keskiviikko 25. elokuuta 2021

Enteriläinen esillä: Pirkko Yamashita

Pirkko Yamashita

Olen helsinkiläinen, mutta viettänyt suuren osan elämästäni ulkomailla. Japanilainen mieheni työskenteli ulkoministeriön palveluksessa, ja hänen kanssaan kiersin maailmaa: Uusi Seelanti, Hong Kong, Tokio, Mumbai, Saksassa olimme pariin otteeseen, sitten Espanjassa ja Irlannissa. Lapset ovat kahden kulttuurin lapsia ja maailmankansalaisia, toinen on YK:n palveluksessa New Yorkissa ja toinen lääkärinä Saksassa.

Japanissa oli aluksi vaikeaa, törmäsin kielivaikeuksiin ja täysin erilaiseen vuosituhansia vanhaan kulttuuriin, joka tuntui ja näkyi jokapäiväisessä elämässä. Kun menin markettiin, en ollut varma, missä pussissa on suolaa ja missä sokeria. Alkuun ei ollut japaninkielisiä oppikirjoja, joten opin japanin kieltä kalakauppiaalta, vihanneskauppiaalta, viinakauppiaalta ja riisikauppiaalta. Tutkijoille olisi Kiotossa ollut jokin kielikurssi, mutta minulle se ei soveltunut. Myöhemmin opin japania TV:n lastenohjelmista ja kokkausohjelmista. Paikalliset olivat tiedonnälkäisiä; tulin ulkomailta, joten he halusivat tietää, miten olen ja mitä teen.

Vuonna 1962 ei puhelinlinjoja ollut joka paikassa. Puhelu Suomeen piti tilata muutama päivä etukäteen, ja se kiersi monien keskusten kautta. Maailma on muuttunut paljon, muistan vielä isoäidin luona seinässä olleen käsin veivattavan puhelimen.

Tytär toi 26 vuotta sitten Irlantiin miehelleni tietokoneen synttärilahjaksi, jotta meidän olisi helppo keskustella keskenämme. Tytär viipyi pari päivää ja yritti opettaa minulle tietokoneen käyttöä, kun mies ei siitä innostunut. Joka kerran, kun koskin koneeseen, pelkäsin, että se räjähtää. Tuli kalliiksi, kun vähän väliä soitin tyttärelle kysyäkseni neuvoja. Pikkuhiljaa opin käyttämään tietokonetta auttavasti niin, että saatoin lähettää sähköpostia ja jutella lasten kanssa.

Kun parikymmentä vuotta sitten palasimme Suomeen, olin kuin maahanmuuttaja, enhän ollut asunut Suomessa viiteenkymmeneen vuoteen; en tiennyt kuinka maa toimii, kaikki oli muuttunut. Liityin Suomalais-japanilaiseen yhdistykseen, jossa myöhemmin toimin puheenjohtajana. Eräässä yhdistyksen tilaisuudessa yhtäkkiä joku koputti olkapäälleni ja kysyi: "Ootsä Pirkko." En tunnistanut kysyjää. Hän huomasi sen, sanoi olevansa luokkatoverini Maisa Paunu (nyk. Krokfors). "Miten tunnistit", ihmettelin. "Äänestä", Maisa vastasi. Emme olleet tavanneet vuosikymmeniin, mutta ilmeisesti musiikki-ihmisen korva tunnistaa ihmisen äänen. Ihmettelen sitä vieläkin.

Maisa Krokfors ehdotti, että liittyisin Enteriin, jossa hän toimi aktiivisesti. Olin käyttänyt tietokonetta, mutta en osannut käyttää sitä kunnolla. Olenkin kiitollinen Enterille saamistani neuvoista. Alkuun olin innokkaana mukana ja opin paljon sellaista, mitä tarvitsin, kun hoidin Suomalais-japanilaisen yhdistystä ja sen lehteä. Kokoro ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa.

Kun luovuin yhdistyksen aktiivisesta toiminnasta tuntui kuin istuisin tyhjän pallon päällä. Niin kauan kuin hoidin yhdistyksen hommia, käytin tietokonetta; nyt minulla on iPad. Näin 83-vuotiaana tuntuu, että kaikki hidastuu ja ennen oppimani unohtuu. Pitäisi alkaa taas käydä Enterin tilaisuuksissa, toiminta on loistavaa ja tietoa on paljon.

Mitä harrastan? Taijia. Hong Kongissa kiinalainen mies, joka puhui japania, tuli  aamuisin seitsemältä kotiini opettamaan minulle taijia. Muuten olen harrastanut sitä, mitä eri asemamaissa on ollut tarjolla, harrastuksia, joita kansainväliset yhdistykset ovat tarjonneet. Olen myös osallistunut erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin.

Nykyisin harrastan vanhana oloa. Yritän selvitä korona-ajasta, terävöityä ennen kuin täysin lamaannun. Vietän paljon aikaa netissä. Viidenkymmenen vuoden valokuvat pitäisi järjestää, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. Taidan tarvita Enterin apua!

Enterille kiitos sen arvokkaasta ja hyvästä työstä!

Pirkko Yamashitaa haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Digiopastusta ulkona - raikas tuulahdus uutta

Opastusta Rikhardinkadun kirjaston sisäpihalla värikkäiden varjojen alla
Kesäopastusta Rikhardinkadun kirjaston sisäpihalla
Kuva: Pirjo Salo

Enterin lähiopastukset ehtivät olla tauolla puolisen vuotta, kun toukokuussa alkoi koronatilanne hieman hellittää ja kirjastot availivat varovaisesti oviaan ja palveluitaan. Tarve opastusten tarjoamiselle oli olemassa ja vapaaehtoistenkin puolelta tuli varovaista innostumista - olisi mukava päästä taas opastamaan!

Etäopastukset puhelimitse olivat pyörineet jo vuoden verran ja kysyntä oli vilkastunut koko ajan. Monet kiittelivät etäopastuksen ketteryyttä: opastuspyyntöön vastattiin jopa saman päivän aikana ja moni ongelma ratkesi keskustelemalla ja etäyhteydellä ilman, että tarvitsi kotoa lähteä mihinkään. Kuitenkin erityisesti kännykkäopastus on monesti hankalaa etänä ja lisäksi on tietysti iso joukko avun tarvitsijoita, jotka eivät löydä tai halua etäopastusta. Oli siis selvää, että pohdimme jatkuvasti koska ja miten olisi turvallista toteuttaa jälleen opastuksia ihmisten ilmoilla!

Vaikka opastuskausi yleensä päättyy toukokuussa vapaaehtoisten suunnatessa kesämökeille ja muihin kesäpuuhiin, ei kesäaikana opastaminen ole Enterissä mikään ihan uusi juttu! Vuosina 2016-2019 järjestimme kesäopastusta Kampin palvelukeskuksen sisätiloissa (linkki blogijuttuun). Siitä muodostui mukava, vilkas ja odotettu vuosittainen kesätapahtuma.

Tämän vuoden toukokuussa ulko-opastus tuntui turvallisimmalta tavalta edetä kohti lähiopastuksia. Ulkona opastamiseen saimme vinkkejä Helsingin työväenopistolta, joka oli aloittanut Likidigituki ihan pihalla -palvelun jo kesällä 2020. Helsingin ja Espoon kirjastoista löytyi nopealla aikataululla muutama yhteistyökumppani uudelle kokeilulle - alueiden valintaan vaikutti tietysti myös toiminnasta kiinnostuneet vapaaehtoiset.

Yhteistyössä kirjastojen kanssa, Kallion kirjaston edustalla.
Kuva: Nina Ziessler

Ulkotiloissa tapahtuvan opastuksen suunnittelussa oli otettava huomioon

  • suunnitelma sateen varalle: katos, korvaavat sisätilat tai opastuksen peruminen
  • auringonpaisteessa: katos tai muu varjo
  • ympäristön melu
  • tuolien ja pöytien järjestely
  • ei latausmahdollisuutta 
  • koronasuositusten mukaisesti kasvomaskien käyttö ja käsihygieniasta huolehtiminen

Etukäteisjärjestelyiden lisäksi markkinointi on tietysti kaiken a ja o. Mahdollisten peruutusten vuoksi ja ruuhkien välttämiseksi otimme ajanvarauksen käyttöön ja tiedotimme opastuksista kirjastojen, senioritahojen ja muiden verkostojen kautta. Kesäopastukset ponkaistiin liikkeelle käytännössä noin viikossa ja viimeistään toisella opastusviikolla ajanvarauslistat olivat jo täynnä. Kesäkuu tarjosi parasta kesäsäätä eikä opastuksia jouduttu sateiden takia perumaan. Miten hyvältä tuntuikaan kohdata taas tuttuja opastajakavereita sekä olla avuksi opastettaville, silmätysten! (Voiko kasvomaskien kanssa olla 'kasvotusten'?)

Opastusta maskit kasvoilla - silti niin valoisa tunnelma kasvokkain
    Keskustelua digistä Laajasalon kirjaston terassilla.
Kuva: Lea Grönlund

Elokuun ajan ulko-opastukset jatkuvat täydellä vauhdilla Kallion, Laajasalon, Rikhardinkadun, Sellon ja Tapiolan kirjastojen luona. Ja sadesäällä pääsemme nyt myös sisätiloihin! Lisätiedot Enterin nettisivuilta.

Kommentteja opastajilta:

Opastaminen oli pitkästä aikaa kuin kotiin olisi tullut. Mukava ja hyvä tunne saada jakaa tietoja ja taitoja ja nähdä oppimisen ilo.

Kävin Rikhardinkadun pihalla, oikein mukava paikka vaikka ensin epäilin että sellainen kuilu on kaikuisa mutta eipä ollut, tiiliseinät imivät sekä kaikun että kuuman auringon paisteen.

Varsin helposti sitä solahtaa opastajan rooliin vaikka edellisestä kerrasta on aikaa.

Olihan se kivaa taas tavata opastettavat kasvotusten. Ulkona opastaminen oli minusta hauskaa ja uskon, että se luontevalla tavalla lisää Enterin näkyvyyttä ja tunnettavuutta.  

Kiva ja raikas tuulahdus.

 Kesäinen Tapiola, kulttuurikeskus ja kirjasto taustalla.
Kuva: Nina Ziessler


Nina Ziessler
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
- Pääkaupunkiseutu ja Kirkkonummi