maanantai 21. joulukuuta 2020

Toiminnanjohtajan joulutervehdys

tunnelma

Kaikesta huolimatta mielestäni kuluva vuosi on ollut Enterissä hyvä. Ei mikään helppo, mutta hyvä. Välillä on tuskasteltu ja välillä pyyhitty ilon kyyneliä. Perjantaina 11.12. meillä oli jäsenistön etäpikkujoulut, jotka onnistuivat yli odotusten. Paikalla oli yli 120 enteriläistä ja moni osallistuja koki, ettei olisi ikinä uskonut kuinka kivaa voisi olla ja kuinka hyvän tunnelman saisimme aikaan etänä. Kylläpä se tuntui hyvältä! 


Koko vuosi on ollut elämistä hetkessä ja nopeiden käänteiden tekemistä: Alkuvuoden jäsenistön kanssa tehdyt etätietoiskuharjoitukset loivat perustan, jolla tietoiskut siirrettiin keväällä sujuvasti kirjaston saleista Zoom-palveluun. Myös etäopastuspalvelu laitettiin pystyyn hyvin nopeasti maaliskuun puolivälissä. Toisaalta nyt syksyllä pystyimme pitämään lähiopastuspisteitä auki pidempään kuin uskalsimme toivoa. Opastamisen lisäksi aktiiviset vapaaehtoiset ovat pitäneet mahtavia tietoiskuja, koostaneet itseopiskelumateriaaleja ja  kuvanneet opastusvideoita. Enterin ikäihmisille suunnattu koronapaketti jakoi tärkeää tietoa arjesta selviytymiseen koko poikkeustilan ajan. Enterin porukan kanssa on kyllä huippua työskennellä! Kiitos siis kaikille teille aktiivisille vapaaehtoisille panoksestanne! Enterin toimiston Ninalle ja Päiville nostan hattua, sen parempia vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita ei meillä voisi olla! Unohtamatta sijaistani Tiina Etelämäkeä, joka luotsasi Enterin hoitovapaani ajan ja vielä koronakevään. 


Kiitokset kuluneesta vuodesta myös kaikille monille yhteistyökumppaneillemme! Olette eläneet yhdessä kanssamme tässä muuttuvassa tilanteessa. Koen, että tämä outo vuosi on toisaalta saanut aikaan myös hyviä asioita, joita ei välttämättä olisi muuten tullut toteutettua.


Ensi vuodelle meillä on suunnitteilla mielenkiintoisia tilaisuuksia ja esimerkiksi nettisivustouudistus. Enterin lähiopastuspaikkojen aukeamisen tilannetta voit seurata nettisivultamme. Etäopastus palvelee joka tapauksessa joulutauon jälkeen 11.1. alkaen. Käy siis välillä kurkkaamassa www.entersenior.fi


Toivottavasti pystyt hiljentymään jouluusi ja nauttimaan läheistesi seurasta, jos ei fyysisesti niin etäyhteyksin. Tämän Celine Dionin Oi jouluyö (O Holy Night) -version tunnelmin toivotan sinulle hyvää joulua!


Juulia tonttuna

Juulia

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Enteriläinen esillä: Tuulikki Paturi

 

Tuulikki Paturi

Olen Vaasan tyttölyseon kasvatti ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1968. Päätin lähteä opiskelemaan tietojenkäsittelyä, joka oli silloin uutta ja ihmeellistä. Valitsin opiskelupaikakseni Tampereen yliopiston, jolla oli Helsingin yliopistoon verrattuna maine käytännönläheisemmästä  tietojenkäsittelyn opetuksesta. Sivuaineina opiskelin matematiikkaa ja tilastotiedettä.


Jo seuraavana kesänä pääsin Posti- ja lennätinhallitukseen ohjelmointiharjoittelijaksi. 70-luvulla tietojenkäsittelyn opiskelijat vedettiin työelämään jo varhaisessa vaiheessa ja opiskelu muuttuikin sivutoimiseksi. Sain kuitenkin työn ohessa suoritettua filosofian maisterin tutkinnon. Opiskeluajan pituutta en kehtaa julkistaa.


Ensimmäinen vakituinen ohjelmoijapestini oli pari vuotta Paragonilla. Vuonna 1975 aloitin opetustehtävät ATK-instituutissa ja siitä työsuhteesta tulikin “elinkautinen”. Opetin ohjelmointitekniikkaa ja IBM:n suurkoneympäristössä käytettyjä ohjelmointikieliä PL/1 ja Cobol. Näistä kolmesta aiheesta kirjoitin myös oppikirjat. Tuolloin sain lisänimen “nahkaselkäinen PL/1 manuaali”. 1970- ja 1980-luvuilla PL/1:n ja Cobolin osaamisen kysyntä oli suurta myös yrityselämässä ja opetin tiuhaan tahtiin myös yritysasiakkaille.


ATK-instituutti laajeni Vantaalle 1985 ja sain ko. sivutoimipisteen vastuulleni. Mikrotietokoneet olivat silloin jo yleistyneet ja niitä alettiin käyttää opetuksen lisäksi myös hallinnollisten rutiinien apuna. Siitä alkoi uusi urani koulutushallinnon tietojärjestelmien parissa. MS Officen ohjelmistot tulivat myös tutuiksi ja olivat kovassa käytössä.


Seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa alettiin yhdistää opistoja ammattikorkeakouluiksi. Vuonna 1992 syntyi Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu - Helia, johon ATK-instituutti sulautui. Samalla päättyi toiminta Vantaalla. Heliassa minut nimitettiin johtajaksi ja sain vastuulleni koko ammattikorkeakoulun koulutuksen tietohallinnon ja sen kehittämisen. Siihen kuului tietojärjestelmät, joilla hoidettiin hakija- ja opiskelijahallinto, lukujärjestykset, tilavaraukset, opettajien allokointi ja palkanmaksun perusteet sekä raportointi opetusministeriölle.  Alaisuudessani oli kolme eri toimistoa sihteereineen. 


Vuonna 2007 Helia ja Haaga Instituutti yhdistettiin Haaga-Helia ammattikorkeakouluksi ja tästä oppilaitoksesta jäin 38 vuoden yhtenäisen työrupeaman jälkeen eläkkeelle 2013. Olen päässyt näkemään lähietäisyydeltä koko tietojenkäsittelyn kehityksen 1960-luvun reikäkorteista aina tämän päivän digimaailmaan.


Mitä kivaa sitten keksisin eläkepäivieni ratoksi? Sattuma puuttui peliin ja tapasin vuosikymmenien jälkeen Marjatta Ikkalan, jonka opin tuntemaan Posti- ja lennätinhallituksessa. Marjatta kertoi Enteristä, jonka puheenjohtajana oli tuolloin Raimo Anttila. Hänkin oli samaan aikaan töissä Posti- ja lennätinhallituksessa. Siltä istumalta tiesin mitä halusin tehdä ja liityin Enteriin.


Juulia Andersson perehdytti minut opastuskäytäntöihin Lasipalatsissa. Omaksi opastuspaikakseni tuli Tikkurilan kirjasto, jossa olenkin opastanut koronaan saakka. Ilmeisesti taustastani johtuen minut napattiin aika nopeasti myös koulutusryhmään. Osalleni lankesi  tietoiskujen pitämistä, Haaga-Helia yhteistyön järjestäminen ja yhdistyksen sivuston Opiskele itse -osion luominen. Viimeisin suuri ponnistus oli Seniorin digitaitojen määrittely yhdessä vapaaehtoisten työryhmän kanssa. Jossain vaiheessa löysin itseni myös Enterin hallituksesta.


Kun Raimo Anttila jätti puheenjohtajan tehtävät, minusta tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2016. Siinä hommassa olen ollut nyt viisi vuotta ja tämä vuosi jää viimeiseksi. Hallituksen vastuulla on yhdistyksen pitkäjänteinen taloudellinen ja tavoitteiden mukainen tuloksellinen toiminta ikäihmisten digitaitojen parissa. Tämä toteutuu vain innokkaiden vapaaehtoisten omistautumisella toimintaan ja sen kehittämiseen. Enterin onneksi meillä riittää osaajia opastajaryhmään, koulutusryhmään, viestintäryhmään ja jäsenryhmään. Enterissä toimiminen onkin ollut mielenkiintoista ja antoisaa aikaa. Enterin opastajien ja muiden vapaaehtoisten monipuolinen digiosaaminen on suuri ylpeyden aihe. Ei näytä olevan (digi)ongelmaa, johon ratkaisua ei löytyisi. Myös jäsentoiminta on ollut virkistävää.


Mitä harrastan? Luen paljon, enimmäkseen tietokirjallisuutta ja esseitä. Tykkään filosofisista pohdinnoista. Kuuntelen paljon klassista musiikkia. Minulla on myös oopperan kausikortti ja RSO:n ystävien jäsenkortti. Teatterissa ja elokuvissa käyn silloin, kun ohjelmisto on kiintoisaa. Olen suuri Yle-fani. Ylen radio 1 sivistää päivisin, Yle Areena usein iltaisin ja Digitreenit ja Yle Oppiminen ovat lempisivustojani. Ruumiinkulttuurissa lempilajejani ovat sähköpyöräily ja vesijumppa. Ne olivatkin melkein ainoat liikuntalajit, joita saatoin harrastaa ennen kuin minulle asennettiin tekonivelet sekä lonkkiin että polviin. Nyt olen päivitetty Tuulikki 4.0 ja olen päässyt monen vuoden jälkeen takaisin golfkentällekin.


Edessäni on iso elämänmuutos, kun muutan ensi elokuussa puolisoni Pertin kanssa Kaarinaan lähelle tytärtämme. Meille rakennetaan keskustan kupeeseen rivitalo-osaketta ja  kilometrin päästä löytyvät kaikki oleelliset palvelut: kirjasto, uimahalli, terveyskeskus ja kaikki tärkeimmät kauppaketjut. Myös meri ja uimaranta ovat lähellä. Enterin jäsenyydestä en kuitenkaan luovu. Jäsenkirje, Facebook-ryhmät ja yhdistyksen nettisivut ovat jäsenetuja, jotka pitävät minut digiajan hermolla. Lisäksi etätietoiskujen avulla voin opiskella uusia digitemppuja arkeni iloksi ja hyödyksi. Enter tulee olemaan aina lähellä sydäntäni ja olen otettu ja mielissäni 11.12.20 saamastani kunniakirjasta Vuoden enteriläinen 2020. 


vuoden enteriläinen-kunniakirja

Tuulikki Paturia haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen




torstai 10. joulukuuta 2020

Enteriläinen esillä: Maisa Krokfors

Enteriläinen esillä Maisa Krokfors

Pula-ajan Helsingissä oli hyvä varttua nelilapsisen perheen jäsenenä. Maitokaupassa Yrjönkadun ja Roobertinkadun kulmassa riitti kaupan tätien tylppäpäisille saksille leikattavaa kuuden hengen ruokaostoskupongeissa. Isämme Lauri Paunu oli kuurojen pappi, joten jo varhain sain kohdata erilaisia ihmisiä. Ymmärsin, kuinka kauheaa kuurolle on, jos näkö menee, tai sokealle, että menettää kuulonsa. Äitimme oli töissä Yleisradiossa, joten äänitekniikka tuli tutuksi jo lapsena eikä tullut mikrofonikammoa. Kaksi veljeä piti huolta, että me perheen tytöt emme päässeet diivailemaan. 

Asuimme Ratakadulla, samassa rapussa, jossa asuivat Kari Suomalainen ja hänen vanhempansa. Suomalaisen setä, aikansa tunnetuin musiikkikriitikko YS, kuuli soittamistani kulkiessaan alakerrassa olevan kotiovemme ohi, ja kutsui minut valitsemaan hänen arvostelukappaleina saamistaan nuoteista mitä halusin. Viidennessä kerroksessa asuvilta Suomalaisilta saimme myös lainata torvigramofonin, kun äidin äänittäjätuttavien kautta olimme äänittäneet sukukuoron lauluja levylle 1950-luvun alussa.

 
kuvitusta
Ratakadun puistikon reunalla
Koulutyö kärsi lukuisista harrastuksistani, ja sain uusia luokkatovereita tuplaamalla viidennen luokan, ruotsin kielestä sain ehdot muina kesinä. ”Muusikon” hommat alkoivat jo 1950-luvulla. Koulumme lukuisista pianonpimputtajista minut valittiin soittamaan ”televisioon” teekkareiden kokeilustudiossa Albertinkadulla. Olen siis esiintynyt televisiossa jo ennen TV:n tuloa Suomeen - tosin kuvassa näkyivät vain tanssivat tytöt, joita säestin flyygelillä kameran ulottumattomissa. 

Tärkeää harjoitusta työhöni musiikinopettajana oli virsien säestäminen jo lapsena. ”Eiku”- ilmiö jäi tulematta, kun piti pysyä laulajien vauhdissa. Säestämistaito oli osaltaan auttamassa pääsyä opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan.


Olin opiskeluaikana musiikinopettajan sijaisena oppikoulussa sen verran, että huomasin, ettei se ollut minulle sopiva ura. Pienten lasten kanssa laulamiseen olin saanut tuntumaa koulutyttönä työssä lasten kesäsiirtolassa. Sibelius-Akatemiassa oli 1960-luvulla musiikinopettajalinjalla vain oppikouluun valmistava Koulumusiikkiosasto, mutta koin tärkeäksi lasten pääsyn musiikin pariin mahdollisimman varhain. Onneksi opettajamme Matti Rautio oli avarakatseinen pedagogi. Hän salli minun antaa ylimääräisen näytetunnin musiikkileikkikoulussa Munkkivuoressa, jonne oli perustettu Helsingin ensimmäinen musiikkioppilaitoksessa toimiva musiikkileikkikoulu. Varhaisiän musiikinopetus on ollut minun varsinainen elämäntyöni, ja olen pitänyt musiikkileikkitunteja koko urani ajan, vaikka toimin välillä myös opiston rehtorina ja korkeakoulun opettajana. 


Viimeisessä työpaikassani lauloin lasten kanssa på svenska. Työskentelin musiikinopettajana Karis Svenska Medborgarinstitutissa, ja virkaa varten auskultoin ruotsin kielellä. Jouduin opettelemaan koko musiikkirepertuaarin ruotsiksi, ja opin samalla ymmärtämään ruotsinkielisen mieheni kulttuuritaustaa. Työmatka Munkkivuoresta Karjaalle ja Virkkalaan iltapäivään ja iltaan painottuvina työaikoina pakotti hankkimaan auton, joten vuonna 1959 hankitulle ajokortille tuli uusiokäyttöä parin kertaustunnin jälkeen. Verrattuna aikaisempiin työpaikkoihin musiikkiopistossa ja korkeakoulussa totean, että monipuolisempaa työtä ei ole kuin musiikinopettajan työ kansalaisopistossa!  Oppilaita on vauvasta vaariin, on sekakuoroa ja lapsikuoroa, soitto- ja lauluoppilaita ym. Pienessä kunnassa oli mahdollista saada kaikki lapset babyrytmik-ryhmään, kun siirsin pikkulapsiryhmien toiminnan lastenneuvolan jumppasaliin. Kerran viikossa kävin vanhainkodissa. Siellä monet ihmiset olivat päivät omissa huoneissaan vuoteessa, mutta kun musiikinopettaja tuli, he antoivat pukea itsensä ja tulivat mukaan laulamaan. Jotkut eivät muistaneet omaa nimeäänkään, mutta muistivat laulut ja saattoivat laulaa jopa omaa kuorostemmaansa.


Viihdyin kansalaisopistossa, mutta jouduin lopettamaan työt jo ennen eläkeikää. Rakennus, jossa useimmat tuntini olivat, vaihtoi isännöitsijää melkein vuosittain. Yksi rakensi väliseiniä ja toinen purki niitä, joten rakennuspölyä oli valtavasti. Vuosikymmeniä oireettomana ollut astmani puhkesi uudestaan ja jouduin lopettamaan työt 59-vuotiaana.


Pienten lasten musiikkikasvatuksesta ikäihmisten digitukeen

”Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin” on mottoni. Kun olin jäänyt eläkkeelle, ja astman lääkitys saatiin sopivaksi, menin Ikäihmisten yliopistoon, jossa tapasin enteriläisiä. Liisat Hämäläinen ja Suviranta värväsivät minut mukaan Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys Enteriin. Enter oli tuolloin nuori yhdistys, oli paljon avoimia kysymyksiä ja tietokoneet olivat toisenlaisia kuin nyt. Me kaikki Enterissä olimme tuolloin vapaaehtoisia ja teimme asioita yhdessä toinen toistamme tukien. Kun aloitin päivätyöni 1960-luvulla, taistelin pienten lasten pääsystä osalliseksi musiikkikasvatuksesta. Sitten vuosituhannen vaihteessa olin Enterissä mukana taistelemassa, jotta päättäjät huomaisivat vanhusten erityistarpeet digitalisoituvassa maailmassa. 


Toimin Enter ry:n puheenjohtajana vuosina 2003–2007. Opastustoiminta oli silloin vasta aluillaan. Kalliolan opiston tietokoneluokassa, Itäkeskuksen vapaaehtoistoimijoiden tiloissa ja Sandelsin vanhusten talossa sekä muutamissa muissa paikoissa vanhojen lahjoituksena saatujen isokokoisten pöytäkoneiden ääressä oli opastamassa hallituksen jäsenten lisäksi vain pari muuta enteriläistä. Pari teknisesti taitavaa miestä kulki ympäri Helsinkiä huoltamassa ja korjaamassa opastuksessa käytettyjä koneita. Kännyköiden tultua järjesti Sonerassa työssä ollut Enterin perustajajäsen Anja Mäkinen asiasta kiinnostuneille enteriläisille kännykänkäytön opastuksen kurssin ja toisenkin sekä jatkokoulutusta laitteiden kehittyessä. Lea Grönlundin johdolla ”kännykkäluotsit” olivat vahva opastajajoukko ja, vaikka nimi on muuttunut, ovat monet entiset luotsit yhä ystäviäni Facebookissa ja elämässä. Pari vuotta sitten, kun samaan aikaan oli 80-vuotisssynttärini ja runokirjani julkistustilaisuus, Lea ja monet muut Enterin kännykkäluotseista tulivat kaatosateessa rakennustöiden saartamaan Kauniaisten kirjastoon onnittelemaan minua. 


Miten Enter pääsi kirjastoihin?

Sukututkimusta harrastanut Liisa Suviranta asui lähellä Töölön kirjastoa, ja oli kirjaston kanta-asiakas. Hän näki lähellään muita senioreita, jotka tarvitsivat apua tietokoneen käytössä ja alkoi omatoimisesti opastaa heitä, ja jatkoi myöhemmin Enterin opastajana. Töölön kirjastossa saimme pitää myös Enterin kokouksia, myös sen vuosikokouksen, jota ei saatu loppumaan, kun kukaan ei halunnut Enterin puheenjohtajaksi tai sihteeriksi. Minulla ja Ritva Wahlstén-Puskalla oli kiire kotiin, ja suostuimme luottamustehtäviin, kun kirjaston ovia oltiin jo sulkemassa.

Minulle oli musiikkitöiden kautta tullut ystäviä useista kirjastoista. Olin Esittelevään ääniteluetteloon ja sen seuraajaan Aksenttilehteen valikoinut sadoista lastenlevy-uutuuksista kirjastoihin suositeltavat levyt – ja siten säästänyt kirjastotyöntekijöiltä aikaa ja kirjastoilta varoja. Lastenmusiikin kautta syntyneiden kontaktien avulla pääsin seniorien tietotekniikka-opastajaksi jo lapsuudestani tuttuun Rikhardinkadun kirjastoon. Siellä oli aina hyvä vastaanotto, jopa pullakahvitkin tarjottiin opastajalle. Rikun kirjastossa pidettiin henkilökohtaisen opastuksen lisäksi myös yleisöluentoja.

Kirjastoja alkoi tulla opastuspisteiksi eri puolilta Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua mm. Lasipalatsin opastuspiste, missä oli hyvien koneiden lisäksi käytettävissä kirjastovirkailijoiden tekninen ammattitaito. Mitä Enter olisi ilman kirjastoja?


kuvitus
Enterin tiloissa Sandelsissa syntyi tuutulaulu

Omppurakkaus ei ruostu

Omat vahvuuteni opastajana ovat peruskännykät, joista monet nykyiset opastajat ovat vieraantuneet. Käytän myös iPhonea ja iPadia sekä  PC-konetta. Olen opastanutkin niiden käyttöä somessa, mutta jos rikastun, hankin nykyaikaisimman Macin. Vanha omppurakkaus ei ruostu. Olin 1980-luvulla hankkinut itselleni Macin kottaraispöntön, kuten monet muut opettajat silloisessa työpaikassani Sibelius-Akatemiassa. Niitä muusikot hankkivat, koska niissä oli hyviä musiikkiohjelmia. Olin tehnyt muutaman laulun lapsille sekä musiikinteorian tehtäviä ja harjoituksia soitto-oppilaille. Ilman sen kummempia sävellysopintoja innostuin säveltämään helppokäyttöisellä Sibelius-ohjelmalla fanfaarin Enterin 5-vuotisjuhlaan. Arvokas tilaisuus oli Stakesin juhlasalissa, minne kuljetin kottaraispöntön ja pari äänenvahvistinpönttöä. Onnistuin – ilman teknikkomiesten apua – kytkemään ne siellä oikein, ja fanfaari kuului uljaana saliin. Olin iloisesti yllättynyt ja liikuttunut, kun ihan oikeat elävät muusikot esittivät tietokonesävellykseni, Enter-fanfaarin, Helsingin kaupungintalolla Enterin 20-vuotisjuhlassa. 


Osallistumiseni Enterin toimintaan ja opastuksiin jäi tauolle muutamaksi vuodeksi, kun toimin mieheni omaishoitajana. Laitekehitys ja opastajien taidot ovat kehittyneet valtavasti. Olin jo ryhtynyt opettelemaan asioita voidakseni jatkaa opastustoimintaa, mutta sitten tuli korona.


Nyt olen itse saanut apua taitavilta Enterin opastajilta netin kautta. Kysyin opastajien Fb-ryhmässä, onko mahdollista muuntaa kirjoituskoneella vuonna 1977 kirjoittamani seminaariesitelmän haalistunut valokopio tietokoneella käsiteltävissä olevaan muotoon, vai pitäisikö se kirjoittaa alusta asti uudestaan. Siinä on kuitenkin kymmeniä sivuja Georg Malmsténin varhaisista lastenlaululevytyksistä alaviitteineen ja lähdeluetteloineen. Skannasin työn Kauniaisten kirjaston koneella ja digitoin Enterin opastajien ohjeilla. Tulihan se digimuotoon, tosin tahrat muuntuivat kuviksi ja sotkivat tekstin. Paljon työtä vaatisi jo aikaisemman tutkimusaineiston hyödyntäminen.


Lastenlaulujen tutkimustyön jatkaminen houkuttelee

Kesken jääneen tutkimustyön ”Georg Malmsténin vaikutus lastenlevytuotantoon Suomessa 1930-luvulla” jatkaminen alkoi kiinnostaa, kun ”kuolinsiivousta” tehdessäni löysin c-kasetin, jonne oli taltioitunut Georg ja Ragni Malmsténin kanssa käymäni keskustelut 1970-luvulla.  

Lisää intoa sain, kun olin Svenska Teaternissa kuuntelemassa Georg Malmsténin elämään liittyvää musiikkispektaakkelia Kaikki järjestyy – Ta de´lugnt alla tider. Musiikki oli sovitettu niin toisin kuin Jori itse olisi tehnyt, kehtolaulukin valtavalla räminällä! Adrenaliinipuuskassa päätin jatkaa Georg Malmsténin lastenlauluista kirjoittamista.


Haastattelujen ja tutkimusteni ansiosta tiedän niin paljon Jori-sedän lastenlauluista ja niiden levytyksistä, että se pitäisi jollain tavalla taltioida, ettei mene mukanani hautaan. Mutta mihin menisin jatkamaan tutkimusta? Voiko 82-vuotias ryhtyä kirjoittamaan väitöskirjaa? Olen kiitollinen siitä, että olen pitkäikäistä sukua; kukaan isän suvusta ei ole kuollut alle 96-vuotiaana. Kummitätini Eira Paunu, isän sisko eli 105-vuotiaaksi – ja järki pelasi loppuun asti. Riittäisikö minullakin henkisiä ja fyysisiä voimia tutkimustöiden jatkamiseen? Entä jäisikö tieto jonkin yliopiston arkistoihin eikä saavuttaisi muusikoita, jotka sovittavat tai esittävät Malmsténin musiikkia? Jos Jorista jotain kirjoittaa, niin laulujen pitäisi olla saman tien kuultavilla.


Nyt koronakautena on aikaa kirjoittaa, mutta huomaan, että kirjoittaminen sujuu verkkaisesti, ja juutun istumaan niin että kankku puutuu. Ehkä on kuitenkin parasta palata Enterin opastushommiin, kun olen ensin kouluttautunut uudelleen. Kaipaan ystäviä Enterissä ja myös opastustilanteissa saavutettua mielihyvää, kun on voinut auttaa jotain ihmistä.


Maisa Krokforsia haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen


Kati ja Aulikki ovat kirjoittaneet Maisan 80-vuotissynttäreistä ja hänen Mansikan rönsyjä -runokirjansa julkistamistilaisuudesta Ikinörttiin: Mansikoita ja tähtien tuiketta

kuva elämäntyöpalkinnosta
Maisalle myönnettiin elämäntyöpalkinto Lastenmusiikin päivänä 2018


Lue lisää Maisan urasta Kansallisbiografiasta:

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/10085





maanantai 30. marraskuuta 2020

Opastamme etänä sinulle sopivalla tavalla

piirros

“Uudenkarhea iPad takkusi vain muutamia kuukausia käyttöönotosta. Selaimessa luettu päivälehti ei sallinut zoomausta, vaan heitti jatkuvasti työpöytätasolle, pyysi PINiä, ruutu musteni, ja ratas pyöri. Aargh! Tilasin ENTERin etäopastajan, tämä soitti kohta, ja ryhtyi pitemmittä puheitta opastamaan. Kaikki meni sujuvasti puhelimessa ilman etäyhteyttä laitteeseen.” 

 

Enterin digiopastuksissa kysytään neuvoja niin uusien laitteiden käyttöönotosta, laitteen hankinnasta, laiteasetuksista kuin erilaisten ohjelmien ja palveluiden käytöstä. 

 

Koronatilanteen pahentuessa Enterin lähiopastukset on jouduttu toistaiseksi sulkemaan (30.11. alkaen), mutta opastaminen ja auttaminen eivät siihen lopu. Vertaisopastajamme ovat edelleen tavoitettavissa puhelimitse ja haluavat ratkoa digipulmia jatkossakin, joko keskustellen, sähköpostitse tai videoyhteyden avulla. 

 

Opastaja ei pyytänyt minua jäljittelemään kehotuksin ”paina tästä”, vaan neuvoi teknisiä asioita ymmärrettävästi. Pystyin luomaan mielikuviini mallin miten toimia jatkossakin. Opastus oli henkilökohtainen, vuorovaikutus reaaliaikainen, ongelmat saatiin ratkaistua nopeasti. Samalla säästyi aikaa ja matkakustannukset jäivät pois. Sain asiantuntijan opastusta, ilmaiseksi. Tällaisten kokemusten jälkeen kynnys kaupalliseen neuvontapalveluun ja matkustamiseen sen saavuttamiseksi on korkea. Eläköön ENTERin etäopastus!” [Asiakaspalaute]

 

Opastustilanne on ennen kaikkea kahden ihmisen kohtaamista. Etäopastajat kertovat, että he pyrkivät kuuntelemalla saamaan selville mahdollisimman tarkkaan, mihin pulmaan opastettava hakee apua. Haastavuutta joskus tuo se, että tietotekniikan kieli on monelle vieras. Ymmärrämmekö sanat samalla tavoin? Kun opastaja kysyy: ”Luetko selaimessa?”, opastettava saattaa ihmetellä: ”Mikä on selain?” Kielen kanssa on omat haasteensa ja jos näköyhteyttä ei ole niin eleet eivät välity. Etäopastuksessa tilanteen lukeminen on välillä opastajalle salapoliisihommaa. 


Olen korona-aikana saanut etäapua 3-4 kertaa. On pakko ihailla opastajien kärsivällisyyttä, koska itselläni sitä on selvästi vähemmän. Ei ole aivan helppoa rakentaa puhelimessa lupsakkaa ilmapiiriä tuntemattoman ihmisen kanssa, joka kärsimättömänä pyrkii keskeyttämään opastajan puheen.” [Asiakaspalaute]

Etäopastusta ei tarvitse pelätä. Puhelimitse voi kysyä apua niihin samoihin kysymyksiin, kuin lähiopastuksessakin. Jos ongelman sanoittaminen on hankalaa, ei hätää, opastajamme ovat kärsivällisiä! He osaavat kysyä tarkentavia kysymyksiä ja rajata aihetta niin, että hoidetaan pala kerrallaan kuntoon.


Opastaja antoi palautetta: Lähiopastuksessa lokakuulla opastettava kertoi luontevasti osallistuvansa taloyhtiön kokoukseen Teamsilla, toinen halusi Zoomin asetusten tarkistamista englannin tuntia varten ja kolmas kiirehti kotiin osallistumaan joogaan Zoomin välityksellä. Ikäihmisten rohkeus ja taito käyttää etäyhteyksiä vaikuttivat kasvaneen. Tämä lisää etäopastuksen kysyntää.


Suurin ero lähi- ja etäopastuksen välillä on selvä: Etäopastuksessa ei tarvitse lähteä mihinkään! Se on suuri plussa ja sillä säästää paljon aikaa. Etänä voi opastaa ja saada opastusta kotoa tai vaikka mökiltä käsin, kunhan on välineet ja nettiyhteys. Ruudun edessä voit olla juuri sellaisena kuin olet. Korona-aikana etäopastus on myös turvallinen tapa toteuttaa opastusta.



Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys ENTER ry:n vapaaehtoiset seniorit etäopastavat toisia senioreita tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Opastusten aiheet voivat koskea monipuolisesti laitteita ja ohjelmia. Varaa rohkeasti etäopastusaika, vaikka kysymyksesi olisi todella pieni! Etäyhteys on helpoimmillaan puhelu. 


Etäopastuksen pyyntölomake https://www.entersenior.fi/enter-opastaa/etaopastus/ 

Huomaathan: etäopastus on joulutauolla 18.12.2020 - 10.1.2021 



Työryhmä:
Eija Kalliala, Sirkku Nyström, Juulia Andersson ja Aulikki Uusitalo-Kasvio

Kirjoitusta varten haastateltiin Enterin etäopastajia Jukka Huhtasta ja Hanspeter Kunzia.

torstai 19. marraskuuta 2020

Älykäs aeroponinen yhteisöpuutarha

kuvassa aeroponista viljelyä

Miten ruoka maapallolla riittäisi yhä kasvavalle väestölle, kun viljelyskelpoinen maa-alue kutistuu? Toisivatko tilanteeseen helpotusta uudenlaiset viljelytavat? Sellaisia pilotoitiin tänä syksynä Omnian AI Labin älykkäässä yhteisöpuutarhassa.


Enteriläiset pääsivät lokakuussa virtuaaliretkelle Omnian älykkäisiin aeroponisiin yhteisöpuutarhoihin, joista Sissi Maijala, yksi yhteisöpuutarhan viljelijöistä, kertoi Enterin virtuaalikahveilla. Näimme sinisiä muovitynnyreitä, joihin oli porattu reikiä putkiyhteille. Niihin oli istutettu kasveja, jotka ovat kasvaneet siemenistä kivivillassa. Ravintoliuosta pumpattiin tynnyrin ilmatilaan ja IoT-anturit valvoivat kasvua. Yhteisöpuutarhan kokonaisarkkitehtuurikaaviossa näkyivät viljely-yksiköt anturilaatikoineen ja antureineen, jotka lähettivät viestejä Googlen pilvipalveluun. Sieltä yhteisöpuutarhan viljelijät voivat tilata kännyynsä kuvia tai hälytyksiä esim. jos pöntöissä nestepinta tai ilmankosteus madaltuivat liikaa.


Virtuaaliretki oli mielenkiintoinen. Puheissa vilahtelivat anturit ja wifit, Rasberry Pi mainittiin, piuhoja kolvattiin, välillä koodattiin ja kastelukannuakin käytettiin. Olisiko tämä eräs tulevaisuuden älykäs keino saada lähiruokaa omasta olohuoneesta?

havainnollistava kuva
Anturit ja IOT-härpäkkeet   
Omnian syksyn kurssin päätös- ja samalla sadonkorjuuhetki oli 4.11.2020. Kurssilaiset ottivat kasveja mm. salaatteja kotona kasvatettaviksi. Sissi otti sitruunamelissaa, romansalattia sekä kaksi tomaattia, jotka hän laittoi tekemäänsä vesiviljelytynnyriin ns. bubleriin kasvamaan lisää. Salaatit menivät melkein heti ravinnoksi, sitruunamelissa voi hyvin ja siihen on kasvanut lisää lehtiä. Tomaatintaimet joutuivat olemaan ilman vettä iltaan asti, mutta ne ovat virkistyneet ajan myötä. Nyt niissä on jo pikku raakileita sekä uusia kukannuppuja. Jospa niistä vielä saa satoakin.
kuvitus
Sitruunamelissaa ja roomansalaattia 

kuvitus
Salvia kukkii  

kuvitus
Lehtipersiljaa 

Bubleri on sellainen vesiviljelyastia, jossa kasvit ovat vesiviljelyruukuissa samanlaisessa kivivillassa kuin tuossa aeroponisessa viljelyssä. Ruukut ovat melkein reunaa myöten vedestä ja ravintoliuoksesta koostuvassa viljelynesteessä, josta juuret ottavat tarvitsemansa ravinteet.

Bublerissa vesi hapetetaan esim. akvaariopumpulla ja ilmakivellä. Hapetusta tarvitaan, koska juuret ottavat happea vedestä. Juurien pitää olla pimeässä, jonka vuoksi bubleri on yleensä tumma tai muuten läpinäkymätön. Samasta syystä vesiviljelyruukkujen pinnalle laitetaan esim. hydrosoraa eli Leca-soraa, joka on poltettua savea. Se pitää ruukun pinnan pimennettynä ja estää nesteen ylimääräisen haihtumisen. Kesällä valo riittää, mutta syksystä lähtien pitää kasveille antaa lisävaloa. Tämä onnistuu esim. led-valoilla. Kasvit käyttävät yhteyttämiseen sinistä ja punaista valoa. 

Omnian innovaatiojohtaja Heidi Rajamaki-Partasen yhteisöpuutarhan pilotista kuvaama kuuden minuutin video:

videolinkki
https://youtu.be/4uhfRQ9Ky7s

Omnian AI Labin botti lähetteli Twitteriin vaikuttavia kuvia pilotista :

https://twitter.com/Omnia_AI_Lab


Syksyn yhteisöpuutarhapilotista oli uutinen Omnian sivustolla:

https://www.omnia.fi/uutiset/omnia-pilotoi-maailman-ensimmaista-alykasta-aeroponista-yhteisopuutarhaa


Kirjoittaneet: Enterin vapaaehtoiset Eija Kalliala ja Sissi Maijala

Kuvat: Sissi Maijala

perjantai 13. marraskuuta 2020

Mihin se puhelin nyt taas hävisi? - Android-puhelimen paikantaminen

Suurimmalla osalla meistä on varmaan joskus ollut kännykkä hukassa. Kun sitä ei löydy sieltä, mihin sen luulee laittaneensa, yleensä siihen yritetään soittaa. Mutta entä jos se on äänettömällä? Tai mitä jos se onkin tippunut taskusta tai viety laukusta?

kuvituskuva

Ei hätää - onneksi puhelimen voi etsiä näppärästi Googlen Paikanna puhelin -palvelun avulla. Android-puhelimet voidaan paikantaa, mikäli etsittävään laitteeseen on kirjauduttu Google-tilillä ja GPS-paikannus on päällä. 


Puhelimen paikannustoiminnolla pystyy toistamaan puhelimen soittoääntä, vaikka se olisi äänettömällä. Paikantamalla saa selville, onko puhelin jossain kotona vai hävinnyt muualle. Puhelinta etsivä voi myös suojata puhelimensa lukitsemalla sen. Tarvittaessa voi jopa tyhjentää  laitteesta tiedot, jolloin puhelin palautuu tehdasasetuksille ja kaikki tiedot hävitetään. 


Googlen Paikanna puhelin -palvelu löytyy osoitteesta www.google.com/android/find (pyydettäessä kirjaudu Google-tilillesi) tai Play-kaupasta hakusanoilla “etsi puhelin”.


Katso oheinen Enterin opastajan, Heikki Ristimäen video-ohjeistus Android-puhelimen paikannukseen ja laita vinkki muistiin vastaisen varalle. 


kuvituskuvassa kartta
Enterin digivinkki: Etsitään kadonnut Android-puhelin

Jos iPhone, iPad tai iPod häviää tai viedään, ohjeistusta löytyy osoitteesta:   https://support.apple.com/fi-fi/HT201472.


Teksti: projektisuunnittelija Päivi Savolainen, ENTER ry (Heikki Ristimäen ohjeistuksen perusteella)

Video: Heikki Ristimäki, ENTER ry:n vapaaehtoinen

perjantai 6. marraskuuta 2020

Suomen vertaisopastajat ensimmäistä kertaa etänä yhdessä

 

                                                                  Kuva Juulia Andersson 
Kotitoimistolla juuri ennen tapahtuman alkua.
Vähäinen ensilumikin tuli maisemaa kaunistamaan.  

Suomessa on neljä senioreiden tietotekniikkayhdistystä, joilla on sama agenda: eläkkeellä olevat vapaaehtoiset vertaisopastajat auttavat ikätovereitaan tietotekniikan - nykyaikaisesti digin - käytössä. Nämä yhdistykset ovat ATK Seniorit Mukanetti ry, ENTER ry, Joen Severi ry ja Seniorien ATK-yhdistys SAVONETTI ry, joista lähes kaikilla 20 vuoden historia takanaan.  


Senioreiden digiopastamisen hyväksi maassamme tehdään toki paljon muutakin. Esimerkiksi monilla eläkeläisjärjestöillä on omia digiopastajia. Senioreiden digiopastustoimintaa koordinoi valtakunnallisesti Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta www.seniorsurf.fi


Neljän tietotekniikkayhdistyksen valtakunnallisilla vertaisopastajatapaamisilla on monien vuosien perinteet. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin vuonna 2013 Joensuussa ja siitä lähtien kukin yhdistys on vuorollaan ottanut tapahtuman vetovastuun. Kahtena vuonna järjestäjänä on ollut SeniorSurf. 


Tänä vuonna valtakunnallisen vertaisopastajatapaamisen järjestämisvuoro oli Enterillä. Tapahtuman suunnittelu alkoi jo 1,5 vuotta sitten, jolloin kaavailimme tapahtumapaikaksi uutta Keskustakirjasto Oodia. No, sitten kävi niin kuin kävi ja vuosi 2020 heitti eteemme aivan uudet haasteet. Ajan hengen mukaisesti vertaisopastajat ympäri Suomen päätettiin koota yhteen ensimmäistä kertaa etäyhteyksien avulla maanantaina 19.10.2020. 


Vaikka odotetut kohtaamiset siirtyivät verkkoon, seurasi tästä myös hyviä puolia. Verkkotapahtuma mahdollisti entistä laajemman osallistujakunnan ja kutsuimmekin mukaan SeniorSurfin kautta myös muiden tahojen digiopastajia. Ilmoittautuneita oli lopulta 165 ja yhtä aikaa linjoilla oli parhaimmillaan 127 osallistujaa. Lisäksi joidenkin nimimerkkien takaa löytyi kuulemma useampiakin osallistujia saman tietokoneen ääressä. Muut edustetut tahot olivat Eläkeliitto, Eläkkeensaajien keskusliitto, HelsinkiMissio, Jyvälän Setlementti Jyväskylä, Kotkan Korttelikotiyhdistyksen digitutorit, Nurmijärven Opisto sekä Svenska Pensionärsförbundet. 

 

Tapahtuma oli ensimmäinen yli 100 henkilön etätapahtuma, jonka Enter on järjestänyt. Vaikka ohjelma ja muut yksityiskohdat oli suunniteltu hyvin etukäteen, erityisesti tekniikan ja nettiyhteyksien toimiminen jännitti. Alustana käytimme Zoomia (ja ison kokouksen lisätyökalua), ja kaikki kolme Enterin toimistotyöntekijää olivat omissa kodeissaan, eri nettiyhteyksien päässä. Ehkä tämäkin toi lisävarmuutta siihen, etteivät kaikkien linjat voi kerralla kaatua! Onneksi kaikki sujui hyvin, ja osallistujat pääsivät linjoille ilman suurempia ongelmia - ainakin kuuntelemaan, jos joku ei omaa mikrofoniaan päälle saanutkaan.


Tapahtuman teemana “Etänä yhdessä - senioreiden digitaitojen tukeminen”


Päivä oli jaettu kahteen kahden tunnin osioon. Aamupäivällä kuulimme kunkin tietotekniikkayhdistyksen kuulumisia näin koronan sävyttämän vuoden varrelta ja totesimme, että hyvinkin samanlaisissa tunnelmissa ollaan. Työt eivät loppuneet, vaikka korona tuli, oikeastaan päinvastoin. Digitaitoja tarvitaan entistä enemmän ja nyt syksyllä tarjolla onkin ollut niin lähiopastusta maskien ja muiden turvatoimien saattelemana kuin etäopastusta erilaisin keinoin. 


Enterin työryhmä esitteli Seniorin digitaitoihin liittyvää kokonaisuuttaan, joka on julkaistu myös yhdistyksen Opiskele itse -sivuilla . Tätä voi hyödyntää digiopastuksissa käymällä listoja läpi yhdessä opastettavan kanssa sekä opastajan itseopiskelun tueksi.


Tietokoneen ääressä ergonomia ja tauot ovat tärkeitä, joten välipalana jumppasimme Selkäliiton Jumppakissan tahtiin.


Lounastauon jälkeen eOppimiskeskuksen Kaisa Honkonen vastasi päivän asiantuntijapuheenvuorosta otsikolla “Miten olla etänä läsnä?”. Kaisa keskittyi puheenvuorossaan verkossa oppimisen rakennusaineisiin, eli läsnäolon tunteeseen, vuorovaikutukseen ja yhteisöön. Etätilaisuudet ovat osa nykypäivää ja näistäkin tilanteista meillä on mahdollisuuksia luoda oikeasti merkittäviä! Päivän aikana myös SeniorSurf kertoi ajankohtaisista kuulumisistaan ja materiaaleistaan vertaisopastusten hyödyksi.

Kohtaamiset Zoomin ryhmätyöhuoneissa iltaohjelman korvaajina

Valtakunnallisten tapaamisten parasta antia ovat yleensä olleet kohtaamiset ja kuulumisten vaihto iltaohjelmineen. Vaikka tällä kertaa puitteet olivat toisenlaiset, halusimme nytkin tarjota mahdollisuuden yhdessä keskustelulle Zoomin ryhmätyöhuoneiden avulla. Osallistujat pohtivat esimerkiksi sitä, miten digiopastajat voisivat enemmän hyödyntää etäyhteyksiä ja niiden mahdollisuuksia. “Enempi vuorovaikutus lisäisi tietoa, tietämyksen hyödyntämistä ja ainakin jakaisi sitä laajemmalle piirille”. Puhuttiin esimerkiksi etätietoiskuista avoimina kaikille, opintopiirien/ intressiryhmien perustamisesta sekä valtakunnallisesta vertaistuesta. Paljon toivottiin kuukausittaisia juttutuokioita opastajille, ja SeniorSurf lupailikin ottaa koppia ensimmäisestä opastajien etäjuttutuokiosta.


Loppuhuipennuksena yllätysesiintyjä


Valtakunnalisten tapaamisten agendaan on aina kuulunut myös virkistäytyminen: tällä kertaa etätapaamisemme loppuhuipennuksena toimi yllätysesiintyjä, imitaattori Jarkko Tamminen. Hän loihti niin Tarja Halosen, Andy McCoyn kuin Aira Samulininkin osallistujien olohuoneeseen. Olimme vaikuttuneita, miten tarkkaan kyseiset hahmot olivat seuranneet päivämme ohjelmaa!


Jotain tilaisuuden ja yhteistyön arvostuksesta kertoo osaltaan myös hyvä vastausprosentti palautekyselyyn (31%). Avoimista vastauksista huokui selvästi arvostus sitä kohtaan, että yhteinen tapaaminen oli teknisesti mahdollista järjestää. “Kuvittelin, että kodissani oli vieras juttelemassa, niin mukavalle tuntui. Kiitos!” Vastaavia tilaisuuksia toivottiin jatkossakin. Saimme myös ideoita kehittää tulevia etätilaisuuksiamme. Vertaisuudessa on voimaa - ja etänä voimme olla entistä pienemmällä kynnyksellä yhteydessä.


Enter kiittää kaikkia osallistujia, esiintyjiä sekä tilaisuuden suunnitteluporukkaa! Ensi vuonna näemme Kuopiossa Savonetin vieraana, toivottavasti tällä kertaa vaihteeksi läsnä.


Päivästä raportoivat

Nina, Päivi ja Juulia Enterin toimistolta

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Seniorin digitaidoista

Enter ry:n vertaisopastuksissa kuulee usein tuskastuneita tunnustuksia: ”en ymmärrä tietotekniikasta mitään”. Tähän vastataan lohdullisesti, että riittää kun opettelet käyttämään tarvitsemiasi digipalveluita. Jääköön tietotekniikan syvällisempi ymmärtäminen nörteille. 

kuvitus
Mitä sitten ovat ne digipalveluiden perusasiat, jotka seniorin tulisi opetella? Mitä digitaitoja seniori tarvitsee, jotta saisi asiansa hoidettua arjen digimaailmassa? Tätä olemme pohtineet Enter ry:n työryhmässä. Kansalaisopistojen liitto on pohtinut samaa asiaa hieman laajemmin ja määritellyt Kansalaisen digitaidot kansalaisopistojen kurssitoiminnan rungoksi. Liiton mielestä kansalaisen tulisi osata ainakin perusteet seuraavista digitaidoista: päätelaitteen käyttö, sähköiset palvelut, tiedonhallinta, tiedonhaku, internetin käyttö, tekstinkäsittely, sosiaalinen media, sähköposti ja kuvankäsittely. Näiden taitojen tueksi tarvitaan lisäksi peruskäsitteiden hallintaa, tietoturvan perusymmärrystä, ongelmanratkaisua sekä digirohkeutta uuden oppimiseen.

Kansalaisen digitaidoista saimme hyvän pohjan seniorin digitaitojen määrittelyyn. Emme kuitenkaan tyytyneet taitojen luettelointiin vain otsikkotasolla, vaan kerromme myös mitä se käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi ”päätelaitteen hallinta” ei aukene aloittelijalle ja jaoimmekin sen kahteen osaan Älypuhelimen tai tabletin peruskäyttötaidot sekä Windows 10 tietokoneen peruskäyttötaidot.

digitaidon osatekijät

Seniorin digitaitojen määrittely ei ollut helppoa. Rajanveto perustaidon ja edistyneemmän käytön välillä oli välillä haastavaa. Päätimme pitäytyä vain tavallisimmissa tavoissa käyttää digiä emmekä esittele erilaisia kikkailuja.  Laitteiden osalta keskitymme vain kahteen yleisimpään: älypuhelimeen/tablettiin ja Windows 10 tietokoneeseen.

Olemme kirjanneet seniorin digitaidot tarkistuslistojen muotoon, jotta niiden avulla olisi helppo muodostaa käsitys joko omasta taitotasosta tai opastettavan taitotasosta. Listat voivat toimia myös kimmokkeena uuden taidon opetteluun. Kaikkia tarkistuslistojen asioita ei tarvitse kuitenkaan osata. Niistä voi poimia vain itselleen tarpeelliset asiat ja keskittyä niiden hallintaan. 

Tutustu seniorin digitaitoihin Enterin Opiskele itse -sivulla.

Tuulikki Paturi hallituksen puheenjohtaja ENTER  ry

Aiheesta järjestetään etätietoiskuja marraskuussa 10.-26.11.2020 

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen Tapahtumakalenterissa. Ladattava mainosmateriaali tästä:

PDF-tiedostoSedi 2020.pdf (365 kB)
Seniorin digitaidot - etätietoiskusarja, mainos tulostettavaksi
Sedi 2020.png (649 kB)
Seniorin digitaidot - etätietoiskusarja, mainos kuvatiedostona