Vuosi 2012: Enter tuli murrosikään ja haki suuntaansa

ENTER ry:n 25-vuotishistoriikin osa 4

Vuonna 1997 perustettu “Ikäihmisten ATK-yhdistys ENTER ry” ja sen tietotekniikasta kiinnostuneet edelläkävijät olivat aloittaneet toimintansa niukoin resurssein. Toiminta oli ensimmäisen 15 vuoden aikana pikkuhiljaa laajentunut, mutta jäsenmäärä pysyi sitkeästi parin sadan paikkeilla.  Kun rahoitus oli lähes pelkästään jäsenmaksujen varassa, olivat yhdistyksen vuosittaiset käyttövarat 3000 – 5000 euron luokkaa. Raha kului suurelta osin toimistohuoneen vuokraan ja muihin juokseviin menoihin.

Isompiin saappaisiin

Muutos tapahtui vuonna 2012.  Enter oli anonut useana vuonna avustusta silloiselta Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:ltä, mutta tuloksetta. Vuoden 2011 lopulla tapahtuneessa jaossa yhdistykselle kuitenkin myönnettiin
50 000 euron määräraha. Päätökseen sisältyi lisäksi mahdollisuus saada määrärahaa kolmen vuoden ajan eli vuoteen 2014 asti, kunhan vuosittaiset perustelut ja näyttö siihen oikeuttaisivat.

Anomus oli tehty edellisvuosien tapaan ilman suurempia odotuksia.  RAY:n myönteinen tukipäätös tuli silloiselle hallitukselle lähes yllätyksenä.  Asiaa ei oltu osattu valmistella vuoden 2012 toiminnan suunnittelussa, ja hallitus oli näin uuden edessä.

Mihin suuntaan

Enterin hallituksessa oli toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mihin sen toimintaa tulisi suunnata. Pitäisikö yhdistyksen ensisijaisesti olla mukana julkisissa ja muissa vastaavissa  hankkeissa vaikuttamassa tietoyhteiskuntaohjelmien sisältöön ja painotuksiin ikäihmisten edustajana?  Hallituksen puheenjohtajasta olisi sen mukaan tullut yhdistyksen palkattu toimihenkilö ja hänen panoksensa toiminnan johtamisessa olisi korostunut. Opastus- sekä tietoiskutoimintaa olisi pyöritetty puhtaasti vapaaehtoisvoimin.

Osa hallituksesta taas näki, että yhdistyksen tulisi keskittyä senioreiden tietoteknisten taitojen kehittämiseen opastus- ja tietoiskutoimilla. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävät jätettäisiin pääsääntöisesti muille yhdistyksille, joilla oli julkishallinnollisia kytköksiä.

Tammikuussa  2012 hallitus keskusteli asiasta vilkkaasti ja päätyi lopulta kutsumaan koolle ylimääräisen jäsenkokouksen.  Äänestysten jälkeen yhdistykselle valittiin uusi hallitus, jonka jäseniksi tulivat henkilöt, jotka näkivät opastus- ja tietoiskupainotuksen oikeaksi yhdistyksen toiminnan kehittämistavaksi.

Hallitusta  johtamaan valittiin Raimo Anttila

Millä keinoin

Miten Enterin perustoimintaa eli tietokoneiden ja kännyköiden käytön opastustoimintaa pitäisi kehittää?  Tätä varten toteutettiin vuoden 2012 aikana Opasta-suunnitteluprojekti, jonka vetäjäksi palkattiin määräaikainen koordinaattori.

Projektin aikana järjestetyissä työpajoissa kartoitettiin tarpeita ja keinoja

• uusien opastajien hankinnasta ja perehdytyksestä
• opastajien osaamisen ajan tasalla pitämisestä ja kehittämisestä
• senioreille suunnattavan koulutuksen tarpeesta ja sisällöstä
• opastuksen ja koulutuksen kohteista ja muodoista tulevaisuudessa
• hyvistä motivointi- ja palkitsemiskeinoista vapaaehtoistyössä

Lopputuloksena syntyi näkemys yhdistyksen toiminnan kohteista ja ohjaamisesta.

Projekti valmistui vuoden 2012 loppupuolella. Tehtiin päätös hakea yhdistykselle toiminnan koordinaattoria. Lukuisten hakemusten läpikäynnin pohjalta valittiin puolen tusinaa hakijaa haastattelukierrokselle. Lopputuloksena oli päätös palkata Juulia Andersson, joka aloitti työt maaliskuussa 2013.

Juhlaa työn lomassa

Näiden käänteiden ja kehitystyön aikana oli aihetta myös juhlaan, olihan ENTER ry:n perustamisesta kulunut 15 vuotta! Ravintola Kaisaniemessä maaliskuussa 2013 järjestetyllä juhlalounaalla oli mahdollisuus tavata jäseniä ja kiittää edelläkävijöitä ja yhteistyökumppaneita vuosien aikana tehdystä arvokkaasta työstä. Juhlatunnelmia voi fiilistellä Ikinörtti-blogin jutussa Juhlien jälkeen.

Oikea strategia?

Palkatun työntekijän rinnalla on alusta alkaen toiminut hallitus sekä vapaaehtoisista koostuvat toimintaryhmät Koulutus, Opastus, Viestintä ja Jäsentoiminta. Näiden saumaton yhteistyö oli ja on edelleen hyvä perusta yhdistyksen toiminnan laajenemiselle. Niillä on myös iso merkitys yhteisöllisyyden luomisessa. Jäsenet voivat aktiivisesti ja monipuolisesti toimia Enterissä opastajina, tietoiskujen pitäjinä sekä tilaisuuksiin osallistujina.

Jälkikäteen on helppoa todeta, että valittu opastukseen painottuva toimintalinja oli oikea. STEA-avustuksien tukemana Enter on voinut palkata henkilöstöä opastustoiminnan organisointiin. Jäsenmäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut yli tuhanteen.  Käytännön opastustyön ohella Enteristä on myös kasvanut yhteiskunnallinen toimija, jonka panosta arvostetaan monissa 2020-luvun digihankkeissa.   

Kirjoittajat:
Raimo Anttila, hallituksen puheenjohtaja 2012-2015
Kati Roiha, hallituksen varapj 2012-2013
Juulia Andersson, toiminnanjohtaja

Tämä teksti on osa ENTER ry:n 25-vuotishistoriikkiä, joka koostuu Ikinörtti-blogissa juhlavuoden aikana julkaistavista jutuista 

Sarjan aloitusosa  Juhlavuosi 2022 — Enter 25 vuotta senioreiden tukena tietotekniikassa
Osa 2 Ikäihmisten ATK-yhdistys ENTER ry:n synty — Muistoja 25 vuoden takaa
Osa 3 Kännykkäluotsit mukaan Enterin toimintaan

Viestintäkoordinaattori Jenni aloitti Enterin tiimissä

Onpa toimiva ja positiivinen yhdistys, on ensivaikutelmani Enter ry:stä.

Jos kaikki tapaamasi ihmiset sanovat: onnea, pääsit mukaan hienoon yhteisöön, väitteessä täytyy olla perää. Ja kyllä, kaikki Enterissä vaikuttavat mukavilta ja yhteistyökykyisiltä! Toki on selvää, että yhdistyksen työ ikäihmisten digiapuna on tarpeellista ja merkityksellistä, mutta arvon nostaa kattoon se, että kantava voima ovat aktiiviset vapaaehtoiset. Kiitos teille!

Takana on vasta muutama viikko viestintäkoordinaattorina, mutta olen jo tavannut monia enteriläisiä. Pääosin kohtaamiset ovat tapahtuneet etäkokouksissa, mutta myös kasvotusten: olen ollut mukana koulutusryhmässä ja uusien opastajien koulutuksessa. Aulikin kanssa olen puuhaillut Ikinörtin taustalla. Kerran olemme kokoontuneet kasvotusten toimistolla koko nelihenkisen henkilökuntamme voimin, jolloin tapasin vilaukselta myös jäsentoimintaryhmän.

Olen kotoisin Helsingistä. Kotiani lähinnä oleva Enterin(kin) opastuspiste on Maunulan Saunabaarin Mediapaja. Aikaisemmin olen työskennellyt mm. liikunta- sekä ympäristöalalla ja paljon viestinnän tehtävissä. Ikäihmisten parissa olen työskennellyt mm. Helsingin Invalidien Yhdistyksessä, josta minua tapaa keikoilta edelleenkin: keväällä vedän Retkikerhon retkiä. Yhdistyksen tiloissa Voudintiellä toimii muuten myös Enterin kumppani, HIY:n oma Digipiste.

Teen Enterissä 50 % työaikaa. Nakutan tällä hetkellä tietokonetta myös Digimuseon sosiaalisen median takana. Digimuseo on palvelu, jolla on verkossa saman katon alla useiden museoiden virtuaalisia näyttelyitä.
(Digimuseo pyrkii edistämään saavutettavuutta myös siinä, että maantieteellisesti tai fyysisesti kaukaisiksi jäävät näyttelyt yltävät kotisohville. Ainakin vielä tällä hetkellä kaikista näyttelyistä on maksuttomat versiot, ja näyttelyt esitetään pääsääntöisesti kolmella kielellä. Digimuseo on yksi esimerkki siitä, miten digitaalisuus voi tuoda kulttuuria lähemmäs. digimuseo.fi)

Digitaidoiltani olen varmaan keskiverto. Vastaantulevia teknisiä temppuja alan rohkeasti käyttämään, mutta en ole suinkaan hullaantunut kaikesta uudesta enkä kulje digiaallon harjalla. Onkin ihanaa tietää, että Enteristä saan apua, jos työtehtävät menevät tekniikan takia hikoiluksi.

Toivottavasti kevään myötä maa ja maailma pääsee avautumaan pandemiasta paremmalle puolelle ja pääsemme näkemään ”kentällä”!

Terveisin viestintäkoordinaattori Jenni

Enteriläinen esillä: Marit Henriksson

Olen koulutukseltani valtiotieteen maisteri ja työskennellyt mm. sosiaalityössä ja kunnallishallinnossa. Pisimpään toimin Lääkäriliitossa tiedottajana ja Lääkärilehden toimittajana.

Enteristä kuulin muutamalta tutulta. En varsinaisesti kokenut tarvitsevani digitukea, mutta ikäihmisten tukeminen tietotekniikassa tuntui niin hyvältä asialta, että liityin mukaan jo ihan kannatuksen vuoksi. Olen seurannut Enterin tietoiskuja, lukenut nettisivuilta yhtä ja toista ja osallistunut retkille. Enterin toiminta on monipuolistunut, sopeutunut korona-aikaan; monet tapahtumat ovat siirtyneet verkkoon, myös yhteisöllisyys.

Otin jonkin verran kuvia jo tiedottajana ja toimittajana, mutta varsinainen kuvausharrastukseni alkoi vasta eläkepäivillä. Aulikki Uusitalo-Kasvio näki ottamiani kuvia Facebookissa ja pyysi, että antaisin niitä Enterin viestinnän käyttöön.

Jäätyäni eläkkeelle hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani, ja sen jälkeen valokuvauksesta on tullut yhä tärkeämpi osa elämääni. Se tarjoaa mielekästä sisältöä, liikuntaa, luovuutta ja uutta opittavaa jokaisen päivään. Myös ystäväpiirini ja some-tuttujen joukko on laajentunut harrastukseni ansiosta.

Kameran kanssa on hyvä syy lähteä ulos säällä kuin säällä. Sateessa ja tuiskussa syntyvät usein ne jännittävimmät kuvat. Kuvia käsitellessä saattaa kulua tuntikausia, kun päästän luovuuteni valloilleen. Säätelen värejä ja valoja mieleni mukaan ja välillä leikin yhdistelemällä elementtejä kuvasta toiseen.

Käsittelen kuviani isolla näytöllä linux-tietokoneella. Käytän avoimen lähdekoodin ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia (Darktable ja Gimp). Varsinkin Darktablea kehitetään jatkuvasti, joten uusien ominaisuuksien opettelu tarjoaa hyödyllistä aivojumppaa.

Kun en omista autoa enkä mökkiä, olen päätynyt kuvaamaan enimmäkseen Helsinkiä. En koe sitä niinkään rajoituksena vaan missiona, sillä rakastan kotikaupunkiani. Olen aina asunut täällä ja täällä ovat myös juureni. Äiti, mummu ja isomummu ovat asuneet Kalliossa, isä Vallilassa ja isoisä oli syntynyt Tervasaaressa. Itse asun Siltasaaressa, ihanassa luonnonläheisessä paikassa keskellä kaupunkia, johon muutin 25 vuotta sitten. Nykyisin toimin Siltasaariseuran Facebook-sivujen ylläpitäjänä.

Helsingistä löytyy kaikkea: ihastuttavia jugend-taloja ja kiehtovaa uutta arkkitehtuuria, meren ja joen rantoja, puroja ja puistoja, metsiä ja maalaismaisemiakin. Vietin lapsuuteni Pohjois-Haagassa, ja opin jo silloin löytämään luonnon aarteet läheltä. Pyöräilin ahkerasti Keskuspuistossa ja niin teen edelleenkin. Sieltä olen useimmat luontokuvani ottanut.

Helsinki on parhaimmillaan iltahämärässä, kun valot syttyvät ikkunoihin ja katulamppuihin. Silloin kamerani kaipaa ulos. Ei haittaa, vaikka olen ikuistanut samat näkymät jo moneen kertaan aiemmin.  Ne ovat kuin ystäviä, joita käyn moikkaamassa, ja kuvien tunnelma vaihtelee sään ja valon mukaan.  Sade ja sumu luovat lumoa maisemaan. Pimeyskään ei pelota vaan saa mielikuvituksen liikkeelle.

Olen kiinnostunut historiasta ja tykkään tutkiskella vanhoja valokuvia Helsingistä. Niitä löytyykin mainiosti kaupunginmuseon digitoiduista kokoelmista (helsinkikuvia.fi). 1900-luvun alkuvuosien Helsinkiä ikuistanut Signe Brander on idolini. Olen kulkenut hänen jalanjäljissään ja kuvannut samoja maisemia. Nämä rinnakkaiskuvat ovat olleet esillä mm. Musiikkitalon näyttelyssä. Myös kotiini olen teettänyt tauluja Siltasaaresta runsaat 100 vuotta sitten ja nykyisin.

Kuulun kahteen kameraseuraan ja osallistun sekä kotimaisiin että kansainvälisiin kilpailuihin ja näyttelyihin. Se kannustaa kehittämään taitoja, mutta on myös tuonut uuden ystäväpiirin, joka jakaa saman intohimon. Korona-aikaan heitä ei ole voinut tavata livenä vaan nettikokouksissa, mutta toisaalta nyt verkon välityksellä on saatu esiintyjiksi ja kilpailujen tuomareiksi arvostettuja valokuvaajia ulkomailtakin.

Sosiaalista vuorovaikutusta koen myös jakaessani kuvia Helsinki-aiheisilla Facebook-sivuilla. Erityisen koskettavia viestejä tulee ihmisiltä, jotka ovat joutuneet muuttamaan pois täältä tai jotka liikuntarajoitteiden takia eivät enää pysty kulkemaan rakkailla kaduillaan.

Kotimaisemien kuvaaminen on helpottanut sopeutumista koronarajoituksiin. En kaipaa ulkomaille, kun läheltäkin löytyy niin paljon kaunista ja kiinnostavaa. Olen aiemmin ottanut paljon kuvia matkoilta, mutta missään en ole saanut samaa tunnekosketusta kohteisiin kuin kotikaupungissani. Eksotiikan kaipuun sijasta tuntuu nyt mielekkäältä pyrkiä epidemioiden leviämistä ehkäisevään ja ekologiseen elämäntapaan.

Marit Henrikssonia haastatteli Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Kuvia katsottavana  Maritin Instagram-tilillä