perjantai 14. kesäkuuta 2019

Enteriläinen esillä: Veli Kahrala





Veli Kahrala, yksi Enterin vapaaehtoisista, on iloinen ja vaatimaton, vaikka selvittelee ja ratkaisee ihailtavasti opastettavien hankalia ongelmatilanteita. Annetaan hänen kertoa itse itsestään.

Opiskelin Helsingin yliopistossa matematiikkaa, teoreettista fysiikkaa ja tietojenkäsittelyoppia 1960-luvun lopulla. Koska tarvitsin rahaakin, niin aloitin työt VTKK:lla jo vuonna 1968. Opiskelin siis töiden ohella. Mutta en valmistunut koskaan, kun kirjoittaminen ei ollut minun juttuni. Töissä yritettiin kyllä kannustaa suorittamaan opinnot loppuun, mutta en innostunut. Kuitenkin Helsingin yliopistosta saamani tietotekniikan perustaidot, joissa käsiteltiin myös tiedonsiirtoa, ovat olleet tärkeät urallani. Ilman perusteita on vaikea ymmärtää, miten asiat digitaalisessa maailmassa toimivat, ja miksi.

VTKK fuusioitiin Tietotehtaaseen, joka sitten vaihtoi nimeään useaan kertaan, nykyäänhän se on Tieto. Työskentelin siis samalla työnantajalla 45 vuotta. Suurimman osan työurastani olin esimiesasemassa, mutta olin aina kiinnostunut myös konkreettisesti tietotekniikasta. Muistan, miten 1980-luvulla vein VTKK:n lahjoittamat viisi MikroMikkoa eduskuntaan, ja neuvoin mm. Esko Aholle, miten tietokonetta ja Teko-tekstinkäsittelyohjelmaa käytettiin.

Toimin asiantuntijana internetiin liittyvissä asioissa parisenkymmentä vuotta. Ohjelmoinkin jonkin verran webin skriptikielillä. Ohjelmointikokemus auttaa ymmärtämään digitaalista maailmaa. Silloin korostin, että olennaista on ymmärtää, miten tietokonetta käytetään, mutta kaikkia käyttöjärjestelmän hienouksia ei tarvitse osata. Nykyäänhän tilanne on toinen; Windowsin ja sen asetusten tunteminen on tärkeää – tosin ne taitavat olla hepreaa suurimmalle osalle käyttäjistä. Työelämässä mikrotuki hoitaa nämä asiat.

VTKK:n koulutusyksikössä koulutin internetin käyttöä, esim. sitä, miten tehdään järkeviä hakuja niin, että saadaan haluttuja tuloksia. Koulutin myös, miten tulosmassasta valitaan sellaisia vastauksia, jotka voisivat olla oikeita.

Jäätyäni eläkkeelle kuulin radiosta Raimo Anttilan kertovan Enterin toiminnasta. Liityin Enteriin oitis ja ilmoittauduin opastajaksi, siitä taitaa olla nyt neljä vuotta.

Nykyisin opastan kahdeksan tuntia viikossa. Olen viihtynyt, pystynyt antamaan jotain, niin, ja joka kerta olen oppinut jotain ja siten pystynyt kehittymään itsekin. Joskus tulee eteen ongelmia, jotka eivät opastustilanteessa ratkea. Saatan myöhemmin etsiä niihin vastauksia netistä ja joskus niitä löydänkin.

Työurani aikana en koskaan työskennellyt mikrotuessa enkä ohjelmoinut kovinkaan paljon, mutta törmätessäni ongelmaan halusin aina löytää siihen ratkaisun jo ihan itseäni varten. Kun on aloittanut alan pioneerina, niin elinikäinen halu uusiin asioihin perehtymiseen säilyy.

Mediassa kerrotaan, että monilla senioreilla on vaikeuksia digimaailmassa. Ehkä se johtuu rohkeuden puutteesta; kokonaisuutta ei ymmärretä eikä uskalleta kokeilla. Onkohan syynä työelämän kulttuuri, jossa herkästi kutsutaan mikrotuki paikalle, jolloin käyttäjä ei saa itse kokeilla juuri mitään? Moni käyttää työssään ehkä vain yhtä sovellusta.

Nykylapsethan uskaltavat kokeilla älylaitteillaan ihan mitä vain. Ja kyllä jokainen oppii iästä riippumatta. Toiset tuntuvat pelkäävän, että eivät voi oppia. Kun opastettava ensimmäisen kerran tekee jotain, ja sitten toisella kerralla se meneekin väärin, niin hän herkästi ajattelee, että en minä voi oppia. Mutta kun kärsivällisesti kokeilee ja toistaa, niin kuka tahansa voi oppia.

Toki älylaitteiden asetukset ovat usein hankalia. Ja sitten on asioita, joita tehdään vain kerran tai silloin tällöin. Yleensä neuvon, että opastettava käyttää niitä sovelluksia, joita tarvitsee, ja tulee sitten Enterin opastuksista hakemaan apua harvinaisimpiin tilanteisiin.

Onko minulla muita harrastuksia Enterin lisäksi? Veneilyä harrastin joskus, mutta se on jäänyt. Toimin muutamien taloyhtiöiden hallituksissa, koska haluan vaikuttaa asioihin. Kuulun edelleen myös TIVIAn jäsenyhdistykseen MiitITiin.

Taisin olla lukion viimeisellä luokalla, kun ensimmäisen kerran kuulin ATK:sta. Silloin minussa syttyi halu ATK-päälliköksi. Työuralla olin pitkään osastopäällikkönä ja minulla oli toistasataa alaista. Mutta halusin aina myös tehdä raakaa työtä.

Minä teen mitä haluan, muut sitä mitä osaavat.

Veli Kahralaa haastatteli
Eija Kalliala, Enterin vapaaehtoinen

1 kommentti:

  1. Hyvä Veltsu. Muistetaan, että VTKKssa tuhannet nörtit ovat saaneet tietotekniikan perusopit.

    VastaaPoista