"Selailin kurssitarjontaa Talkoorenkaan kurssioppaasta. Jaa, blogikurssi, mielenkiintoista! Mikä on blogi? Sanan olin kuullut. Kaikkihan nykyään, poliitikkoja myöten kirjoittelevat internettiin päiväkirjaansa.
Minä en ainakaan ala kirjoittaa päiväkirjaani kaiken kansan luettavaksi, päätin. Ilmoittauduinpa kuitenkin kurssille, jotta tietokonetuutorina ainakin tietäisin, mistä on kyse, kun puhutaan blogista.
Miksi haluan perustaa blogin
Miksi haluan perustaa blogin, kysyttiin kurssilla.
Haluanko? Olinhan tullut kurssille vain selvittääkseni, mikä on blogi.Harrastukset tai aiheet, joista voisi kirjoittaa blogissa
No, pitääpä miettiä miksi. Vaikeaa. Enhän ole oikeastaan minkään alan tietäjä. Mitä minulla on sellaista sanottavaa, joka voisi kiinnostaa jotain tuiki tuntematonta. Ja entä sitten? Onko silläkään minkään valtakunnan merkitystä. Alan ihan oikeasti miettiä, miksi haluaisin perustaa blogin.
Kasvit, tulee ensimmäiseksi mieleeni. Onhan minulla jo useitakin kasviharrastajien verkostoja, joissa voin vaihtaa mielipiteitä samanmielisten kanssa. Voisiko siitä löytyä vielä jokin mielenkiintoinen lähestymistie päiväkirjakirjoitteluun?Muuta pohdittavaa
Atk? Siitäkin piiristä olen jo löytänyt samanmielisiä. Onko minulla mitään uutta annettavaa sillä sektorilla? Tuskin.
Vapaaehtoistoiminta ylipäätään? Liian pitkä tie päiväkirjanomaiseen tekstin tuottamiseen.
Yksinäisyyden torjunta? Ei todellakaan. Jo nykyisten ystävien tapaaminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii ponnisteluja. Sitä paitsi viihdyn ihan hyvin omissa oloissanikin – välillä.
Vaikuttaminen? Ei kiinnosta.
Päätän kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen blogisivuni rakkaimmasta harrastuksestani, puutarhanhoidosta. Jo blogisivun nimeäminen on haaste. Mikä nimeksi? Miksi?Blogikirjoittelun harjoittelua
Entä kirjoitanko omalla nimelläni vai nimimerkillä? Mieleen tulee jo nykyinen roskapostin määrä. Omalla nimellä kirjoittaminen ei houkuttele. Päätän kätkeytyä nimimerkin taakse. Olisiko nimimerkki yleinen vai vain perhepiirin tiedossa? Salasanakin pitää miettiä, jotta muistaisi sen, eikä se olisi helposti arvattavissa.
Mikä olisi blogialusta? Tässä löytyy lukematon määrä vaihtoehtoja, enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin. Kurssin taustavaikuttaja helpotti kuitenkin valintaa, joten aloitimme tutustumalla valmiisiin tarjolla oleviin blogipohjiin. Valitsin vuodatus.net-sivuilta yhden neljästä, enkä ole vielä tänä päivänä ajatellut oman blogipohjan suunnittelua. Tuskin osaisinkaan toteuttaa sellaista.
Kurssilla tuli paljon sellaisia käsitteitä, joita vieläkin kypsyttelen, enkä välttämättä ymmärrä sittenkään, mistä on kysymys.
Eräs kurssin ahaa-elämys oli, kun opin linkittämisen. Olen vieläkin haltioissani tästä uudesta oppimastani taidosta. Haluaisin vielä oppia tekemään linkin, joka aukeaa uuteen ikkunaan. Kuvien lisääminen blogiin oli helppoa, koska osasin sen ennestään.Vallaton mummeli
Eräs kurssin tehtävistä oli kirjoittaa mielipideteksti jostain aamulehden otsikon aiheesta, kolme kappaletta, mielipiteitä herättävää. Tein työtä käskettyä, mutta en erityisemmin ole sen lajin osallistujia. Mitä väliä minun mielipiteelläni on jostain ajankohtaisesta. Noitahan saa lukea kyllästymiseen asti. En julkaissut tekstiäni.
Kaikkia kursseilla saamiani oppeja ja ajatuksia pohdittuani, sain yhtenä yönä (olen yökirjoittaja) päähäni, mistä haluan kirjoittaa.
Aikaisemmin öisin tuli ikäviä ajatuksia, jotka halusin kirjoittaa pois vaivaamasta mieltäni. Ne kirjoitin vain itselleni. Nyt blogikurssilla löysin yllättäen iloisia asioita, jotka halusin jakaa perheelleni ja samanmielisille. Halusin kirjoittaa muistiin lasten ja lastenlasten tärkeinä pitämiäni sanomisia sekä muistoja omasta lapsuudestani.
Palautteen saaminen, mieluimmin positiiviseen vivahtava, on yksi blogikirjoittelun mielihyvää tuottava elementti. Omalta lapselta saatu kannustava palaute, jossa haluttiin lisää muisteluita, oli jo sellainen viesti, että vaikka kukaan muu ei lukisi näitä juttujani, niin kirjoitanpa niitä sitten muistiin omille lapsilleni ja lastenlapsilleni. Yllättävää on, että joku aivan vieraskin henkilö on eksynyt sivuilleni, miksi ja miten on mysteeri, ja antanut palautetta on hämmästyttävää, imartelevaakin.
Jos olet jaksanut lukea tähän asti, saatat jaksaa lukea blogisivuanikin, joka elää, kun jaksan muistella. Www.taimipike.vuodatus.net “
Näin kirjoitti Pirkko Kyttälä vuonna 2008. Hänestä tuli kuin tulikin aktiivinen bloggaaja, jonka juttuja olet saattanut lukea tietämättä kirjoittajaa. Monien bloggaajien tapaan Pirkko itse on pysytellyt taustalla ja antanut aliastensa kertoa hauskoja tarinoita, hyödyllisiä kuvauksia puutarhanhoidosta (pikantisti kasvien nimet latinaksi), kuvauksia käsityö- ja puutarhamatkoiltaan. Onpa joukossa myös yksi "muotiblogi". Pirkko on julkaissut noin 300 juttua. Koska jutut ovat melko lyhyitä, voi niitä suositella ”päivän mietelauseiksi” – melkein vuoden joka päivälle löytyisi blogiarkistoista juttu. Vanhimmat jutut ovat Hallittua kaaosta -blogissa ja vuoden 2013 alusta Vallaton mummeli -blogissa.
Pirkon blogien kuvat ja kollaasit ovat tutkimisen arvoisia (tässä kuvakaappauksia blogeista) |
Haaste Ikinörtin lukijoille
Ylläoleva kirjoitus toimikoon innoitteena enteriläisille ja muillekin Ikinörtin lukijoille.Olisi mukava lukea lukijoidemme juttuja, vaikkapa tietotekniikan hyödyntämisestä erilaisissa harrastuksissa.
Entä jos lastenlapset innostuisivat kirjoittamaan siitä, miten mummi tai vaari klaaraa tietotekniikan parissa? Jos kirjoitustaito ei vielä ole hallussa, miksipä ei voisi piirtää hienoa kuvaa isovanhemmasta tietsikan tai kännykän kanssa. Kyllä mummi/vaari varmaan mielellään sitten skannaa kuvan ja lähettää sen tänne “toimitukseen”. (Teoksen kohteen nimeä ei julkaista, jos itse kohdehenkilö niin toivoo.) Taiteilijan etunimi ja ikä olisi kiva julkistaa teoksen kanssa.
Jos vaikkapa joulunpyhien välissä tulee inspiraatio kirjoittaa juttu, ehkäpä muistellen, mietiskellen, toiveajatellen tai muuten vaan kertoen, jaa se meidän muiden kanssa! Julkaisemme vuoden mittaan mielellämme erilaisia kirjoituksia Ikinörtissä. Ota yhteyttä sähköpostilla enter.tiedotus@gmail.com
Juttutuulta toivotellen!
Enter Viestintä
Hei, mutta tämähän olikin mukavaa, kun laitoit linkin tuohon "muotiblogi" postaukseen. En muistanutkaan, miten ihania kommentteja sinne sain. Noista kommentoijista on tullut vakituosia bloggausystäviä, joiden blogeja käyn lukemassa, kun on aikaa.
VastaaPoistaMuotiblogisi kuvineen on ihastuttava!
PoistaMutta tuo kahden viikon kudontakurssi: Varmaan asuitkin kutomossa ja nukuit vain hetkiä - kangaspuiden alla. Arvelen, että ohjelmaan oli mahdutettu silloiseen tyyliin melkoisesti sidosoppia. Niisiä, polkusia, sidontaa, murtotoimikasta... Haikeata, haikeata.
Oi Aulikki, nyt vasta huomasin kommenttisi. Kiitokset siitä! Kyllä asuimme kurssipaikalla. Olin silloin jo vakituisessa työssä ja kesälomallani menin kursseille entisen koulukaverini kanssa. Olen yrittänyt löytää Eeva-Liisaa, mutta hän on mennyt naimisiin ja muuttanut ilmeisesti nimensä, kuten minäkin. Olisi mukavaa löytää hänet vielä vuosien päästä.
PoistaKurssilla meillä oli sidosoppia ja kaikkea mahdollista, mitä kankaan kutomiseen kuuluu. Ihanaa aikaa, mukavia muistoja on jäänyt mieleen.