Yhteyksien katkeaminen naurattaa vasta jälkeenpäin

Viime viikolla sattui kotona sellaista, että harmittaa kun en ollut lukenut Enterin sivuilta Tuulikki Paturin perusteellista informaatiota aiheesta Tablettitietokoneen ostossa huomioitavia seikkoja. Tosin onneksi – ilman näitä tietoja tai tarkempaa harkintaa – taisin sattumalta onnistua hätätilanteessa hankkimaan sopivan television korvikkeen ja sanomalehden lukulaitteen.

Huvittuneena luin Markku Ukonahon kirjoitusta Ikinörtissä. Tuntui kuin hän olisi ollut kärpäsenä katossa kodissamme viime viikon informaatiopimennyksessä. 

Kannattaako kaivaa kaapeleita talvella

Taloyhtiömme päätti syyskokouksessaan vaihtaa laajakaistayhteyksien tarjoajaa ja vaihdon piti tapahtua tammikuussa. Koska elämme tässä pohjoisessa maassa, jossa kuoppien kaivaminen valokuitukaapeleita varten ei suju talven kovimpien pakkasten aikaan, aikataulu häiriintyi. Vanha operaattori antoi muutaman päivän armonaikaa irtisanomisajan yli.

Mutta sitten erään helmikuisen päivän aamuna TV pimeni, internetyhteydet eivät toimineet ja kaiken kukkuraksi lankapuhelinkin mykistyi. Kotona asuva 80% invalidiksi arvioitu mies oli aivan hukassa, sillä hänen yhteytensä ulkomaailmaan on riippuvainen digitaalisen tekniikan toimivuudesta. Viikkoa aikaisemmin olimme peruuttaneet sanomalehden kotiin kannon arkipäiviltä, kun paksujen lehtien kantaminen roskikseen kävi omaishoitajalle liian raskaaksi.
Päivä ilman uutisia on tyhjä!

Onneksi kotona on muutama toimiva kännykkä. Niillä sitten soiteltiin ja yritettiin selvittää häiriöiden syytä. Uusi tulossa olevan laajakaistayhteyden jakelija antoi aika huolestuttavan kuvan itsestään, kun jonotus kesti yli 15 minuuttia. (Rasittavinta oli kun piti jonottaessa kuunnella äänimössöä, jota jotkut sanovat musiikiksi.) Oma iPadini toimi myös, joten sen verran selvisi, että maapallo on yhä radallaan, eivätkä terroristit ole vallannet Pasilan tv-keskusta.

Iltaan klo 20 mennessä oli ilman uutisia ja televisiota koko päivän ollut mies niin hermona, että ajoin kauppaparatiisiin. Ostin prepaid nettiliittymän ja miehelle oman laattatietokoneen (en niitä laitteita suostu kutsumaan tableteiksi, sillä tabletteja ja kapseleita annan potilaalle nieltäväksi neljä kertaa vuorokaudessa!).

Kun tulin kotiin vähän ennen illan viimeisen uutislähetyksen loppumista, television pauhu kuului porrashuoneeseen asti (yhteyden auetessa oli laitteen volyymi maksimissaan monien turhien avausyritysten jäljiltä), mutta muutoin rauha vallitsi kotona.

Uusi laite ja prepaid liittymä ovat edelleen pakkauslaatikoissaan.  Mietin lataanko lätyskän akun ja laitan käyttövalmiiksi hyvissä ajoin ennen seuraavaa uutispimentopäivää tai miehen seuraavaa sairaalajaksoa. Prepaid-liittymä ainakin saa levätä siinä toivossa, että uusi langaton laajakaista tulee taloyhtiöömme nyt pakkasten mentyä, ja ehdimme opetella sanomalehden lukemista uudelta lätyskältä.

Maisa Krokfors