No kyllä minä sain hävetä! Olin heikoin lenkki!
Olisihan
minun pitänyt tajuta, mutta kun ei!
En tullut paikalle vaikka olin ilmoittautunut!
En tullut paikalle vaikka olin ilmoittautunut!
Olen itsekin
työvuosinani järjestänyt lukuisia erilaisia,
isoja ja pieniä tilaisuuksia ja hermoillut joka ainoan kerran niiden onnistumista,
joskus jopa useamman verenpainepillerin verran.
Aiheita hermoiluun ovat joka tilaisuuden osalta olleet
isoja ja pieniä tilaisuuksia ja hermoillut joka ainoan kerran niiden onnistumista,
joskus jopa useamman verenpainepillerin verran.
Aiheita hermoiluun ovat joka tilaisuuden osalta olleet
- miten hankin ja saan ilmoittautumisia?
- paljonko väkeä tulee?
- tulevatko puhujat?
- ovatko tilat kunnossa?
- toimivatko laitteet?
- toimivatko esitykset?
- toimiiko tarjoilu?
- minkä verran on varattava tarjottavaa?
- tulevatko kaikki ilmoittautuneet paikalle?
Noissa
tilanteissa on järjestäjän hermo aina ollut piukealla ja epäonnistumisen pelko
suuri. Nyt vuosien seniorikauden puremana olin unohtanut nuo luettelemani sekä
myös tilaisuuteen ilmoittautuneelle kuuluvan tärkeimmän velvollisuuden - osallistumisen.
Olin
ilmoittautunut tuttavani järjestämään tilaisuuteen, enkä sitten mennytkään.
Minulla oli muka jotain tärkeämpää tekemistä juuri tuolloin.
Tuttavani oli tehnyt kaikki yllä luettelemani asiat huolella,
hermoillut onnistumista ja uskonut siihen,
että kaikki ilmoittautuneet ovat tilaisuuden alkaessa paikalla ja tarjottavatkin riittävät.
Vain minä olin heikoin lenkki!
Minulla oli muka jotain tärkeämpää tekemistä juuri tuolloin.
Tuttavani oli tehnyt kaikki yllä luettelemani asiat huolella,
hermoillut onnistumista ja uskonut siihen,
että kaikki ilmoittautuneet ovat tilaisuuden alkaessa paikalla ja tarjottavatkin riittävät.
Vain minä olin heikoin lenkki!
Kun ystäväni
jälkeenpäin kysäisi minulta asiasta, tajusin toimineeni edesvastuuttomasti.
Se työ, jonka hän oli tehnyt tilaisuuden järjestämisen eteen,
ne hermoilut kaiken kuntoon saamiseksi ja epäonnistumisen pelko,
olivat minun takiani osaltaan valuneet hukkaan.
Kun ymmärsin tekoni ja aiheuttamani mielipahan,
en osannut kuin soperrella anteeksipyyntöni!
Se ei häntä juurikaan lohduttanut!
Myös Enterin toimintaan kuuluu runsaasti tilaisuuksia, joita järjestävät innostuneet vapaaehtoiset Enterin jäsenet. Noissakin tilaisuuksissa pätevät samat asiat kuin ystäväni järjestämässä. Sama työ, samat varaukset, samat huolet pätevät niissäkin!
Se työ, jonka hän oli tehnyt tilaisuuden järjestämisen eteen,
ne hermoilut kaiken kuntoon saamiseksi ja epäonnistumisen pelko,
olivat minun takiani osaltaan valuneet hukkaan.
Kun ymmärsin tekoni ja aiheuttamani mielipahan,
en osannut kuin soperrella anteeksipyyntöni!
Se ei häntä juurikaan lohduttanut!
Myös Enterin toimintaan kuuluu runsaasti tilaisuuksia, joita järjestävät innostuneet vapaaehtoiset Enterin jäsenet. Noissakin tilaisuuksissa pätevät samat asiat kuin ystäväni järjestämässä. Sama työ, samat varaukset, samat huolet pätevät niissäkin!
Älkää tehkö
niin kuin minä tein ystävälleni! Kun ilmoittaudutte, menkää tilaisuuteen ja
nauttikaa tilaisuuden anneista ja siitä työstä, jonka tilaisuuden järjestäjät
ovat hyväksenne tehneet! Osallistukaa!
Aktiivisin
osallistumisterveisin!
Markku
Ukonaho
Hyvä kirjoitus Markku ! Mielestäni varatut opastukset ovat myös samanlaisia "tilaisuuksia". Aina silloin tällöin opastettava ei tulekaan paikalle, eikä ole myöskään peruuttanut varausta. Siellä me opastajat sitten istutaan tyhjän panttina ja mahdollisesti joku toinen opastettava olisi kyllä tarvinnut tuonkin tunnin.
VastaaPoistaHyvin kuvailit, Markku, järjestäjän tuntoja! Tuttua vuosien varrelta.
VastaaPoistaMinä lopetin opastamisen juuri muutaman turhan odottamisen takia. Ne alkoivat ärsyttää sen verran. Toisaalta, ehkä 12 vuoden opastamisrupeaman jälkeen toisenlainen opastaminen lasten parissa minulle suotakoon.
VastaaPoistaNykyään vähän hirvittää, muistanko itseäkään kaikkia menoja merkata riittävän tarkasti, vaikka käytänkin kahta kalenteria.
Unohdin lähettää parhaalle lapsuudenystävälle syntymäpäiväkortin, vaikka olin sellaisen ostanut.
Hyvä kirjoitus Markku! Tiedän miltä sinusta tuntui ja vähän mietiskelen, olinko liian äkkinäinen, kun ihan kokonaan lopetin useimmiten ihan antoisan tietotekniikan opastamisen. Ehkä minä vielä joskus..
Ymmärrän sua hyvin, saattaisin itsekin reagoida juuri noin! Mutta harkitse silti vielä, jos jatkaminen muutoin houkuttelisi: ehkä osa tämänkin vapaaehtoistyön 'työtä' ja 'vaivaa' on juuri kestää noita turhautumia! Itselläni on opastuksissa aina läppäri mukana, joilloin voin surffailla omiani, elleivät opastettavat tulekaan paikalle.
PoistaMarkun juttu kolahtaa kahdella tavalla: Kuten KaPu ja Vallaton mummeli toteavat tämä koskee myös opastustilaisuuksia. Vaikuttaa, että opastuksiin tehdään ohareita enemmän kuin aiemmin ja harmittaa niiden puolesta, joilta ilmoittaunut Ohari on vienyt mahdollisuuden.
VastaaPoistaToisaalta - pelkään itse toimineeni Markun kuvailemalla tavalla. Merkitsen yleensä kalenteriini ennakkotiedon tulevista, minua kiinnostavista Enterin tilaisuuksista.
Kun tapahtuman on käsillä olen usein epätietoinen: olenkohan ilmoittautunut ... Siksi kuittaan kalenteriin nykyisin heti, kun olen lähettänyt ilmoittautumisen "Ilmoittautuminen hoidettu" tms."
Joo, mullakin kolahti! Kerrassaan hyvä muistutus meille kaikille töppääjille!
VastaaPoistaJÄRJETÄJILLE
VastaaPoistaJos:
1. Tilaisuus on säännollinen avoin ja julkinen tilaisuus eikä ennakkoilmoittautumisia. Osallistujia tulee tai ei. Ole kuitenkin itse järjestäjänä tai sovittuna opastajana paikalla. Kärsi noshow tlanteet nahoissasi.
2. Jos tilaisuuteen on ilmoittautuminen, niin mahdollista myös peruutusmahdollisuus ja lähetä tarvittaessa muistutus varauksesta. Lähetä noshow'sta 1. kerralla muistutus ja jos jatkuvaa, niin laita kieltolistalle ilmoittautumisten suhteen esim. määräajaksi.
3. Jos isompi julkinen tilaisuus, johon ilmoittautuminen, niin lähetä tarvittaessa muistutus varauksesta sekä mahdollisesti jokin pieni sanktiomaksu mikäli varaa paikan eikä ilmaannu paikalle eikä ole lähettänyt peruutusta osallistumiselleen.
Eiköhän näin Siperia opeta toimimaan oikein.
Upea anteeksipyyntö - tässäpä meille muille vähän miettimistä!
VastaaPoista