Enteriläinen esillä: Birgitta Wulf

Hei kaikki enteriläiset!

On mukava liittyä teidän joukkoonne! Palasin juurilleni pääkaupunkiseudulle, lapsuuteni vietin Vantaan Ylästössä. Välillä asuin Kemiönsaarella vanhassa talossa merellisessä ympäristössä, jossa oli luontoa ja rauhaa, sekä Salossa, jossa nelikymppinen poikani asuu. Ammatiltani olen mielenterveyshoitaja ja työskennellyt vanhainkodissa, kehitysvammaisten lasten parissa sekä päiväkodissa.

Olen aina unelmoinut vanhasta talosta. Löysin unelmieni asunnon Keravalta, jossa viihdyn hyvin. Tuntui että elämäni alkoi muuttaessani tänne. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään!

Enteriin liityin keravalaisen Pirkko Kyttälän välityksellä, kun tapasimme, missäs muualla kuin täällä tietokoneen uumenissa – Facebookissa. Hän auttoi minua jossain puutarha-asioissa. Hänen kanssaan tuli puhetta näistä tietokoneasioista, ja niin sitten liityin joukkoonne ja tänä vuonna jäseneksenne. Olen ollut järjestämällänne reissulla jo kaksi kertaa, Hietaniemen hautausmaalla sekä Reino Helismaan konsertissa Lahdessa. On hienoa kuulua joukkoonne!

Kun korona tuli, löysin uuden tavan kommunikoida. Kiitän Enteriä hyvästä avusta ja haluaisinkin antaa kaikille opastajille arvosanan 10+. Etäopastus on toiminut loistavasti, vaikka paritalomme yhteinen modeemi on välillä tökkinyt. Valokuvien siirtämistä puhelimelta tietokoneelle olen selvitellyt parin opastajan kanssa.

Viimeisin apu, minkä teiltä sain, oli tieto siitä, että tietokoneelle voi puhua, jolloin tietokone muuttaa puheen tekstiksi! Tässä vinkki kaikille muillekin! Näin ei tarvitse näppäillä tietokonetta, vaan voi ihan rauhassa puhua sille mitä haluaa ja tietokone muuttaa puheen tekstiksi. Sen jälkeen tekstiä voi normaalisti muokata. Tämä helpottaa todella paljon, sillä puhuessa voi samalla vaikka kutoa!

Harrastuksista. Harrastan kierrättämistä, jos sitä voi harrastukseksi sanoa. Olenkin sen tiimoilta kehittänyt Roskisnallehahmon, jota olen esittänyt päiväkodeissa ja kouluissa. Etsin sille jatkajaa nuoremmasta ihmisestä, en ole vielä löytänyt, mutta ehkä se vielä löytyy. Kehittämäni hahmo on jo 21 vuotta vanha.

Ajaessani Roskisnallen kanssa ympäristöasioita, ajan myös huostaanotettujen lasten asioita ja  kuulunkin kadotettujen lasten asiantuntijaryhmään  Toivoisin, että me isovanhemmat hoitaisimme lastenlapsiamme silloin, kun meillä on siihen mahdollisuus, sillä meidän roolimme on tärkeä lastenlastemme elämässä. Toimin itse myös varamummina niille lapsille, joilla ei isovanhempia ole, tai nämä asuvat kaukana. Tämä on ollut erittäin palkitsevaa, sillä monet vanhemmat tarvitsevat apua lastenhoidossa. Asunnossani on paljon tilaa ja halusin lapsia pihapiiriin juoksemaan.

Rakastan kirjoittamista ja voin sanoa olevani myös mielipidevaikuttaja. Kirjoitan mielipidekirjoituksia yhteiskunnallisista asioista eri lehtiin ympäri Suomen. Haluan jättää maapallon asuttavaan kuntoon tuleville sukupolville.

Jos jollain teistä ajatus juoksee ja kirjoittaminen sujuu, niin kaikkien sanomalehtien tiedot löytyvät sanomalehtien liiton sivuilta – joten antakaa palaa! Sitä ei vaan kukaan meistä tiedä, mitä silloin tapahtuu, jos tämä koko tietokoneiden varaan rakennettu elämämme kaatuu... Mutta se on sitten kokonaan toinen juttu.

Elettiinhän me ennen tietokoneaikaakin. Muistaako joku vielä sen ajan.....

Lopuksi vielä: Olen avoin, iloinen, energinen ja puuhakas enteriläinen ja puhun vieraille ihmisille. Toimin sydämelläni.

Roskisnalle: https://roskisnalle.fi/
Kadotetut lapset: https://kadotetutlapset.fi/

Birgitta Wulfia haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Enteriläinen esillä: Ritva Korte

Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Itä-Helsingissä, Tammisalossa. Nykyisin asun Laajasalon Jollaksessa lähellä lapsuuteni maisemia.

Ensimmäinen työpaikkani oli Tullihallituksen Tilastotoimistossa, jossa toimin opiskeluaikana reikäkorttilävistäjänä. Se oli ensikosketukseni tietotekniikkaan. Meillä oli jännittävän näköinen, huoneen täyttävä lajittelulaitteisto, jossa korttien lajittelua ohjattiin yhdistelemällä piuhoja kytkentäpaneelissa.  Mielenkiintoni automaattiseen tietojenkäsittelyyn oli herätetty!

Ohjelmoinnin aloitin Basicilla, vaikka vääräleuat sanoivat basicin pilaavan aivot. Cobol-ohjelmointikielikin tuli sitten myöhemmin tutuksi. Vuonna 1974 minut rekrytoitiin Hankkijalle systeemisuunnitteluharjoittelijaksi. Työskentelin Hankkijalla kymmenen vuotta systeemisuunnittelijana ja pidin vaihtelevasta työstäni kovasti.

Hankkijan jälkeen olen työskennellyt kansainvälisissä firmoissa tietohallinnon johtotehtävissä mm. tupakka- ja juomateollisuudessa. Kun mieheni jäi eläkkeelle viisi vuotta ennen minua, kärvistelin aikani, mutta ottamani eläkevakuutuksen turvin saatoin jäädä eläkkeelle hiukan etuajassa.

Matkustelimme paljon jo työaikana, muutaman viikon joka vuosi maaliskuussa, mutta kun olin jäänyt eläkkeelle, toteutimme nuoruuden haaveeni, Uuden-Seelannin matkan. Englannin opettajani oli Uudesta-Seelannista ja kertoi kiehtovia tarinoita kotimaastaan, joita koululaisena kuuntelin silmät säihkyen. Kun matka vihdoin toteutui, se ylitti kaikki odotukseni, se oli yksi elämäni parhaita reissuja. Matkalla valokuvasin pienellä digikameralla monta tuhatta kuvaa ja harmittelin, ettei valokuvista saa irti sitä, mitä itse koin matkalla.

Päätin hankkia kunnon kameran ja menin kursseille opettelemaan valokuvausta. Sen jälkeen matkoillani olen roudannut mukanani melkoista kuvausarsenaalia, ja lentoyhtiöiden kanssa on ollut vaikeuksia saada ne kaikki menemään läpi käsimatkatavaroissa. Valokuvauksesta on tullut itselleni tärkein harrastus. Kuljen aina kamera mukanani, jos ei muuta niin ainakin kännykän kamera. Joskus tuntuu, että näen elämän linssin läpi.

Toimin aktiivisesti Laajasaon Valokuvaajat ry:ssä ja Helsingin Kameraseurassa. Julkaisen myös jonkin verran kuvia sosiaalisen median kanavissa kuten Instagramissa (@ritvakorte) ja Facebookissa. Minulla on myös oma kuvagalleria Kuvat.fi -palvelussa (ritvakorte.kuvat.fi). Teen valokuvakirjoja, niitä on pari hyllymetriä, joka matkasta oma kirjansa sekä vuosikirjat, jotka kuvateksteineen ovat kuin päiväkirjoja. Kun mietitään, milloin jokin asia tapahtui, niin katsotaan vuosikirjasta. Nyt korona-aikaan, kun ei pääse matkustamaan, mieheni usein istuu työhuoneessa ja lukee valokuvakirjoja; se on kiva tapa elää matkat uudestaan.

Harrastan myös valokuvanäyttelytoimintaa. Laajasalon Valokuvaajat järjestää 5–6 yhteisnäyttelyä vuodessa. Korona-aikanakin, kun näyttelytilat ovat olleet suljettuina,  olemme järjestäneet näyttelyitä Itä-Helsingin senioritaloissa vain asukkaiden iloksi. Laajasalon Valokuvaajien vuosinäyttely pidetään tänä vuonna marraskuussa Kaapelitehtaan Galleria Westissa.

Vuoden 2017 jälkeen olen osallistunut moniin kansainvälisiin ja kotimaisiin valokuvakilpailuihin, ja saanut kaksi arvonimeä: vuonna 2020 Artiste-arvonimen The International Federation of Photographic Art -yhdistykseltä ja tänä vuonna Mestari-arvonimen Suomen Kameraseurojen liitolta.

Toisena harrastuksena minulla on pienen puutarhamme hoito. Puutarha on viime vuosina päässyt ryöpsähtämään viidakoksi ja kaipaa kovasti uudistamista. En vaan millään raaskisi luopua yhdestäkään istuttamastani kasvista. Puutarhassa on myös paljon valokuvattavaa mm. hyönteisiä, lintuja, oravia, hiiriä, perhosia ja tietenkin kasveja. On ollut todella mukavaa, kun nyt korona-aikaan olen voinut kykkiä omassa pihassa kameran kanssa ja kokeilla erilaisia luoviakin tekniikoita. Kun mies kalastaa ja minä hoitelen puutarhaa, niin meillä molemmilla on omaa mieluista tekemistä ja saamme ihan itse tuotettua ruokaakin pöytään.

Erityisesti talviaikaan olen tehnyt sukututkimusta, joka on kuin salapoliisityötä. On jännittävää ja palkitsevaa, kun omasta suvusta löytyy mielenkiintoisia tarinoita. Harmittaa, että en ymmärtänyt aloittaa aiemmin, jotta olisin voinut haastatella omia isovanhempiani. Olen löytynyt kadoksissa olleita sukulaisia mm. Kanadasta sekä sukulaisia, joista en ole tiennyt mitään. Isoäidin veljen lapsenlapsenlapsetkin ovat ottaneet minuun yhteyttä löydettyään yhteyden sukututkimuksen kautta. Verkkopalveluissa esim. MyHeritagen ja Genin kautta saattaa avautua muiden sukututkijoiden tekemää tutkimusta omastakin suvusta.

Yksi talviharrastus, joka minulla odottaa toteutumistaan, on vanhojen valokuvien digitointi, ne kun vielä lojuvat joissain laatikoissa. Kun saisi ne vielä dokumentoitua, ettei jälkipolvilla olisi samanlainen tilanne kuin vanhempieni ja isovanhempieni kuvien kanssa: kuvissa on ihmisiä, joista kukaan ei enää tiedä, keitä he ovat.

Miten tulin Enteriin? 2010-luvun puolivälissä ystäväni Savonetista Varkaudesta ehdotti minulle, että liittyisin Enteriin, jonka vieraina savonettilaiset olivat juuri käyneet Helsingissä. Hän kertoi, että yhdistys järjestää mukavaa ja antoisaa puuhaa. Hän itse on tykännyt Savonetin toiminnasta.

Otin yhteyttä Enteriin, kävin Kampin palvelukeskuksessa seuraamassa Lea Grönlundin ryhmän älylaiteopastusta ja suoritin opastajille tarkoitetun kurssin. Opastin älylaitteiden käyttöä muutaman vuoden Kampissa, Laajasalon palvelutalo Rudolfissa ja Roihuvuoren kirjastossa, mutta nyt olen ollut kaksi ja puoli vuotta poissa opastuksista. Ensin pitkän ulkomaanmatkan vuoksi – ja sen jälkeen tulikin korona.

Nähtäväksi jää, palaanko vielä opastamaan. Se on ollut antoisaa, siinä ystäväni oli oikeassa, opastaminen antaa paitsi opastettavalle myös opastajalle, tulee hyvä mieli molemmille, kun voi kannustaa ja rohkaista oppimaan. Toki omia opastettavia on ollut täällä koko ajan, naapureita ja ystäviä, jotka välillä kutsuvat hätiin.

Enterissä yhteisö on mukava, ihmiset ovat samanhenkisiä, ei jää yksin ja apua saa aina. Kun tekniikka kehittyy valtavan nopeasti, niin opastaessa pysyy paremmin kärryillä eikä putoa kelkasta. Tietokoneiden käyttöä en ole kovinkaan paljon opastanut, siihen kaipaisin joskus apua itsekin. Voin hyvin samaistua ikäisteni ja itseäni vanhempien tilanteeseen, kun ollaan välillä ihan pihalla.

Ritva Korte Instagramissa: https://www.instagram.com/ritvakorte/
Ritva Korten valokuvagalleria: https://ritvakorte.kuvat.fi/


Ritva Kortea haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Enteriläinen esillä: Pirkko Yamashita

Olen helsinkiläinen, mutta viettänyt suuren osan elämästäni ulkomailla. Japanilainen mieheni työskenteli ulkoministeriön palveluksessa, ja hänen kanssaan kiersin maailmaa: Uusi Seelanti, Hong Kong, Tokio, Mumbai, Saksassa olimme pariin otteeseen, sitten Espanjassa ja Irlannissa. Lapset ovat kahden kulttuurin lapsia ja maailmankansalaisia, toinen on YK:n palveluksessa New Yorkissa ja toinen lääkärinä Saksassa.

Japanissa oli aluksi vaikeaa, törmäsin kielivaikeuksiin ja täysin erilaiseen vuosituhansia vanhaan kulttuuriin, joka tuntui ja näkyi jokapäiväisessä elämässä. Kun menin markettiin, en ollut varma, missä pussissa on suolaa ja missä sokeria. Alkuun ei ollut japaninkielisiä oppikirjoja, joten opin japanin kieltä kalakauppiaalta, vihanneskauppiaalta, viinakauppiaalta ja riisikauppiaalta. Tutkijoille olisi Kiotossa ollut jokin kielikurssi, mutta minulle se ei soveltunut. Myöhemmin opin japania TV:n lastenohjelmista ja kokkausohjelmista. Paikalliset olivat tiedonnälkäisiä; tulin ulkomailta, joten he halusivat tietää, miten olen ja mitä teen.

Vuonna 1962 ei puhelinlinjoja ollut joka paikassa. Puhelu Suomeen piti tilata muutama päivä etukäteen, ja se kiersi monien keskusten kautta. Maailma on muuttunut paljon, muistan vielä isoäidin luona seinässä olleen käsin veivattavan puhelimen.

Tytär toi 26 vuotta sitten Irlantiin miehelleni tietokoneen synttärilahjaksi, jotta meidän olisi helppo keskustella keskenämme. Tytär viipyi pari päivää ja yritti opettaa minulle tietokoneen käyttöä, kun mies ei siitä innostunut. Joka kerran, kun koskin koneeseen, pelkäsin, että se räjähtää. Tuli kalliiksi, kun vähän väliä soitin tyttärelle kysyäkseni neuvoja. Pikkuhiljaa opin käyttämään tietokonetta auttavasti niin, että saatoin lähettää sähköpostia ja jutella lasten kanssa.

Kun parikymmentä vuotta sitten palasimme Suomeen, olin kuin maahanmuuttaja, enhän ollut asunut Suomessa viiteenkymmeneen vuoteen; en tiennyt kuinka maa toimii, kaikki oli muuttunut. Liityin Suomalais-japanilaiseen yhdistykseen, jossa myöhemmin toimin puheenjohtajana. Eräässä yhdistyksen tilaisuudessa yhtäkkiä joku koputti olkapäälleni ja kysyi: "Ootsä Pirkko." En tunnistanut kysyjää. Hän huomasi sen, sanoi olevansa luokkatoverini Maisa Paunu (nyk. Krokfors). "Miten tunnistit", ihmettelin. "Äänestä", Maisa vastasi. Emme olleet tavanneet vuosikymmeniin, mutta ilmeisesti musiikki-ihmisen korva tunnistaa ihmisen äänen. Ihmettelen sitä vieläkin.

Maisa Krokfors ehdotti, että liittyisin Enteriin, jossa hän toimi aktiivisesti. Olin käyttänyt tietokonetta, mutta en osannut käyttää sitä kunnolla. Olenkin kiitollinen Enterille saamistani neuvoista. Alkuun olin innokkaana mukana ja opin paljon sellaista, mitä tarvitsin, kun hoidin Suomalais-japanilaisen yhdistystä ja sen lehteä. Kokoro ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa.

Kun luovuin yhdistyksen aktiivisesta toiminnasta tuntui kuin istuisin tyhjän pallon päällä. Niin kauan kuin hoidin yhdistyksen hommia, käytin tietokonetta; nyt minulla on iPad. Näin 83-vuotiaana tuntuu, että kaikki hidastuu ja ennen oppimani unohtuu. Pitäisi alkaa taas käydä Enterin tilaisuuksissa, toiminta on loistavaa ja tietoa on paljon.

Mitä harrastan? Taijia. Hong Kongissa kiinalainen mies, joka puhui japania, tuli  aamuisin seitsemältä kotiini opettamaan minulle taijia. Muuten olen harrastanut sitä, mitä eri asemamaissa on ollut tarjolla, harrastuksia, joita kansainväliset yhdistykset ovat tarjonneet. Olen myös osallistunut erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin.

Nykyisin harrastan vanhana oloa. Yritän selvitä korona-ajasta, terävöityä ennen kuin täysin lamaannun. Vietän paljon aikaa netissä. Viidenkymmenen vuoden valokuvat pitäisi järjestää, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. Taidan tarvita Enterin apua!

Enterille kiitos sen arvokkaasta ja hyvästä työstä!

Pirkko Yamashitaa haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Enteriläinen esillä: Sirkku Nyström

Synnyin Lapinlahdella, Pohjois-Savossa meidän aittaan. Vuotta nuorempi veljeni syntyi jo Kuopiossa synnytyslaitoksella. Kätilö ja naapurin emäntä olivat auttamassa. Siihen aikaan sanottiin, että "laps tulloo pesumummoonsa". Naapurin emäntä oli armoton marjastaja, ja minä olen edelleen marjastaja ja sienestäjä, niin kauan kuin selkä kestää. Viime kesäkin oli sellainen, jolloin mustikat eivät keräämällä loppuneet. Asun kissan kanssa Helsingin keskustassa, mutta autolla pääsen Espoon metsiin.

Olen kuin monikulmainen mutteri, minussa monia puolia. Pohjakoulutukseltani olen teologi, mutta olen myös käynyt toimittajakoulun ja opiskellut markkinointia. Harjoitteluaikana 1970-luvulla Me naiset -lehdessä tapasin mm. Leila Kallialan. Hän pelasi innokkaasti golfia, mikä ei tuolloin ollut vielä kovin suosittua.

Olen toiminut Punaisen Ristin tiedottajana, ja työskennellyt toimittajana Ilta-Sanomissa. Markkinoinnista ja mainonnasta kirjoitin Markkinointi ja Mainonta -lehdessä ja  Kauppalehdessä, yhteensä 15 vuotta. Työelämäni viimeinen paikka oli Sana-lehden päätoimittajana. Sen jälkeen jatkoin töitä freelancerina viisitoista vuotta, ja jatkan vieläkin. Askel-lehdessä ilmestyy kerran kuussa Sirkun keittiössä -palsta, missä heinäkuun ruokana on vanhan ajan kesäkeitto. Parhaillaan kirjoitan haastattelua Esa Ruuttusesta, joka laulaa Paavon roolia Viimeisissä kiusauksissa elokuussa.

Liityin Enteriin, kun Laitisen Pena houkutteli, puhui kiihkeästi Enterin puolesta. Tulin Kalliolaan Enterin vuosikokoukseen, ja liityin heti mukaan. Penan vaimo Eva oli vuosia henkilökohtainen kirjakauppiaani. Enterissä olen ollut saamapuolella ja paljon olen oppinut. Ilkka Veuro keksi, että voisin liittyä Enterin viestintäryhmään, ja siinä olen toiminut pitkään.

Enter yhdistää ihmisiä, joita ei muuten todennäköisesti tapaisi. On häkellyttävää, miten valtavaa osaamista, tietotaitoa ja pitkän linjan tietotekniikkakokemusta löytyy Enteristä. Salmen ja Unelman kanssa meillä on Digisiskot-piiri, jossa tapaamme Zoomissa säännöllisesti.

Mitä harrastan? Aiemmin mainitsemani marjastuksen ja sienestyksen lisäksi harrastan oopperaa ja minulla on Suomen Kansallisoopperan kausikortti. Käyn vesijumpassa, luen paljon ja kuuntelen klassista musiikkia. Radio on minulle tärkeämpi kuin TV, kuuntelen lähinnä Yle 1 -kanavaa, jonka ohjelmat antavat perspektiiviä.

Enterin viestintäryhmän vetäjä Aulikki Uusitalo-Kasvio kertoi kerran kokouksessa Hesarin toimittaja Anna-Stina Nykäsen ihmetelleen paneelikeskustelussa, miksi ikäihmiset eivät näy somessa.
Valpastuin siitä ja aktivoin vanhan twitter-tilini.

Twitterissä keskustelen ikäihmisistä ja koronaepidemiasta varsin maltillisten ihmisten kanssa. Minua kiinnostaa, miten kauan meidän ikäihmisten pitää jaksaa elää koronavaaran kanssa.
Facebookissa minulla on parituhatta ystävää, koska olen ollut siellä vuodesta 2008, Yritän siellä  ja Twitterissä nostaa ikäihmisten näkökulmaa esiin: mekin olemme olemassa!

Jossain somekeskustelussa kysyttiin porukalta, millainen sää oli, kun tulit ylioppilaaksi. Kerroin, että sää oli kaunis ylioppilasjuhlissani keväällä 1965.

Seuraan valppaasti, mitä maailmassa ja suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu, kuuntelemalla radiota, lukemalla useita lehtiä ja keskustelemalla somessa.

Sirkku Nyströmiä haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Suomen vertaisopastajat ensimmäistä kertaa etänä yhdessä

 

                                                                  Kuva Juulia Andersson 
Kotitoimistolla juuri ennen tapahtuman alkua.
Vähäinen ensilumikin tuli maisemaa kaunistamaan.  

Suomessa on neljä senioreiden tietotekniikkayhdistystä, joilla on sama agenda: eläkkeellä olevat vapaaehtoiset vertaisopastajat auttavat ikätovereitaan tietotekniikan - nykyaikaisesti digin - käytössä. Nämä yhdistykset ovat ATK Seniorit Mukanetti ry, ENTER ry, Joen Severi ry ja Seniorien ATK-yhdistys SAVONETTI ry, joista lähes kaikilla 20 vuoden historia takanaan.  

Senioreiden digiopastamisen hyväksi maassamme tehdään toki paljon muutakin. Esimerkiksi monilla eläkeläisjärjestöillä on omia digiopastajia. Senioreiden digiopastustoimintaa koordinoi valtakunnallisesti Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta www.seniorsurf.fi

Neljän tietotekniikkayhdistyksen valtakunnallisilla vertaisopastajatapaamisilla on monien vuosien perinteet. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin vuonna 2013 Joensuussa ja siitä lähtien kukin yhdistys on vuorollaan ottanut tapahtuman vetovastuun. Kahtena vuonna järjestäjänä on ollut SeniorSurf. 

Tänä vuonna valtakunnallisen vertaisopastajatapaamisen järjestämisvuoro oli Enterillä. Tapahtuman suunnittelu alkoi jo 1,5 vuotta sitten, jolloin kaavailimme tapahtumapaikaksi uutta Keskustakirjasto Oodia. No, sitten kävi niin kuin kävi ja vuosi 2020 heitti eteemme aivan uudet haasteet. Ajan hengen mukaisesti vertaisopastajat ympäri Suomen päätettiin koota yhteen ensimmäistä kertaa etäyhteyksien avulla maanantaina 19.10.2020. 

Vaikka odotetut kohtaamiset siirtyivät verkkoon, seurasi tästä myös hyviä puolia. Verkkotapahtuma mahdollisti entistä laajemman osallistujakunnan ja kutsuimmekin mukaan SeniorSurfin kautta myös muiden tahojen digiopastajia. Ilmoittautuneita oli lopulta 165 ja yhtä aikaa linjoilla oli parhaimmillaan 127 osallistujaa. Lisäksi joidenkin nimimerkkien takaa löytyi kuulemma useampiakin osallistujia saman tietokoneen ääressä. Muut edustetut tahot olivat Eläkeliitto, Eläkkeensaajien keskusliitto, HelsinkiMissio, Jyvälän Setlementti Jyväskylä, Kotkan Korttelikotiyhdistyksen digitutorit, Nurmijärven Opisto sekä Svenska Pensionärsförbundet. 

 

Tapahtuma oli ensimmäinen yli 100 henkilön etätapahtuma, jonka Enter on järjestänyt. Vaikka ohjelma ja muut yksityiskohdat oli suunniteltu hyvin etukäteen, erityisesti tekniikan ja nettiyhteyksien toimiminen jännitti. Alustana käytimme Zoomia (ja ison kokouksen lisätyökalua), ja kaikki kolme Enterin toimistotyöntekijää olivat omissa kodeissaan, eri nettiyhteyksien päässä. Ehkä tämäkin toi lisävarmuutta siihen, etteivät kaikkien linjat voi kerralla kaatua! Onneksi kaikki sujui hyvin, ja osallistujat pääsivät linjoille ilman suurempia ongelmia - ainakin kuuntelemaan, jos joku ei omaa mikrofoniaan päälle saanutkaan.

Tapahtuman teemana “Etänä yhdessä - senioreiden digitaitojen tukeminen”

Päivä oli jaettu kahteen kahden tunnin osioon. Aamupäivällä kuulimme kunkin tietotekniikkayhdistyksen kuulumisia näin koronan sävyttämän vuoden varrelta ja totesimme, että hyvinkin samanlaisissa tunnelmissa ollaan. Työt eivät loppuneet, vaikka korona tuli, oikeastaan päinvastoin. Digitaitoja tarvitaan entistä enemmän ja nyt syksyllä tarjolla onkin ollut niin lähiopastusta maskien ja muiden turvatoimien saattelemana kuin etäopastusta erilaisin keinoin. 

Enterin työryhmä esitteli Seniorin digitaitoihin liittyvää kokonaisuuttaan, joka on julkaistu myös yhdistyksen Opiskele itse -sivuilla . Tätä voi hyödyntää digiopastuksissa käymällä listoja läpi yhdessä opastettavan kanssa sekä opastajan itseopiskelun tueksi.

Tietokoneen ääressä ergonomia ja tauot ovat tärkeitä, joten välipalana jumppasimme Selkäliiton Jumppakissan tahtiin.

Lounastauon jälkeen eOppimiskeskuksen Kaisa Honkonen vastasi päivän asiantuntijapuheenvuorosta otsikolla “Miten olla etänä läsnä?”. Kaisa keskittyi puheenvuorossaan verkossa oppimisen rakennusaineisiin, eli läsnäolon tunteeseen, vuorovaikutukseen ja yhteisöön. Etätilaisuudet ovat osa nykypäivää ja näistäkin tilanteista meillä on mahdollisuuksia luoda oikeasti merkittäviä! Päivän aikana myös SeniorSurf kertoi ajankohtaisista kuulumisistaan ja materiaaleistaan vertaisopastusten hyödyksi.

Kohtaamiset Zoomin ryhmätyöhuoneissa iltaohjelman korvaajina

Valtakunnallisten tapaamisten parasta antia ovat yleensä olleet kohtaamiset ja kuulumisten vaihto iltaohjelmineen. Vaikka tällä kertaa puitteet olivat toisenlaiset, halusimme nytkin tarjota mahdollisuuden yhdessä keskustelulle Zoomin ryhmätyöhuoneiden avulla. Osallistujat pohtivat esimerkiksi sitä, miten digiopastajat voisivat enemmän hyödyntää etäyhteyksiä ja niiden mahdollisuuksia. “Enempi vuorovaikutus lisäisi tietoa, tietämyksen hyödyntämistä ja ainakin jakaisi sitä laajemmalle piirille”. Puhuttiin esimerkiksi etätietoiskuista avoimina kaikille, opintopiirien/ intressiryhmien perustamisesta sekä valtakunnallisesta vertaistuesta. Paljon toivottiin kuukausittaisia juttutuokioita opastajille, ja SeniorSurf lupailikin ottaa koppia ensimmäisestä opastajien etäjuttutuokiosta.

Loppuhuipennuksena yllätysesiintyjä

Valtakunnalisten tapaamisten agendaan on aina kuulunut myös virkistäytyminen: tällä kertaa etätapaamisemme loppuhuipennuksena toimi yllätysesiintyjä, imitaattori Jarkko Tamminen. Hän loihti niin Tarja Halosen, Andy McCoyn kuin Aira Samulininkin osallistujien olohuoneeseen. Olimme vaikuttuneita, miten tarkkaan kyseiset hahmot olivat seuranneet päivämme ohjelmaa!

Jotain tilaisuuden ja yhteistyön arvostuksesta kertoo osaltaan myös hyvä vastausprosentti palautekyselyyn (31%). Avoimista vastauksista huokui selvästi arvostus sitä kohtaan, että yhteinen tapaaminen oli teknisesti mahdollista järjestää. “Kuvittelin, että kodissani oli vieras juttelemassa, niin mukavalle tuntui. Kiitos!” Vastaavia tilaisuuksia toivottiin jatkossakin. Saimme myös ideoita kehittää tulevia etätilaisuuksiamme. Vertaisuudessa on voimaa - ja etänä voimme olla entistä pienemmällä kynnyksellä yhteydessä.

Enter kiittää kaikkia osallistujia, esiintyjiä sekä tilaisuuden suunnitteluporukkaa! Ensi vuonna näemme Kuopiossa Savonetin vieraana, toivottavasti tällä kertaa vaihteeksi läsnä.

Päivästä raportoivat

Nina, Päivi ja Juulia Enterin toimistolta

Seniorin digitaidoista

Enter ry:n vertaisopastuksissa kuulee usein tuskastuneita tunnustuksia: ”en ymmärrä tietotekniikasta mitään”. Tähän vastataan lohdullisesti, että riittää kun opettelet käyttämään tarvitsemiasi digipalveluita. Jääköön tietotekniikan syvällisempi ymmärtäminen nörteille. 

Mitä sitten ovat ne digipalveluiden perusasiat, jotka seniorin tulisi opetella? Mitä digitaitoja seniori tarvitsee, jotta saisi asiansa hoidettua arjen digimaailmassa? Tätä olemme pohtineet Enter ry:n työryhmässä. Kansalaisopistojen liitto on pohtinut samaa asiaa hieman laajemmin ja määritellyt Kansalaisen digitaidot kansalaisopistojen kurssitoiminnan rungoksi. Liiton mielestä kansalaisen tulisi osata ainakin perusteet seuraavista digitaidoista: päätelaitteen käyttö, sähköiset palvelut, tiedonhallinta, tiedonhaku, internetin käyttö, tekstinkäsittely, sosiaalinen media, sähköposti ja kuvankäsittely. Näiden taitojen tueksi tarvitaan lisäksi peruskäsitteiden hallintaa, tietoturvan perusymmärrystä, ongelmanratkaisua sekä digirohkeutta uuden oppimiseen.

Kansalaisen digitaidoista saimme hyvän pohjan seniorin digitaitojen määrittelyyn. Emme kuitenkaan tyytyneet taitojen luettelointiin vain otsikkotasolla, vaan kerromme myös mitä se käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi ”päätelaitteen hallinta” ei aukene aloittelijalle ja jaoimmekin sen kahteen osaan Älypuhelimen tai tabletin peruskäyttötaidot sekä Windows 10 tietokoneen peruskäyttötaidot.

Seniorin digitaitojen määrittely ei ollut helppoa. Rajanveto perustaidon ja edistyneemmän käytön välillä oli välillä haastavaa. Päätimme pitäytyä vain tavallisimmissa tavoissa käyttää digiä emmekä esittele erilaisia kikkailuja.  Laitteiden osalta keskitymme vain kahteen yleisimpään: älypuhelimeen/tablettiin ja Windows 10 tietokoneeseen.

Olemme kirjanneet seniorin digitaidot tarkistuslistojen muotoon, jotta niiden avulla olisi helppo muodostaa käsitys joko omasta taitotasosta tai opastettavan taitotasosta. Listat voivat toimia myös kimmokkeena uuden taidon opetteluun. Kaikkia tarkistuslistojen asioita ei tarvitse kuitenkaan osata. Niistä voi poimia vain itselleen tarpeelliset asiat ja keskittyä niiden hallintaan. 

Tutustu seniorin digitaitoihin Enterin Opiskele itse -sivulla.

Tuulikki Paturi hallituksen puheenjohtaja ENTER  ry

Aiheesta järjestetään etätietoiskuja marraskuussa 10.-26.11.2020 

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen Tapahtumakalenterissa. Ladattava mainosmateriaali tästä:

	Sedi 2020.pdf (365 kB) Seniorin digitaidot - etätietoiskusarja, mainos tulostettavaksi
	Sedi 2020.png (649 kB) Seniorin digitaidot - etätietoiskusarja, mainos kuvatiedostona

 

Enteriläisten blogeja 2020

Wikipedian mukaan: “Blogi (engl. blog, sanasta weblog) on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogin kirjoittaja on bloggari, bloggaaja tai blogisti.”

Blogit ovat tämän päivän tiedonjakokanavia, päiväkirjoja, ohjeiden kotipaikkoja ja mitä ikinä halutaankin. Blogeja kirjoitetaan kaikesta mahdollisesta maan ja avaruuden välillä. Joku kertoo kokemuksistaan putkiremontista, toinen jakaa matkakertomuksia ja kolmas keskittyy kulttuurielämyksiin. Myös erilaisiin sairauksiin voi saada vertaistukea blogeja lukemalla. Tekstiblogien lisäksi julkaistaan video-, kuva- ja musiikkiblogeja, jopa koodiblogeja.

Jotkut seuraavat säännöllisesti monia blogeja ja tilaavat uudet postaukset sähköpostiinsa. Hekin jotka eivät tietoisesti lue blogijuttuja, ajautuvat joskus silmäilemään somessa suositeltuja tekstejä tai avaavat vahingossa blogin etsiessään hakukoneilla tietoa tarpeeseen. Blogi saattaa saada näistä satunnaisista vierailijoista seuraajia.

Bloggaaminen ei ole pelkästään nuorten tai keski-ikäisten touhua. Myös monet seniorit bloggaavat - joillakin on nimissään useampi blogi.

Enterin blogipiiri pyysi kevättalvella enteriläisiä ilmoittamaan bloginsa Ikinörtissä julkaistavaan koosteeseen. Saimme tiedot 16 blogista - muutaman enemmän kuin neljä vuotta aiemmin julkaistussa koosteessa. Jotkut bloggaajat ovat jatkaneet aktiivisesti julkaisemista, muutamia blogeja on hiipunut ja uusia on tullut tilalle. Tämä kuvaa bloggaamisen hetkessä elävää luonnetta.

Kooste enteriläisten ilmoittamista blogeista kuvattuna bloggaajien omin sanoin

-listalle lisätty  26.4. Putket tulee...-blogi

Elämää ja kokemuksia
Jukka Tamminen - Asiaa muinaisesta megaliittisista kivitöistä ja sen tarkkusteknologiasta

ENTER ry:n videoblogi
julkaistaan YouTubessa Enterin kanavalla
Enterin videoblogi on säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvä senioreille suunnattu sarja.

IT arvioita
Jukka Tamminen - Juttuja tietotekniikasta

IT-Dinosaurus Blog
Jukka Tamminen -Englanniksi juttuja oliopohjaisesta sovellustan kehittämisestä

Kirjala
Ilta-Kanerva Kankaanrinta - Kirjallisuusblogi sykähdyttävistä tietokirjoista, osallistuvaa havainnointia reaali- ja digimaailman menosta.

Kolmas ikä - eläkettä ja eliksiiriä
Hopeasurffari - Kirjoitan asioista, jotka ilahduttavat eläkeläisiä tai saavat verenpaineen nousemaan.

Kulttuuri- ja ict-poimintoja
Eija Kalliala - Artikkeleja erilaisista tapahtumista. Joka artikkelin alussa on muutama tekstin sisällöstä muokattu haiku tai muu runo.

Putket tulee...
Psalo -  Lähestyvä putkiremontti huolestuttaa, naurattaa ja saattaa sivuta tietotekniikkaakin.

Ristiin rastiin maailmaa
Jukka Tamminen - Matkakertomuksia

Rödbergsbubblan
tomjohan - Riktar sig till personer som antingen är på väg att pensioneras eller som redan gått i pension.

Tapsan tablettitarinoita
Tapio Hietamäki - Tarinoita ja mietteitä arjen digimaailmasta ja tapahtumista sekä harrastuksistani.

Tigerbloggen
bert - progressiv kultur

Tietotekniikka
Jukka Tamminen - Juttuja tietotekniikasta

Vallaton mummeli
Vallaton mummeli - Kulttuuri, harrastukset, puutarha, matkat, jopa ruokaohjeita ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, elämästä. Vanha blogigi Hallitua kaaosta, jossa myös lastenlasten juttuja yms. Sitä en enää päivitä, mutta lukijoita käy yllättäen edelleen.

Vanhus Stadissa   
Vanhus Stadissa - Kirjoitan purskahdellen menneistä, ajankohtaisista, tulevista ja hyvin sekalaisista aiheista. Blogilta puuttuu totaalisesti johtoajatus. Enimmäkseen puran postauksissa kirjoittamisen angstiani.

Ikinörtti
ENTER ry:n blogikokoelma on mukana seniorien digimaailmassa ja
tarkastelee muutakin menoa ikäihmisten vinkkelistä. Ikinörtissä julkaistaan enteriläisten ja kumppaneidemme juttuja.
                                     

Seniorien blogimaailmaan on tullut jäädäkseen blogi Seniorin silmin -Seniorin blogi senioreille
Bloggaaja kokoaa omien juttujensa ohella senioriblogeista listaa, jolle sinäkin voit ilmoittaa oman blogisi. Listalta löytyy mielenkiintoista luettavaa - Enterin blogipiiriltä vahva suositus tutustua niihin. 

Hyödynnä myös laajaa Blogit.fi-listaa, jolta voit hakea blogeja aihealueittain tai noukkia luettavaa Suomen blogien Top10-listalta.

jutun kokosi

Enterin blogipiiri

Tosi tarina laajakaista-asioinnista

Tämä tarina syntyi, kun olin auttamassa kaveria taloyhtiön nettiverkkoon liittymisessä. Vastaavanlaisesta toimintatavasta puhuttiin äskettäin Elisaan liittyen. Tässä oli kumminkin kyseessä toinen operaattori.

 

”Hei operaattori. Me ollaan pohtimassa, josko ottaisimme käyttöön taloyhtiössämme olevan laajakaistan. Mites se saadaan käyttöön ja mitä se maksaa?”

”Hei. Kiva kun soititte. On varmasti viisasta ottaa laajakaistakäyttöön. 100:n megan nopeus maksaa 19,50 kuukaudessa ja siihen tulee mukaan modemi, jolla saadaan aikaan myös wifi.”

”Mites, kun oomme kuulleet talolaisilta, että yhteyden saa myös veloituksetta, eli että joku yhteys sisältyy vastikkeeseen?”

”Joo. kröhömkröhkröh. Silloin tarvitaan modemi, joka maksaa 200 euroa ja yhteys ei ole hyvä. Tein teille hyvän tarjouksen äsken. Se on vain minulta, ja vain teille. Päätökset pitäisi tehdä nyt heti. Voitte miettiä hetken. Soitan puolen tunnin kuluttua. Onhan numero tämä ?”

Soittoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Ja niin oli hyvä. Molemmat välttyivät pahalta mieleltä.

Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan soittelemalla isännöitsijälle ja kaivelemalla nettiä, niin tuli outo olo. Yrittikö myyjä pikkusen huijata meitä.

Lähtiessämme keskusteluun, taloyhtiö paikannettiin ja todettiin siellä olevan operaattorin laajakaista. Myyjän toiminta keskittyi vain kalliimman ratkaisun myyntiin. Niin sanottu tarjoushinta oli kuitenkin tasan tarkkaan hinnaston mukainen hinta. Mitään oma-aloitteista mainintaa 10 MB:n ilmaisesta mahdollisuudesta ei tullut. Muuta kuin kommentti siitä, että se ei ole hyvä ja siihen tarvitsee vielä ostaa kallis 200 euron reititin/modemi päälle. Hinnaston mukaan modemi maksoi 127 euroa.

Myyntityössä yleensä on tärkeätä yrittää hahmottaa asiakkaan tarpeet. Meidän tapauksessamme tarpeet olivat verkkopankki, gmail, erittäin pienimuotoinen surffailu ja Yle Areenan katselu satunnaisesti. Näihin asioihin ei puhelussa paneuduttu ollenkaan. Tarpeisiin lähes varmasti riittää 10 MB yhteys. Ja jos ei riitä, niin nopeuden saa helposti  ja nopeastikin nostettua. Lisäksi myyjä varmasti vielä kiittää tilauksesta.

Tapauksessamme myyjä teki provikatyötään, eikä ostaja tarkkaan tiennyt mitä oli ostamassa eikä myöskään tiennyt vastikkeeseen kuuluvia palveluita. 

Tai paremminkin ostaja ei tiennyt mitä muuta pitäisi ostaa kuin nettiyhteys talon verkkoon. Tapahtumat kulkevat tällaisessa tapauksessa monesti myyjän ohjauksessa. Tarvitseehan hänen saada voita leivän päälle. Senioriasiakkaan kannalta asia ei kuitenkaan ole ihan ok.

Käsitteetkin outoja

Kun näissä yhteyksissä aletaan puhua megabiteistä, wifeistä, modemeista jne, niin seniorilla menee monessa tapauksessa sormi suuhun. Ainoa megaalkuinen sana, joka saatetaan tuntea on megafoni, mutta se ei tässä tapauksessa paljoa auta. Myöskin selkeiden neuvojen saanti ostotilanteeseen on monelle vaikea asia. Ympäristössä ei ole henkilöitä neuvoja antamaan eikä omaa toimintaa osata muuntaa megoiksi ja wifeiksi.

Seurauksena tilanteesta on, että seniori-ikäisillä on useasti kotona tai puhelimessa käyttötarpeeseen nähden ylimitoitettu nettiyhteys, joka on sitä myötä myös kalliimpi. Kyse ei ole kuin 15–20 eurosta kuussa, mutta vuodessa se on jo 150 – 250 euroa.Uskon, että näitä senioreita on paljon. Jos heitä on 100 000 tai 200 000 tai 300 000, niin jokainen voi laskea, minkälaisen potin operaattorit keräävät palveluista, joita heidän ei tarvitse tuottaa.

Viisaiden yksityiskohtaisten neuvojen antaminen ostoaikeissa oleville on vaikeaa. Lähtökohtana tulisi aina olla, että kysele kaverilta, naapurilta, taloverkoista isännöitsijöiltä ja tietysti Enteristä sekä sen alueellisilta sisaryhdistyksiltä. Pyri saamaan itsellesi selkeät arvot hankinnassa olevalle palvelulle. Ja suhtaudu erittäin epäilevästi kaikkiin lisäpalveluihin ja -härpäkkeisiin joita myyjä kaupanteon yhteydessä tarjoaa. 

Taloyhtiöiden verkkojen osalta hyvä lähtökohta on, että 10 MB yhteys riittää hyvin peruskäyttäjälle ja sillä katselee jopa netin kautta leffoja ja muuta ohjelmaa. Myös on hyvä muistaa, että näissä yhteyksissä pienestä saa helposti isomman, mutta päinvastoin on vaikeampaa.

Raimo Anttila
Enterin vertaisopastaja

Ikinörtin lisäys:
Mitä ovat selain, käyttis ja wifi? Digitreenien sanastosta löydät satojen arkisten digisanojen selkeät selitykset. Hae termiä kirjakielellä, puhekielellä tai vaikka englanniksi!

Treenivinkkejä keholle ja mielelle verkosta

Senioreiden hyvinvointia tukevat verkkosivustot - voitas- ja ikäopisto.fi - tarjoavat tietoa ja tehtäviä voima- ja tasapainoharjoitteluun sekä mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen. Sisältöä voi käyttää itsenäisesti tai ohjatessa erilaisia ryhmiä.

Voitas.fi – voima- ja tasapainoharjoittelun liikepankki

Sivustolta löydät satoja jumppaliikkeitä, joilla voit kehittää voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Voit hakea joko yksittäisiä jumppaliikkeitä erilaisilla hakukriteereillä tai valita valmiin jumppaohjelman, jolla pääset helposti alkuun. Teetkö tänään keskitasoisen Voitas-ohjelman, kuminauhajumpan vai rollaattorin kanssa tehtävän rollojumpan?

Jokaisesta liikkeestä on sanalliset kuvaukset ja valokuvat, jotka auttavat sinua oikeaan suoritustekniikkaan. Tehtäväkortissa kerrotaan myös, miten kyseisen liikkeen tekeminen helpottaa arjen askareitasi. Voit tulostaa yksittäiset liikkeet ja jumppaohjelmat. Joistakin liikkeistä löytyy myös videoidut versiot.

Voitas.fi liikepankista löytyy satoja yksittäisiä jumppaliikkeitä ja valmiita ohjelmia

Jos rekisteröidyt palvelun käyttäjäksi, sinulla on mahdollisuus itse valita juuri sinulle sopivat verryttely-, voima-, tasapaino- ja venyttelyliikkeet ja tallentaa ne omaksi jumppaohjelmaksi. Rekisteröitymiseen vaaditaan oma sähköpostiosoite, joka toimii käyttäjätunnuksena. Omat jumppaohjelmat luodaan palveluun kirjautumisen jälkeen ”Hae liikkeitä” -sivulta.

Voitas.fi -sivustolta löytyy myös neljä eri tasoista jumppavideota. 30 minuutin videot kannattaa valita oman kunnon mukaan. Videot sopivat myös vertaisohjaajille ryhmäliikunnan suunnitteluun ja ohjaamiseen. 


Kokeile jumpata keskitasoinen voima- ja tasapainoharjoittelujumppa (Voitas), kesto 30 minuuttia.

Ikäopisto.fi – uusi mielen hyvinvoinnin taitopankki

Mielen hyvinvoinnin vahvistaminen on yhtä tärkeää kuin fyysisen kunnon vahvistaminen. Uusi verkkosivusto tuo mielen treenivinkit kaikkien saataville. Ikäopisto sisältää kuunneltavaa ja kokeiltavaa viidestä eri mielen hyvinvoinnin teemasta.  Tehtäviä voi tehdä itse pohdiskellen tai toisten kanssa keskustellen. Sivuston sisällöt sopivat hyvin myös ryhmä- ja vertaistoimintaan.

Sivusto on rakennettu yhdessä ikäasiantuntijoiden kanssa. Ikäihmisen ääni näkyy ja kuuluu myös kuukausittain julkaistavalla Ajan taika -palstalla, jossa he kertovat kokemuksiaan ikääntymisestä ja elämästä.

Ikäopisto on kaikille avoin eikä sen käyttäminen edellytä rekisteröitymistä. Ota siis vinkit käyttöön. Kokeile vaikka Onnistumisen kuorinta -tehtävää tai kuuntele Hengitä hyvää -harjoitusta. Vai tekisitkö itsellesi vahvuusvärssyn tai ilahduttaisit ystävääsi e-kortilla?

Kurkista omaan vahvuusvarastoosi ja tee oma vahvuusvärssysi Ikäopisto.fi -sivustolla

Tervetuloa vahvistamaan omaa mieltä ja kehoa!

Anne Honkanen
viestintäkoordinaattori
Ikäinstituutti

Seniori aktiivisena Facebookissa

Facebook on  tunnetuin ja eniten keskustelua herättänyt sosiaalisen median kanava. Itse liityin Facebookiin vuoden 2008 lopulla. Aluksi pelkästään katselin muiden postauksia, kun en oikein tiennyt, miten sinne kirjoitellaan. Eräs koulukaveri pyysi minut Facebook-kaverikseen ja tein ensimmäisen postauksen vastaamalla tämän kaverin kysymykseen.

Aloin julkaista Facebookissa juttuja kuntoilusuorituksistani, käynneistä mökillä, opiskelustani, vapaaehtoistyöstä jne. Nämä postaukset sisälsivät pelkkää tekstiä. Vasta joulukuussa 2010 julkaisin Facebookissa ensimmäiset videot ja valokuvat Madeiran matkaltani.

Päivitykset

Alkuaikoina julkaisin päivityksiä kuntoilusuorituksistani melkein päivittäin. Ajan mittaan huomasin, että eivät ne jatkuvasti kiinnosta Facebook-kavereitani. Niinpä nykyään olen harventanut julkaisuja ja teen postauksia vain tärkeimmistä kuntoilusuorituksista ja yhteenvetoja tietyin väliajoin. Yhteen aikaan julkaisin säännöllisesti omalla  Facebook-aikajanallani myös linkkejä tietotekniikkauutisiin, mutta nykyisin julkaisen tietotekniikkauutisia pääasiassa Twitterissä.

Kaikkia päivityksiä en tee suoraan Facebookiin. Julkaisen kuviani Instagramissa ja näistä päivityksistä voin lähettää kuvan automaattisesti myös Facebookiin ja Twitteriin.

Instagramiin lataamani kuva julkaistuna automaattisesti Facebookissa

Päivitän silloin tällöin myös Enterin Facebook- ja Twitter-sivuja ja tällöin käytän hyväkseni omaan Twitteriini kirjaamiani twiittejä säästääkseni hieman aikaa muihin harrastuksiini.

Ryhmät
 
Faceebookissa on  mahdollisuus liittyä johonkin ryhmään ja seurata sen toimintaa ja/tai julkaista siellä postauksia. Ryhmä voi olla julkinen, suljettu tai salainen. Itse olen mukana muutamassa ryhmässä.

Osa ryhmistä, joissa olen jäsenenä

Ehkä eniten olen julkaissut ryhmässä SLANGINYT. Nimensä muksisesti siellä keskustellaan mielellään Stadin slangilla - toki tavallinenkin keskustelu sallitaan. Itse osallistun hyvin vähän keskusteluihin. Sen sijaan julkaisen siellä Stadi-aiheisia valokuvia, joihin yleensä laitan kuvatekstin Stadin slangilla. 

Enterin ylläpitämistä ryhmistä seuraan seuraavia: Vapaaehtoistyö tietotekniikkaopastajana, Enterin jäsenjutut ja Enterin opastajat. En osallistu kovin innokkaasti keskusteluihin, mutta silti pidän näitä ryhmiä hyödyllisinä. Sieltä saa paljon hyviä neuvoja tarvittaessa. 

Hiihdon harrastajana saan Paloheinän hiihtoladut-ryhmästä tietoja, milloin siellä pystyy hiihtämään. Tämä siksi, että hiihtokausi Etelä-Suomessa on hyvin epävakaata. 

Uudet toiminnot Facebookissa

Vuonna 2017 Suomessa Facebookiin lisättiin toiminto Marketplace, jossa voi myydä tavaroita. Olen jonkn verran seurannut, mitä siellä myydään. Itse en ole kuitenkaan mitään myynyt enkä ostanut.

Tavaroita lahjoitetaan, vaihdetaan, ostetaan ja myydään myös Facebook-ryhmien kautta. Ilmeisen suosittuja ovat kaupunginosien omat Fb-kirpputorit. 

Vuonna 2018 Facebook otti Suomessa käyttöön toiminnon Watch. Siellä voi katsella Facebookin partnereiden julkaisemia videoita. Tavallinen henkilö ei voi itse lisätä sinne videoita. 

Loppupäätelmiä

 

Minulla on 247 kaveria Facebookissa. Läheskään kaikki heistä eivät ole kuitenkaan aktiivisia Facebookissa. Kukin toimii omalla tavallaan. Facebookia voikin käyttää monella tavalla. Jos ei halua julkaista siellä mitään, voi vain seurata muiden postauksia. Joku voi olla kiinnostunut liittymään Facebookissa vain johonkin ryhmään ja toimimaan siellä. Yritysten ja yhdistysten sivut ovat julkisia ja niistä voi saada hyödyllisiä tietoja. Facebook on hyvä yhteydenpitokanava esimerkiksi sukulaisten kesken. 

Facebook on saanut viime aikoina negatiivista huomiota. Ei tästä pidä kuitenkaan pelästyä. Yksityinen henkilö voi liittyä turvallisesti Facebookiin. Yksi asia tulee mieleen, jota kannattaisi välttää Facebookissa. Facebookissa on kaikenlaisia hömppätestejä. Niihin vastaamista kannattai välttää, koska ne saattavat kerätä henkilöiden yksityistietoja. 

Tapio Hietamäki

Enterin vertaisopastaja

Enter järjestää maaliskuulla 2019 Seniori Facebookissa -aiheisia tietoiskuja.