perjantai 29. marraskuuta 2013

Minkälaisen puhelinliittymän hankkisin?

Minut sai kirjoituspuuhiin seuraava keskustelu erään seniorikansalaisen kanssa:

”Kato, mulla on uusi puhelin. Se on mun pojan vanha puhelin. Pari päivää on kulunut ja osaan jo soittaa sillä.”
”Mitä sä aiot tehdä sillä ?”
”Soittaa ja tekstailla varmaan, kunhan opin.”
”Aiotko sähköposteilla, surffailla netissä, facebookkailla, jne ??”
” En kyllä viitsi. Mulla on läppäri täällä kotona ja sen kanssa noi tollaset voi kivasti tehdä. En mä halua ratikassa räplätä puhelinta.”
”Paljonko sä maksat sim-kortista ?”
”Noin 30 euroa kuukaudessa.
”Se on aika paljon pelkästä puhumisesta ja tekstailusta.”
Tämän seniorin tapaus on ehkä aika yleinen esimerkki siitä, miten meille myydään nykyään ylipalvelua kovaan hintaan, kun emme itse oikein ole perillä kaikista hienouksista ja niiden tarpeellisuudesta.

Kun lähdemme kauppaan sopimaan kännykkäliittymästä, niin ainakin seuraavat asiat tulisi olla selvillä siitä tavasta, jolla kännykkäämme käytämme tai aiomme käyttää:

  1. Paljonko suurinpiirtein puhun puheluita kuukaudessa. -  Asia selviää katselemalla muutamaa viimeisintä puhelinlaskua.
  2. Paljonko tekstailen kuukaudessa. - Selviää myös puhelinlaskuista.
  3. Aionko käyttää puhelimella nettiä, eli lukea ja lähettää sähköposteja tai muuten vain surffata netissä.
  4. Aionko latailla netistä musiikkia, kuvia ja muuta mukavaa.
  5. Onko tärkeätä, että yhteystietoni ja kalenterini päivittyvät automaattisesti netin kautta läppärini/tablettin muistisyövereihin ja päinvastoin.
  6. Aionko surffailla netissä myös ulkomaanmatkojeni aikana. Jos en, niin ehdottomasti sim-kortille sulku Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvasta surffailusta eli dataverkkovierailuista.
Jos vain puhut ja tekstailet esimerkiksi noin 100 puhelua ja 25 viestiä kuukaudessa, niin saat liittymän varmasti alle 15 euron kuukausimaksulla. Parhaassa tapauksessa jopa 10 euron pintaan.

Jos aiot myös surffailla, niin perussurffailuun riittää tänä päivänä hyvin 3G-verkko. Tällaisen palvelun saa rajoittamattomalla tiedonsiirtomäärällä alle 20 euron kuukausimaksulla.

Hyvä on myös muistaa, että määräaikaisen sopimuksen voi aina muuttaa kattavammaksi ja kalliimmaksi. Siis kannattaa ehkä aina aloittaa halvemmalla ja jos sitten käyttö osoittautuu rankemmaksi, niin ei kun muuttamaan sopimusta.

Varmasti myös 30 euron kuukausimaksun sim-kortti on myös monelle paikallaan, mutta silloin puhelimen käyttö on laajaa ja monipuolista sekä netin palvelujen käyttö voi tapahtua milloin ja missä vain.

Tämä juttu lähti liikkeelle semmoisen vehkeen käytöstä, jota ensisijaisesti ja melkein pelkästään haluaisimme kutsua puhelimeksi, mutta jolla voi myös välittää tekstiviestejä. Lisänä mahdollisesti pientä surffailua netissä. Tässä tapauksessa kuukausiveloitus pyörii 10 – 15 euron paikkeilla.

Jos operaattori ehdottaa kovempaa hintaa, niin kannattaa kysyä, että miksi juuri minun kannattaisi maksaa enemmän. Jos puhut vähän (reilusti alle 100 puhelua kuukaudessa) ja tekstailet myös vähän, niin kannattaa selvittää, mitä maksaa palvelu, jossa jokainen tapahtuma veloitetaan yksikköhinnalla.

Jos sitten haluan surffailla puhelimella ja mahdollisesti yhdistää puhelimen ja läppärini/tablettini operaattoripalvelut, niin asia menee mutkikkaammaksi. Enter ry aikoo kevään 2014 aikana järjestää   tätä tilannetta valaisevan tietoiskutilaisuuden.

Alla vielä linkkejä operaattoreiden palvelusivuille ja palveluiden vertailupalveluun:

Operaattoreiden linkkejä   
(29.11.2013)






Laskuri liittymien vertailuun


Tämän jutun kirjoitteli ja kokosi Raimo Anttila, kommentoijina Lea Grönlund ja kännykkäopastajia



perjantai 22. marraskuuta 2013

Syyskokouskuulumisia

Yhdistyksemme syyskokous pidettiin Työväenopistolla ke 20.11.  Paikalle saapui reilut kolmekymmentä enteriläistä ja puheensorina täytti kokoushuoneen, kun vanhat ja uudet jäsenet vaihtoivat alkuun kuulumisia kahvikupin ääressä. 


Ennen varsinaista jäsenkokousta on perinteisesti kuultu esitys jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Tänä vuonna oli puhumaan kutsuttu aluesihteeri Olli Nordberg Kynnys ry:stä, aiheena esteettömyys. Saimme kuitenkin konkreettisen esimerkin siitä, kuinka vaativaa on fyysisen esteettömyyden järjestäminen jopa esteettömäksi luokitellussa rakennuksessa: Ollin pyörätuoli ei olisi mahtunut Opistotalon porrashissiin, joten hänen esityksestään oli luovuttava!  ENTER ry:stä löytyy onneksi myös oma asiaan perehtynyt jäsen, Henry Haglund, joka kertoi meille verkkopalvelujen esteettömyyttä koskevan lainsäädännön valmistelusta EU:ssa ja Suomessa.

Raimo Anttila avasi kokouksen                          Henry Haglund puhui esteettömyydestä

Jäsenkokous alkoi ja järjestäytyi monien vuosien perinteiden mukaisesti Timo Puskan toimiessa kokouksen jämeränä puheenjohtajana.  Toiminnan koordinaattorimme Juulia Andersson esitteli vuoden 2014 toimintasuunnitelman, ja pienten tarkistavien kysymysten jälkeen se sekä talousarvio hyväksyttiin.  Kuten monilla muillakin yhdistyksillä, paljon riippuu RAY:n tulevasta avustuspäätöksestä. Onneksi meillä on vielä jonkin verran puskuria jäljellä edellisvuosista. Jäsenmaksu henkilöjäseniltä pidetään ennallaan 25 eurossa, yhteisöjäsenien vuosimaksu nostetaan 500 euroon.

Enteriläisten puheenjohtajana jatkaa Raimo Anttila.  Nykyisestä hallituksesta eroamassa ovat Urho Karjalainen, Kati Roiha ja Ritva Vartiainen.  Heidän tilalleen valittiin uudet jäsenet, ja näin hallituksen kokoonpano vuonna 2014 on seuraava:
Raimo Anttila (pj), Sirpa Illman, Unelma Krakau, Seppo Kurkinen, Tarja Toiviainen, Helena Venäläinen, Aulikki Uusitalo-Kasvio.  Varajäsenet: Tapio Hietamäki, Eva Korkiala-Blomqvist, Marjatta Louhos ja Olli Uotila.

Toiminnantarkastajana toimii jatkossa Urho Karjalainen ja hänen varamiehenään Simo Kännö.  Kiitokset menevät monivuotiselle uskolliselle toiminnantarkastajallemme Olavi Mattilalle hänen tekemästään arvokkaasta työstä.

Kiitos myös hallituksen jättäville konkareille tuloksellisesta työstä meidän kaikkien enteriläisten hyväksi! Tervetuloa remmiin uudet aktiivit, onnea ja tarmoa kaikille seuraavaan toimintavuoteen!

Virallinen syyskokouksen pöytäkirja julkaistaan Entersenior.fi-sivuston Jäsenhuoneessa myöhemmin.

Marraskuun pimeys on aika kaikkinielevää ainakin täällä Etelä-Suomessa. Pidetään silti mieli valoisana!

Enter Viestintä
Kuvat Tapio Hietamäki

perjantai 15. marraskuuta 2013

Jäsenretki Tallinnan Merimuseoon ja Kadriorgin palatsiin

Venäjän tsaari Pietari I Suuri rakennutti 1700 luvun alussa enteriläisten kulttuuriretken kohteiksi Tallinnaan kaksi upeata ja mielenkiintoista mutta hyvin erilaista rakennusta. Toinen rakennettiin vesitasolentokoneiden hangaariksi ja toinen tsaarin perheen kesäasunnoksi. Nyt halli ja palatsi ovat upeita museoita, joissa voi tutustua Suomenlahden merilinnoitusvyöhykkeen ja Viron merenkulun historiaan sekä barokkipalatsiin jossa on myös esillä Viron taidemuseon taidetta.

Kolmekymmentäyksi enteriläistä ystävineen kävi keskiviikkona 30.10. tutustumassa tsaarinajan historiallisiin kohteisiin, joissa molemmissa oli opastetut tutustumiskierrokset. Myrskyn jälkimaininkien keinutuksessa seilattiin Finlandia-laivalla Tallinnaan. Laivan kokoustilassa keskusteltiin puolentoista tunnin ajan Raimon johdolla Enterin toiminnan ajankohtaisista asioista sekä tablettitietokoneiden toiminnoista ja käyttökokemuksista. Keskustelu oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja innosti huolehtimaan tablettien opastuksen taidoista sillä Joulupukki on luvannut kaikille kilteille senioreille lahjaksi tablettitietokoneen.

Kuulimme myös Henry Haglundin tietoiskun julkisen hallinnon tuottamien verkkopalveluiden esteettömyyttä edistävän EU-direktiivin taustasta ja tavoitteista. Direktiiviehdotus on parhaillaan EU:n jäsenmaiden virallisessa käsittelyssä - myös Suomessa, missä asiaa vastuullisena tahona hoitaa valtiovarainministeriö.

Ensimmäinen kohteemme Tallinnassa oli Merimuseo Lennusadam, joka on vesitasolentokoneiden halleihin rakennettu museo. Merimuseossa tutustutaan merenkulun ja ilmailun historiaan. Hallilla on laajuutta 8 000 m². Hallissa on ainutlaatuinen yhtenäisestä teräsbetonikuoresta tehty rakenne, jonka katossa näkyy hangaarien kupolit.

Tsaarin rakennuttama halli ei ollut käytössä neuvostovallan aikana ja se on nyt 2000-luvun alussa korjattu täydellisesti museokäyttöön.  Oppaan johdolla tutustuimme museon hienoon ja runsaaseen näyttelyyn, joka on rakennettu kolmeen tasoon. Ylinnä oli mm. kattoon kiinnitetty aidon kokoinen, brittiläisestä Short 184 -vesitasosta rakennettu lentokonemalli.

Kiersimme ylhäällä hallin keskikorkeudella kiertävää siltaa ja tutustuimme hallin yläosiin sijoitettuihin kohteisiin.  Toisella puolella oli mm. maailmansotien aikaisia ilmatorjuntatykkejä ja toisella puolella katosta ripustetut museoidut purjeveneet ja vanhat kalastusveneet.

Tapio Hietamäki
Sillalta pääsimme museon tähtikohteen sukellusvene Lembitin kannelle. Lembit on lajissaan ainutlaatuinen, 1930-luvulla rakennettu ja sodan aikaisista merimiinakentistä selviytynyt alus. Aluksen sisään pääsee tutkimaan millaista merimiesten elämä oli tuolloin.

Tapio Hietamäki: Sukellusvene Lembit

Ritva Vartiainen: Rohkeimmat retkeläiset siirtyivät hallin
toiselle puolelle korkealla katon rajassa olevan sillan kautta.
Tapio Hietamäki
Hallin lattian tasolta näimme sukellusveneen pohjasta ylöspäin. Lattian tasolla tutustuimme myös noin vuonna 1550 rakennetun aluksen hylkyjäänteisiin, jotka meriarkeologit löysivät v. 1985.
Tapio Hietamäki
Museohallin ulkopuolella katselimme meressä esillä olevia museolaivoja. Laiturissa on esillä mm. kuuluisa historiallinen jäänmurtaja Suur Tõll, joka purjehti aikoinaan Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen.

Merimuseo on erittäin monipuolinen kohde, sen kuvaaminen sanoin ja kuvin on mahdotonta, se pitää itse nähdä ja kokea. Merimuseon nettisivuilla on lisää tietoa ja kuvia http://www.lennusadam.eu/fi

Ritva Vartiainen

Kadriorgin palatsi ja sen hienot kaakeliuunit

Tapio Hietamäki
Palatsi on Viron arkkitehtuurin ylväimpiä linna- ja puistoalueita.  Palatsin rakennutti Pietari I Suuri 1720-luvulla keisarilliseksi kesäasunnoksi.  Barokkipalatsi on rakennettu italialaisten esikuvien mukaisesti. Tässä keisarillisessa kesäasunnossa vierailivat suurine saattueineen ja tavaroineen useimmat Venäjän hallitsijat. Palatsi toimi Viron taidemuseon päärakennuksena jo vuosina 1921-1929 ja 1946-1991. Rakennusta restauroitiin 10 vuotta itsenäistymisen jälkeen ja avasi ovensa v.2000, jolloin Kadriorgin taidemuseo aloitti toimintansa. Pysyvän näyttelyn ja vaihtuvien näyttelyiden lisäksi sen upeissa tiloissa järjestetään koulutusta, luentoja, tiedekonferensseja ja konsertteja.

Tapio Hietamäki:
Enteriläiset odottavat opastuksen aloittamista palatsin juhlasalissa.
Palatsin koristeelliset yksityiskohdat, kauniit puuveistokset ja maalaukset sekä näyttelyt kiehtovat niin, että siellä voi käydä vaikka kuinka monta kertaa ja aina löytää uutta. Palatsia on aikoinaan lämmitetty upeilla hyvin säilyneillä kaakeliuuneilla, jotka ovat kauniita harvinaisuuksia.
Tapio Hietamäki: Pääsalin kattomaalaus, johon on kuvattu tarina
metsästyksen jumalatar Dianasta ja metsästäjä Actaconista.

Lea Grönlund
Palatsissa on useita koristeellisia, alkuperäisiä mahtavia kaakeliuuneja. Niissä jokainen kaakeli on yksilöllinen, kahta samanlaista ei ole. Keskeisellä paikalla kaikissa on Venäjän kaksipäinen kotka.

Kesäisin käydessä voi tutustua myös hienoon barokkipuutarhaan ja Kadriorgin puistoalueeseen, jonne on viime kesänä valmistunut japanilainen puutarhakin.

Myös palatsin lähistöllä on useita mielenkiintoisia rakennuksia. Linnan vanha keittiö toimii nyt viehättävänä Mikkelin museona ja vaatimaton Pietari Suuren kesämökki tsaarin talomuseona. Kastellaanin talossa on taidegalleria ja kirjailija Eduard Vilden museo.

Tunnin opastetulla palatsikierroksella saatiin hyvin monipuolinen kuvaus palatsista sekä siellä olevista tauluista tarinoiden kera. Opas olisi innostuneesti kertonut enemmänkin, mutta meidän piti lähteä puiston halki kohti bussia ja sillä satamaan ja laivaan.
Lisätietoja http://www.kadriorumuuseum.ee/fi/

 Lea Grönlund: Kesällä otettu kuva Kadriorigin palatsin pihasta.
 Lea Grönlund

Enteriläisten mukava retkipäivä Tallinnan mielenkiintoisissa museoissa

Päivä Tallinnassa kulttuuriretki toteutettiin Eckerö Linen ryhmämatkaosastolta tilattuna valmismatkana ja osallistujien omalla kustannuksella. Tallinnassa käytössämme oli tilausbussi, jolla kiersimme päivän kohteet ja palasimme klo 17 paluumatkalle lähtevälle laivalle. Laivassa nautimme buffet-ravintolassa yhteisen illallisen herkutellen hyvällä ruoalla ja päivän muisteluilla.

Kiitokset retkemme osallistujille iloisesta ja mukavasta matkaseurasta! Hyvällä mielellä tehty päivämme Tallinnassa oli mielenkiintoinen ja sujui hienosti tiukan aikataulun mukaisesti! Jäsentoimintaryhmällä on ensi vuodeksi alustavia suunnitelmia uusista jäsenretkistä joilla varmaan taas tavataan. 

Kerro omia retkikokemuksiasi Tallinnan retkestä blogin kommenteissa!

Terveisin matkan vetäjät
Ritva ja Lea

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kunniamaininta vapaaehtoistyöstä


Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunta jakaa vuosittain kannusteita vapaaehtoistyön parissa toimiville yhdistyksille ja ryhmille. Ehdokkaita arvioidaan mm. toiminnan vaikuttavuuden, pitkäjänteisyyden, näkyvyyden, Helsinki -keskeisyyden ja osallistujien sitoutuneisuuden näkökulmasta.

Tämän vuoden kannusteet jaettiin perjantaina 8.11.2013 Helsingin kaupungintalolla pidetyssä RUUTI EXPO -tapahtumassa. Ehkä voittekin jo arvata, ettei tällaista juttua kirjoitettaisi ellei ENTER ry olisi yksi tämän vuoden palkituista!

Kannustepalkinnoista kiertävän kilpikonna-patsaan sai tänä vuonna Kalliolan nuoret ry:n Itä-Pasilan sosiaalinen nuorisotyö. Onnittelut heille!

Kalliolan Nuoret ry vastaanottaa kilpikonna-patsaan Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan sihteeriltä Else Kruskopfilta. Kuvassa vasemmalla Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoo palkinnon perusteista.
     

Kannustepalkinnon ensimmäisen kunniamaininnan sai Enter. Tämä palkinto on siis teille kaikille Enterin vapaaehtoisille! Onnittelut ja kiitokset palkinnon eteen tekemästänne työstä!


Perusteina tälle kunniamaininnalle todettiin erityisesti Enterin laaja yhteistyö kaupungin kanssa opastuspisteiden osalta sekä opastettujen henkilöiden määrä vuositasolla.

Kaupungintalolla kannusteen kävivät vastaanottamassa puheenjohtaja Raimo Anttila sekä
toiminnan koordinaattori Juulia Andersson. Kuvassa vasemmalla apulaiskaupunginjohtaja Viljanen
Onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen toimittaja kysyy aina tunnelmia: “No miltä nyt tuntuu?” Jo viikolla hallituksen sähköpostilistalla kannuste kirvoitti tällaisia tunteita: Hyvä me! Jeee! Onnea Enterille kannustepalkinnosta! Vau!

Useammalla sanalla todettuna ENTER ry on ylpeä siitä, että vapaaehtoistyöhön pohjautuva toimintamme Helsingissä huomioidaan ja arviointikriteerit huomioon ottaen toimintamme nähdään monella tapaa merkityksellisenä.


Toiminnan koordinaattori

Juulia Andersson

kuvat Timo Puska

perjantai 1. marraskuuta 2013

Sitku ja olkihattu


Sitku on tässä ja nyt!  Tiedän sen piinallisen hyvin eikä mitään tapahdu.

Olen yksi meistä tuhansista, jotka olemme päättäneet että sitku-mä-jään-eläkkeelle laitan valokuvat järjestykseen ja käyn läpi lipaston laatikot ja vaatekaapit ja aloitan terveellisen elämän ja mitä näitä nyt onkaan.  Sitkua on jo kestänyt jonkin aikaa, missä se järjestys piilee?
Otetaan nyt vaikka valokuvat.  "Oletko sä mummi tehnyt tämän ihan itse?", ihastelee lapsenlapsi telkkarimainoksessa valokuvakirjaa.  Se on niin helppoa, valitset vain valokuvat ja vedät ne haluamiisi paikkoihin ja avot - kirja on valmis!

Niinpä, sehän on mukava ajatus.  Nyt tehdään kirja hamasta 60-70-luvusta, kun mummi minihameessaan tapasi Beatles-tukkaisen vaarin leveissä lahkeissaan. Kaivetaan siis pahvilaatikot esiin. 
Mustavalkoiset ja haalistuneen keltaiset kuvat ilman päivämääriä ja vuosilukuja.  Apua, olenko minä tuossa - tämän täytyy olla opiskeluvuosilta, jostain vappubileistä.  Että tuommoiset silmärajaukset ja irtoripset, huh!  Mitähän kaikille näille ihmisille kuuluu nykyään?  Tuossa kuva ensimmäisestä opiskelijaboksista, se täytyy ehdottomasti skannata, niin että jälkipolvet näkevät minkälaisissa alivuokralaishuoneissa sitä ennen maailmassa opiskeltiin.  Nämä etelänmatkakuvat, tummat pehmeät illat ja vieraan kielen sorina, kyllä ne hetket muistaa.
Uusia laatikoita. Ensimmäiset yhteiset joulut, näiden taas täytyy olla siltä kesältä kun odotettiin esikoista. Lapsikuvista osaa onneksi ynnätä vuosiluvunkin. Ai niin, meillä oli nuo  suurikuvioiset verhot olohuoneessa tuolloin.  Vuodet vierivät eteen ja taakse riippuen seuraavan valokuvapinon sisällöstä.  Tuon ja tuon otan syrjään ja skannaan valokuva-albumia varten. 
Iltapäivä ja ilta ovat kuluneet.  Skannattavia valokuvia on kertynyt pino pöydälle.  Lupaan itselleni jatkaa projektia heti kun inspiraatio seuraavan kerran iskee.  Loput valokuvat sulkeutuvat takaisin laatikoihin, eivätkä ne edelleenkään ole järjestäytyneet vuosi-, aihe- tai minkään muunkaan logiikan mukaan.
Rautavaaraa lainatakseni, näissä tunnelmissa:
Vaan ehkä ajan tomun alta joskus kuitenkin
joku pienen muiston löytää niin kuin minäkin
näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan
ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan

Että siis helppoa?  Albumi valmistuu joskus, joku vuosi...  - Ja muuten, kun jälkipolvemme on seniori-iässä, on varmaan olemassa uusi ammatti: kadonneen pilven metsästäjät.  Miten ihmeessä ne muuten löytää kaikki nuoruuskuvansa?

mietiskelee
Enter Viestintä - Kati