Jäädessäni eläkkeelle pari vuotta sitten mietin, mikä harrastus pitäisi mielen virkeänä ja antaisi ryhtiä viikkorutiiniin. Löysin Enterin opastajatoiminnan. En ole katunut tähän toimintaan ryhtymistä. Joka viikko tulee vastaan haasteita ja uusia ihmisiä, joiden kanssa usein haastellaan muustakin kuin laitteen käytöstä. Suosittelen muillekin.
 |
Enteriläisten kanssa voi kokea hienoja hetkiä:
Vertaisopastajien retkillä Jyväskylässä ja Tampereella, Oodin peruskiven muuraus,
vierailu Sanomatalossa sekä 20-vuotisjuhlat kaupungintalon juhlasalissa. |
Tänään 5.12.
kansainvälisenä Vapaaehtoisten päivänä mediassa
ja monessa juhlapuheessa annetaan arvoa vapaaehtoistyölle; korostetaan
sen valtavaa merkitystä yhteiskunnalle ja yksilöille. Omaa aikaansa ja
osaamistaan toisten hyväksi antava ihminen on yleisen käsityksen mukaan
jonkinlainen laupias samarialainen. Hän tekee jaloja tekoja.
Enterin
vertaisopastajat tuntevat työnsä arvon ja tiedostavat sen merkityksen
ikäihmisille, jopa digitalisaation etenemiselle. Silti kukaan
opastajista ei kysyttäessä vapaaehtoistyön merkityksestä itselleen kerro
olevansa hyväntekijä. Vastauksissa painottuu antamisen sijaan se, miten
paljon itse saa.
Tulee hyvä mieli, jos saa opastettavan innostumaan uuden oppimisesta. -
Kun opastettava sanoo tuntevansa olonsa turvalliseksi opastustilanteessa, siitä saa itsekin voimaa ja itseluottamusta.
-
Tietotekniikkaopastajana minusta jokainen opastuskerta on positiivinen
haaste. Eteen tulee uusi ihminen, johon pitää yrittää nopeasti tutustua.
Mukanaan hänellä on joskus helppoja, toisinaan taas hyvinkin vaativia
kysymyksiä ratkaistaviksi. Välillä saa todella pinnistellä, jotta tieto
menisi perille.
Jokaisella opastuskerralla oppii itsekin uskomattoman paljon
Vapaaehtoistyö vertaisopastajana tarjoaa mahdollisuuden tehdä jotain ihan muuta kuin mitä on tehnyt ammatikseen. Enterin opastajina ei toimi ainoastaan IT-alalla työuran tehneitä, vaan tulemme eri aloilta. Monet meistä korostavat uuden oppimista, kärryillä pysymistä, eturintamassa menemistä. Saamme mahdollisuuden tutustua uusiin digilaitteisiin, malleihin ja sovelluksiin kädestä pitäen katsoessamme opastettavien laitteita.
Jokainen opastuskerta on kuin hyppy kylmään veteen. Kun onnistuu
auttamaan opastettavaa, tuntee itsekin virkistyneensä. Yleensä on myös
itse oppinut jotakin. -
Pysyy itsekin paremmin ajan tasalla, kun
on pakko ottaa selvää ja miettiä selkeä kuvaus asialle. Myös omien
taitojen kehittyminen on innostavaa. Lisäksi opimme opastajien yhteisössä toinen toisiltamme.
Vertaisopastuksella ehkäistään syrjäytymistä
On
tavallista ajatella, että vapaaehtoistyöllä autetaan yksinäisiä
ihmisiä, mutta myös opastajaksi ryhtymisen motiivina voi olla
yksinäisyyden torjuminen. Opastustilanteet ovat vuorovaikutustilanteita,
kahden vertaisen kohtaamisia. Istutaan vierekkäin ja puhutaan
läppäreistä, puhelimista ja somesta, mutta siinä samalla tullaan hetki
tutuiksi, iloitaan yhdessä edistymisestä.
Opastettava
ikäihminen oppii sähköistä asiointia, saa siitä itseluottamusta,
säilyttää itsemääräämiskykyään, eikä joudu täysin toisten avun varaan.
Myös opastaja on voinut eläkkeelle jäätyään olla vaarassa pudota ulos
sosiaalisista verkostoista. Hän jos kuka tiedostaa, miten tärkeää on
olla osallisena yhteiskunnassa.
 |
| Kuva: Katri Lassila |
Minusta on mahtavaa olla yksi Enterin opastajista, kuulua tähän yhteisöön
Eläkeläiset
tapaavat sanoa: ”En minä sitä työtä niinkään kaipaa, mutta työkavereita
on ikävä”. Enterin kautta me opastajat saamme työyhteisön,
vapaaehtoistyöyhteisön – työkavereita ja mielekästä tekemistä, syyn
lähteä liikkeelle.
Myös työtä voi kaivata, varsinkin
jos siitä saneerataan pois. Joskus työstä voi joutua luopumaan
äkillisesti ilman pienintäkään ennakkovaroitusta. Kun jäljellä on
kuitenkin työhaluja ja -kykyä, sen voi suunnata palkkatyön sijaan
kolmannelle sektorille. Siellä voi itse määritellä työpanoksensa ja
vapaaehtoistyölle antamansa ajan.
Vapaaehtoistyö pitää aivot liikkeessä paremmin kuin ristikoiden ratkominen
Havaintojeni
mukaan Enteriin hakeutuu ”ratkaisijoita” ja sellaisia, joille työ on
ollut intohimo. Asenteet elämään ja tekemiseen eivät muutu
eläkkeelläkään. Intohimoiset toimivat aloitteellisesti yhdistyksen
toimintaryhmissä ja ottavat kehittääkseen joitakin digiopastuksen
osa-alueita. Opastettavien tietotekniset pulmat – mitä vaikeammat, sitä
parempi - koetaan haasteiksi, joita ratkotaan yksin tai mieluiten
yhdessä opastajien Facebook-ryhmässä. Opastajat eivät esitä olevansa
jaloja tai hae glooriaa siitä, että tässä ratkaistiin ikäihmisen
laitteen kinkkinen ongelma. Selvästikin ongelmien ratkominen on
luontaista ja tuottaa mielihyvää.
Eläkeläisen toisenlainen, vapaa, omin ehdoin toteutettava uusi hyvinvointiura aikaisemman työuran jälkeen
Opastustoiminnan kautta voi saada jatkoa työuralle, vaikka siitä ei makseta palkkaa, eikä se tarjoa etenemismahdollisuuksia tai virkanimityksiä. Ehkä siksikin Enterin vapaaehtoistyöyhteisö on niin loistavaa. Emme kilpaile keskenämme – toki ongelmien ratkaisun löytämisestä pulmaan saatetaan kisatakin – olemme tasa-arvoisia, me Enterissä toimivat naiset ja miehet.
Opastus on tuonut minulle uuden elämänvaiheen. Onnistuneen opastustilanteen jälkeen sydämestä asti saatu kiitos, ystävällinen hymy ja kenties vielä halaus päälle voittaa varmasti työelämän kannustus- ym. palkkiot.
Olen oppinut vuosien aikana tuntemaan valtavan määrän upeita opastajia eikä loppua näy. Haluan antaa oman panokseni Enterille ja sen toiminnalle, koska tunnen saavani kaksin verroin kaikkea takaisin.
Teksti
Aulikki – sitaatit Enterin opastajien kommentteja kysymykseen "Mitä vapaaehtoisena vertaisopastajana toimiminen merkitsee sinulle?"
Lue lisää vapaaehtoiseksi ryhtymisestä ENTER ry:n nettisivuilta: https://www.entersenior.fi/yhdistys/tule-vapaaehtoiseksi/
