Enteriläinen esillä: Jukka Tamminen

Synnyin vuonna 1951 turkulaisen työläisperheen esikoiseksi. Kävin kansakoulun ja oppikoulun. Oppikoulun toisella luokalla huomasin ongelmia lukemisessa, kirjoittamisessa ja kielten oppimisessa. Abivuonna äidinkielen opettajani sanoi, että minulla on varmaankin sanasokeus. Se oli helpotus, selitti oppimisvaikeuteni. Graafinen informaatio ei välity aivoihini oikein – mutta sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Tämä tieto auttoi paljon jatkoelämässä.

Pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan pääaineena matematiikka ja sivuaineina fysiikka ja tietojenkäsittelyoppi. Matematiikasta suoritin cumun, mutta laudaturia opiskellessani tajusin, että matematiikka ei motivoi minua riittävästi ja sanasokeuteni hankaloittaa sen oppimista. Niinpä vaihdoin pääaineeksi tietojenkäsittelyopin, joka oli sekä mielenkiintoista että helppoa.

Menin armeijaan vasta 26-vuotiaana, jolloin olin ollut jo muutaman vuoden naimisissa ja gradua vaille valmis. Kun Yleisradio seuraavana vuonna palkkasi minut atk-suunnittelijaksi, lähdin vaimoni kanssa etsimään vuokra-asuntoa Helsingistä. Kun keskustasta ei sopivaa löytynyt, päätimme edetä junarataa niin pitkälle, kunnes sopiva osuu kohdalle. Siitä lähtien olemme asuneet Keravalla.

Yleisradio oli hankkinut IBM:ltä ensimmäisen toimistojärjestelmän, jossa oli kahdeksan päätettä. Aiemmin parikymmentä konekirjoittajaa oli kerännyt tietoja paperille, josta sitten otettiin 150 kopiota. Sain kirjoittaa graduni tällä sanojenkäsittelyjärjestelmällä, mistä oli suuri apu sanasokeudessani, ja valmistuin vuonna 1980.

Yleisradiossa ylläpidin keskeneräistä palkanlaskentajärjestelmää, jossa ei vielä ollut tietokantoja. Peräkkäistiedostoja tahdistettiin, ja kun ohjelmisto kaatui, muutin sitä niin, että päästiin ohi kaatuneesta kohdasta, joka sitten käsiteltiin erikseen. Siihen aikaan ohjelmistot vilisivät goto-lauseita eikä rakenteista paljon ymmärretty. 1980-luvun alussa Yleisradio ryhtyi käyttämään APL-kieltä vaalitulospalvelun toteuttamiseen. Laadin APL-kielellä myös vuoden 1982 presidentinvaaleja varten Ylen ensimmäiset vaalitulosgraafit.

Seuraavat neljä vuotta toimin HP:ssä HP3000:n järjestelmäasiantuntijana.

Vuonna 1988 siirryin Finnairille. Seuraavana vuonna pääsin Peter Coadin kaksipäiväiseen seminaariin olioanalyysista. Se mullisti elämäni; ymmärsin, miten tietojärjestelmiä olisi aina pitänyt tehdä. Sain Finnairin hankkimaan oliopohjaisen Smalltalk-ohjelmointikielen ja Suomen ensimmäisen – ja ehkä ainoan – oliotietokannan: VisualWorksin. Tässä ympäristössä toteutimme useita onnistuneita oliopohjaisia sovelluksia.

Finnairin jälkeen toimin olioasiantuntijana kolmessa suomalaisessa ja yhdessä amerikkalaisessa ohjelmistotalossa.

Vuonna 2007 siirryin Tietoon pieneen oliokehittämisen ryhmään. Ajauduin johdon kanssa erimielisyyksiin kehittämismenetelmistä, ja minut irtisanottiin vuonna 2011 Tiedon ensimmäisissä yt-neuvotteluissa. Sen jälkeen hain sovelluskehittäjän hommia monesta paikasta. Joihinkin kutsuttiin haastatteluihin, mutta kuusikymppiselle ei töitä enää löytynyt,

Halusin kuitenkin tehdä jotain. Vuonna 2013 kävelin Keravan kirjastoon tapaamaan kirjaston johtajaa ja tarjouduin opastamaan tietojenkäsittelyongelmissa. Kirjaston johtaja empi ja kysyi, mitä se maksaisi. Sanoin, että ei se maksaisi mitään. Sovimme opastuksista oitis.

Samaan aikaan hakeuduin Enteriin. Keskustelin Lasipalatsin voimahahmon Ritva Vartiaisen ja toiminnanjohtajan Juulia Anderssonin kanssa. Juulia tuli käymään Keravan kirjastossa, jonka jälkeen opastukseni siellä muuttui Enterin opastukseksi. Olin urallani toiminut jo pitkään tietotekniikan opettajana ja pidin siitä, joten oli luonnollista ja todella mukavaa jatkaa tätä toimintaa opastamalla ihmisiä tietotekniikan saloihin.

Laitteistokanta on kuudessa vuodessa muuttunut paljon. Ensimmäisen tablet-laitteen hankin vuonna 2012, jolloin osallistuin some-aktiivien SomeTime-tapahtumaan Reidar Waseniuksen Briim Centerissä Helsingin keskustassa. Aluksi Enterin opastuksissa kävi suurimmaksi osaksi Windows-käyttäjiä. Pikkuhiljaa mobiililaitteiden osuus opastuksissa on kasvanut, ja nykyisin suurin osa opastettavien pulmista liittyykin niihin.

Enterissä olen pitänyt tietoiskuja mobiililaitteiden hankinnasta ja useista muista aiheista. Osallistuin mobiililaittteiden valintaoppaan laatimiseen Enterin sivuston Opiskele itse -osastoon: https://www.entersenior.fi/@Bin/2754621/Valintaopas_ver26022108.pdf . Viime keväänä pidin tietoiskun tekoälystä Oodissa. Ja Ikinörttiin olen kirjoittanut useasti.

Mitä harrastan? Kesäisin rullaluistelen, tänä kesänä olen rullaluistellut jo 110 kilometriä, ja talvisin uin uimahallissa. Matkustan vaimoni kanssa paljon, olemme käyneet 183 paikkakunnalla 43 maassa. Matkustamme noin 3–4 kertaa vuodessa. Finnairilla työskennellessäni 1990-luvun alussa kävimme Phuketissa samassa hotellissa viisi kertaa niin, että se alkoi jo tuntua kesämökiltä. Hotellin henkilökuntakin totesi, että kiva kun tulette taas. Viime talvena kävimme ensi kertaa snorklaamassa Malediiveilla, snorklaajan paratiisissa. Näimme hyvin läheltä sekä merikilpikonnan että paholaisrauskun, jonka “siipien” kärkiväli oli 3,5 metriä.

Kirjoituksiani netissä

Tietotekniikasta:
https://itkritiikki.blogspot.com/https://itkritiikki.blogspot.com/

Näköalapaikkani - 50 v tietotekniikan kehitystä
https://itkritiikki.blogspot.com/2019/06/tieojenkasittelyn-historiani.html

Object Paradigm (englanninkielinen julkaisu)
https://jukkatamminen.wordpress.com/

Jukka Tammista haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

Enteriläinen esillä: Veli Kahrala

Veli Kahrala, yksi Enterin vapaaehtoisista, on iloinen ja vaatimaton, vaikka selvittelee ja ratkaisee ihailtavasti opastettavien hankalia ongelmatilanteita. Annetaan hänen kertoa itse itsestään.

Opiskelin Helsingin yliopistossa matematiikkaa, teoreettista fysiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia 1960-luvun lopulla. Koska tarvitsin rahaakin, niin aloitin työt VTKK:lla jo vuonna 1968. Opiskelin siis töiden ohella. Mutta en valmistunut koskaan, kun kirjoittaminen ei ollut minun juttuni. Töissä yritettiin kyllä kannustaa suorittamaan opinnot loppuun, mutta en innostunut. Kuitenkin Helsingin yliopistosta saamani tietotekniikan perustaidot, joissa käsiteltiin myös tiedonsiirtoa, ovat olleet tärkeät urallani. Ilman perusteita on vaikea ymmärtää, miten asiat digitaalisessa maailmassa toimivat, ja miksi.

VTKK fuusioitiin Tietotehtaaseen, joka sitten vaihtoi nimeään useaan kertaan, nykyäänhän se on Tieto. Työskentelin siis samalla työnantajalla 45 vuotta. Suurimman osan työurastani olin esimiesasemassa, mutta olin aina kiinnostunut myös konkreettisesti tietotekniikasta. Muistan, miten 1980-luvulla vein VTKK:n lahjoittamat viisi MikroMikkoa eduskuntaan, ja neuvoin mm. Esko Aholle, miten tietokonetta ja Teko-tekstinkäsittelyohjelmaa käytettiin.

Toimin asiantuntijana internetiin liittyvissä asioissa parisenkymmentä vuotta. Ohjelmoinkin jonkin verran webin skriptikielillä. Ohjelmointikokemus auttaa ymmärtämään digitaalista maailmaa. Silloin korostin, että olennaista on ymmärtää, miten tietokonetta käytetään, mutta kaikkia käyttöjärjestelmän hienouksia ei tarvitse osata. Nykyäänhän tilanne on toinen; Windowsin ja sen asetusten tunteminen on tärkeää – tosin ne taitavat olla hepreaa suurimmalle osalle käyttäjistä. Työelämässä mikrotuki hoitaa nämä asiat.

VTKK:n koulutusyksikössä koulutin internetin käyttöä, esim. sitä, miten tehdään järkeviä hakuja niin, että saadaan haluttuja tuloksia. Koulutin myös, miten tulosmassasta valitaan sellaisia vastauksia, jotka voisivat olla oikeita.

Jäätyäni eläkkeelle kuulin radiosta Raimo Anttilan kertovan Enterin toiminnasta. Liityin Enteriin oitis ja ilmoittauduin opastajaksi, siitä taitaa olla nyt neljä vuotta.

Nykyisin opastan kahdeksan tuntia viikossa. Olen viihtynyt, pystynyt antamaan jotain, niin, ja joka kerta olen oppinut jotain ja siten pystynyt kehittymään itsekin. Joskus tulee eteen ongelmia, jotka eivät opastustilanteessa ratkea. Saatan myöhemmin etsiä niihin vastauksia netistä ja joskus niitä löydänkin.

Työurani aikana en koskaan työskennellyt mikrotuessa enkä ohjelmoinut kovinkaan paljon, mutta törmätessäni ongelmaan halusin aina löytää siihen ratkaisun jo ihan itseäni varten. Kun on aloittanut alan pioneerina, niin elinikäinen halu uusiin asioihin perehtymiseen säilyy.

Mediassa kerrotaan, että monilla senioreilla on vaikeuksia digimaailmassa. Ehkä se johtuu rohkeuden puutteesta; kokonaisuutta ei ymmärretä eikä uskalleta kokeilla. Onkohan syynä työelämän kulttuuri, jossa herkästi kutsutaan mikrotuki paikalle, jolloin käyttäjä ei saa itse kokeilla juuri mitään? Moni käyttää työssään ehkä vain yhtä sovellusta.

Nykylapsethan uskaltavat kokeilla älylaitteillaan ihan mitä vain. Ja kyllä jokainen oppii iästä riippumatta. Toiset tuntuvat pelkäävän, että eivät voi oppia. Kun opastettava ensimmäisen kerran tekee jotain, ja sitten toisella kerralla se meneekin väärin, niin hän herkästi ajattelee, että en minä voi oppia. Mutta kun kärsivällisesti kokeilee ja toistaa, niin kuka tahansa voi oppia.

Toki älylaitteiden asetukset ovat usein hankalia. Ja sitten on asioita, joita tehdään vain kerran tai silloin tällöin. Yleensä neuvon, että opastettava käyttää niitä sovelluksia, joita tarvitsee, ja tulee sitten Enterin opastuksista hakemaan apua harvinaisimpiin tilanteisiin.

Onko minulla muita harrastuksia Enterin lisäksi? Veneilyä harrastin joskus, mutta se on jäänyt. Toimin muutamien taloyhtiöiden hallituksissa, koska haluan vaikuttaa asioihin. Kuulun edelleen myös TIVIAn jäsenyhdistykseen MiitITiin.

Taisin olla lukion viimeisellä luokalla, kun ensimmäisen kerran kuulin ATK:sta. Silloin minussa syttyi halu ATK-päälliköksi. Työuralla olin pitkään osastopäällikkönä ja minulla oli toistasataa alaista. Mutta halusin aina myös tehdä raakaa työtä.

Minä teen mitä haluan, muut sitä mitä osaavat.

Veli Kahralaa haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen