Selfie valtion kameralla

Viime aikoina ovat kuhinan kohteena olleet selfiet eli omakuvat. Niihin on insinööri kehittänyt oikein kepin, jolla kurotella kännykkäkameraa hieman käsivartta pidemmälle. Jossain museoissa on nuo kepit jopa kielletty, etteivät näyttelyn teokset vahingoittuisi. En ole vielä nähnyt enkä siis hankkinutkaan tuommoista keppiä.

Mutta nyt minulla on kokemusta tuosta uudesta tavasta ottaa omakuva eli selfie. Tosin keppi ei ollut omissa käsissäni. Kuvan laadusta en vielä tiedä. Se selvinnee lähiviikkojen kuluessa. Samalla selvinnee kuvan hintakin. Eli en osaa vielä sanoa, olisiko tuommoinen keppi kannattanut ostaa omaksi vai käyttää kokeilemaani valtion palvelua.

Nimittäin viimeksi suhaillessani mökkiämme kohti, otti valtion ystävällisesti tienvarteen laittama "selfiekeppi" minusta kuvan. Oletan kameran toiminnan liittyvän jotenkin ajoneuvoni matkanopeuteen. Onnekseni en tavoitellut mitään ennätysnopeuksia. Mutta pirteästi salama kuitenkin välähti! Saman se teki myös parille edelläni ajaneelle autolle. En ole aivan varma oliko kuvaajalla pikkupoikamainen harrastus kerätä rekisterinumeroita vai oliko asialla jokin syvempi merkitys?

Ainoa harmituksen aihe oli etten ollut tuolla hetkellä edustavimmillani. En ehtinyt hymyillä, joten ilmeeni kuvassa on muutaman tunnin ajomatkan jälkeen hieman yrmeä. En ollut ehtinyt mittavan tautirupeamani takia käydä parturissa, enkä ollut aamulla kammannut tukkaanikaan kunnolla. Onnesi olin ajanut edes parran. Eli jos kuvani julkaistaan esim. Kymmenen uutisissa tai Hesarin etusivulla tai jossain muussa valtakunnan mediassa, olen pahoillani etten ollut täysin kuosissa!

Kokemani perusteella ja tietämättä vielä oman selfieni kustannusta, suosittelen Teitä kuitenkin hankkimaan sellaisen oman selfiekepin! Se saattaa olla halvempi kuvausapuri. Selfietikku* bluetooth-laukaisimella kustantaa 12 - 20 €.
Mikäli kuitenkin otat riskin, muista kammata tukkasi ja hymyillä leveästi, kun näet valtion selfiekepin!

Markku Ukonaho alias VANHUS STADISSA

​ *​Selfiekeppi (selfiesauva, selfietikku[1]) on valokuvauksessa käytettävä, useimmiten alumiinista valmistettu kokoonpainuva varsi. Kepillä henkilö voi kuvata laajemmalta ja pidemmältä alalta kuin mitä itse käsin pystyisi. Kepit varustetaan usein omallaBluetooth-laukaisimella, jolloin kuvanotto on mahdollista ajastaa. Viime vuosina keppien suosiota ovat kasvattaneet kuvien ottaminen itsestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Selfiekeppi

  

Ruskan värit talteen

Syksy on väriloiston aikaa luonnossa ja kaupungissa. Eikä tarvitse lähteä kauas - hienoja ruskanäkymiä löytyy Helsingistäkin. Nyt jos koskaan kannattaa suunnata kamera lähiluontoon. Ainakin kännykkäkamera on useimmilla mukana matkassa.

Valokuvausharrastus kannustaa liikkumaan, se tekee hyvää sielulle ja keholle. Muut ulkoiluttavat koiraa, minä kameraa. Usein vielä illalla vedän takin niskaan, kun hehkuva auringonlasku kutsuu ikuistamaan itseään.

Kun lähden kuvausmielellä ulos, yritän katsella tuttujakin maisemia uusin silmin. Kun hakee niihin tuoreita näkökulmia, niin ympäristön kauneus ilahduttaa yhä uudelleen. Kotikaupunkini rannoilla, puistoissa ja lähimetsissä kulkiessani täytyy tuon tuosta kaivaa kamera esiin.

Nämä kuvat on otettu viime syksynä Canon Powershot SX200IS -digipokkarilla, mutta paljon kuvaan myös Samsung Galaxy Mega -kännykälläni. En ole jaksanut perehtyä kameroiden tekniikkaan, vaan käytän helppoja automaattiasetuksia. Kun filmiä ei kulu, voi huoletta räpsiä kaikkea mikä näyttää kiinnostavalta.

Digiaika on tehnyt harrastuksesta entistäkin hauskempaa ja monipuolisempaa. Jaan kuvia samanhenkisille kavereille Facebookissa. Nettiin (esim. Google+) laitetuista Helsinki-näkymistä voi saada kivaa palautetta tuiki tuntemattomilta ihmisiltä eri puolilta maailmaa. Lähitienoon maisemista olen teettänyt suurennoksia tauluiksi kotiini. Ja nyt olen iloinen siitä, että olen saanut näyttää otoksiani juuri sinulle, hyvä lukija.


Marit Henriksson
tuore eläkeläinen ja Enterin jäsen