Aatonaattona pikkuveljeni parahti: ”Kyllä mä olen niin paaduksissa!”
Anoppinsa oli tradition mukaan järjestänyt perhekunnalleen – kolmelle lapselle lapsineen - joulua, joka vietettäisiin maalla. Heillä on siellä samassa pihapiirissä kolme rakennusta, joihin nyt jouluna oli järjestetty majoitus ja yhteinen oleskelu.
Tämä ei ole klassinen anoppi/vävy – juttu, sillä veljelläni on hyvät välit anoppiinsa, jonka joulujärjestelyt tiedettiin jo etukäteen loistaviksi. Miksi siis tämä paatumus? (me satakuntalaiset käytämme tätä sanaa ihan omilla tavoillamme)
Wifiä, wifiä...
Lapsenlapset – iältään neljästä kahteentoista - olivat alkaneet keskenään kehittää huolta, suorastaan wifi-kauhua laajakaistayhteyksien riittävyydestä. Jos saadaan lahjaksi kaikki ne toivotut tabletit, piisaako wifiä kaikille? Mummin wlanissa on aika heikko kantavuus – ”se ei varmaan yllä joka mökkiin”.
Oleellista oli, että Mummin wlan-mokkulassa on käytettävissä vain viisi yhteyttä samanaikaisesti. Nyt kaikki eivät pääsisi nettiin yhtäaikaa, pitää odotella vuoroaan. Jos omaan istuntoon tulee keskeytys (syynä akun loppuminen, pakkokäynti vessassa, ruokailu tai määräys ulos pakkoliikkumaan!), pitää olla sosiaalinen ja neuvotella, että saa sisarukselta tai serkulta ikäänkuin armosta yhteysvuoron. Vaari on yleensä se viimeinen, joka saaa netin läppäriinsä, ja ekaksi hän aina siitä luopuu.
"Yhteislomailua varten Mummilla pitäisi olla hankittuna vähintään se kymmenen yhteyden wlan-mokkula", tuumailivat lapsenlapset.
”Entä internetin jakaminen seurueenne lukuisista kännyköistä?”
En jatkanut kyselyä tätä pidemmälle, enkä alkanut opastaa nähtyäni veljeni paatuneen ja osittain häpeilevän ilmeen. Oivalsin ongelman olevan pohjimmaltaan kasvatuksellinen: vanhemmat olivat antaneet lapsille harhaanjohtavaa tietoa internet-jakamisen hinnoittelusta ja yrittivät sen avulla rajoittaa lasten netin ääressä viettämää aikaa. Joulunahan pitäisi olla yhdessä eikä kunkin omilla tableteillaan.
Veli perheineen tuli tapanina lounaalle meidän maaseutupaikkaamme. Ruokailun jälkeen lapset - 10- ja 12-vuotiaat himolukijat -, saivat lahjakirjansa. He vetäytyivät omiin oloihinsa – eivät lukemaan vaan tableteilleen. En tullut kysyneeksi, millä wifillä he nyt pelittivät.
Millä keinoin tulevaisuudessa mennään verkkoon maalla ja matkoilla ollessa?
The Time -lehti on ennustanut, että langallinen internet kuuluu lähivuosina katoavaan tekniikkaan. GPRS, Wlan ja 3G ovat syöneet jo suurimman osan langallisista nettiyhteyksistä ja loputkin niistä todennäköisesti katoavat seuraavan viiden vuoden sisään.
http://www.iltalehti.fi/digi/2014010317894958_du.shtml 3.1.2014
Nautitaan kiinteistä yhteyksistä niin kauan kuin niitä riittää
Enter Viestintä - Aulikki
Hih, katsoin juuri tallenteelta Revolution -sarjan ensimmäisen osan, jossa kansakunnalta katosi sähköt ihan totaalisesti. Kannattaa varmaan totutella tilanteeseen, jossa ei yksinkertaisesti ole wlania eikä muutakaan yhteyttä, jolloin vaihtoehdot eivät sittenkään ole ihan vähissä. Aina voi sotia, kasvattaa luonnonmukaisesti, olla eri mieltä kaikesta, rakastua, vihata... oi vaihtoehtoja on vaikka kuinka :)
VastaaPoistaOnpa hauska ja hienosti nykymaailman menoa kuvaava kirjoitus, kiitos Aulikki!
VastaaPoistaEi-satakuntalainen lukija kaipaisi pientä tarkentavaa käännösapua. Mikä on mielentila, kun ihmisen mieli on paaduksissa? Väsynyt? Paatumuksesta taas tulee mieleen paatuneisuus, mutta rosvon ja ryövärin tunteettomuudesta näissä jouluvalmisteluissa tuskin oli kysymys. ;)
On siinä operaattoreilla tekemistä, että lapsenlapsille taataan pelittävät yhteydet kaikkiin niemiin ja notkoihin, joihin isovanhemmat ovat keksineet mökkinsä ammoisina aikoina pystyttää... No jaa, onhan se kiva kesäaamuna lukea Hesari tuoreeltaan tabletilta itsekin.
paatunut: tunteeton, sydämetön, kova; heng. parannukseen, katumukseen haluton
PoistaTarinan päähenkilön sydän oli kovettunut, häntä kait ärsytti suunnattomasti. Vaikka hän itse on ollut tabletin käyttäjien eturintamassa, huolestuttaa häntä isänä lasten addiktoituminen ko. laitteisiin.