Olen aina ollut kiihkeä paperittoman maailman kannattaja!
Tuo huolimatta paperiteollisuudessa työskentelevän veljeni paheksumisesta. Koko työurani ajan tuskailin toimistopöytäni paperikasojen keskellä. Aiemmin kirjoittamaani viitaten olen seurannut tietomaailmaa ja elänyt tietokoneiden kehityksen mukana. Ei! Ei se tarkoita että osaisin ja ymmärtäisin niiden syvempää olemusta! Olen vaan ollut käyttäjä ja vieläpä sellainen käyttäjä, joka on työllistänyt aina muita. Olen työllistänyt firman atk-tukihenkilöitä heidän tuskastumiseensa asti. Hyvänä esimerkkinä olkoon kesälomien jälkeisten salasanojen kysely. Loistava mutta äärimmäisen lyhyt muistini hukkasi salasanat niittyvillan tuoksuun aina kesälaitumilla.
Nyt eläköidyttyäni olen sitten keskittynyt elämään mahdollisimman vähällä paperilla, kun korporaation kirjanpito ei enää ole vaatimassa minulta mittavia paperivuoria. Nuo vuoret ovat korvautuneet ruokakaupan ostoslistalla. Ja sekin on korvautunut nyttemmin älykännykän muistilista-sovelluksella. Se olen siis minä ja muutama muu, jotka haahuilemme ruokakaupan hyllyjen välissä tuijottaen kännykkää. Olen huomannut kännykän tuijottajien lisääntyneen kaupoissa. Tosin nuoremmat vaan tekstailee tai whatsappailee kulkiessaan kun kaverit on pidettävä ajan tasalla askelista. Me kypsemmät luemme kauppalistaa ja keräämme tavaroita.
Lehtien tilaaminen talouteemme loppui tuossa parisen vuotta sitten kun saataville nettiin tuli näköisversiot. Aamu alkaakin lääkärin määräämien tablettien syömisellä ja tablettilaitteen (siis sen tietolaitteen) esiin kaivamisella latauspiuhan perästä. Sitten ryystetään aamukahvia ja syödään puuroa nettilehteä tavaten. Kun sitten päivän mittaan pitäisi lukea Jussi Vareksen seikkailuja tai jotain muuta yhtä kehittävää, pitää etsiä tietolaitteelta Elisa e-kirjan tai HelMetin kirjaston opuksia päivän uutisjännityksen täydentäjiksi.
Joskus kun tapahtuu (oikeastaan aika usein!) ettei kotona satu ajatukset yksiin tv:stä katsottavan ohjelman suhteen, ei auta muu kuin kaivaa netistä tv-kanava esille ja katsottava itselle mieleistä ohjelmaa tietolaitteella. Ja eihän kukaan selviä ilman ajantasaista tietoa viime hetken uutisista. Ne kun tarkistaa joka mahdollisessa välissä vähintään vartin frekvenssillä niin tieto on aina hanskassa eikä maailma pääse karkuun.
Olenko siis tietolaitteen, tablettini ja läppärini, orja?
No aivan saletisti olen!
Tunnenko oloni orjuutetuksi?
No tunnen, mutta …!
Enhän minä voisi enää elää toisin,
en voisi palata entiseen, en halua paperia, enkä voisi raahata telkkaria digiboxeineen mukana, kirjahyllyllinen kirjoja kainalossa ei onnistuisi, enkä viitsisi lähteä postilaatikolle ennen aamupuuroa, en halua sekavasti suttaamaani ostoslappua, en … jne.
On minulla kuitenkin sen verran kanttia antaa periksi, että voin todeta ”kyllä ET-lehti ja Viva pitää lukea paperisina” … kunnes niistäkin tulee nettiversiot!
Minun on hyvä näin! Nyt kaikki on pienessä masiinassani, joka kulkee kivasti mukana minne vaan.
HEITTÄYDY SINÄKIN TIETO-ORJAKSI SILLÄ SILLOIN KAIKKI ON HELPOMPAA!
Markku Ukonaho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoinnissa on teknisiä ongelmia, lähetä kommenttiteksti sähköpostilla osoitteeseen info@entersenior.fi. Ylläpitäjä lisää kommentin haluamaasi juttuun nimellä tai nimimerkillä, jonka ilmoitat viestissä.