet taskussa ja mukana kulkee aina oiva apuväline. Puhelimesta voi etsiä tietoa vierailtavasta matkakohteesta, katsoa milloin seuraava bussi lähtee tai tarkastaa päivän sään. Arki on täynnä tilanteita, joissa puhelin sujahtaa taskusta käteen ja auttaa monessa käänteessä omistajaansa.

Aspa-säätiön Digi haltuun! -hanke lähti miettimään arkea helpottavia digivinkkejä syksyllä 2018 ja huomasi kuinka moni aloittelevakin älylaitteiden käyttäjä innostui yksinkertaisista arjen vinkeistä. Kokeneelle käyttäjälle moni asia on itsestäänselvyys, koska puhelimen tarjoamasta avusta on tullut arkipäivää. Juuri niin siinä kuuluisi käydäkin. Puhelin ei ole itseisarvo vaan apuväline. Näistä havainnoista lähti liikkeelle idea kerätä arjen digivinkkejä laajemmin ja haastaa mukaan kaikki paljastamaan omat digivinkkinsä, joita ilman ei enää pärjäisikään. Syntyi digivinkkiviikko.


Hyville vinkeille omistettu kokonainen viikko!

Digivinkkiviikko on kampanja, jonka ideana on koota arkea helpottavia digivinkkejä. Syksyllä 2018 Digi haltuun! -hanke keräsi reilusti yli sata hyvää vinkkiä kampanjallaan. Vinkeistä koottiin eri teemoja kuten pankkiasiat, liikkuminen, työelämävinkit ja vapaa-aika. Jokaiseen teemaan liittyen valittiin paras vinkki, josta julkaistiin opasvideo digivinkkiviikolla. Vinkkien joukossa oli jokaiselle jotakin. Mukaan haastettiin myös julkisia tahoja ja esimerkiksi Mikrobitti-lehti lähetti oman vinkkinsä kampanjaan.

Tänä vuonna digivinkkiviikko toteutetaan yhteistyössä ENTER ry:n kanssa ja sen ajankohta sijoittuu mediataitoviikolle 10.2-16.2.2020.

Nyt on siis hyvä aika alkaa miettimään itselle tärkeitä arjen digitoimintoja, jotka helpottavat elämää. Vinkki voi olla hyvinkin yksinkertainen ja arkinen, mutta mukaan mahtuu myös teknisempiä vinkkejä. Ne voivat myös liittyä ihan laitteen käyttöönkin. Viime kerralla Enterin opastajalta saimme erittäin tärkeän vinkin: ”Älypuhelin on pieni tietokone. Kohtele sitä sen mukaisella kunnioituksella.” Tämän vinkin siivittämänä on hyvä aloittelijankin lähteä liikkeelle opettelemaan uusia taitoja.

Miten pääsen mukaan

Oman digivinkkinsä voi jakaa halutessaan vaikka heti. Mukaan tempaukseen pääsee laittamalla oman vinkkinsä mihin tahansa some-kanavaan ja merkitsemällä siihen hästägin (#) #digivinkki tai #digivinkkiviikko2020.

Voit siis jakaa vinkkisi Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa tai vaikka tehdä oman videon ja jakaa sen YouTubessa. Mielikuvitus on toteutuksessa rajana! Tammikuun lopulla sekä Aspa-säätiön että Enterin viestinnän kanavissa alkaa näkyä ja kuulua digivinkkiviikon tohinat. Parhaita yllämainituilla hästägeillä julkaistuja vinkkejä nostetaan molempien järjestöjen somekanavissa esille. Lähde siis rohkeasti mukaan oman vinkkisi kanssa ja auta muita samalla!

Lämmittelyksi jaan tähän oman digivinkkini: Avaa Twitter tai YouTube. Kirjoita suurennuslasin kohdalle #digivinkki. Hästägillä löydät monen monta vinkkiä, joista voit joko oppia uutta tai ottaa inspiraatiota omaa digivinkkiäsi varten. Oletko valmis? Hyvä, sillä haastan sinut mukaan jakamaan digivinkkisi meille!

Susanna Saarvo
Digi haltuun! –hankkeen projektipäällikkö


Lisätietoa kampanjasta entersenior.fi/yhdistys/digivinkkiviikko/



tiistai 7. tammikuuta 2020

Enteriläinen esillä: Helena Venäläinen



Olen syntynyt Rauhan päivänä vuonna 1951. Vuonna 1971 ylioppilaskirjoitusten jälkeen menin OP Ryhmään välivuodeksi, joka venyi aika pitkäksi. Olin mukana kehittämässä tietotekniikkapuolella yritysten kotimaan maksuliikenteen pankkisovelluksia kuten erilaisia maksatuksen ja laskutuksen sovelluksia sekä automaatti- ja maksupäätejärjestelmiä.

Työtehtävät ovat olleet lähes 40 vuoden aikana kovin erilaisia, mm. selvittelyä, suunnittelua, koodausta, testausta, projektien vetämistä ja henkilöstöhallintoa. Viimeiset vuodet toimin osaamisen kehittäjänä. Niinpä aloitin yliopisto-opintoni vasta 1990-luvun puolivälissä, kun tyttäreni oli jo muuttanut omilleen. Toki opin paljon töissäni ja koska laitetoimittajat ja työnantajani järjestivät lisäkoulutusta työntekijöilleen.

Opiskelin ensin Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa tietotekniikkaa, ja kirjauduin sitten varsinaiseksi opiskelijaksi. Tietotekniikan lisäksi opiskelin kognitiotieteen cumun verkko-opintoina monen yliopiston yhteisessä Connet-verkostossa, sillä tietokoneiden rinnalla minua alkoi kiinnostaa entistä enemmän ihmisen toiminta ja tiedonkäsittely sekä järjestelmien käytettävyys. Valmistuin maisteriksi vuonna 2005. Sen jälkeen suoritin Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajan pedagogiset opinnot.

Keväällä 2010 jäin eläkkeelle ja hakeuduin Enteriin, joka tuolloin oli vielä pieni yhdistys, noin 150 jäsentä ja parikymmentä opastajaa. Olen siis nähnyt Enterin jäsenmäärän valtavan nousun tällä vuosikymmenellä. Olen toiminut Enterin hallituksessa ja ollut vuonna 2013 mukana työryhmässä uudistamassa Enterin verkkosivustoa. Mukana oli myös Metropolian opiskelijoita laatimassa opinnäytetyötään ja jo tuolloin pohdittiin Enterin sivuston saavutettavuutta.

Kun organisoimme Enterin toimintaryhmiä uudestaan, perustimme koulutusryhmän, jonka vetäjänä olen toiminut. Koulutusryhmän toiminnan alkuaikoina Enter järjesti vain muutaman tietoiskun vuodessa, mutta siitä toiminta on merkittävästi laajentunut ja monipuolistunut. Järjestämme nykyisin omien tietoiskujen lisäksi kaikille avoimia tietoiskuja mm. kirjastojen Seniorit nettiin -sarjassa. Raimo Anttilan ideasta tietoiskuja ruvettiin monistamaan eri paikkoihin. Tuulikki Paturi on edistänyt yhteistyötä Haaga-Helian opiskelijoiden kanssa, jotka järjestävät tietoiskuja jäsenillemme. Jäsenten tietoiskuja pidetään kerran kuussa nykyisin eri kirjastoissa ja pienryhmäopastuksia mm. Kampissa.

Opastajien koulutukseen panostetaan: uusille opastajille on järjestetty perehdystyskoulutusta keväisin ja syksyisin yhdessä suomenkielisen työväenopiston kanssa. Lisäksi opastajille järjestetään tietoiskuja ja opintopiiritoimintaa. Itse vastaan älypiiristä, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa, nykyisin Oodissa. Opiskele itse -sivusto täydentää tarjontaa, samoin opastajien Facebook-ryhmä, jossa opastajat voivat jakaa tietoa toisilleen. Itse opastan Itäkeskuksen kirjastossa kerran viikossa ajanvarauksella, erityisesti Applen laitteita. Niin, olen myös Celia-kummi ja opastan äänikirjojen käyttöä.

Olen koko elämäni opiskellut uutta, ja tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa pidän sitä välttämättömänä. Enterin toimintaan osallistumisen myötä olen saanut uuden työyhteisön ja ihania kollegoja, pystyn kehittämään itseäni erityisesti tietotekniikassa sekä jakamaan omaa osaamistani.


S/Y Berenike 40 vuotta, juhlaliputus

Mitä harrastan? Purjehdusta, siksi en juuri opastakaan toukokuun ja syyskuun välillä. Keväällä ja syksyllä olen telakalla kunnostamassa purjevenettäni Berenikeä ja kesällä koetan olla mahdollisimman paljon vesillä kavereideni kanssa. Mielestäni maailman paras paikka purjehtia on Saaristomeri. Käyn talvisin viikoittain kaupungin senioriliikunnassa mm. uimassa ja vesijumpassa. Lisäksi harrastan elokuvia, kirjallisuutta ja teatteria. Syyskesän ja syksyn rakkain harrastukseni on sienestys.

Kuulun pieneen yhdistykseen, joka vuokraa Vartiosaaressa noin sata vuotta vanhaa huvilaa, Björknäs II. Pääsen sinne luonnon keskelle kesäisin vajaassa tunnissa polkupyörällä ja soutuveneellä. Huvilalla on entisöitävä puutarha, jossa on järjestetty puutarhatalkoita. Minulla on Vartiosaaressa tyttäreni kanssa viljelypalsta, jonka kitkemiseen en valitettavasti purjehdukseltani juurikaan ehdi. Vartiosaari luontoineen on ihana paikka virkistäytyä, enkä missään nimessä toivo sinne kerrostaloja.

Olen matkustellut riittävästi, sillä olen käynyt purjehtimassa mm. Tongalla, Malesiassa, Karibialla sekä seilannut yli Atlannin. Nyt olen tehnyt henkilökohtaisen ilmastopäätöksen, että en enää lennä. Katsotaan, miten sen päätöksen kanssa pärjään.

Helenaa haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen