Sisävesillä II

Sisävesireitti nro 2

Seikkailut maalla ja vesillä jatkuivat. Edellisessä Ikinörtti-jutussani seilailin Hämeenlinnasta Tampereelle ja siitä Visuvedelle -  nyt reitillä Jyväskylä – Lahti. Risteilyn ohella kerrottavaa syntyy myös junamatkoista, lippujen hankkimisesta ja kahvipaikkojen etsimisestä.

 m/s Suomen Neito   Kuva: Pirjo Salo

Junan kyytiin noustiin Pasilassa ja Jyväskylässä oltiin kolmen tunnin istumisen jälkeen. Liput ostin tietysti VR:n nettikaupasta, jossa voi valita nykyversion ja betaversion välillä. Harvakseltaan kun nykyisin ostan näitä lippuja, niin hieman hämmensi Veturin (vr.fi) ja Matkalla-sovelluksen heikko yhteistyö: mobiili kertoi minun ostaneen kaksi lippua viimeisen viiden vuoden aikana, nekin vuonna 2016, Veturin mielestä olen ostanut 17 lippua vuodesta 2015 lukien. Veturi, vr-nettilipunmyynti ja mobiili-Matkalla ovat myllerryksen kynsissä. Viime maanantaina näytti yhdeltä, tänään toiselta, joten sujuvampia aikoja odotellaan.

Sunnuntain IC:ssä ei ollut ravintolavaunua ja kahvikärry lähti toistuvasti vaunusta yksi, eikä ehtinyt kertaakaan vaunuun viisi. Lahdesta Pasilaan oli leppoisaa, ei montaakaan matkalaista, eikä henkilökuntaa Z-junassa näkynyt.

Google Maps ja Nomadi

Seurailin matkan aikana puhelimen sovelluksista, miten sijainnin ilmaiseva Googlen sininen pallura vaeltaa kartalla - ja se oli pääsääntöisesti väärässä paikassa: minä ja puhelin kiidettiin kiskoilla, mutta sininen täplä syöksähteli hermostuneesti lähimmän rautatietä seuraavan tien pientareilla. Sama toistui Päijänteellä, pallura ei voinut millään uskoa, että joku onneton on keskellä Ristiselkää, niinpä se sijoittui Muuratsaloon.

Googele Mapsin pallura ei tahdo edes kalibroituna pysyä raiteilla.  Heiluttelin äärettömällä innolla ääretöntä kuviota ∞ ( eli puhelinta kahdeksikon muodossa),  mutta pallura tahtoi mennä takaisin tielle tai rantaan heti kohta. Lieneekö syynä joku sumealogiikka, jonka mukaan kunnon ihminen (amerikkalainen) ajaa omalla autolla omaan suuntaansa kohden suuruutta.

Vertailun vuoksi toljailin myös Nomadin kanssa. Sen pallura jäi junan vauhdissa kyydistä ja kiri mukaan, kun vähän hidastettiin, Tehinselällä pysytteli veden varassa. Nomadin kartassa on enemmän tietoa: rautatien löytää helposti, tunnelit ja sillat on merkitty. www.citynomadi.fi

Jos lukija kiinnostuit sinisestä pallurasta, lue sivulta Sijainnin tunnistaminen ja tarkkuuden parantaminen luku Sinisen pisteen merkitys.

Niin lähellä, mutta liian kaukana

Sunnuntai on turistille paha päivä. Jyväskylän asemalla näytti siltä että R-kioskista voisi saada kahvia, mutta luotimme enemmän aseman ja sataman välissä sijaitsevaan hotelliin. Majoittuminen S-ryhmä hotelliin Lutakossa meni etukorttien etsiskelyksi, ne kaikki kun eivät vieläkään ole saatavilla puhelimessa, vaikka jo pitäisi.

Pitkän päivän illassa piti etsiä ruokapaikka, sadekin uhkasi ja turisti on aina vähän hukassa. Sitkeän hakukone-näppäilyn perusteella radan toisella puolen olisi ollut auki kaksi paikkaa, Lutakon puolella hotellin Trattoria. Kun sade oli mennyt ohi käveltiin satamaa päästä toiseen ja siinähän niitä oli merirosvoravintoloita, juottoloita, artesaanijäätelöä ja konttiravintola. Kahvilakin löytyi 1909 rakennetusta paviljongista. 

Laiturilla selvisi, että illallisristeily olisi lähtenyt Jyväsjärvelle ennen sateen alkua. Ei nyt sitten menty, kun ei tiedetty. 

Vain tämä kerta

M/s Suomen Neito ajaa Jyväskylästä Lahteen ja takaisin, 10 ½ tuntia suuntaansa. Laivaa tyyrää kapteeni, rantautumiset ja matkustajien trahteerauksen hoitavat kokki, purseri ja messityttö. Jyväskylästä nousi laivaan 27 matkustajaa, heistä Lahteen saapui 20, lisäksi kymmenkunta matkustajaa kulki muutaman laiturin välin. 

Hämeenlinna-Tampere -reittiä etsiessäni katsoin muitakin sisävesireittejä ja sattumalta osasin epäillä, että Lahdesta lähtee joku reitti. Matkailua hehkuttava 100syytä-sivusto tuntee nämä kaksi risteilyä, mutta Saimaan Kuopio-Savonlinna-Lappeenranta ei ole päässyt syiden joukkoon. Jos en minä tiennyt, ei kyllä tiennyt hotellin respakaan, kun sanoin että lähdemme laivalla kotiin, hän ilahtui että  'ihanko totta, millä laivalla'. 

Tänä kesänä seilattiin vain yhden kerran, sunnuntaina 26.7 Jyväskylään ja maanantaina 27.7 takaisin Lahteen. Laivalla joku kertoi, että hyvänäkin vuonna tehdään vain neljä edestakaista Lahti-Jyväskylä reittimatkaa. Onnenkantamoinen siis oli, että osuin tähän ainoaan kertaan.

Hidasta matkaa

M/s Suomen Neito etenee noin 18km/h eli reipas pyöräilijä pysyisi vauhdissa mukana. Siinä vauhdissa ehtii nauttia oluen jos toisenkin, kahvin ja pullan ja kokin loihtiman buffetin antimet: kelpo salaatteja, lohta savustettuna ja graavattuna, possua kermakastikkeessa ja maitokiisseli jälkiruokana. 

Kärkisten silta    Kuva: Pirjo Salo

Sää suosi, joten kannelta näki tietysti metsää tosi paljon, pieniä mökkejä, isompia huviloita ja maatiloja. Ja tietysti purjeveneitä, yksi vesitaso ja jokunen öky-luokan moottorivene, tosin kaikki laiturissa. 

Kaikkia maisema ei kiinnostanut, useampikin matkalainen otti pikku päikkärit ruokailun jälkeen ja ainakin yksi rouva pelasi pasianssia koko matkan. 

Torkkuva turisti  Kuva: Pirjo Salo

Mutta kuitenkin: meillä on hienoja järviä, joissa seilaa kivoja laivoja, jotkut ihan reittiliikenteen alla, toiset taas risteillen. Reittiliikenteen purjehduskausi on lyhyt: lähdöt loppuvat elokuun ensimmäisellä viikolla. Muutaman tunnin risteilyitä löytyy vielä elokuulle ja syyskuun alku viikoille. 

Kuvaus Sisävesillä  retkestäni Hämeenlinnasta Tampereelle ja siitä Visuvedelle.

Pirjo Salo