Enteriläinen esillä: Maarit Fred

 

Enter - unelmieni yhdistys

Kun Siikaranta-opiston tieto-ja viestintätekniikan opettaja Maarit Fred löysi Enterin nettisivut parikymmentä vuotta sitten, hän päätti, että tuohon yhdistykseen liityn, kun jään eläkkeelle.

Enter vaikutti olevan kaikkea sitä, mitä myös yhdistystoimintaa opettanut ihminen saattoi toivoa.

- Kaikki on alusta asti ollut digitaalisessa muodossa. Hyödynnetään modernia tekniikkaa, ei papereita missään, dokumentit tehdään yhdessä Drivessä ja ihmiset osallistuvat aidosti.

- Enterissä tapaan myös ihmisiä, joihin en muussa elämässä ikinä törmäisi.  Myös opastaessa tutustuu kiinnostaviin ihmisiin.

- Lisäksi Enterillä on toimisto, joka varmistaa, että asiat rullaavat. Monissa yhdistyksissä kaikki on vapaaehtoisten varassa. Asioiden hoitaminen on kiinni siitä, että ihmiset ehtivät tai jaksavat tehdä mitä pitää. Myös tietoa voi puuttua. Enterissä toimisto huolehtii kaikesta.

Lihamestareiden sukua

Maarit Fredin koko suku on ollut liha-alalla. Vaari oli lihamestari, tädillä lihakauppa, setä lihanleikkaaja ja isä makkaramestari, jonka mukana perhe muutti Hämeenlinnan, Kouvolan, Helsingin ja Vaasan kautta Jyväskylään.

- Isällä oli omia reseptejä mm. nakeille ja maksamakkaralle. Työntekijöiden lapset saivat  olla mukana töissä ja maistella kaikkea. Metvursti-kiintiö tuli monelle jo silloin täyteen.

Makkaran kulutustavat ovat muuttuneet vuosien saatossa paljon. Nyt valmistetaan ja myydään valtaosin annosmakkaroita, kabanossia ja muita. Silloin nakit olivat suurta herkkua.

Jyväskylässä Maarit Fred harrasti pitkään teatteria. Hän oli mukana Teiniteatterissa, Huoneteatterissa ja Kaupunginteatterissa. Harrastus jatkuu teatteriesitysten monipuolisena seuraamisena.

- Olen mukana teatteriharrastajien ryhmässä, jolle hankitaan lippuja kaikkiin Helsingin teattereihin. Sähköpostissa tulee tiedosto tulevista esityksistä, joista voi valita itseä kiinnostavat. Eikä tarvitse soitella itse teattereihin lippuja saadakseen.

Aikuisopetuksen osaaja

Uutinen vuodelta 1994 Siikararanta-opiston atk-ajokorttikursseista

Maarit Fred työskenteli liki 40 vuotta Rakennusliiton omistamassa Siikaranta-opistossa, joka sijaitsi Espoossa. Se tarjosi monenlaisia opiskelumahdollisuuksia nimenomaan aikuisille.

- 1990-luvun lama tuotti paljon työttömiä, jotka tarvitsivat  lisäkoulutusta. Siikarannassa oli mahdollista täydentää vanha kansa- ja kansalaiskoulu peruskouluksi yhdessä vuodessa. Se oli välttämätöntä, kun kaikkialla alettiin vaatia vähintään peruskoulun suorittamista. Sen jälkeen oli mahdollista jatkaa lukioon tai ammattikouluun.

Rakennusalalla tajuttiin varhain tietotekniikan tärkeys. Mittalaitteiden tuloksia alettiin siirtää tietokoneelle ja ennen paperilla tehty suunnittelu ryhdytiin tekemään niitä varten kehitetyillä M-mies ohjelmistolla. Ensin ihmisten piti kuitenkin oppia tietotekniikan perusasiat. Jokainen suoritti tietokoneen A-kortin. Koulutus jatkuu samalla konseptilla edelleen.

Tutkivan oppimisen projektivetäjä Maarit Fred vuonna 2001

- Itse opetin jo varhain tietotekniikkaa ja yhdessä Otavan opiston kanssa kehitimme 2001 opetusministeriön rahoituksella avoimen atk-ajokorttikoulun, jota hyödynnetään vieläkin. Harjoituksia sivuilla ei enää voi tehdä. Auskultoin tietotekniikan opettajaksi 1990-luvun alussa ja ehdin opiskella mm. kirjanpitoa, markkinointia ja viestintää sekä tietokannan loogista suunnittelua Jyväskylän Yliopistossa.  Olen valmistunut myös työnohjaajaksi Palmeniasta 2008.

Maarit Fred oli yleisön edustajana Julkisen sanan neuvostossa 1990-luvun lopulla, jolloin onnettomuustutkija  Kari Lehtola toimi neuvoston  puheenjohtajana.

- Opettaminen ja oppiminen ovat aina kiinnostaneet minua. Olen perusutelias ja opiskelin kaikkea eteen tulevaa, mutta yhteinen nimittäjä on nimenomaan oppiminen. Pedagogiikka on elämäni punainen lanka ja intohimoni.

Uusi ote yhdistykselle

Yhdistystoimintaa varten Siikarannan ja Otavan opistot kehittivät  avoimen  nettisivuston www.yhdistystoimijat.fi opetustahallituksen rahoituksella. Se on yhdistystoiminnan varsinainen peruspaketti, josta löytyy tietoa  melkein kaikkeen mahdolliseen mitä yhdistyksessä vastaan tulee.

- Halusimme, että yhdistykset alkaisivat tarkastella toimintaansa uudella tavalla. Varsinkin kauan toimineille yhdistyksille on tärkeää pohtia uudestaan, miksi ovat olemassa ja  mikä tehtävä niillä nyt on. Sitä kautta toimintaan löytyy uutta tarkastelukulmaa ja motivaatiota.

- En  ole aktiivisesti mukana, mutta neuvon yhdistyksiä vielä, kun vastaan tulee hankalia asioita. Viimeksi kysyttiin, minne säilöä yhdistyksen vanhat pöytäkirjat, joita ei saa heittää pois. Olen varmaan oikea ”järjestöhai”.

Reikäkortitkin tuttuja

Enterin osaajajoukossa on useita ihmisiä, jotka kantavat mukanaan tietotekniikan kehityshistoriaa reikäkorttiajasta lähtien. Ihan niin pitkälle Maarit Fredin oma historia ei ulotu, vaikka hän on elänyt läpi tietotekniikan kehityksen tärkeät vuosikymmenet.

Enterin opastajaksi Maarit Fred päätyi Espoon Leppävaarassa, missä hän silloin asui.
- Menin katsomaan opastusta ja jäin sinne heti. Pian muutin Helsinkiin ja aloin opastaa Kallion kirjastossa. Nyt teen sitä Oodissa.

Jo Siikarannan aikana Maarit Fred oli järjestämässä tietotekniikkakoulutusta ikäihmisille, vaikka opiston painopiste olivat työssä olevat.

-Tarjosimme mahdollisuutta perehtyä tietotekniikkaan, koska sen merkitys oli koko ajan kasvamassa. Koulutukseen tuli myös  eläkkeellä olevia ja siitä lähti ikäihmisten kouluttaminen.
- Heistä löytyi uusia kouluttajia kun pyysin kurssilaisia opettamaan  seuraavia kurssitettavia.

Modernia eläkeasumista

Muuttaessaan Leppävaarasta Helsinkiin Maarit Fred teki  asumisratkaisun, jolla hän erottuu yksinasuvien eläkeläisten kasvavasta joukosta. Hän osti yhdessä ystävänsä kanssa kahdessa kerroksessa olevan kerrostaloasunnon. Siinä on yhteinen keittiö ja olohuone, mutta kumpikin elää vapaasti omaa elämäänsä.

-  Lapsillekin tämä ratkaisu on hyvä, koska voimme ikääntyä yhdessä ja pitää silmällä toinen toisiamme.

Jatkuvan työnohessa opiskelunsa lomassa Maarit Fred on saanut neljä lasta. Ensin kaksi poikaa ja sitten kaksi tyttöä. Lastenlapsia on viisi, joista vanhin on jo lukiossa.

Maaritia haastatteli Sirkku Nyström

Kooste sarjasssa aiemmin ilmestyneistä esittelyistä
Henkilögalleria Enteriläinen esillä

Enterilänen esillä: Esko Metsola

Lähes koko työurani olen kuvannut, tuottanut, käsikirjoittanut, ohjannut ja äänittänyt elokuva- ja filmituotantoja, kuitenkin valtaosan muualla kuin Suomessa. Olen myös opettanut ja kouluttanut ihmisiä alalle.

Synnyin Helsingissä, missä kävin koulut ja opiskelin Taideteollisessa ammattikoulussa kamerataidetta ja valokuvausta.

Jälkikäteen katsoen on huvittavaa, että karsintakursseilla sain täydet pisteet muista taidemuodoista kuten mm. maalauksesta, piirtämisestä ja muovailusta, mutta en kamerataiteesta. Siitä kuitenkin tuli elämäni keskeinen sisältö.

Enterissä

Enteriin päädyin aivan sattumalta. Olimme muuttaneet Leppävaaraan ja menin käymään Sellon kirjastossa. Siellä oli menossa opastus, ja kun katselin, mitä siellä tapahtuu, minulta tultiin kyselemään neuvoa. Päädyin siis opastajaksi ennen kuin edes tiesin, mikä Enter ry on. Aika pian aloitin virallisesti opastaa ja nyt teen sitä aika säännöllisesti.

Olen vetänyt Enterissä muun muassa videotyöpajaa, jossa opetellaan kuvien ja videoiden muokkausta kertoviksi tarinoiksi. Olen myös tehnyt tietoiskun Shotcut-videoeditointiohjelman käytöstä.

Meillä on Enterissä myös aktiivinen videoryhmä, joka tekee videoita Enterin tarpeisiin. Teimme mm. Enterin viestintä-työryhmästä videoesittelyn, johon ryhmä teki itse käsikirjoituksen ja kuvasimme sen käyttäen Zoomin videokonferenssisovellusta. Minä editoin videon lopulliseen muotoonsa. Samoin teimme videon Celian äänikirjojen käytön opastamisesta.

Monilla on kotonaan paljon elämän varrella kertyneitä valokuvia, dioja, kaitafilmejä ja jopa videoita. Haluaisin koota ryhmän, jossa opeteltaisiin tekemään kuvamateriaalista sellaisia videoita, joita voisi esittää lapsille ja muille sukulaisille.

Haluaisin auttaa enteriläisiä löytämään vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko puhelimesi, kamerasi, tablettisi tai tietokoneesi täynnä valokuvia ja videoita epämääräisessä järjestyksessä ja joita on vaikea löytää, katsoa ja esitellä muille? Onko sinulla vanhoja valokuva-albumeita tai irrallisia valokuvia kenkä- tai joku muu laatikko täynnä? Dioja, negatiiveja, videonauhoja? Katsooko kukaan niitä koskaan?

Haluaisitko vastauksia yllä oleviin kysymyksiin? Tästä linkistä löytyy blogini, jossa kerron tarkemmin mitä haluaisin opastaa enteriläisille. Kuvat Esille Blog

Valitettavasti en ole kovin aktiivinen kirjoittaja, mutta ehkä jonkinlainen opintopiiri kannattaisi silti perustaa?

Jos joku haluaa tuoda tai lähettää minulle kuviaan ja videoitaan, voisin tehdä niistä hänelle kuvakertomuksen korvausta vastaan. Tässä linkki Kuvat Esille Web Sivustooni.

Tämän linkin takaa löytyy tarkempaa tietoa siitä, miten erilaiset kuvat saa sellaiseen muotoon, että ne on helppoa esitellä muille. Kuvat Esille Youtube

Ensimmäinen työpaikkani oli YLE, missä työskentelin filmileikkaajana jo ennen armeijaa. Uravalintaan saattoi vaikuttaa se, että äiti oli töissä radion puolella äänitarkkailijana.

Maailmalla

Jatkoin opintoja Espanjassa, sitten siirryin Ruotsiin, missä tuleva vaimoni oli töissä. Pidimme Espanjassa noin vuoden pituisen kuherruskuukauden ja opiskelimme espanjaa. Sieltä muutimme kolmeksi vuodeksi Kolumbiaan, missä poikamme syntyi. Kolumbiassa sain erinomaisen opin elokuva- ja televisiotoiminnan ”luovista” perusteista.

Seuraavaksi meidän piti lähteä Australiaan, mutta päädyimmekin Uuteen Seelantiin. Siellä toimin South Pacific -television dokumentti- ja uutiskuvaajana.

Afrikassa

Vuonna 1976 hain paikkaa Etelä-Afrikan televisiosta, joka oli juuri aloittanut toimintansa, mutta hakemukseen vastasikin Zimbabwen Viestintäministeriön elokuvaosasto, joka tarjosi minulle töitä vastaavana ohjaaja/kameramiehenä. Neljä vuotta myöhemmin minut nimitettiin koko osaston johtajaksi (Chief Film Producer).

Elimme Rhodesiassa 37 vuotta ja näimme, miten maa kehittyi Zimbabweksi.

Kuva 1: Kuvaamassa poikani kanssa itäisellä vuoristoalueella  vuonna 1978

Rhodesiassa kuvasimme kaiken filmille, kuten olin tehnyt koko tähänastisen urani ajan. Teimme kaikenlaisia opetus- ja dokumenttielokuvia, uutispaloja, viihde- ja musiikkielokuvia yms. Tuotanto oli suunnattu aluksi valkoiselle vähemmistölle ja esityksiä järjestettiin heidän klubeillaan ja muissa yhteisöissään.

Kuvat 2 ja 3: Kuvaamme "heimo-alueiden luonnonsuojeluvideota" 2000-luvun alussa

Mustille tarkoitetut esitykset järjestettiin käyttämällä “kiertäviä elokuvateattereita”: jeeppi, generaattori, valkokangas ja kaiuttimet. Jeeppi ajoi iltapäivällä lähiseudulla mainostaen tulevaa elokuvaesitystä ja illan pimennyttyä esitys laitettiin käyntiin.
 

Maata kiersi 27 yksikköä, jotka olivat liikkeellä kolme viikkoa kerrallaan. Viikko vapaata ja taas eteenpäin! Vuodessa jokaisen elokuvan näki yli 2 miljoonaa katsojaa. Ennen Zimbabwen ensimmäisiä yleisiä vaaleja yli seitsemän miljoonaa ihmistä näki äänestämään opastavat elokuvat.

Oli myös televisiotoimintaa, mutta se tavoitti aika pienen osan väestöstä, joten kiertävät esitykset olivat välttämättömiä.

Rhodesiassa oli menossa sissisota, jossa valkoiset syrjäytettiin maan johdosta. Sota-aikana ongelmina olivat mm. miinat, joita eri osapuolet olivat kätkeneet maastoon. Kun sissitkin halusivat nähdä elokuvia, miinojen paikat kerrottiin ja elokuvaosastot pääsivät etenemään turvallisesti.

Kuvat 4 ja 5: Heinäkuu 2011 - Kävelyllä elefanttien kanssa. Kesyn elefantin syöttämistä läheisessä luonnonpuistossa. 

Kun olimme asuneet maassa neljä vuotta, vallan otti Robert Mugabe. Hän johti maata vuoteen 2017 asti. Silloin me olimme jo palanneet Suomeen.

Zimbabwen itsenäistyttyä entisistä sissijärjestöistä tuli puolueita, jotka opettelivat johtamaan maata. Kaikille hallinnon aloille tuli sodassa olleita miehiä, jotka alkoivat harjoitella valtion hoitamista. Johtoon nimitettiin aina paikallinen ja tilanteet olivat joskus kiusallisia, koska heille monet asiat olivat aivan uusia.

Minunkin osastoni johtoon tuli sissien entisen tiedotusosaston johtaja ja hänen mukanaan iso joukko sissejä, joista minun piti kouluttaa mm. kameramiehiä, leikkaajia ja äänittäjiä. Heillä oli hyvin hämärä käsitys elokuvista, joten homma ei ollut helppoa. Vähitellen koulutimme heistä mukiinmeneviä ammattilaisia juuri ennen kuin yleistyi valkoisten siirtyminen yksityisille tahoille tai pois koko maasta .

Aika pian perustin minäkin oman tuotantoyrityksen Zimbabwe Interfilms (pvt) ltd, jonka nimissä tein monipuolisesti töitä sekä uudelle hallinnolle että monille muille. Tuotimme sekä paikalliseen että kansainväliseen levitykseen mm. elokuvia ja televisiosarjoja, koulutusfilmejä ja dokumentteja.

Kuva 6: Tallentamassa ääntä näytelmäelokuvan kuvauksessa vuonna 2002

Itsenäisyyden jälkeen maahan saapui monia kansainvälisiä kuvausryhmiä ja elokuvatuotantoja ja onnistuin saamaan heiltä monenlaisia elokuvatuotantoon liittyviä töitä.

Olen tehnyt elokuva- ja videotuotannoissa kaikkea mahdollista. Olen ollut paitsi tuottaja, myös käsikirjoittaja, editoija, äänittäjä, kuvaaja ja johtanut kokonaisia kuvausryhmiä. Valitettavasti valtaosa tuotannoista on tehty filmille eikä niitä ole digitoitu, joten minulla ei ole paljoakaan näyttöjä osaamisestani.

Zimbabwen kehitys valtioksi oli hidas ja hankala prosessi eikä omistusten siirto briteiltä zimbabwelaisille sujunut kovin hyvin. Maatiloja ”vallattiin” ja monet suuret ja kannattavat maatilat jäivät heitteille, koska uudet omistajat eivät osanneet niitä hoitaa.

Kymmenen vuotta sitten, triljoonien prosenttien inflaation jälkeen, päätimme muuttaa takaisin Suomeen. Vaihdoimme automme maahan töihin tulleen perheen kanssa niin, että saimme asua heidän talossaan Espoon ja Kirkkonummen rajoilla vuoden. Sieltä päädyimme Espooseen, missä asumme nyt.

Kuva 7: Helmikuu 2008. Zimbabwessa usean biljoonan dollarin inflaatio. Ystävät vaihtaneet matkarahaa noin US$150,00

Esko Metsolaa haastatteli Sirkku Nyström, Enterin vapaaehtoinen

Viestintäkoordinaattori Jenni aloitti Enterin tiimissä

Onpa toimiva ja positiivinen yhdistys, on ensivaikutelmani Enter ry:stä.

Jos kaikki tapaamasi ihmiset sanovat: onnea, pääsit mukaan hienoon yhteisöön, väitteessä täytyy olla perää. Ja kyllä, kaikki Enterissä vaikuttavat mukavilta ja yhteistyökykyisiltä! Toki on selvää, että yhdistyksen työ ikäihmisten digiapuna on tarpeellista ja merkityksellistä, mutta arvon nostaa kattoon se, että kantava voima ovat aktiiviset vapaaehtoiset. Kiitos teille!

Takana on vasta muutama viikko viestintäkoordinaattorina, mutta olen jo tavannut monia enteriläisiä. Pääosin kohtaamiset ovat tapahtuneet etäkokouksissa, mutta myös kasvotusten: olen ollut mukana koulutusryhmässä ja uusien opastajien koulutuksessa. Aulikin kanssa olen puuhaillut Ikinörtin taustalla. Kerran olemme kokoontuneet kasvotusten toimistolla koko nelihenkisen henkilökuntamme voimin, jolloin tapasin vilaukselta myös jäsentoimintaryhmän.

Olen kotoisin Helsingistä. Kotiani lähinnä oleva Enterin(kin) opastuspiste on Maunulan Saunabaarin Mediapaja. Aikaisemmin olen työskennellyt mm. liikunta- sekä ympäristöalalla ja paljon viestinnän tehtävissä. Ikäihmisten parissa olen työskennellyt mm. Helsingin Invalidien Yhdistyksessä, josta minua tapaa keikoilta edelleenkin: keväällä vedän Retkikerhon retkiä. Yhdistyksen tiloissa Voudintiellä toimii muuten myös Enterin kumppani, HIY:n oma Digipiste.

Teen Enterissä 50 % työaikaa. Nakutan tällä hetkellä tietokonetta myös Digimuseon sosiaalisen median takana. Digimuseo on palvelu, jolla on verkossa saman katon alla useiden museoiden virtuaalisia näyttelyitä.
(Digimuseo pyrkii edistämään saavutettavuutta myös siinä, että maantieteellisesti tai fyysisesti kaukaisiksi jäävät näyttelyt yltävät kotisohville. Ainakin vielä tällä hetkellä kaikista näyttelyistä on maksuttomat versiot, ja näyttelyt esitetään pääsääntöisesti kolmella kielellä. Digimuseo on yksi esimerkki siitä, miten digitaalisuus voi tuoda kulttuuria lähemmäs. digimuseo.fi)

Digitaidoiltani olen varmaan keskiverto. Vastaantulevia teknisiä temppuja alan rohkeasti käyttämään, mutta en ole suinkaan hullaantunut kaikesta uudesta enkä kulje digiaallon harjalla. Onkin ihanaa tietää, että Enteristä saan apua, jos työtehtävät menevät tekniikan takia hikoiluksi.

Toivottavasti kevään myötä maa ja maailma pääsee avautumaan pandemiasta paremmalle puolelle ja pääsemme näkemään ”kentällä”!

Terveisin viestintäkoordinaattori Jenni

ENTER ry:lle ProICT-palkinto 2021

ATK-instituutti säätiön ProICT-palkinto 2021

ATK-instituutti säätiön vuosittain jakama ProICT-palkinto on tunnustus erityisen ansiokkaasta ICT-aihepiiriin liittyvästä työstä. Toiminnallaan palkinnon saaja on osoittanut eteenpäin katsovaa, kehittävää ja uusia ratkaisuja hakevaa asennetta.

Säätiö on päättänyt vuoden 2021 palkinnon saajaksi ENTER ry:n, joka on toiminnallaan edistänyt monipuolisesti erityisesti ikääntyvien henkilöiden valmiuksia tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä ja on toiminnallaan ehkäissyt digisyrjäytymistä.

ENTER ry toiminnassa keskeistä on henkilökohtainen vertaisopastus tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden sekä sähköisten palveluiden käytössä. Yhdistys  järjestää myös laajemmille joukoille tietoiskutilaisuuksia ja erilaisia tapahtumia. Lisäksi yhdistys tuo esiin senioreiden näkökulmaa yhteiskunnassa, työryhmissä ja yhteistyöverkostoissa.

ENTER ry:ssä opastajina toimivat vapaaehtoiset digiopastajat, jotka ovat itsekin senioreita. Henkilökohtainen opastus ja tilaisuudet ovat maksuttomia. Aktiiviset vapaaehtoiset ovat olleet edellytys sille, että yhdistyksen toiminta on ollut vireää pitkään. ENTER ry perustettiin vuoden 1997 lopulla ATK-instituutissa pidetyn kurssin pohjalta, joten vuosi 2022 on yhdistyksen 25-vuotisjuhlavuosi. Tämä palkinto on kiitos kaikille niille vapaaehtoisille, jotka 25 vuoden aikana ovat mahdollistaneet yhdistyksen toiminnan.
 
ATK-instituutti säätiö haluaa osoittaa jakamallaan ProICT-palkinnolla arvostavansa ENTER ry:n toimintaa ja toivoo merkitykselliselle työlle jatkuvuutta. ENTER ry:n tekemä työ on panostus digitalisaation toteutumiseen yhteiskunnassa, toiminta rohkaisee ja vahvistaa henkilöiden tietoteknisiä tietoja ja käyttötaitoja ja siten helpottaa monien jokapäivästä arkea mahdollistaen itsenäisemmän asioiden hallinnan.
 
ProICT-palkinto on suuruudeltaan 5.000€.

Porvoosta Lohjalle, Raaseporista Karkkilaan – Enterin toiminnan laajentuminen Uudellamaalla

 

Enterissä alkoi vuonna 2018 STEA-avusteinen projekti, jonka avulla laajensimme opastustoimintaamme uusiin kuntiin Uudellamaalla. Minut palkattiin maaliskuussa 2018 projektia koordinoimaan ja vuoden 2021 alusta minut vakinaistettiin pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Uudenmaan vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriksi.

Enter on vuosien 2022-2024 strategiassaan linjannut, että alueelliseen tavoittavuuteen ja tunnettuuteen aiotaan painottaa yhä enenevissä määrin. Ennen uuden strategiakauden alkamista onkin tässä vaiheessa hyvä luoda katsaus siihen, mitä viime vuosien aikana pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla on tehty, ja missä nyt ollaan.

Koordinointi vaatii aikaa ja läsnäoloa

Ennen projektia Enterillä oli ollut jo jonkin aikaa opastusta pääkaupunkiseudun ulkopuolella Järvenpäässä, Hyvinkäällä, Keravalla ja Tuusulassa. Paineita toiminnan laajentumiselle oli ilmassa, kun vuonna 2017 Kirkkonummelta ja Nurmijärveltä otettiin yhteyttä ja toivottiin myös senioreille tietotekniikkaopastusta. Toiminta saatiin käyntiin, mutta resurssit alueellisen toiminnan laajentamiseen ja koordinoimiseen olivat vähäiset ja käyntejä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle pystyttiin toteuttamaan noin 10 vuodessa. Enterin maine oli kiirinyt monille muillekin alueille ja yhteistyötä kanssamme toivottiin. Tähän toiveeseen pystyimme lopulta vastaamaan STEAn lisärahoituksen myötä, jonka turvin pääsimme etenemään uusille alueille ja vahvistamaan tukeamme pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla toiminta-alueillamme.

Vuosina 2018-2019 työni oli hyvin liikkuvaa. Kävin rekrytoimassa ja perehdyttämässä uusia opastajia, tapaamassa opastuspaikkojen yhteyshenkilöitä, mainostamassa toimintaa eri tilaisuuksissa ja osallistumassa mm. paikallisten digiverkostojen kokouksiin. Tein parin ensimmäisen vuoden aikana lähes 100 reissua pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Matka taittui joko linja-autolla tai junalla, suuntana oli usein esim. Järvenpää, Hyvinkää tai Porvoo.

Uusiin paikkoihin suunnatessa Google Maps oli erittäin tarpeellinen väline, etenkin alkuaikoina. Monta hyvää muistoa on siitä, kun olen eri paikkakunnilla kävellyt ja valokuvia matkan varrelta ottanut. Järvenpäässä esim. törmäsin kerran aamulenkillä olleeseen minipossuun. :) Mieleen on jäänyt myös joulunalusaika vuodelta 2019, jolloin näin saman viikon aikana jouluvalot Karkkilassa, Järvenpäässä, Lohjalla ja Porvoossa.

Työmatkat vaihtuivat etäyhteyksiin

Maaliskuussa 2020 fyysiset matkat oli kuitenkin jätettävä tauolle ja nykyään liikun paikkakunnalta toiselle pääosin kokouslinkkiä vaihtamalla. Vuosina 2020 ja 2021 olemme Enterissä järjestäneet etäyhteydellä paljon erilaisia opastajatapaamisia, tietoiskuja ym. tilaisuuksia opastustoimintaa tukemaan. Etäyhteyksien avulla ne ovat yhtä saavutettavissa niin muualta Uudeltamaalta kuin pääkaupunkiseudultakin. Tämä on merkittävä parannus entiseen, jolloin tapaamiset ja tietoiskut painottuivat Helsinkiin ja muuhun pääkaupunkiseutuun.

Muutamia paikan päälle suuntautuvia reissuja olen pystynyt syksyllä 2021 tekemään, mutta etäyhteydet ovat jatkossakin keskeisenä apuna laajan toiminta-alueen koordinoinnissa.

Keskeisimmät asiat, joihin on projektin aikana panostettu

• Aktiivisten vapaaehtoisten ja opastuspaikkojen tukeminen
• Yhteistyön merkitys uusien opastuspaikkojen perustamisessa
• Tunnettuuden lisääminen (mm. viestinnän sekä opastettavien puskaradion avulla)
• Etäyhteydet ja niiden hyödyntäminen toiminnan levittämisessä
• Ajantasaisiin digiaiheisiin reagoiminen
• Aktiivinen toiminta paikallisissa digiverkostoissa. Enter on toiminut pian jo 25 vuotta  ja eri digitoimijat arvostavat Enterin kokemusta ja asiantuntemusta.

Miten Enterin toiminnan laajeneminen näkyy tilastoissa?

Enterin toiminta on vuosina 2018-2021 kasvanut pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla seuraavasti:

• Opastuspaikkakuntien määrä on kasvanut kuudesta kahteentoista. Mukaan ovat uusina paikkakuntina tulleet Karkkila, Lohja, Porvoo, Raasepori, Sipoo ja Vihti.
• Opastuspaikkojen määrä on tuplaantunut (11:stä 22:een).
• Opastajien määrä on lähes tuplaantunut (ennen hanketta 21, nykyään 38).
• Toiminnan laajentuminen näkyy myös opastusmäärien valtavana kasvuna (v. 2017 opastuskertoja 460, vrt. 1338 opastuskertaa vuonna 2020, jolloin lähiopastukset olivat neljä kuukautta kokonaan tauolla).
  

Kasvua toiminnan eri osa-alueilla on tapahtunut siitä huolimatta, että korona-aikana (2020-2021) lähiopastustoimintamme on ollut välillä pitkiäkin aikoja tauolla. Osin toimintataukoja on helpottanut se, että Enterin etäopastus avattiin kaikille senioreille avoimeksi maaliskuussa 2020 ja etätukea voi pyytää mistä päin Uuttamaata tahansa.

Enterin toiminnan laajentumista emme olisi pystyneet tekemään ilman vapaaehtoistemme aktiivisuutta, opastuspaikkojemme yhteyshenkilöiden apua ja yhteistyökumppaneidemme hyviä vinkkejä. Suuri kiitos siitä, että olette aktiivisesti mukana toiminnassa! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen eri puolilla Uuttamaata, yhdessä teidän kanssanne.

Päivi Savolainen,
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
ENTER ry

Enterin lähiopastustoiminnan tilanne pääkaupunkiseudun ulkopuolella vuoden 2021 lopussa:

Hyvinkää:
Opastustoimintaa Hyvinkään Onnensillassa sekä yhteistyössä Hyvinkään Eläkeläisten kanssa Hyvinkään Järjestötalolla. Lisäksi yhteistyötä paikallisten toimijoiden kesken Hyvinkään digiverkostossa.

Karkkila:
Opastusta Karkkilan kirjastolla, jossa Enter toimii yhdessä kirjaston vapaaehtoisten kanssa.

Kerava:
Opastusta Keravan kirjastolla. Toimimme myös Keravan digiverkostossa.

Kirkkonummi:
Opastusta Veikkolan kirjastossa. Keväällä opastukset alkavat myös Kirkkonummen pääkirjasto Fyyrissä. Kunnan digiverkosto rakenteilla, Enter pyydetty mukaan.

Järvenpää:
Opastusta Myllytien toimintakeskuksessa ja Järvenpään kirjastolla. Eläkkeensaajien Keskusliitto (EKL ry) on mukana opastusyhteistyössä. Toimimme myös Järvenpään digiverkostossa.

Lohja:
Enter opastaa Lohjan pääkirjastolla ja Saukkolan kirjastolla. Opastusta tehdään Lohjan Digisenioreiden ryhmässä, jossa on mukana myös mm. Eläkkeensaajien Keskusliiton (EKL ry) ja Lohjan Sydän ry:n opastajia.

Nurmijärvi:
Opastusta Rajamäessä, Klaukkalassa ja Nurmijärven kirkonkylällä. Opastusta tehdään ryhmässä, jossa on mukana myös mm. Eläkkeensaajien Keskusliiton (EKL ry) opastajia, Nurmijärven Opisto koordinoi toimintaa. Mukana myös Nurmijärven digitoimijoiden verkostossa.

Porvoo:
Opastusta Omenamäen palvelukeskuksessa sekä Kevätkummun kirjastolla.

Raasepori:
Opastusta Pohjan kirjastolla. Suunnitelmissa keväällä 2022 aloittaa opastukset myös Tammisaaressa. Eläkkeensaajien Keskusliitto (EKL ry) on mukana opastusyhteistyössä.

Sipoo:
Opastusta Sipoon pääkirjastolla Nikkilässä.

Tuusula:
Opastusta Hyrylässä Tuusulan pääkirjastolla sekä osana Tuusulan Opiston opastustoimintaa Aunelassa, Hyrylässä. Opastusta myös Jokelan ja Kellokosken kirjastoilla. Lisäksi mukana Tuusulan digiverkostossa.

Vihti:
Opastusta Vihdin pääkirjastossa Nummelassa ja Vihdin kirkonkylän kirjastossa.

Katsomon järjestäminen Enterin etätietoiskun seuraamiseksi

 
ENTER ry järjestää paljon tietotekniikka-aiheisia tietoiskuja etäyhteydellä Zoom-ohjelman välityksellä. Enterin tietoiskut ovat senioreille suunnattuja, osa niistä on kaikille avoimia ja osa vain jäsenistön katsottavissa. Tietoa tietoiskuista sekä ilmoittautuminen niihin löytyvät Enterin kotisivujen tapahtumakalenterista.

Kuva: Nina Ziessler

Enterin Zoomissa pitämiä tietoiskuja on mahdollista näyttää myös fyysisissä katsomoissa eri paikoissa. Osallistujat voivat olla toisilleen entuudestaan vieraita eli katsomo voi sijaita esim. kirjastossa tai palvelukeskuksessa. Tietoiskun katsomotilaisuutta markkinoidaan tällöin kaikille avoimena. Osallistujat voivat olla myös keskenään tuttuja: katsomon voi pitää omassa yhdistyksessä, harrasteryhmässä tai vaikkapa palvelutalon väelle.

Esimerkkejä tilanteista, jolloin katsomosta on iloa:

• osallistujalla ei ole kotona tarvittavia laitteita tai osaamista etätietoiskuun osallistumiseksi
• osallistuja haluaa seurata etätietoiskua ja keskustella aiheesta porukalla
• tietoiskun pitäjä ei pääse paikan päälle
  

Ohjeet katsomon toteuttamiseksi:

• Katsomon järjestäjällä (esim. kirjasto) tulee olla tietokone, jolla saa yhteyden Zoomiin ja joka kytketään isompaan näyttöön tai videotykkiin. Ulkoiset kaiuttimet ovat tarpeen. Nettiyhteyden tulee olla hyvä.
• Enter järjestää etätietoiskunsa Zoomissa, ohjeistusta sen käyttöön löytyy Enterin kotisivuilta. Katsomon järjestäjän on hyvä tehdä Enterin kanssa erillinen tekninen Zoom-testaus hyvissä ajoin ennen tilaisuutta. (Huom! yhteistyössä mm. pankkien kanssa toteutetut tietoiskut saatetaan järjestää esim. Teamsissa. Käytettävä ohjelma näkyy Enterin tapahtumakalenterissa.)
• Tilaisuuden markkinointi hoidetaan yhteistyössä. Ilmoitathan siis Enterille, mikäli järjestät kaikille avoimen katsomon. Markkinointimateriaalia saat pyydettäessä Enteriltä.
• Katsomon järjestäjä huolehtii, että paikan päällä on vastuuhenkilö (host), joka katsoo yhteydet kuntoon ja ohjaa paikan päällä olevan yleisön katsomoon. Enteriltä voi tiedustella mahdollisuutta saada vapaaehtoista hostiksi.
• Tietoiskupäivänä Enter avaa Zoom-yhteyden ajoissa (noin 30 min ennen), jolloin katsomon järjestäjä pääsee vielä testaamaan, että äänet ja kuvayhteys toimivat.
• Zoomissa kannattaa valita Speaker view tai vaihtoehtoisesti pienentää kaikkien Zoomissa olevien videokuvat kokonaan. Katsomon järjestäjä, kuten muutkin Zoom-osallistujat, pitää mikrofonin pääosin suljettuna.
• Vastuuhenkilö on suuressa roolissa tilaisuuden vuorovaikutuksen mahdollistajana. Vaihtoehtoja vuorovaikutuksen toteutumiseen Zoomin ja katsomon välillä:

A) Tilaisuus on yksisuuntainen, eli katsomosta katsotaan Zoom-lähetystä, eikä katsojilla ole vuorovaikutus-/palautekanavaa.

B) Jos katsomon yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä, katsomon host kerää kysymykset ja esittää ne Zoomissa pyytämällä puheenvuoroa tai kirjoittamalla kysymykset chattiin. Host ratkaisee itse, miten kerää kommentit. 

 

C) Jos katsomon host tai esim. Enterin vapaaehtoinen liittyy paikan päällä Zoomiin puhelimellaan, silloin puhelin toimii mikrofonina, jonka kautta kisakatsomosta tulevat kysymykset voi esittää siten, että kysyjän kasvot näkyvät. (Huom! pienessä tilassa on riski, että ääni alkaa kiertää.)

D) Yleisö voi osallistua somessa #-keskusteluun

Kuva: Karri Anttila

• Katsomon vastuuhenkilö ilmoittaa Enterille tiedon siitä, paljonko väkeä katsomossa on paikalla. Tämän voi tehdä tilaisuuden aikana esim. Zoomin chatissa tai lähettää tiedon sähköpostitse tietoiskun jälkeen.
• Katsomon voi järjestää myös suorien tietoiskujen ulkopuolella, jolloin väki voi kerääntyä katsomaan jotakin ENTER ry:n tietoiskun tallennetta (huom. osa tallenteista on katsottavissa julkisesti vain kahden viikon ajan). Toivomme, että saamme tiedon myös, jos tämän tyyppisiä katsomoja järjestetään.

Lisätietoa tietoiskujen katsomoista voi tiedustella Enterin toimistolta. Toivotamme erilaiset katsomot lämpimästi tervetulleiksi tietoiskuihimme!

ENTER ry:n  Hybridityöryhmä

Utopiaa ja dystopiaa - digiopastuksen tuleva vuosikymmen

 “Opastuksen utopia on tilanne, jossa käyttäjät ovat niin tottuneita netin ja siihen liitettyjen laitteiden käyttöön, että Enter on pelkkä ompeluseura, jossa muistellaan vain menneitä "hyviä" aikoja.”

Eli oikeastaan helppokäyttöisyyden utopia on Enterin opastajille dystopia eli kauhukuva: aika jolloin ei pääsisi enää vertaisopastamaan!  

Ompeluseuran kävelyretki Munkkiniemeen - Olga Forslund 1916 
Kuva: Mari Valio /Helsingin kaupunginmuseo

Onneksi Enterissä kuitenkin nähdään, ettei meistä vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen tule tarpeetonta. Opastajat pitävät todennäköisenä, että seniorikäyttäjien perustaidot tulevat hieman parantumaan, koska moni viisikymppinen joutuu työssään käyttämään tietokoneita ja omistaa älypuhelimen.

Mutta moni ei tarkoita kaikkia! Ja eläkkeelle jäädessä tilanne tulee olemaan samanlainen kuin nytkin: työaikana ongelmat heitetään työpaikan helpdeskille ja yhtäkkiä eläkkeellä pitäisikin ratkaista kaikki ongelmat itse. Käyttöjärjestelmät, sovellusversiot ja tietoturva-asiat muuttuvat säännöllisesti, joten uusien asioiden kanssa tarvitaan tulevaisuudessakin vertaisopastajia ja muuta digitukea.

“Opastuksen lähitulevaisuudessa varmaankin tulee ymmärtää lisää esineiden internetistä (IoT, Internet of Things), koska se vääjäämättä tulee 5G-verkkojen myötä myös kadulle. Kotona laitteiden tietoturva on yhtä hyvä kuin kotiverkon tietoturva. Oleellisinta on saada ihmiset ymmärtämään tietoturva kokonaisuutena, ei laitekohtaisena erikoisuutena.”

Kuinka paljon sitten opastuksella hoidetaan 10 vuoden päästä jääkaappien ja pesukoneiden liittämistä kotiverkkoon? Tai miten kännykkäsovelluksella katsotaan jääkaapin sisältö kaupassa ollessa? On jännä nähdä, miten laitteet kehittyvät ja millaista hyödyllistä teknologiaa saamme tulevaisuudessa käyttöömme.

Poster vector created by macrovector - www.freepik.com

Senioreiden digituen tarve on tunnistettu jo pitkään, mutta DVV:n kartoituksen mukaan myös nuoret kaipaavat opastusta digitaitoihin ja helppokäyttöisempiä palveluita (Nuorten digitaidot -kartoitus 2021  pdf-tiedosto avaa uuden ikkunan). Kaikki me digituen kentällä toimivat jaammekin varmasti saman toiveen: että kymmenen vuoden päästä laitteet ja palvelut olisivat helppokäyttöisempiä ja että jokaisella palvelulla olisi hyvä ohjeistus sekä toimiva monikanavainen asiakaspalvelu/ oma digituki. Se helpottaisi myös vertaisopastajien hommia.

Palataan vielä opastajien dystopiaan eli opastustoiminnan loppumiseen: Maanantaina 30.8. opastajien kauden aloituksessa kysyimme, mitä opastustoiminta heille merkitsee. Vastauksissa korostuivat teemat: harrastus, auttaminen, oppiminen ja yhteisöllisyys. Opastus on siis sekä opastajalle että asiakkaalle myös paljon muuta kuin pelkkä ongelmanratkaisutilanne - se on tärkeää sosiaalista kanssakäymistä, joka kannustaa molemminpuoliseen oppimiseen.

Teksti Juulia Andersson
Sitaatit ENTER ry:n vertaisopastajat

Enteriläinen esillä – Salme Hanski

Synnyin lokakuussa 1950 Keski-Suomessa Multialla pieneen maalaistaloon. En usko horoskooppeihin, mutta luonteeltani olen kyllä perusvaaka; sopeudun helposti tilanteisiin ja etsin ympärilleni rauhaa ja sopusointua.

Kun Multialla ei ollut oppikoulua ja lapsia haluttiin kouluttaa, niin perheemme muutti 1950-luvun lopulla Lievestuoreelle, jossa kävin koulun ylioppilaaksi asti. Koulu oli minulle helppoa ja matematiikka lempiaine. Lukiovuosina sunnuntai-iltapäivien mieluisaa puuhaa oli ratkaista ylimääräisiä matematiikan tehtäviä.

Lukiossa päätin, että minusta tulee joko kemisti, rakennusalan diplomi-insinööri tai systeeminsuunnittelija. Insinöörin ura kariutui heti alkuunsa, kun tilasin kirjan, joka piti lukea pääsykokeeseen; totesin, että en ymmärrä siitä mitään. Kemiaa opiskelin yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa – ja sen kokemuksen jälkeen sekin haave joutui romukoppaan.

Yliopiston valinnassa päädyin Turkuun siksi, että se oli riittävän kaukana, en ollut siellä koskaan käynyt, se ei ollut pääkaupunki eikä niin kylmä kuin Oulu. Siis Turun yliopistoon matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan. Siellä opiskelin matematiikkaa, tilastotiedettä, taloustiedettä ja tähtitiedettä. Viimeksimainitun lopetin pian, kun meinasin nukahtaa tunnilla.

Muutaman vuoden jälkeen palasin Jyväskylään. Olin tutustunut siellä opiskelevaan mieheen, josta myöhemmin tuli ensimmäinen aviomieheni. Suoritin tietojenkäsittelyopista arvosanan ja viimeistelin Turun opinnot, Luonnontieteiden kandidaatin paperit olivat taskussa. 

Vuonna 1973 atk-ihmisten imu työmarkkinoille oli kova ja muutin Helsinkiin. Työpaikka oli Nokia Datan käyttöosastolla, jossa koodasin käytön seurantaan liittyviä ohjelmia Cobolilla. Kyseinen osasto toimi silloin Kaapelitehtaalla Salmisaaressa. Nokia koulutti työntekijöitään hyvin, kursseja sai käydä todella paljon.

Kahden vuoden kuluttua vaihdoin atk-suunnittelijaksi Henkivakuutusyhtiö Kalevaan. Henkivakuutusten parissa työskentelinkin sitten seuraavat 35 vuotta, jonka jälkeen jäin eläkkeelle. Voisi ajatella, että olipa tylsää olla samassa paikassa niin pitkään, mutta ei se kyllä ollut. Vakuutus- ja pankkimaailma oli ajoittain melkoisten myllerrysten keskellä: oli fuusioita, tiiviitä tai löyhiä yhteenliittymiä henkivakuutuksen, vahinkovakuutuksen ja pankkien kanssa. Aina järjestelmiä piti muuttaa ja rakentaa lisää ja it-osastoille riitti töitä. Lähes aina työni olivat mielenkiintoisia tai erittäin mielenkiintoisia. Eniten pidin projektipäällikön tehtävistä. Jossain vaiheessa 1990-luvulla pääsin myös kouluttamaan konttorien väkeä eri puolille Suomea, siitä pidin kovasti. Eri tehtävänimikkeitä noiden vuosien aikana minulla oli lähemmäs kymmenen. Systeeminsuunnittelijan nimikkeellä en työskennellyt koskaan, mutta järjestelmäsuunnittelijana monta vuotta – sehän on sama asia. Lukioaikainen unelma siis toteutui. 

Jäin eläkkeelle vuonna 2010. Mieheni kanssa olimme jo aiemmin rakennuttaneet mökin, jossa nyt vietimme entistä enemmän aikaa. Matkustelu oli mieluisa harrastus, joka lisääntyi entisestään. Kaiken kruunasi matka maailman ympäri.

Sitten elämä käänsi nurjan puolensa ja miehelläni todettiin vakava sairaus, josta ei voinut parantua. Jossain vaiheessa sitten aloin miettiä omaa selviytymisstrategiaani ja tulin siihen tulokseen, että minun olisi syytä löytää mielekäs harrastus.  

Olin jo jonkin aikaa pohtinut, että haluaisin hankkia älykännykän. Sitten näin Hesarissa Minne mennä -palstalla pienen ilmoituksen: Kalliolan opistolla pidetään Älykännykkäluento. Menin sinne ja siellähän oli tietysti Lea Grönlund täpötäydessä salissa pitämässä esitystä. Monilla oli jo käsissään älykännykät ja tunsin itseni hieman jälkeenjääneeksi. Sieltä otin mukaani Enterin esitteen ja parin viikon päästä pitelin käsissäni upouutta Lumian kännykkää. Enterin nettisivuilla kävin monet kerrat, luin ja mietin – olisiko tässä minulle harrastus: tietotekniikasta esityksiä, retkiä, samanhenkistä porukkaa? Voisinko joskus olla jopa opastaja?  Liityin Enteriin vuoden 2015 alusta.

Seuraavana syksynä menin opastajakurssille ja sen jälkeen kävin muutamassa paikassa katselemassa, mitä siellä tehdään: Maunulan mediapajalla, Kampissa ja Syystien palvelukeskuksessa. Kotipesäni ovat tällä hetkellä Kamppi ja Syystien palvelukeskus. Jossain vaiheessa huomasin, että jäsentoimintaryhmään haetaan lisää porukkaa retkiä järjestämään. Ajattelin, että sehän voisi olla hauskaa. Niin sitten olin retkihommissa Vartiaisen Ritvan kaverina puoli vuotta ja sen jälkeen muiden kanssa. Tällä hetkellä toimin kyseisen ryhmän vetäjänä.

Mitä harrastan? Kevät, kesä ja syksykin menee mökkeillessä. Mökki on minulle tärkeä paikka. Maalla kasvaneena kaipaan luontoa lähelleni. Upeaa, kun huhtikuussa aamuyöllä kuulee joutsenten huutavan järvellä – ne ovat taas täällä. Työtähän siellä on paljon, tontti on isohko ja pihaa suunnitellessani “'pääsi mopo karkaamaan käsistä” ja nyt siellä on n. 150 kasvia, jotka vaativat jonkinlaista huomiota. Mikään mökkityö ei ole minulle vierasta. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että mooottorisahaan ja katkaisusirkkeliin en koske, en myöskään kiipeä tikapuille kuin korkeintaan metrin maasta. Ja kännykkä kulkee aina mukana.

Helsingissä harrastukseni ovat Enterin lisäksi lähinnä liikunta kuten pilates, kuntosali, kävely ja jos lunta on, niin Paloheinän loistavat ladut, sekä kulttuuri eri muodoissa. Nykyään on tarjolla myös paljon luentoja eri aiheista. Matkustelua en ole kokonaan hylännyt. Onneksi aikoinaan kävimme kaukomailla, nyt voin keskittyä enemmän Eurooppaan. Lapissakin patikoitiin ristiin rastiin rinkka selässä, nyt voin käydä siellä vain sukuloimassa.

Tietenkin pitää myös mummoilla. Pojallani on kaksi ala-asteikäistä tyttöä. Molemmille matikka tuntuu olevan helppoa ja mieluisaa. 11-vuotiaalle hävisin jo shakissa – onkohan jokin geeni periytynyt? 

Olen joskus miettinyt, minkä harrastuksen olisin löytänyt, jos en olisi löytänyt Enteriä – mutta en ole keksinyt.

Salme Hanski

Enterin vertaisopastaja