maanantai 14. kesäkuuta 2021

Enteriläinen esillä: Sirkku Nyström

Sirkku Nyström

Synnyin Lapinlahdella, Pohjois-Savossa meidän aittaan. Vuotta nuorempi veljeni syntyi jo Kuopiossa synnytyslaitoksella. Kätilö ja naapurin emäntä olivat auttamassa. Siihen aikaan sanottiin, että "laps tulloo pesumummoonsa". Naapurin emäntä oli armoton marjastaja, ja minä olen edelleen marjastaja ja sienestäjä, niin kauan kuin selkä kestää. Viime kesäkin oli sellainen, jolloin mustikat eivät keräämällä loppuneet. Asun kissan kanssa Helsingin keskustassa, mutta autolla pääsen Espoon metsiin.

Olen kuin monikulmainen mutteri, minussa monia puolia. Pohjakoulutukseltani olen teologi, mutta olen myös käynyt toimittajakoulun ja opiskellut markkinointia. Harjoitteluaikana 1970-luvulla Me naiset -lehdessä tapasin mm. Leila Kallialan. Hän pelasi innokkaasti golfia, mikä ei tuolloin ollut vielä kovin suosittua.

Olen toiminut Punaisen Ristin tiedottajana, ja työskennellyt toimittajana Ilta-Sanomissa. Markkinoinnista ja mainonnasta kirjoitin Markkinointi ja Mainonta -lehdessä ja  Kauppalehdessä, yhteensä 15 vuotta. Työelämäni viimeinen paikka oli Sana-lehden päätoimittajana. Sen jälkeen jatkoin töitä freelancerina viisitoista vuotta, ja jatkan vieläkin. Askel-lehdessä ilmestyy kerran kuussa Sirkun keittiössä -palsta, missä heinäkuun ruokana on vanhan ajan kesäkeitto. Parhaillaan kirjoitan haastattelua Esa Ruuttusesta, joka laulaa Paavon roolia Viimeisissä kiusauksissa elokuussa.

Liityin Enteriin, kun Laitisen Pena houkutteli, puhui kiihkeästi Enterin puolesta. Tulin Kalliolaan Enterin vuosikokoukseen, ja liityin heti mukaan. Penan vaimo Eva oli vuosia henkilökohtainen kirjakauppiaani. Enterissä olen ollut saamapuolella ja paljon olen oppinut. Ilkka Veuro keksi, että voisin liittyä Enterin viestintäryhmään, ja siinä olen toiminut pitkään.

Enter yhdistää ihmisiä, joita ei muuten todennäköisesti tapaisi. On häkellyttävää, miten valtavaa osaamista, tietotaitoa ja pitkän linjan tietotekniikkakokemusta löytyy Enteristä. Salmen ja Unelman kanssa meillä on Digisiskot-piiri, jossa tapaamme Zoomissa säännöllisesti.

Mitä harrastan? Aiemmin mainitsemani marjastuksen ja sienestyksen lisäksi harrastan oopperaa ja minulla on Suomen Kansallisoopperan kausikortti. Käyn vesijumpassa, luen paljon ja kuuntelen klassista musiikkia. Radio on minulle tärkeämpi kuin TV, kuuntelen lähinnä Yle 1 -kanavaa, jonka ohjelmat antavat perspektiiviä.

Enterin viestintäryhmän vetäjä Aulikki Uusitalo-Kasvio kertoi kerran kokouksessa Hesarin toimittaja Anna-Stina Nykäsen ihmetelleen paneelikeskustelussa, miksi ikäihmiset eivät näy somessa.
Valpastuin siitä ja aktivoin vanhan twitter-tilini.

Twitterissä keskustelen ikäihmisistä ja koronaepidemiasta varsin maltillisten ihmisten kanssa. Minua kiinnostaa, miten kauan meidän ikäihmisten pitää jaksaa elää koronavaaran kanssa.
Facebookissa minulla on parituhatta ystävää, koska olen ollut siellä vuodesta 2008, Yritän siellä  ja Twitterissä nostaa ikäihmisten näkökulmaa esiin: mekin olemme olemassa!

Jossain somekeskustelussa kysyttiin porukalta, millainen sää oli, kun tulit ylioppilaaksi. Kerroin, että sää oli kaunis ylioppilasjuhlissani keväällä 1965.

Seuraan valppaasti, mitä maailmassa ja suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu, kuuntelemalla radiota, lukemalla useita lehtiä ja keskustelemalla somessa.

Sirkku Nyströmiä haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

maanantai 31. toukokuuta 2021

Enterin jäsentoimintaryhmä esillä

toimintaryhmän tunnus

Enter ei ole pelkkää tietotekniikkaa vaan yhdistyksen jäsenet ovat aktiivisia monin tavoin. Enterin jäsentoimintaryhmä järjestää jäsenistölle virkistäytymiseen ja yhdessäoloon monenlaisia omakustanteisia retkiä, ja jäsenet voivat myös itse ehdottaa retkikohteita.

Kahdeksanhenkinen jäsentoimintaryhmä kokoontuu 4–5 kertaa vuodessa ja järjestää retkiä noin kerran kuukaudessa. Kokouksissa keskustellaan edellisen kokouksen jälkeen järjestetyistä retkistä ja niiden palautteesta sekä suunnitellaan tulevia retkiä. 

Tavoitteena on tarjota mahdollisimman monipuolisesti erilaisia retkiä ja jäsentoimintaa – jokaiselle jotain. Paljon ideoita tulee jäsenistöltä. Retket ovat omakustannushintaisia: STEA (= Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus) tukee Enterin opastustoimintaa, mutta ei retkiä. 

Teatteri-, konsertti- ja kartanoretket

Teatteri- ja konserttiretkien kohteet määräytyvät jäsenten toivomusten pohjalta tai tapahtumien järjestäjiltä saatujen tietojen pohjalta. Olemme käyneet Tampereen ja Lahden teattereissa seuraamassa musikaaleja kuten Evita ja Myrskyluodon Maija. Kestosuosikkeja ovat olleet Lahden Sibeliustalon päiväkonsertit, joissa olemme nauttineet esim. Olavi Virran, Frank Sinatran ja Juha Watt Vainion musiikista. Kartanoretkiä on tehty Malmgårdeniin, Rutumiin, Haikkoon sekä Mustioon, jossa olimme myös kesäteatterissa.

kooste retkikohdekuvista
Kuvakooste Carmen-retkestä Kuvat: Salme Hanski

Salme, Saila ja Marco
Salme ja Saila kohtasivat Marco Bjurströmin Carmen-retkellä

Ennen teatteriesitystä tai konserttia käymme yhdessä nauttimassa lounaan jossain ravintolassa, joka valitaan yleensä sijainnin ja lounastarjousten perusteella. Tietenkin hinta merkitsee jotakin, mutta lounaspöydän anti on tärkein. Yleensä lounaspöydissä syntyy lämminhenkisiä enteriläisiä keskusteluja, ja seuraavista retkikohteista voi jo tulla ehdotuksia.

kooste Fiskars-retken kuvista
Kuvia retkeltä  Fiskarsiin ja Mustioon  Kuvat: Salme Hanski

Retket pääkaupunkiseudulla

Olemme järjestäneet pienimuotoisia retkiä lähikohteisiin kuten Eduskuntataloon, Suomen Pankin rahamuseoon, Musiikkimuseo Fameen sekä Ateneumin taidenäyttelyihin. Näiden muutaman tunnin retkien jälkeen on joskus käyty yhdessä lounaalla tai kahvilla.

kooste Fame-retken kuvista
Kuvakooste retkestä Musiikkimuseo Fameen Kuvat: Salme Hanski

Op:n arkkitehtuuria
Retki OP:n tiloihin Vallilassa  Kuva: Eija Kalliala
Suosittuja ovat myös olleet yhteiset lounastilaisuudet, joita on järjestetty noin kuukauden välein. Lounaspaikoiksi on valittu ravintoloita, joihin on hyvät liikenneyhteydet. Näiden tilaisuuksien osallistujamäärät ovat vaihdelleet, parhaimmillaan mukana on ollut nelisenkymmentä enteriläistä. 

lounaalla Haraldissa
Lounastapaaminen  ravintola Haraldissa Kuva: Salme Hanski

Saariretket

Enter on järjestänyt yleensä alkukesästä opastettuja retkiä lähisaaristoon, kuten yleisölle vuonna 2016 avattuun Vallisaareen ja vuonna 2017 avattuun Isosaareen, joihin pääsee vuoroveneellä. Opas kierrättää meitä ympäri saarta ja kertoo saaren kulttuurihistoriasta ja luonnosta kuten erikoisista puista ja kasvillisuudesta. Oppaan avulla pääsemme myös paikkoihin, jotka eivät ole auki yksittäisille kävijöille, kuten Isosaaren torpedokoeasemalle, jossa sota-aikana testattiin torpedoita. 

Vallisaari-alus
Kuva: Salme Hanski

Retket Viroon

Tallinnan museoihin kuten Kumuun, Kadriorgin palatsiin ja Merimuseon Lentosatamaan olemme tehneet päiväretkiä ja nähneet mielenkiintoisia erikoisnäyttelyitä. Viimeisin museokäynti ennen koronapandemiaa suuntautui tukholmalaisen Fotografiskan Tallinnan filiaalin.

Pari kertaa olemme yöpyneet Tallinnassa ja käyneet Estonia-teatterissa katsomassa Sirkusprinsessaa ja Katariina-balettia. Aamupäivällä halukkailla on ollut mahdollisuus tutustua Viru-hotellin KGB-museoon. Pari kertaa olemme käyneet myös Tartossa, Viron ihanassa yliopistokaupungissa tutustumassa Viron uuteen Kansallismuseoon.

opas kertoo Tartosta
Tartossa 2019 Kuva: Eija Kalliala
Viron retkillä menomatkalle joku tai jotkut enteriläiset ovat pitäneet kokoustilassa tietoiskuja ajankohtaisista tietoteknisistä aiheista kuten tekoälystä. Paluumatkoilla olemme syöneet buffet-illallisen hyvässä enteriläisessä seurassa. 

Virtuaalikahvit

Korona-aika peruutti monet retket, joten aloimme järjestää jäsenistölle virtuaalikahvihetkiä Zoomissa kerran kuussa. Kahveille osallistuvat noin kolmisenkymmentä enteriläistä jaetaan 4–6 hengen virtuaalikahvipöytiin. Keskustelut ovat rönsyilleet laidasta laitaan opastuksista ja etäopastuksista terveyteen ja liikuntaan.

Virtuaaliretket

Aeroponinen viljely alkoi virtuaalikahvikeskustelujen myötä kiinnostaa niin paljon, että syksyllä 2020 järjestimme virtuaaliretken Omnian Otaniemen älykkääseen aeroponiseen yhteisöpuutarhaan. Siellä sinisten viljelypönttöjen anturit lähettelivät viestejä viljelijöiden älypuhelimiin, kun piti tarkistaa viljelmien valaistusta, kosteutta tai pH:ta.
Virtuaalisesti olemme tutustuneet myös Kirpilän kotimuseon teoksiin sekä Ateneumiin Ilja Repinin taiteeseen. Tänä keväänä yhdeksänkymmentä enteriläistä käveli virtuaalisesti oppaan johdolla Nizzan rantabulevardilla ja kaupungin kaduilla kuullen ja nähden, miten nizzalaiset elävät koronan keskellä. 

kuvakaappaus Nizzan rantabulevardilta
Virtuaalikävelyllä Nizzan rantabulevardilla Kuvakaappaus: Lea Grönlund

Retket tukevat Enterin varsinaista toimintaa

Laivaretkillä on tietotekniikkaan liittyvä tietoisku ja busseissa jaetaan tietoa opastuksista ja tulevista tilaisuuksista. Monesti bussin takapenkillä aloitetaan henkilökohtainen opastaminen jo ennen kuin bussi on lähtenyt liikkeelle.  

Jäsenretket ovat suosittuja ja toivottuja. Enteriläiset viihtyvät toistensa seurassa ja löytävät retkillä uusia tuttavuuksia. Joskus retki täyttyy jopa muutamassa tunnissa.

Tulevan syksyn tapahtumien suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Meillä kaikilla on tarve yhdessäoloon, ja siihen Enterin jäsentoimintaryhmä pyrkii omalta osaltaan tarjoamaan mahdollisuuksia.

Video: Enterin toimintaryhmät esillä: Jäsentoimintaryhmä

Enterin jäsentoimintaryhmä:
Salme Hanski, ryhmän vetäjä
Merja Eloaho
Marjatta Ikkala
Marita Kailovaara
Eija Kalliala
Eva Korkiala-Blomqvist
Saila Oinas
Olli Uotila

tiistai 11. toukokuuta 2021

Henkilögalleria Enteriläinen esillä

otsikko kuvana

 Kesäkuussa 2019 aloitettu juttusarja Enteriläinen esillä on nostanut esille 17 (päivitetty 15.6.2021) valovoimaista ENTER ry:n jäsentä. Esittelyyn on toistaiseksi valikoitunut henkilöitä, jotka ovat yhdistyksen ydintoiminnan kautta jo ennestään tuttuja: opastajina toimivia, tietoiskujen pitäjiä tai muulla tavalla aktiivisia enteriläisiä.

Juttusarja on saanut paljon lukijoita ja sitä kiitellään. Nyt henkilögalleriaan kaivataan juttuja myös Enterin rivijäsenistä ja siihen toiveeseen pyrimme vastaamaan.

Niinpä Ikinörtti toivoo lukijoiltaan apua:
Haluaisitko sinä kertoa oman tarinasi tai osaatko ehdottaa jotain toista enteriläistä, jonka esittelyn haluaisit blogiin? Juttusarjan vakiintuneen käytännön mukaan Enterin viestintäryhmä valitsee esiteltävän henkilön, Ikinörtin toimittaja haastattelee esiteltävän henkilön ja laatii siltä pohjalta tekstin. 

Lähetä ehdotuksesi sähköpostilla osoitteeseen info@entersenior.fi

  • Viestin aihe: Enteriläinen esillä -ehdotus
  • Ehdotuksesi ja lyhyt perustelu
  • Oletko kysynyt henkilöltä suostumusta vai pyytääkö Ikinörtti häneltä suostumusta?
  • Ehdokkaan nimi ja sähköpostiosoite
  • Ehdottajan nimi ja sähköpostiosoite

Kaikki sarjassa ilmestyneet esittelyt

Huomaa: Jokainen kuva on linkki juttuun, ja avautuu aina samaan ikkunaan


Enterin viestintäryhmä

tiistai 4. toukokuuta 2021

Digitaitoja videoiden avulla

kuvitus

Kännykät ja netti ovat parhaimmillaan välineitä, joiden avulla arki helpottuu. Mutta eihän niiden toimintoja osaa hyödyntää edes välttävästi - saatikka monipuolisesti, jos ei ole aavistustakaan niiden mahdollisuuksista.  

Digitaitoja voi oppia ja kartuttaa monella eri tavalla. Kysymyksiä herättävät ongelmat ilmenevät yleensä ohjelmia ja laitteita käytettäessä ja silloin on hyvä, jos on joku jolta pyytää apua. Toisinaan virike uuden oppimiseen voi tulla vaikka kaverilta, joka kertoo jostain arkea helpottavasta toiminnosta. Luennot ja YouTube-videot ovat myös erinomaisia kanavia uusien taitojen oppimiselle tai ainakin kylvämään uteliaisuuden siemenen!

Mistä kannattaa aloittaa?

YouTubea voi oikeastaan käyttää vähän samaan tapaan kuin Google-hakua, mutta hakusanat kirjoitetaan YouTube-sovelluksen hakukenttään.  Hakusanoina toimii niin kysymykset (“miten soitan whatsapp puhelunlun”) kuin sanayhdistelmät (“facebookin yksityisasetukset”). Hakutuloksia kannattaa selata ja tarvittaessa tarkentaa omaa hakua. Kun hakusanoina on suomen kieltä, myös vastauksiin tulee todennäköisemmin suomenkielisiä videoita. Listauksessa näet heti myös videon lataajan eli kanavan nimen.

Jos löydät videon, jossa on sinulle mukava tyyli, kannattaa tutustua, löytyykö samalta tekijältä muitakin kiinnostavia videoita! Jutun lopussa kerrotaan kanavien tilaamisesta.

ENTER ry YouTubessa

Enterin YouTube-kanavalta löytyy useita eri tyyppisiä videoita, jotka on jaettu omiin soittolistoihin: Tietoiskuja senioreille (tallenteita Enterin senioreille suunnatuista tietoiskuista), Enterin digivinkit (lyhyitä opasvideoita yksittäisten digitaitojen oppimiseen, Tutustu ENTER ry:n toimintaan sekä keskustelevia ja ajatuksia herätteleviä videoita sisältävä Videoblogi.
havainnollistava kuva

Videokanava on ollut olemassa jo vuosikausia, mutta sisältöä kanavalle on tehty aktiivisemmin vasta parin vuoden ajan. Enterin vapaaehtoiset vertaisopastajat ovat kuvanneet digivinkkivideoita pinnalla olevista aiheista tai heitä itseään inspiroivista sovelluksista. Aktiivisten vapaaehtoisten joukosta muodostui vuonna 2019 YouTube-opintopiiri ja sittemmin Videotyöryhmä, joka ideoi kanavan sisältöä sekä tuottaa esimerkiksi videoblogia. 

Kun tietoiskuja alettiin pitää etänä reilu vuosi sitten, totesimme, että niidenkin tallentaminen onnistuu nyt helposti. Tietoiskujen katselu jälkikäteen ei toki ole sama asia, kuin niiden seuraaminen reaaliajassa, jolloin on mahdollisuus myös tarkentaviin kysymyksiin, mutta on hyvä juttu, jos esitysaika ei omaan kalenteriin sovi tai haluaa vielä palata esityssisältöön uudestaan. 

Pitkien tallenteiden katselu voi olla raskasta, vaikka aihe kiinnostaisikin. Digivinkkinä mainittakoon, että videon kuuntelunopeutta voi myös itse säätää videon yhteydessä olevista asetuksista:

kuvaohje

Viime vuoden aikana kanavan seuraajien ja videoiden katselumäärät ovat kasvaneet vauhdilla. Vuonna 2020 katselukertoja oli lähes 10 000, mikä on yli neljä kertaa enemmän kuin edellisvuonna! Eniten katsojia ovat keränneet ohjevideot Näin liityt Zoom-kokoukseen sekä Näin lataat HSL:n matkakortin netissä. Myös peruskäyttöön liittyvät ohjeet, kuten Kaiuttimen käyttö Android-puhelimella ja sama ohje iPhone-puhelimelle ovat katselumääristä päätellen tulleet tarpeeseen.

Itse harjoittelin Google Lens -sovelluksen käyttöä opasvideon avulla ja puhelimenvaihdon yhteydessä olen tarkistanut, kuinka Google Kuvat synkronointi (video) asennetaan päälle. Videon julkaisun jälkeen tähän sovellukseen on kuitenkin ehtinyt tulla muutoksia: asetuksiin pääsee nykyään omasta profiilikuvasta ja 1.6.2021 alkaen rajoittamaton tallennustila on loppumassa (esitys pdf-tiedostona) . 

Ohjevideot ja kirjalliset ohjeet ovat siis hyödyllisiä, mutta haasteena on alati päivittyvät ohjelmat ja laitteet, jolloin ohjeet saattavat jäädä nopeastikin vanhaksi. Aina ei ohjeiden tekijät ehdi päivittämään ohjeita samaan tahtiin, mutta yleensä pienellä päättelyllä  vanhemmistakin ohjeista löytää sen tarpeellisen informaation. Jos huomaat vaikkapa Enterin videoissa päivittämisen varaa, voit mielellään kommentoida niitä suoraan YouTubessa! Muutkin palautteet ovat tervetulleita!

Enemmän irti YouTubesta

Videoita voi katsella kirjautumattakin, mutta kirjautuneena saat lisää mahdollisuuksia: voit tykätä videoista, kommentoida niitä tai seurata YouTube-kanavia. Kirjautumiseen tarvitset Google-tilin. YouTube-kanavan tilaamalla saat sähköpostiisi ilmoituksen, kun kyseisellä kanavalla julkaistaan uusi video. Ja kirjautuneena voit luoda itsellesi erilaisia soittolistoja ja julkaista myös omia videoita.

YouTube on tietysti täynnä myös muita erinomaisia ohjeita ja kanavia. Olemme keränneet niitä omalle soittolistalle Enter suosittelee muiden videoita. Kannattaa tutustua niihinkin! 

Nina Ziessler
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, ENTER ry

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Enteriläinen esillä: Pirkko Kyttälä

Pirkko Kyttälä

Lapsuuteni ja nuoruuteni vartuin Helsingin Kalliossa, Kolmannella linjalla yksinhuoltajaäitini ainoana lapsena hänen hellässä huomassaan. Kesät mummolan suurperheessä lähellä Turkua saivat minut rakastamaan maaseutua ja luontoa. Siellä sain ensimmäiset kosketukseni porkkanapenkkien kitkemisessä, joka ei ollut ollenkaan vastenmielistä, koska sain tehdä sitä omien voimien ja kykyjeni mukaan. Kun tätini ja enoni joutuivat osallistumaan talon töihin, halusin jo pienenä olla avuksi. Opin pitämään jopa perunoiden kuorimisesta ja muistakin tekemisistä, joita ihmiset tuntuvat inhoavan. Keittoperunoiden kuorimisessa yli kymmenhenkiselle joukolle oli runsaasti materiaalia ja päätinkin tulla siinä maailman parhaaksi. Suuret olivat tavoitteeni jo lapsena. Isäni luona käydessäni opin monenlaista hyödyllistä kasvimaan hoidosta. Hyötytarhuri minusta sitten tulikin, kun aikuisena pääsin toteuttamaan itseäni.

Kirjanpitourani alkoi toimistoharjoittelijana erilaisissa avustavissa tehtävissä. Firman konttoripäällikkö oli sitä mieltä, että olin synnynnäinen kirjanpitäjä. Kun hän perusti oman tilitoimiston, houkutteli hän minua kirjanpitäjäksi, josta minulla ei ollut kummoistakaan kokemusta. En oikein lämmennyt ajatukselle, mutta kun hän sitkeästi jatkoi houkutteluaan, lupauduin lopulta, jos saan palkkaa 500 markka ja kuukauden kesäloman. Kaupat tehtiin, ja aika monta vuotta siellä kertyi hyvässä opissa. Tilinpäätösten aikaan tehtiin tosi pitkiä päiviä, koska asiakkaita oli melkoinen määrä.

Hakeuduin kirjanpitäjäksi mainostoimistoon, jossa työ tuntui tosi leppoisalta, koska siellä hoidin vain kahden mainostoimiston kirjanpidon tilinpäätöksineen. Mainostoimistoaika jäi vain vuoden mittaiseksi, koska mieheni sai paikan Seinäjoelta. Kun palasimme Helsinkiin, toinen lapsemme syntyi. Ajattelin, että nyt voisin opetella kirjanpidon myös teoriassa ja menin kauppaopistoon.

Kauppaopiston jälkeen tein kirjanpitäjän hommia eri firmoissa, kunnes pääsin unelmieni työpaikkaan Korpivaaralle kirjanpitoassistentiksi. Korpivaaralla oli hyvä henki, pomo ja työkaverit olivat ihania. Silloin ei tiedetty wysiwygistä tuon taivaallista vaan tietokoneita pyöritettiin DOS-ympäristössä. Tein hienoja makroja ensin Lotus 1-2-3:lle ja myöhemmin Excelille. Olin ylpeä, kun sain työläät rutiinit helposti toimimaan makrojen avulla. Otin osaa jopa makrokilpailuun, jonka päävoittona oli Lontoon matka Microsoftille. Sitä en voittanut, mutta työnantaja kustansi matkani, joten pääsin sinne kuitenkin voittajien mukana.

Sitten tuli yt-neuvottelut. Olisin halunnut jatkaa Korpivaaralla, mutta niissä järjestelyissä Toyota otti autojen maahantuonnin ja henkilöstömuutokset olivat välttämättömiä. Minulle tarjottiin Korpivaaran tytäryhtiön Auto-Bonin kirjanpitopäällikön paikkaa. Olin kauhuissani, koska en yhtään koe olevani päällikkötyyppiä, mutta lopulta päätin ottaa työn vastaan. Jo silloin varoiteltiin, että myös Auto-Bonissa on odotettavissa muutoksia ja pesti olisi ehkä vain noin parin vuoden mittainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että liityin työttömien työnhakijoiden joukkoon yli viisikymppisenä. Laitoin Merkonomiliiton työnhakurekryyn ansioluetteloni ja sainkin melko nopeasti kutsun Tamro Oy:n haastatteluun kirjanpitäjän paikasta. Siinä haastattelussa minut palkattiin saman tien. Olin ihmeissäni, koska siihen aikaan ikäisteni työllistyminen oli jo hankalahkoa.

Miten liityin Enteriin?


Tv:ssä näin Alex Niemisen ohjelman Verkossa, jossa vieraana ollut Anja Mäkinen kertoi ATK-instituutin ja Stakesin käynnistämästä kokeiluprojektista, atk-kurssista ikäihmisille. Kurssin käyneet aPC-seniorit olivat niin innostuneita, että halusivat jakaa oppimaansa ilosanomaa kaltaisilleen. Ohjelmassa peräänkuulutettiin ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita opettamaan ikäihmisiä vertaistukijoina. Korostettiin, että opastajien ei tarvitsisi olla tietokonenörttejä vaan ihan tavallisia tietokoneen käyttäjiä.

Otin Anjaan yhteyttä ja hän kertoi, että oltiin perustamassa atk-yhdistystä ikäihmisille, joka sitten toteutuikin 13.10.1997. Uusi yhdistys sai nimekseen Ikäihmisten atk-yhdistys ENTER ry.

Sain kutsun jäsenkokoukseen, joka pidettiin 17.11.1997, läsnä oli 48 henkilöä. Kaikki toimihenkilöt saatiin valittua, mutta varatilintarkastajan pestiin ei ollut hirveää tunkua. Kysyttiin vapaaehtoisia. Ajattelin, että kokous ei loppuisi koskaan, joten sanoin, että minä voisin ryhtyä hommaan. Perustelin valintaani sillä, että Kyttälä on mielestäni hommaan sopiva nimi. Jouduin kyllä myös tunnustamaan olevani laskentamerkonomi.

Myöhemmin yhdistykseen tarvittiin uusi rahastonhoitaja ja entinen talouden koordinaattori (eikö olekin hienolta kalskahtava titteli) oli ehdottanut minua. En ollut siinä jäsenkokouksessa, koska olin vielä työelämässä, eikä minua ollut tavoitettu. Maisa Krokfors valittiin puheenjohtajaksi. Maisa on varsinainen sananikkari. Kuultuaan, että kaiken lisäksi asun Harkkotiellä, valintani rahastonhoitajaksi kuulosti hänestä hyvältä. Olin toiminut kirjanpitäjänä jo vuosikymmeniä, enkä vapaa-aikanani enää olisi ollut kiinnostunut moisesta. Siihenkin virkaan lupauduin pienen painostuksen jälkeen, kun ei siinä vanhan rahastonhoitajan mukaan ollut juuri mitään tekemistä. Väärin. Minua on helppo houkutella kaikenlaiseen, jos perustelut osuvat kohdilleen. Leikillisesti sanonkin, että viekkaudella ja vääryydellä hän minut siihen hommaan houkutteli.

Kun sitten myöhemmin sain vuorostani houkuteltua Kaija Salmisen rahastonhoitajaksi, lupasin ryhtyä jäsensihteeriksi. Siihen ei tarvittu kummoistakaan ylipuhumista, koska jo Excelin käyttö jäsenrekisterin hoitamisesta tuntui tarpeeksi kiinnostavalta. Lisäksi sain itse sen suunnitella. Jäsensihteerin hommasta tykkäsin kovasti. Jäseniä oli enimmillään vähän yli 300. Me kaikki hallituksen jäsenet olimme vapaaehtoisia. Palkattuja henkilöitä ei ollut ennen kuin Sakari Eränen puheenjohtajana onnistui saamaan tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Siitähän Enterin menestystarina lähti rynnimällä nousuun.

Toimin Enterissä tietokone- ja kännykkäopastajana yli 12 vuotta eri puolilla Helsinkiä, mutta pääsiassa Keravalla. Vedimme viikossa joskus neljäkin parin tunnin kurssia, joka jossain vaiheessa alkoi tuntua raskaalta työltä. Paloin lähes loppuun. Olin pitänyt kovasti opastamisesta, mutta kun ilo katosi, katsoin parhaimmaksi ryhtyä tavalliseksi rivijäseneksi.

Yleensä opastettavat ovat olleet kivoja, vain kaksi tapausta koko kahdentoista vuoden aikana on vaikuttanut siihen, että päätin lopettaa opastamisen. Toinen eli viimeinen pisara oli eräs opastettava, joka kiukutteli kuin pieni uhmaikäinen lapsi, kun neuvoin hänelle Wordin käyttöä. Sanoin suoraan, että en pidä hänen käytöksestään, tarjolla on maksullisia kursseja runsaasti, jos hän sellaiselle haluaa mennä. Me teemme tätä työtä ilmaiseksi vapaaehtoisina, johon hän totesi, että hänkin on täällä vapaaehtoisesti. Ensi hämmästykseni jälkeen en voinut muuta kuin nauraa. Opastustuokion päätyttyä hän kyllä pyysi anteeksi ja toivoi, että tulisin seuraavallakin kerralla.

Nykyään nautin vain Enterin huvituksista ja tietoiskuista. Tietotekniikka tuntuu olevan ala, joka on jatkuvassa liikkeessä, joten on hyvä pysyä ajan tasalla.

Enteriläiset ovat aktiivisia ja hyviä tyyppejä. Hiljattain osallistuimme Nizzan virtuaaliretkelle, joka toteutettiin Zoomissa. Matka ja opastus oli mielenkiintoinen. Opas kuvasi reittiä kännykällä, jolloin kuva oli hieman epätarkka ja heiluva. Retken jälkeen oli keskustelutilaisuus, jossa heti pohdittiin, mitä voisimme oppia ja miten kuvauksen voisi tehdä paremmin.

Mitä harrastan?


Viimeisin harrastukseni on Luetaan yhdessä -järjestön tukema suomen kielen opastaminen maahanmuuttajille. Sitä olen nyt harrastanut kaksi vuotta. Ensin Keravan kirjaston Me-talossa lähiopetuksessa ja nyt koronakeväästä lähtien luemme, kuuntelemme ja keskustelemme Zoomin välityksellä etänä. Tosi kivaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Siinä oppii itsekin hurjasti uusia ja unohduksiin painuneita asioita jopa omasta äidinkielestään. Ryhmiin osallistujien suomen kielen taitotaso vaihtelee, mikä teettää työtä aika paljon enemmän kuin lähiopastus. Materiaalia pitää olla helposta vähän vaativampaan, jotta lennossa pystyy valitsemaan pienryhmälle sopivimman. Meidän ryhmässä on neljä opastajaa ja tunnille otetaan enimmillään 14 oppilasta, jotka jaetaan pienryhmiin. Välillä tulijoita on niin paljon, että kaikki eivät mahdu mukaan. Suurin osa oppijoista on hirveän motivoituneita. Innostus tarttuu puolin ja toisin.

Aikaisemmin olin pari vuotta Mannerheimin Lastensuojeluliiton lukumummina koululla, mutta kun koulu muutti kauemmaksi, jätin sen tauolle. Lapset olivat ihania ja heitä tuli ikävä. Omakotitalosta lähteminen varsinkin talvella on hankalaa, kun pitää tehdä lumityöt päästäkseen liikkeelle.

Afrikkalainen tanssi tyttärieni kanssa on kivaa ja hikistä äiti-lapsiliikuntaa, jota olen harrastanut yli 20 vuotta. Meidän ihana ope opetti netissäkin, mutta hänellä oli rakennusprojekti, joten etäopastuskin on nyt koronatauolla. Toivon, että syksyllä pääsisimme taas jatkamaan livenä. Pilates hoituu nykyään etänä, ja tyttäreni kanssa teemme treffit kävelylenkeille.

kuvitus
Kompostivastaavan tehtäviin kuuluu myös oksien silppurointi kuivikkeeksi.

Olen intohimoinen kompostoija ja nyt uutuutena on tullut bokashi. Bokashointi on menetelmä, jolla biojäte käsitellään fermentoimalla eli hapattamalla ravinteikkaaksi mullaksi. Kirjoitin vuoden bokashikokeilusta blogiini. Kaikki muukin kierrätys onnistuu. Mökillä olen suorittava kompostointivastaava (tyhjennän biohuussin), mutta nykyään toinen tyttäristäni on syrjäyttämässä minut.

Olen kirjoittanut blogeja Vallaton mummeli ja Hallittua kaaosta. Koska en tiennyt, mikä on blogi, päätin Enterin opastajana ottaa asiasta selvää ja vuonna 2008 menin blogikurssille. Olen kirjoittanut siitäkin sekä blogiini että Ikinörttiin.

kuvitus
Minä hymyilen maississa. Kuva: Paula Ritanen-Närhi

Sitä aiemmin mainittua hyötytarhurointia olen harrastanut pisimpään, eli siitä saakka, kun muutimme Keravalle vuonna 1973. Se on harrastus, joka on ollut aina henkireikäni eikä sen merkitys nyt korona-aikanakaan ole ollut vähäinen. Myös ns. kaunokukkia olen pihalleni vuosien saatossa istuttanut.

Tyttäreni kanssa kävimme monta vuotta elokuvakerhossa ja saman porukan mukana myös Sodankylän elokuvajuhlilla. Matkan hintaan sisältyi kymmenen ilmaista elokuvaa. Sellaisen määrän katsominen kysyy pakaralihaksia eikä silmien lupsumistakaan aina pystynyt pidättelemään. Tunnelma oli kuitenkin mahtava. Viime kesänä pääsimme osallistumaan elokuvajuhlille netissä, joten mökille viritettiin elokuvastudio läppärillä ja puhelimen nettiyhteydellä, joka kyllä ajoittain hieman takkuili. Elokuvat olivat pari viikkoa katsottavissa, mikä oli paljon helpompaa kuin paikan päällä Sodankylässä. Jos festarit tänä kesänä vielä järjestetään netissä, niin mökille pitää ottaa wifi-modeemi mukaan.

Lukemisesta olen aina tykännyt, mutta se on jäänyt harvinaiseksi herkuksi. Viime joulukuussa sain Enteristä lahjakortin äänikirjaan ja nyt olen äänikirjojen lumoissa. Tämän vuoden aikana olen kuunnellut jo lähes 50 äänikirjaa. Aikaisemmin harmittelin tabletin hankintaa turhana ostoksena, mutta sillepä on nyt tullut runsaasti käyttöä.

Vallaton mummeli: https://vallatonmummeli.blogspot.com/
Hallittua kaaosta: https://taimipike.vuodatus.net/

Pirkko Kyttälää haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

maanantai 12. huhtikuuta 2021

“Eteenpäin mennään esteet ylittäen“ - Enterin jäsenkysely

Enterin lähes tuhannen henkilön jäsenistölle lähetettiin helmikuussa sähköinen jäsenkysely, jossa he saivat arvioida yhdistyksen vuoden 2020 toimintaa sekä toivoa tietoiskuaiheita ja antaa kehittämisehdotuksia. Vastauksia saimme yhteensä 183 (19% jäsenkunnasta). Kyselyyn vastanneista 75 toimii vertaisopastajina.

Vastauksissa korostui jäsenistön tyytyväisyys toimintaan ja erityisesti koronaepidemian vuoksi tehtyyn nopeaan etäloikkaan. Tähän viittaa myös kirjoituksen otsikko: vaikka Enterin eteen tulee yllättäviä asioita niin pyrimme aina eteenpäin. Tietotekniikan kanssa myös jokaiselle käyttäjälle tulee eteen haasteita, mutta niistä voi selvitä muun muassa Enterin avustuksella.   

Alla olevassa kuviossa 1. on esitetty vastaajien tyytyväisyys Enterin tarjoamaan toimintaan. Kaikkein tyytyväisimpiä vastaajat ovat lähiopastukseen, mikä on hienoa, koska se on kuitenkin Enterin tärkein perustoiminta.

havainnollistava kuvio
Kuvio 1. Tyytyväisyys yhdistyksen toimintaan

Kyselyn perusteella myös toiminnan organisointiin, tiedottamiseen, jäsenistön vaikutusmahdollisuuksiin sekä toimiston asiakaspalveluun oltiin yhtä lailla tyytyväisiä kuin itse toimintaankin.

Miksi jäsenet sitten haluavat olla Enterissä jäsenenä? Tietotekniikan kehityksessä ajan tasalla pysyminen on se päällimmäisin syy (96% vastanneista). Lisäksi sosiaalisuus eli toisten senioreiden tapaaminen on tärkeää (48% vastanneista). 32% vastanneista arvostaa jäsenretkiä, mikä näkyykin siinä, että jäsenet ovat aktiivisia retkeläisiä ja monet retket täyttyvät hetkessä. Kyselyyn vastanneille vertaisopastajille toki opastajana toimiminen on tärkeä syy olla mukana.

Vuosi 2020 oli hyvin poikkeuksellinen, kuten kaikki tiedämme. Mitä Enterin jäsenistölle jäi päällimmäisenä vuodesta mieleen?

  • Nopea ja ketterä reagointi koronaan etätoimintana. Ylipäätään että toiminta jatkui vireänä mahdollisuuksien rajoissa eikä lamaannuttu. Toisaalta moni myös kertoi, ettei ollut hyödyntänyt etätoimintoja.
  • Lähiopastusten ja -tietoiskujen puute iso miinus - kyselyn vastauksissa kuitenkin korostettiin, ettei se toki ollut Enterin syytä.
  • Vertaisopastajat oli harmissaan lähiopastuksen eli mielekkään harrastuksen päättymisestä.
Yhdistyksen toiminnan kannalta on tärkeää tietää se, miten Enterin toiminta on konkreettisesti hyödyttänyt jäsenistöä. 70% vastaajista sanoi, että Enteriltä saadut tiedot ja taidot ovat hyödyttäneet nimenomaan laitteiden ja sovellusten teknisessä hallinnassa. Hyvin monenlaiset käytännön vinkit” -tyylinen vastaus toistui.

Oppien koettiin paljon hyödyttäneen myös sosiaalisten suhteiden ylläpidossa sekä esimerkiksi itseilmaisussa tietotekniikan keinoin. Erikseen nostettiin esiin etäohjelmien tuoma hyöty: oppiminen niiden välityksellä sekä sosiaalinen vuorovaikutus. Kaikkiaan Enteriltä saadut opit edistivät minäpystyvyyttä sekä elämänhallinnan tunnetta. “Tuntee pysyvänsä ajan tasalla ja on tunne, että saa tukea jos tarvitsee.” Tietotekniikan kanssa toimimisen motivaatiota lisää selkeästi se, että tietää mistä apua helposti saa. Sen voi todeta myös tämän kirjoituksen loppukaneetista.

Kuluvalle vuodelle jätettiin runsaasti ehdotuksia ja toiveita. Tänne Ikinörttiin toivottiin omakohtaisia kertomuksia, ja suosittua Enteriläinen esillä -sarjaa siis tullaan edelleen jatkamaan. Jäsenretkiä toivottiin mm. teattereihin, kartanoihin ja esimerkiksi TV/radiotoimituksiin. Ja jos fyysiset retket eivät onnistu niin sitten toiveena oli virtuaalisia retkiä.

Yhdistyksen nettisivustoon kaivattiin raikastusta sekä vanhojen materiaalien siivousta. Kerron salaisuuden: Enterin nettisivu tulee uudistumaan kesän aikana! Oranssista emme luovu, mutta muutoin värit tulevat raikastumaan ja samalla toki sivustoa siivotaan.

Tietoiskutoiveissa korostuu ajankohtaiset ja uudehkot asiat, kuten mm. etäyhteysohjelmat, Googlen palvelut, viestisovellus Signal ja Äly-TV. Menneiden vuosien tapaan toiveissa oli myös paljon valokuviin liittyviä asioita sekä tietoturvaan ja huijauksiin liittyviä.  

Vertaisopastajien vastaukset


Jäsenkyselyssä on myös muutama kysymys kohdennettu heille, jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana opastaneet. Vertaisopastajien vastauksia saimme 75 kpl.

Alla olevassa kuviossa 2. tummalla turkoosilla olevat “täysin samaa mieltä” -vastaukset kertovat, että myös yhdistyksen vapaaehtoiset ovat pääosin tyytyväisiä opastustoimintaan.
   
kuvio
Kuvio 2. Vertaisopastajien mielipide yhdistyksen opastustoiminnasta

Koronan vuoksi tauolla olleilta opastajilta kysyttiin myös erikseen kuulumisia.  
Monet kaipasivat opastamista, opastajakavereita, vertaistukea ja keskusteluita kasvokkain, myös opastettavia kaivattiin. Monet pitivät Enterin erilaisia etätilaisuuksia yhteisöllisyyttä tukevina. Muutama on myös nauttinut vapautuneesta ajasta, ja toisaalta muutama on myös kokenut etääntyneensä opastamisesta.

Mitä hyötyä vertaisopastajat kokevat saavansa itselleen tekemästään vapaaehtoistyöstä? Kuten kuviosta 3. käy ilmi, suurin osa vastaajista sanoo päällimmäisen hyödyn olevan omien tietotekniikkataitojen kasvaminen ja ylläpitäminen. Tämä on myös se, mitä opastajat suullisesti korostavat: vaikka kyseessä on vapaaehtoistoiminta ja toisten auttaminen, niin opastajilla on vahvasti motiivina oma oppiminen.
kuvio
Kuvio 3. Mitä hyötyä opastamisesta on sinulle?


Loppukaneettina haluan palata vielä avun löytämisen ja motivaation suhteeseen, josta on oiva esimerkki tämä jonkun jäsenen avoin palaute:
 
Meriaiheisen kuvan päällä teksti:"Tietotekniikan aavalla merellä seilatessa jo pelkkä tieto siitä, että on Enter-satama, jossa voi käydä huoltamassa ja tankkaamassa osaamistaan, on kannustava tekijä "

Juulia Andersson
toiminnanjohtaja

Jäsenkyselyn vastausten analysointiin ovat osallistuneet myös Enterin muut toimistolaiset Nina Ziessler ja Päivi Savolainen.

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Enteriläinen esillä: Hanspeter Kunz

Hanspeter Kunz 

Olen syntynyt Sveitsissä Bülachin kaupungissa ja käynyt siellä peruskoulua kahdeksan vuotta. Bülach on pieni kaupunki Zürichin ja Schaffhausenin välissä. Schaffhausen on varmasti monelle tuttu paikka, koska siellä on yksi Sveitsin kuuluisista nähtävyyksistä: Rheinfall, eli Reininjoen putous.
 
Opettajani oli innokas lähettämään meidät tavallisista perheistä tulevat oppilaat lukioon, ja sinne iso osa meistä pääsikin. Valitsin matematiikkaan ja luonnontieteisiin painottuvan linjan, vaikka kieletkin kiinnostavat minua. Innostuin elektroniikasta jo pienenä lapsena, kun sain joululahjaksi Philips-elektroniikkalaatikon, jonka sisällöstä saattoi rakentaa kaikenlaista, vaikka esimerkiksi radion tai herätyskellon. Niinpä kahdeksan vuoden kuluttua lukiolinjan valinta oli selvä, koska tiesin jo silloin, että minun tulevaisuuden ammatti on “jotakin tekemistä” elektroniikan kanssa. 

Ylioppilastutkinnon jälkeen menin armeijaan, ja tein kaikkeni, että pääsin tekniselle puolelle tutkalaitteiden pariin. Siinä meni koko vuosi, armeijan alokaskoulutus ja sen jälkeen vielä aliupseerikoulutus, mutta olin oppinut paljon uutta nimenomaan tutkalaitteista. 


Armeijan jälkeen aloitin opinnot sähkötekniikan linjalla teknisessä korkeakoulussa ETH Zürichissä (jossa Einsteinkin oli aikoinaan professorina, mutta minusta ei kuitenkaan tullut mitään uutta Einsteiniä….). Perusopintojen jälkeen jatkoin tietoliikennelinjalla ja sain Diplomin vuonna 1980. 


Opiskeluajan harjoittelujaksot suoritin Siemensissä (ja muissa alan yrityksissä). Valmistuttuani halusin mennä jonnekin muualle, ja valitsin amerikkalaiseen maailmanlaajuiseen yhtiöön ITT:hen (International Telephone & Telegraph), kuuluvan STR:n (Standard Telefon & Radio), Suomessa esimerkiksi se tunnettiin nimellä SEP, Standard Electric Puhelinteollisuus. Aloitin tuotekehityksessä osastolla, joka teki elektronisia testilaitteita. Sain tutustua ensimmäiseen Intel-prosessoriin 8080 ja 8085 ja kehitin prosessorien piirilevyjä. Jossain vaiheessa vedin koko tuotekehitysosastoa.


Kehitin elektronisen laitteen, joka mahdollisti uusia ominaisuuksia silloisissa  puhelinkeskuksissa, esimerkiksi puhelun siirto, puhelun esto, yms., ja yritimme markkinoida tuotteitamme ITT:n sisaryritysten kautta silloiselle valtiolliselle teleyhtiöille. Tämän laitteen sopivuus eri puhelinkeskuksiin piti ensin testata ja näin matkustelu alkoi. Ensimmäiset sopimukset tein Itävallassa, sitten Norjassa ja Turkissa.


Eräänä päivänä, kun olin työkaverini kanssa syömässä työmatkalla Wienissä, huomasin viereisessä pöydässä istumassa suomalaisen naisen nimeltä Marja-Leena, joka oli Wienin yliopistossa saksan kurssilla. Aloimme jutella – ja suhde vaimoni Marja-Leenan kanssa kestää edelleen. Kun hän palasi kotimaahansa, niin ensin soittelimme, tapasimme Sveitsissä ja Suomessa aina kun se oli mahdollista, mutta sitten päätin, että minun on pakko tulla Suomeen. Meni kuitenkin vielä hetki ennen kuin muutto tapahtui, ja piti ensin löytää työpaikka.

 

Sveitsiin tuli porukkaa Nokialta tutustumaan testilaitteisiimme. He huomasivat työhuoneessani  toimistossa Suomi-posterin ja kysyivät, olenko Suomi-fani. Haluanko tulla töihin Nokialle Suomeen? Joululomalla tulin Suomeen, soitin Nokian kavereille ja sovittiin palaveri HR-edustajan kanssa. He ehdottivat minulle ensin jotain testaushommaa, mutta kun minulla oli jo kymmenen vuoden kokemus, sanoin, että jotain mielenkiintoisempaa pitää löytyä. Vielä samana päivänä minulle soitettiin ja tarjottiin projektipäällikön paikkaa erillisviestintäverkkojen osastossa. Kyse oli isoista kansainvälisistä projekteista, joissa kehitettiin ja myytiin tetoliikenneverkkoa (PMR Professional Mobile Radio ja Siirtojärjestelmät) isoille yrityksille, esim öliy-yhtiöille, rautateille, viranomaisille, voimayhtiöille, eli kaikille, jotka rakensivat omia tietoliikenneverkkoja. Mietin vain vähän aikaa, sanoin kyllä ja työsopimus Nokian kanssa allekirjoitettiin. Muuttoa Suomeen oli nyt valmistettava, ja kesällä vuonna 1990 se tapahtui.


Aloitin työt Suomessa Nokialla 1.8.1990


Ensimmäinen hommani oli suunittelu ja projektinhallinta Nokian isoimassa  erillisviestiverkkoprojektissa,  jossa rakensimme Madridin vesilaitokselle ja ympäröivälle maaseudulle PMR- (Professional Mobile Radio) ja Siirtojärjestelmäverkon (Transmission Network). Osaan sujuvasti ranskaa ja saksaa, joten pomo ehdotti, että voisin palata Ranskan ja Sveitsin kautta Madridista ja samalla markkinoida tuotteitamme Ranskan rautateille. Ranskan markkinoillehan oli vaikea päästä sisään. Saimme monta mielenkiintoista projektia rautatien transmissiojärjestelmien rakentamisesta. Töitä oli paljon, ja kesälomasta ei ollut tietoakaan monena vuotena peräkkäin. Teimme niin, että vaimo tuli mukaan Ranskaan aina muutamaksi viikoksi oman kesälomansa aikana. Siellä vuorottelivat palaveripäivät ja matkustuspäivät Pariisista Keski- ja Itä-Ranskaan. Ja hyvä ruoan ja viinin ääressä – kun oltiin kerran Ranskassa – tuli kuitenkin pieni lomafiilis... 


kuvitus
Samppanjakellarissa Ranskan Reimsissä. Kuva: Hanspeter Kunzin kotialbumi

Projekti Espanjassa jatkui myös. Kun partnerifirman ihmiset puhuivat espanjaa ja minä  englantia, niin puheeni asiakkaalle käännettiin. Osaan jonkin verran italiaa ja huomasin, että käännös ei ihan vastannut sitä mitä sanoin, syntyi aina pieni sotku, kuinka projekti saadaan eteenpäin. Niinpä pyysin pomolta espanjan kielen kurssia, ja opiskelin suomea ja espanjaa yhtä aikaa. Seuraavalla kerralla Espanjassa ei enää syntynyt käännösvirheitä ja saimme projektille monen vuoden jälkeen loppuhyväksynnän. 


Jossain vaiheessa olin vastuussa tuotteiden markkinoinnista koko maailmaan, ja huomasin, että meiltä puuttui iso alue, Latinalainen Amerikka. Haluaisin markkinoida tuotteitamme myös sinne ja pomo suostui. Olin pitkiä aikoja Argentiinassa, Brasiliassa, Perussa, Mexicossa, Venezuelassa ja Chilessä. Ensimmäiset sopimukset erillisviestintäverkoista tehtiin Chilessä. Matkustelua oli taas paljon. Lisäksi tuli vielä Pohjois-Amerikka mukaan, koska otin myös vastuuta Broadband Systems -tuotteista, ja niiden tuotteiden osalta Nokian pääkonttori oli Kaliforniassa.

kuvitus
Viinimaisema Portugalin Dourolaaksossa. Kuva: Hanspeter Kunzin kotialbumi

Kun Nokian seuraavat isot organisaatiomuutokset tulivat, halusin tehdä jotain muuta. Tunsin muutaman henkilön ostopuolelta, vaihdoin strategic procurementiin, ja pääsin mukaan vetämään projektia, jossa alihankkijoina olivat kalifornialainen ja japanilainen firma. Palaverit olivat aikaeron vuoksi aamulla varhain ja illalla myöhään, kun neuvottelin sopimuksista ja hinnoista heidän kanssaan. Päivällä oli sitten palaverit tuotekehityksen kanssa Suomessa. Samalla huomasin, että sopimusasiat kiinnostivat minua.


Ympyrä sulkeutui, kun vuonna 2007 Nokia osti Siemens Telecomin, olinhan korkeakoulussa tehnyt harjoittelujakson Siemensille. Yrityksemme nimeksi tuli Nokia Siemens Networks.

Nokialla ja Siemensillä oli ollut paljon erilaisia ostosopimuksia samojen alihankkijoiden kanssa, jotka piti konsolidoida. Rupesin vetämään projektia, jossa kolmessa vuodessa katsottiin kaikki sopimukset lävitse ja yhtenäistettiin. 


Seuraavan organisaatiomuutoksen myötä minusta tuli Contract Manager,  sopimusmanageri. Hoidin toimittajien kanssa sopimustekniset asiat vuoden 2018 yt-neuvotteluihin asti. Isoon auditorioon oli kokoontunut paljon porukkaa yt-neuvotteluihin. Hämmästyin, miten moni hyvä kaveri oli paikalla. Näytti siltä, että koko porukka oli yli 60-vuotiaita. Miten siinä iässä enää löytää uutta työpaikkaa? Olin kuitenkin onnellinen, että pääsin melkein viralliseen eläkeikään asti, mutta viimeiset 10 vuotta olivat raskaat, joka vuosi aina yksi, välillä jopa kaksi kertaa yt-neuvottelut, ja joka kerta aina jonkin verran hyviä kavereita joutui lähtemään.


Elämässäni alkoi taas uusi vaihe. Tein hirveän määrän työhakemuksia, mutta haastatteluissa kysyttiin, kuinka vanha olet ja jaksatko vielä. Eihän sellaista saisi edes kysyä.


Eräänä sunnuntaina Wanhassa Satamassa oli messut ja sain vaimon kanssa sinne ilmaisen lipun. Messuilla oli Enterin ständi ja Päivi Savolainen ständillä, ruvettiin juttelemaan. Heti huomasin, että tämä kiinnostaa, ja siitähän uusi elämänvaihe lähti liikkeelle. Kun edelleen olin kirjautuneena TE-toimistoon, ilmoitin sinne, että aloitan Enterissä vapaaehtoisena. Mutta TE-toimiston mukaan vapaaehtoistyötä ei saanut tehdä kovinkaan paljon, koska silloin en olisi työmarkkinoiden käytettävissä. Valitin tästä ja sanoin, että mielestäni olisi parempi tehdä jotain järkevää kuin istua vain kotona, ja kun kyse on vapaaehtoistyöstä, olisin kuitenkin heti käytettävissä työmarkkinoilla, jos sopiva paikka avautuisi.


Kun pääsin virallisesti eläkkeelle, vapaaehtoistyöni laajeni. Myöhemmin, kun eräs työkaverini alkoi myös tehdä vapaaehtoistyötä, TE-toimisto antoi jo luvan tehdä vapaaehtoistyötä kolme päivää viikossa. Taisin olla uranuurtaja moittiessani sitä, että henkilöä kielletään tekemästä vapaaehtoistyötä, jos hän haluaa sellaista tehdä. 


Kiinnostuin tietotekniikka-asioista jo Nokialla. IT-tuki oli pitkään erittäin hyvä, mutta kun se ulkoistettiin Indonesiaan, tuki muuttui kolmitasoiseksi, mikä oli käyttäjälle hankalaa. Kun koneen kanssa tuli ongelmia, rupesin itse opiskelemaan, miten tietokoneen ongelmia selvitellään. Harjoitus tekee mestarin ja googlaus auttaa paljon.


Nokialla käytettiin vain englantia. Miten opastuksessa selitän asiat suomeksi niin, että opastettava ymmärtää? Ratkaisin tämän niin, että menin työväenopiston Windows-kurssille, en opiskelemaan Windowsia vaan sitä, mitä tietotekniikan termit ovat suomeksi. 


Vuonna 2019 Nina Ziessler jutteli etäopastuksesta ja menin mukaan sitä kehittävään työryhmään. Kun liikkuminen on joillekin senioreille hankalaa, kehitimme koemielessä Enterin etäopastusmallin. Sitten korona iski maaliskuussa 2020. Onneksi olimme tehneet ensimmäiset harjoitukset ja saatoimme tarjota kaikille etäopastusta.


Huhtikuussa 2020 Helsingin kaupunki käynnisti myös etäopastuksen ja lähdin mukaan sinnekin enteriläisenä vapaaehtoistyöhön. 


Etäopastuksessa törmään joskus hämmentäviin tilanteisiin. Kerran kun sanoin, että etsi vasemmasta alakulmasta suurennuslasisymboli, niin opastettava ei löytänyt sitä. Hän sanoi, että täällä on vain paistinpannun kuva…..


Mitä harrastan? 


Hyvää ruokaa ja kokkaamista. Jo silloin, kun muutin omaan ensimmäiseen asuntooni ja huomasin, että schnitzel on kova kuin kengänpohja, menin kokkikurssille. Olimme silloisen työkaverini kanssa ensimmäiset miehet Zürichissä kokkikurssilla. Vaimoni kanssa osallistumme silloin tällöin vieläkin kokkikursseille. Nautin myös sitä että voimme keskustella ystävien kanssa hyvän ruoan ja viinin ääressä.


Kuuntelen myös musiikkia, erityisesti klassinen ja jazz kiinnostavat, myös urkumusiikki ja ooppera.


Valokuvaamisesta kiinnostuin jo lukioaikana. Kun tein töitä postin jakelumiehenä, hankin ensimmäisestä palkasta reflex-kameran, ja minulla on tuhansia dioja, joita skannaan ja muokkaan Photoshopilla. Tokiossa löytää aina viimeistä kulutuselektroniikka, ja kerran työmatkoilla löysin ja ostin ensimmäisen videokameran, jossa oli jo miniDVD. Sitä alkoi videoiden harrastus. 


Harrastan edelleen matkustamista, se ei ole muuttunut ennen kuin viimeisimmän vuoden aikana, kun korona iski. Matkustimme usein eri viinialueilla ja tutustuimme uusiin alueisiin Euroopassa. Viinialueet ovat hyvin usein kiinnostavia kulttuurimaisemia, joista löytyy myös viehättäviä vanhoja kaupunkeja. Lisäksi harrastamme vuoristovaellusta.

kuvitus
Vuoristovaellus kummitytön kanssa.  Kuva: Hanspeter Kunzin kotialbumi

Teemme vaimoni kanssa myös paljon pyöräretkiä. Viime kesänä vuokrasimme Tampereella sähköpyörät, ja teimme muutamana päivänä lenkkejä. Kun palasimme Helsinkiin, vaimo innostui ja osti ensin sähköpyörän. Minunkin piti saada sellainen, kun hän meni sähköpyörällä ohitseni….. Koko loppukesän lokakuuhun asti teimme sitten 50–60 kilometrin päivälenkkejä. 


Talvisin hiihdämme. Maaliskuussa menemme yleensä Lappiin hiihtämään, mutta tänä vuonna peruimme sen, kun aavistimme, että tulee rajoituksia. Onneksi Helsingissä oli hyvä hiihtokeli.


Ja lopussa vielä pari sanaa lisää minusta: olen hyvin sitoutunut asioihin, joita teen, olen päämäärätietoinen, kunnioitan muita ihmisiä, eläimiä, luontoa, ja olen halunnut aina oppia uutta (ja toivon, että pystyn tähän myös tulevaisuudessa). Tämähän oli jo Nokian aikana yksi Nokian neljästä arvosta: continuous learning, jatkuva oppiminen. Mutta välillä tavoitteellisuus voi mennä liian pitkälle ja saattaa aiheuttaa vähän stressiä, josta taas pääsen eroon nauttimalla muista harrastuksista.


Hanspeter Kunzia haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen



maanantai 8. maaliskuuta 2021

"Kukkaistätien" yhteisö hypähti Zoomiin

Yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen ei välttämättä tarvitse loppua kokoontumisrajoituksiin. Eikä tarvitse olla digitaitava voidakseen oppia etäohjelmien käyttöä. Innostaakseni muitakin haluan kertoa, miten naapurustossamme vuosia sitten virinnyt yhteisöllisyys on kantanut Zoomiiin saakka. 

kuvitus
 Kukat poimittu Marit Henrikssonin luontokuvista

Kotitaloni täytti kahdeksan vuotta sitten pyöreitä vuosia. Me taloyhtiön eläkeläisrouvat -  osa  “alkuasukkaita” ja osa ennestään vain hyvänpäiväntuttuja - järjestimme ohjelmalliset pihajuhlat kaikille talon asukkaille. Juhlia suunnitellessa tutustuimme toisiimme ja aloimme luontevasti  järjestää asukkaille muitakin yhteisiä juttuja: Kerhohuone sisustettiin lapsille leikkihuoneeksi. Keväisin ja syksyisin pidetään vaatteiden ja tavaroiden kierrätysviikot. Talossa harjoittelee ja tarvittaessa esiintyy Kammarikuoro. Me “kukkaistädit” huolehdimme siitä, että pihaympäristö kukoistaa ja  pimeään aikaan pihapuuta valaisevat useat lyhdyt. 

Noin kahdentoista (iältään 69-82 vuotta) naisen porukan on hitsannut yhteen erityisesti kirjakerho, joka kokoontuu talon kokoushuoneessa parin kuukauden välein. Kirjat ovat pääasia, mutta piiriin houkuttelevat myös herkkuja notkuva kahvipöytä ja kaikenlaisista aiheista käytävät syvälliset  keskustelut. Olemme tehneet yhdessä joitakin retkiä ja käyneet  silloin tällöin kulttuuritilaisuuksissa, mutta emme kyläile toistemme kodeissa  emmekä rupattele puhelimessa. Emme ole liian läheisiä.  Kirjat kiertävät lukijalta toiselle ja  nekin vaihdetaan yleensä pihalla. Yhteyttä on pidetty alusta asti sähköpostiviesteillä, jotka tavoittavat toistakymmentä naista ja viestiketjut ovat joskus hyvinkin asiapitoisia.

Keväällä 2020 välttelimme riskiryhmäläisinä tapaamisia, mutta kokoonnuimme joitakin kertoja pihalla valtavin turvavälein. Syksyllä kahvittelimme silloin tällöin pihapöydän ääressä  maskitettuina ja joulun lähestyessä kutsuimme talon asukkaita sunnuntaisin yhteislauluun pihalle tai parvekkeille.      

kuvitus
Kukkaistäti Marja-Liisa ja  Luciamme Mona           Kuvat: Aulikki Uusitalo-Kasvio

Tapaamiset nettiin

Vuodenvaihteessa joku meistä ehdotti kirjakerhon korvaajaksi tapaamista netissä. Koska toimin Enterissä vertaisopastajana, koin tilaisuuteni tulleen;  en koskaan leivo kirjakerhon nyyttäreihin, mutta osaan järjestää etätapaamisen. Aluksi seitsemän ilmoitti halukkuutensa tapaamiseen. Valitsin ensimmäisen tapaamisen alustaksi Meet-sovelluksen, koska se ei edellytä sovelluksen asentamista koneelle. Sen sijaan osallistujilla pitää olla Google-tili. Kaksi loi itselleen Gmail-sähköpostitilin, muilla sellainen oli ennestään Android-kännykän myötä, joillakin lähes unohtuneena. 

Opastuksella alkuun

Kaikilla työelämästä on jo aikaa, joten digitaidot eivät ole päivittyneet luontevasti tähän päivään - siksi tarvitaan opastusta ja ennen kaikkea rohkaisua. Annoin ohjeita etänä sähköpostien ja kännykkäpuhelujen välityksellä apunani taitava netinkäyttäjä, talon Facebook-ryhmän ylläpitäjä Leena. Hänellä oli ennestään kokemusta etäistunnoista ja onpa hän toiminut vertaisopastajanakin. 

Meet-tapaamisestamme minulla ei ole paljon mielikuvia, koska oli niin jännittävää saada naiset ylipäätään ensi kertaa yhtä aikaa ruudun ääreen.  Kävimme läpi etäistuntoihin liittyviä asetuksia ja yleisiä käytänteitä. Pääsimme toki vaihtamaan kuulumiset ja tilaisuus todettiin niin mukavaksi, että seuraavat treffit haluttiin järjestää jo viikon kuluttua - ja tällä kertaa ilman muuta Zoomilla. 

Lähetin sähköpostilla Enterin Zoom-ohjeita ja -videoita ja kutsun tapaamiseen. Hyvä idea oli tarjota kaikille halukkaille etukäteen kahdenkeskisiä tapaamisia Zoomissa. Laskujeni mukaan kuusi latasi sovelluksen ja harjoitteli kanssani Zoomiin liittymistä. Neuvoin puhelimen kautta kunnes opastettava ilmestyi ruudulle, äänet ja videokuva välittyivät. Yhden kotona kävin maskitettuna ennen istunnon alkua laittamassa kaikki kuntoon, samoin Leena auttoi yhdessä kodissa.

Olemme jo kokoontuneet useamman kerran ja enimmillään osallistujia on ollut yhdeksän. Kun ihailin, miten sujuvasti Mona ilmestyi ruudulle, hän kertoi tutustuvansa tarvittaessa Enterin itseopiskeltaviin aineistoihin. Hänellä on kiinnostusta ja rohkeutta kokeilla. Irmeli aikoi jättäytyä kokonaan pois nettitapaamisista, koska hänen pitäisi ensin hahmottaa kokonaisuus. Mutta niin vain hän on liittynyt kahdenkeskisen tapaamisemme jälkeen Zoomiin joka kerran ongelmitta.  Arjan Linuxista ei ole saatu ääntä kulkemaan muille päin, ja hän ilmoitti luovuttavansa,  mutta yhteisöllisyyden imussa hän ilmestyi tapaamiseen neuvokkaasti kännykällään.

Hoksaamista ja oivalluksia

Nostan muitakin ilonaiheita: Pirjo on oivaltanut chatin mahdollisuudet tehokkaana tapana saada puheenvuoron sijaan asia esille ja muistiin. Merjalla on tietojenkäsittelytaustaa ja hän hoksaa teknisiä asioita, mikä tuli esiin hyvinä vinkkeinä, kun yhden istunnon aiheena oli huijausyritysten torjuminen. Marja-Liisa leipoo  kirjatapaamisiimme teeman mukaisia herkkuja, mutta ei loista teknisissä asioissa. Silti hän on jo niin sinut Zoomin kanssa, että oli ehdottanut kulttuuriyhteisönsä eläkeläisistä koostuvalle johtoryhmälle varovaisen kahvilakohtaamisen sijaan etäkokousta.  Ovat kuulemma  jo palaveeranneet Meetissä. 

Porukkamme henki on, että ketään ei jätetä. Maija valitsi aluksi hiihtämisen nettitapaamisten sijaan, mutta viime kerralla hän ilmestyi yllättäen ruudulle ja ääniasetuksetkin olivat kunnossa. Hän oli sisukkaasti päättänyt osata siinä missä muutkin ja sai yhteyden auki lähettämässäni kutsussa olevilla ohjeilla. Minäkin olen oppinut paljon uutta ja oivallukseni on “lyhyestä virsi kaunis”  - eli lyhyet, napakat ohjeet ja sähköpostin aiheeksi selkeästi “Linkki maanantain 1.3. Zoom-tapaamiseen”. Linkin sisältävän viestin pitää löytyä helposti, koska kokoukseen liittyminen jännittää, kunnes tulee rutiinia. On hyvä, jos ryhmässä on toinenkin, joka osaa hostata eli emännöidä kokousta. Meidän ryhmässämme Leena on tehnyt tarvittaessa kutsun jatkokoukseen ja hostannut sen. 

Ovatko nettitapaamiset korvanneet kirjapiirin kokoontumisia? Kyllä ja ei. Kirjoista emme ole keskustelleet juuri ollenkaan. Syynä on ehkä se, että nyt kukin lukee sitä mitä omasta kirjahyllystä löytyy. Puheenaiheet rönsyilevät taloyhtiön asioista rokotuksiin, puhutaan päälle, tekniikka vie aikaa, välillä joku katoaa ruudulta ja ilmaantuu taas kohta uudelleen. Virtuaalinen kasvokkain kohtaaminen on kuitenkin tärkeää. Nettitapaamisen jälkeen on tuntunut kuin olisimme “nähneet toisemme oikeasti”. Ja se itsensä ylittäminen, onnistumisen kokemukset! Uskon että ikäihmisille tyypillinen pelko digiyhteiskunnasta syrjäytymisestä vähenee, kun pääsee mukaan - kun voi esimerkiksi naurahtaa tietävästi jutuille ”kuuluuko ääneni” , “näetkö meidät”, “onko tuo vanha käsi? “.

Zoomin ja siinä ohella muidenkin etäsovellusten osaaminen avaa mahdollisuuksia. Meidän jengistä muutamat ovat jo osallistuneet Enterin kaikille avoimiin tietoiskuihin ja voin vain kuvitella, että heistä itse kukin löytää tiensä oman kiinnostuksensa ja harrastuneisuutensa mukaisiin tapahtumiin ja webinaareihin. Tulevassa yhtiökokouksessa ovat 70+ naiset hyvin edustettuina - sillä siitähän idea lähti  - että osattaisiin toimia etäyhtiökokouksessa. 

Aulikki Uusitalo-Kasvio  
Kukka-kuvat Marit Henriksson

logo

Enterin vertaisopastajat auttavat Uudenmaan ikäihmisiä etäohjelmien ja muiden digikysymysten kanssa tällä hetkellä etänä. Jätä etäopastuspyyntö

Video Näin liityt Zoom-kokoukseen 

Lisää ohjeita erilaisten etäyhteys- ja videopuheluohjelmien käyttöön on koottu tälle sivulle.