Koululaiset ohjelmoivat - nyt myös mummit ja vaarit

Syyskuun viimeisenä perjantaina joukko innokkaita Enterin opastajia reippaili Snellmanninkatua ylös Siltavuorenpenkereelle, kohti Helsingin yliopiston Minervatoria. Tässä toiminnallisuutta ja erilaisten teknologioiden opetuskäyttöä tukevassa oppimisympäristössä meidän oli tarkoitus tutustua muutamiin ohjelmointitapoihin, joita tänä päivänä lapsille esitellään alakoulussa ja jo esikoulussa. Tavat ovat hyvin kaukana vanhemmista ohjelmointikielistä, kuten Pythonista ja Javasta, Cobolista puhumattakaan. Ohjelmointi kouluissa on ennemminkin luovaa ongelmanratkaisua ja ohjelmallista ajattelua tukevaa, ja sitä voidaan tehdä symbolien avulla, vaikkei vielä osaisi lukeakaan. 

Minervatori tarjosi upeat puitteet työpajalle. Hienoa, että opettajaopiskelijoille on tarjolla näin muunneltava ja toimiva oppimistila, ja että sitä vuokrataan ulkopuolisillekin. Työpajan suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi noin kuuden hengen joukko enteriläisiä ja Minervatorin yhteyshenkilöltä saimme apua paikan tekniikan kanssa.   

Työpajassa tutustuttiin pienissä ryhmissä kolmeen erilaiseen ohjelmointitapaan: yksinkertaisiin Blue-Bot-robotteihin, tablettisovelluksena toimivaan ScratchJR:iin sekä hieman vaativampaan Scratchin selainversioon. Ryhmäjaoissa olimme huomioineet työpajaan osallistuvien opastajien toiveet sekä aikaisemman ohjelmointiosaamisen. Suurin osa opastajajoukosta ei kuitenkaan ollut ikinä koodannut aiemmin. 

Työpajan aloitimme kuitenkin täysin ilman tietotekniikkaa: Minervatorin seinälle oli piirretty iso ruudukko ja siihen oli tarkoitus piirtää talo ohjelmointikäskyjä käyttäen. Piirtorobottina toimi yksi opastajista ja eikä hän tiennyt etukäteen, mikä piirros lopputuloksena olisi. Hänelle annettiin ainoastaan tietoonsa käskyt, joita hän sai noudattaa. Ryhmät vuorotellen antoivat tälle ihmisrobotille käskyjä, kuten “avaa kynä”, “siirry x-määrä ruutuja”, “sulje kynä”. Olihan se hirmu hauskaa ja tuli huomattua se, ettei oikeiden käskyjen antaminen robotille olekaan ihan helppoa. Toki oman mausteensa toi se, että robottimme oli melko inhimillinen ja teki oikein, vaikka käsky ei aivan oikein mennytkään :)     

Ihmisrobotti työssään

Blue-Bot-robotit ovat pienemmille lapsille tarkoitettuja yksinkertaisia robotteja, joita työpajassamme liikuteltiin kahdella eri alustamatolla. Liikkumiskäskyt annettaan leppäkerttumaisen robotin selässä olevista näppäimistä. Näitä robotteja Suomessa kouluille ja kuluttajille myy esimerkiksi Tevella Oy www.tevella.fi

Robottien alustamatoissa oli ruudukot - toinen ruudukko sisälsi kirjaimia ja toisessa oli muotojen sisällä numeroita. Robottien ohjelmointiin liittyi erilaisia tehtävänantoja: yhdessä pyydettiin kuljettamaan robottia ruuduissa, jotka muodostavat jonkun sanan ja peruuttamaan sama reitti. Toisessa tehtävässä opastajien piti ratkaista tietotekniikkaan liittyvän kysymyspatteriston numerovastaukset, sen jälkeen kuljettaa robotti numeroiden määräämää reittiä pitkin ja vielä laskea yhteen vastauksien ruuduissa olleiden muotojen kulmien astesumma. Tehtävissä tuli käsiteltyä täten ainakin äidinkieltä, tietotekniikkaa, matematiikkaa, ongelmanratkaisukykyä ja loogista ajattelua. Yhdessä robottitehtävässä voi siis käsitellä useampaakin kouluainetta, kyse on vain tehtäviä laativan opettajan mielikuvituksesta.   

ScratchJR on ilmainen sovellus, jonka kuka tahansa voi ladata Android-tabletille tai iPadille. Ensikertalainen voi avata sovelluksessa demovideon, jossa näytetään ohjelman perustoiminnot. Yksinkertaistettuna ohjelmassa valitaan haluttu tausta, yksi tai useampi hahmo ja ohjelmoidaan ne tekemään, liikkumaan tai sanomaan jotakin. Eriväriset symbolipalikat kuvastavat liikettä, hahmon koon muuttumista, vuorosanoja tai vaikka siirtymistä taustakuvasta toiseen. Liittämällä näitä palikoita yhteen saadaan aikaan hahmon koodi ja siten ohjelmoituja tarinoita. Lyhyen esittelyn jälkeen ryhmille annettiin vapaat kädet luoda omannäköisensä animaatio, ja vajaassa tunnissa syntyikin todella hauskoja esityksiä ja osallistujilla vaikutti olevan iloinen ja avoin mieli uutta luodessaan. 

Ryhmä aiemmin ohjelmoineita opastajia sai tutustua hieman vaativampaan Scratchin selainversioon https://scratch.mit.edu/ ja koodasivat sillä yksinkertaisen pelin, jossa koitettiin osua hiirtä klikkaamalla liikkuvaan kissahahmoon. Selain-Scratch on ilmainen ja sitä voi käyttää myös sisäänkirjautumatta. Yksi ryhmäläisistä totesi hymy loistaen, että tätä tämä mummi alkaa nyt tekemään 13-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa!

Vaikka käytimme lapsille suunnattuja ohjelmointiympäristöjä, myös enteriläisten sukupolvella tuntui olevan erittäin virkistävä ja hauska iltapäivä!

Teksti ja kuvat:

Nina ja Juulia

Sukututkimksesta ja vähän tekniikastakin

Sukututkimusta voi harrastaa monella tavalla. Oma kiinnostukseni alkoi pikkuhiljaa ja lisääntyi siihen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä, saavutti huippunsa ja on nyttemmin siirtynyt hieman taka-alalle muiden harrastusten tieltä. Sukututkimusharrastuksessa on kuitenkin se hauska puoli, että vaikka harrastus hiipuisikin, sen aikaansaamat tulokset jäävät näkyviin ja elämään nuorempien ja tulevien sukupolvien iloksi ja hyödyksi.

Olen harrastanut valokuvausta pikkupojasta ja sukuhistorian taltiointi alkoi omien vanhojen valokuvieni digitoinnista ja verkkoon viemisestä. Vanhimmat kuvat olivat mustavalkoisia, myöhemmin värillisiä ensin paperilla ja myöhemmin dialla. Digitoin kuvat huokealla skannerilla (CanoScan 8800F) ja ostin Googlelta tallennustilaa. Muutaman kympin vuosimaksulla tallennustila ei ole koskaan ollut rajoittava tekijä, vaikka kuvia on jo liki 30-tuhatta. Toki minulla ovat kaikki kuvat tallessa myös ulkoisilla kiintolevyillä. Kuvien parantelussa ja editoinnissa voi mennä niin pitkälle kuin intoa ja halua riittää. Minä suoritin niille vain suppean editoinnin korjaten rajausta ja/tai kuvan kontrastia. Editoinnin ja lajittelun tein, nyt Googlen valitettavasti hylkäämällä, Picasalla. Useimmat kuvat kelpasivat sellaisenaan skannauksen jäljiltä. Haalistuneistakin värikuvista saa kyllä halutessaan vanhat värit esiin.

 Tuo nyt ei ollut vielä varsinaista sukututkimusta, mutta seuraavaksi digitoin omien ja vaimoni vanhempien hyllyistä ja jäämistöistä löytyneet vanhat valokuvakansiot ja muutamia muitakin sukujen historiaan liittyviä dokumentteja. Kuvien kautta heräsi laajempi kiinnostus: Keitä kuvissa on, missä ja milloin kuva on otettu?

Varsinainen sukututkimus alkoi sukupuun rakentamisella. Kokeilin pariakin netissä ilmaista aloituspakettia tarjoavaa palvelua (MyHeritage ja Genealogy). Näissä tuli kuitenkin tuo ”ilmaisuuden” raja vastaan melko nopeasti ja sen jälkeen pitäisi maksaa vuosimaksua. En kuitenkaan halunnut sitoutua ”ikuiseen” asiakkuuteen vaan päädyin hankkimaan kertamaksulla ostettavissa olevan omalla koneella pyörivän (off-line) ohjelmiston nimeltä Legacy Family Tree. Päivän hinta näyttää olevan 34,95$ (verkosta ladattuna ja ohjekirja PDF-muodossa). Ohjelma on varsin monipuolinen ja helppokäyttöinen. Paitsi, että siihen saa talletettua tiedot ja kytkettyä liitteet, sillä voi tulostaa monipuolisia kaavioita (sukupuut), raportteja ja sukukirjoja.

Sukupuuta voi rakentaa siten, että ensin mennään historiassa taaksepäin sukupolvia, helposti 5-6 polvea ja suuremmitta vaikeuksitta 10-11 sukupolveakin, jolloin ollaan jo ainakin 1700-luvulla. Seuraavaksi lähdetään tulemaan takaisin kohti nykyaikaa ja kirjataan kaikki lapset ja aviopuolisot, joilla vuorostaan on omat esivanhempansa. Näin sukutaulusta kasvaa hetkessä satoja, jopa tuhansia nimiä sisältävä verkko ja kytkeytyviä ”sukulaisia” alkaa löytyä yllättävästäkin paikoista kuten tuttavapiiristä tai julkkis skenestä.

Alkuinnostuksen jälkeen olen keskittynyt pelkästään omiin ja vaimoni suoriin esivanhempiin ja keräämään talteen heidän tarinoitaan ja mahdollisimman paljon tietoa jo edesmenneiden esivanhempien elämänvaiheista.

Varsinaisen sukupuun rakentamisen lisäksi olen koonnut samaan paikkaan vanhoja valokuvia ja muuta suvun historiaan liittyvää. Aikaansaannokseeni voi tutustua osoitteessa:   http://arinassi-suku.blogspot.fi/

Sukututkimuksessa pääsee nykyään varsin pitkälle ihan päätteen ääressä nettiä kahlaten. Hyödyllisiä osoitteita ovat esimerkiksi:

http://www.sukuhistoria.fi/

http://www.genealogia.fi/

http://www.arkisto.fi/palvelut/sukututkijoille

Mikäli netistä ei löydy, voi kirkonkirjoja pyytää myös suoraan seurakunnilta. Maksu on lähinnä nimellinen. Olen minä käynyt pariin otteeseen paikanpäälläkin tutkimassa kirkonkirjoja mikrofilmiltä.

Lopuksi pari ohjetta:

• Aloita haastattelemalla kaikki suvun vanhukset – korjaan ikäihmiset – ja kirjoittamalla talteen heidän lapsuusmuistojaan ja elämänvaiheitaan. Niitä ei nimittäin löydy mistään kirkonkirjoista henkilön päätettyä maallisen vaelluksensa.
• Elävistä henkilöistä saa netissä julkaista tietoa vain heidän suostumuksellaan.

Hauskoja hetkiä sukuhistorian parissa!

Ari Nässi

Kohtaamisia - Äkkiä viime keväänä

 Joskus asiat loksahtavat paikoilleen aivan sattumalta. Näin kävi roihuvuorelaiselle Leppäkankaan pariskunnalle, kun he yhdessä opiskelivat tabletin salaisuuksia.

Enterin opastaja Matti Antman näyttää,
miten kartalta löytyvät sekä Kilpisjärvi että Tromssa

Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun Linus ja Väinö Leppäkangas hankkivat läppärin ja tabletin. He aloittivat ensin tabletilla, mutta sen käyttöönotto ei ensin oikein sujunut.

Aluksi he etsivät mahdollisia kursseja mm. Työväenopistolta. Ajatus siitä, että ryhmässä edistyminen vaatisi jatkuvaa mukana oloa ja oppiminen ehkä olisi hyvinkin eritahtista, ei oikein kiinnostanut. Laitteet saivat odottaa vielä tovin kaapissa. Sitten alkoi tapahtua.

Eläkeläiskerhossa joku tiesi kertoa, että on olemassa yhdistys, jossa vapaaehtoiset antavat ”vierihoitoa” ryhmäopetuksen sijaan. Yhdistyksellä oli opastuspiste Roihuvuoren palvelutalossa, ja sinne Linus ja Väinö suuntasivat tabletti mukanaan.

Enter ry oli aloittanut Roihuvuoressa puoli tuntia kestävät opastukset yhden opastajan voimin. Tämä oli kuitenkin aivan liian niukka aika, jossa opastaja tuskin ehti päästä alkuun yhden opastettavan kanssa, kun jo oli lopetettava ja jatkettava seuraavan kanssa. Leppäkankaiden opiskelu jatkui, mutta se eteni verkkaisesti.

Onneksi apuun tuli toinenkin opastaja, ja opastusaikaa lisättiin. Tunnissa ehtii jo paljon enemmän. Vuoden 2016 alusta on Roihuvuoressa toiminut kolme opastajaa keskiviikkoisin klo 10-13. Rauhallisesti etenevä opastus, jota antavat vapaaehtoiset ikätoverit on alkanut tuottaa tulosta.

Evakossa. Maaliskuussa Palvelutalo muutti remontin alta evakkoon Herttoniemen sairaalan tiloihin. Roihuvuorelaisten lisäksi opastettavia tuli myös lähialueilta.

Leppäkankaan pariskunta jatkoi tabletin opiskelua Herttoniemessä kesään asti. Syyskauden alkaessa he palasivat opastukseen ja kuulumisia vaihdettiin. Kesän kohokohta oli ollut bussimatka Kilpisjärvelle ja käynti Tromssassa. Reissussa kisattiin pariskuntien välinen musiikkivisa ja Leppäkankaat voittivat hopeaa.

Lippis Kilpisjärveltä ja
Herttoniemen ATK-luokan kiva valokuvataulu.

Tänään Linus ja Väinö ovat innostuneita ja ahkeria tabletin käyttäjiä. Linus kertoo, että ”juju” heidän etenemisessään tapahtui viime keväänä, kun opastustilanteessa perustettiin kummallekin sähköpostit. Silloin moni asia loksahti paikoilleen ja nyt sähköpostit katsotaan päivittäin. Yhteyttä pidetään mm. entisten työkavereiden kanssa.

Kyselin hiukan pariskunnan taustoista tietotekniikan alalla. Molemmille ovat pöytäkone ja hiiri tuttuja työelämästä. Kaupungin viroissa heillä oli käytössään valmiit työalustat ja mahdollisuus tekniseen apuun. Eläkkeellä onkin toisin, nyt on osattava itse ja pysyttävä samalla kiihkeän kehityksen perässä.

Keskustelu kääntyi kuin huomaamatta iäkkäämpien ihmisten tilanteeseen. Kuinka he tulevat selviämään, kun kaikki yhteiskunnan toiminnot ja palvelut siirretään verkkoon? 

Yhteiset harrastukset. Linus ja Väinö ovat viihtyneet toistensa seurassa sopuisat 50 vuotta. Luonto on heidän sydäntään lähellä ja molemmat harrastavat luontokuvausta. Siksi ei olekaan ihme, että Herttoniemen sairaalassa tämän kuun loppuun jatkuvan näyttelyn lintumaalaukset saavat heidät haltioihinsa.

Haastattelun lopuksi katsoimme kaikki Jukka Pehkosen maalaamat 48 ihanaa öljyvärityötä, joista muutaman kuvasin kännykälläni. Lähetän ne Väinölle sähköpostissa!

Jukka Pehkosen öljyvärimaalaus

Seuraavaksi Leppäkankaat päättivät tutustua perusteellisesti läppäriinsä.

Haastattelu, teksti ja kuvat Unelma Krakau

***

 Nyt vietetään Vanhustenviikkoa ja siihen liittyviä SeniorSurf -tapahtumia

Katso Enterin seniorisurffailut:

• Valtakunnallisen SeniorSurf-päivän tiistai 4.10. ohjelmaa
• keskiviikkona 5.10. SeniorSurf-tapahtuma Kinaporin palvelukeskuksessa
• torstaina 6.10. SeniorSurf-tapahtuma Syystien palvelukeskuksessa
• perjantaina 7.10. "Perustietoa sähköpostista" Kallion kirjastossa