Uuden työntekijän terveiset ja tunnelmia opastajien tapaamisesta

Siitä on jo kuukausi, kun astelin ensimmäistä kertaa Enterin toimistolle uuden työtehtäväni pariin. Olo on ollut kotoisa alusta asti ja asiaansa omistautuneet ihmiset ovat siivittäneet tutustumisjaksoani. Ihailen sitä osaamista ja intoa, jolla vapaaehtoiset ovat mukana yhdistyksen toiminnassa opastajina, suunnitteluryhmien jäseninä, tiedon jakajina tai tapahtumien suunnittelijoina. En myöskään osaisi kuvitella Juuliaa parempaa perehdyttäjää työtehtäviini!

Näiden viikkojen aikana olen saanut aimo annoksen tietoa Enterin toiminnasta, osallistunut niin yhdistyksen sisäisiin kokouksiin kuin verkostoryhmien tapaamisiin, tavannut enteriläisiä, kuunnellut jäsenten pitämiä luentoja, tutustunut opastuspisteisiin, seurannut opastusta ja päässyt itsekin opastamaan sekä perehdyttänyt uusia vapaaehtoisia.

Uusi työtehtäväni tuntuu todella mielenkiintoiselta ja olen iloinen siitä, miten minut on otettu vastaan. Sosiaalialan koulutukseni ja työkokemukseni yhdistystoiminnasta, opettamisesta ja ikäihmisten kanssa toimimisesta luovat sopivan sekoituksen taitoja, joilla nyt pyrin parhaani mukaan koordinoimaan opastustoimintaa. Korvat avoinna ja tuntoaistit valppaina lähden yhdessä vapaaehtoisten kanssa kehittämään toimintaa entistä monipuolisemmaksi ja vastavuoroisemmaksi. Tietoteknisissä asioissa imen itseeni koko ajan uutta tietoa. Sujuvaksi it-käyttäjäksi nimittäessäni itseäni totean, että on minulla paljon opittavaa!

Maaliskuinen vapaaehtoisten opastajien tapaaminen pidettiin Helsingin kaupungin asukastalossa, Saunabaarissa, Maunulassa. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Maunulan Mediapaja, joka toimii enteriläisten opastuspisteenä keskiviikkoisin.

Ohjelmaan kuului opastajien toiveesta SPR:n luento ensiaputaidoista, joka olikin varsin kattava tietoisku tapaturmaonnettomuuksista ja sairaskohtauksista sekä siitä, millä toimenpiteillä jokainen meistä voi hätätilanteessa auttaa: soittamalla apua paikalle, varoittamalla muita ja ehkäisemällä lisäonnettomuuksien synty, rauhoittelemalla ja keskustelemalla. Myös hätäensiaputietoutta käytiin teoriassa läpi, käytännön harjoitteita sisältävät kurssit kestävät monesti päivän tai kaksi. Rauhallisena pysyminen ja ajatusten selkeänä pitäminen eivät ole itsestään selvyyksiä, mutta niitäkin voi esimerkiksi mielikuvaharjoitteiden avulla tukea. Yleisöstä nousi arvokas vinkki 112 Suomi -sovelluksesta, joka välittää soittajan GPS-sijaintitiedot hätäkeskukseen. Sovelluksen kautta soitettu hätäpuhelu tuo avun nopeasti perille, vaikka oma suuntavaisto pettäisi.

Kahvin ja pullan maku suussa kuuntelimme vielä Enterin vapaaehtoisiin kuuluvan Urho Karjalaisen esityksen Ccleaner-ohjelmasta, jonka avulla tietokoneelta voi puhdistaa turhat tiedostot ja muun "sälän". Näin kone pysyy vetreänä ja toimintakykyisenä. Meidän omaakin suorituskykyä parantaa kummasti se, että muistaa välillä siivota omia ajatuksia, poistaa sieltä "turhan sälän" ja rentoutua.
Minulle musiikki on ollut koko elämän tärkeä asia, kahdeksan vuoden ajan jopa ammattinakin. Soittaminen, erityisesti muiden kanssa, toimii minulla aivojen ccleanerina. Mistä sinä saat uutta virtaa arjen keskellä?

Nina Ziessler
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

Kadonneitten kuvien metsästys - pelastajana card recovery-ohjelma

Vietimme kaksi viikkoa Sri Lankassa. Kävimme siellä tapaamassa Lions Clubin kummikoululaisia.

Otamme riittävästi matkakuvia (2 viikon matkalla ehkä 500 – 1000). Meillä on useita kameroita: kaksi Samsung kännykkäkameraa, yksi Lumex pokkari ja järjestelmäkamera sekä tabletin kamera. Kaikilla näillä välineillä tulee kuvattua. Minulla on jo pitkään ollut tapana jokaisen matkapäivän päätteeksi kopioida kameroiden kuvat toiselle laiteelle. Tällä kertaa kopioin tabletille.

Kummityttöjemme Lios Club -juhlan päivänä tein taas kuvien kopiointia. Kun sitten liitin kaapelilla pienen SD-kortin lukija tablettiin ja panin kortin lukijaan, ei luku käynnistynytkään. Päätin ottaa kortin lukijasta ja asettaa se paremmin uudelleen. Näin tapahtui. Avasin levyhallinnan ohjelman ja yllätyksekseni DIM-hakemisto, jossa kuvat olivat, oli tyhjä ja ja kortille oli ilmestynyt merkillisen niminen hakemisto.

No ajattelin, että ei kortti ole vieläkään paikallaan ja asetin sen uudelleen, mutta mikään ei muuttunut. Silloin tajusin, että muistikortti oli vioittunut ja olin menettänyt sen päivän kuvat. Minua harmitti, kun en ollut aivan varma johtuiko tuo ilmiö omasta huolimattomuudestani. No mennyt mikä mennyt ja olihan kuvia vielä kaikissa muissa kameroissa.

Tultuamme kotiin mietin vielä menetettyä muistikorttia ja käyttöjärjestelmäosaamiseni pohjalta tiesin, että kaikilla levyillä on ensin indeksihakemisto, joka sisältää tiedostojen nimet ja sen taltion osoitteen tiedoston alkuun. Kun sitten tiedosto ”poistetaan”, se ei tapahdu oikeasti, vaan levyhakemistosta poistetaan viite tiedoston alkuun ja tiedoston pituus ja liitetään se vapaaseen tilaan. Näin ollen ”poistettu” tiedosto säilyy taltiolla niin kauan kuin sen päälle kirjoitetaan uusi. Oli siis mahdollista, että valokuvani olivat edelleen kortilla, mutta kortin hakemisto oli tuhoutunut. Tiesin myös, että vanhoille kovalevyille oli iankaiken ollut ohjelmistoja, jotka lukevat koko levypinnan ja lukevat siellä olevat tiedostot ilman hakemistoa. Päätin yrittää onnea ja hain Googlella hakuehdolla ”memory card recovey” ja voiĺa ohjelmia oli tarjolla paljon.

Kokeilin ensimmäistä ilmaista, mutta se ei tuntunut toimivan. Seuraavaksi osuin ohjelmaan nimeltä CardRecovery. Latasin sen ja se tuntui toimivan. Ohjelmisto ilmoitti löytäneensä 1022 tiedostoa.

Olin tyytyväinen. Kun yritin jatkaa, se ei käynytkään vaan ohjelmisto piti ostaa. No maksoin reilut 40$, sain lisenssin ja pääsin jatkamaan. Muistikortin talletustila on 7,6 Gt, joten tänmä lukeminen hitaahkolta muistikortilta ja levylle kirjoittaminen kestää tovin. No reilun puolen tunnin kuluttua homma oli hoidettu. Ohjelmisto löysi kuvat ”kahteen” kertaa, eli kortilta löytyi 511 kuvaa. Tämä oli yllätys, sillä olin pikatyhjentänyt ja kortilla siis piti olla noin 100 kuvaa. Näistä yli 500 kuvasta oli rikkinäisiä ehkä kymmenkunta! Hetken mietittyäni tilannetta päädyin siihen, että juuri näin sen pitikin mennä. Kaikki ”menettämäni” kuvat siis löytyivät (ja 400 vanhempaa kuvaa).

Tässä ohje lukijoiden käyttöön

Kun CardRecovery käynnistyy se kysyy seuraavat valinnat:
1)  Missä asemassa kortti on

2)  Mitä tiedostotyyppejä haetaan. Vaihtoehtoina ovat: kuvat, videot ja äänitiedostot
3)  ja lopuksi mihin löytyneet tiedostot kopioidaan.

4) Tämän jälkeen aloitetaan etsintä ja kopiointi ja siinä se.

Olen yllättynyt miten hienosti ohjelmisto toimi. En pidä ohjelmiston hintaa liian kalliina suhteessa ohjelmiston toimintaan.

Lopuksi voi todeta, että korttien pika-alustus ei siis poista kuvia kortilta ja näin ollen tyhjältä näyttävä kortti voi hyvin toimia kamerassa ja siihen voi tallettaa uusia kuvia, mutta vanhat kuvat säilyvät muistissa niin kauan, että niiden päälle todella talletetaan uudet.

Jukka Tamminen
Enterin opastaja

Heikoin lenkki

No kyllä minä sain hävetä! Olin heikoin lenkki!

Olisihan minun pitänyt tajuta, mutta kun ei!
En tullut paikalle vaikka olin ilmoittautunut!

Olen itsekin työvuosinani järjestänyt lukuisia erilaisia, 
isoja ja pieniä tilaisuuksia ja hermoillut joka ainoan kerran niiden onnistumista, 
joskus jopa useamman verenpainepillerin verran.
Aiheita hermoiluun ovat joka tilaisuuden osalta olleet

• miten hankin ja saan ilmoittautumisia?
• paljonko väkeä tulee?
• tulevatko puhujat?
• ovatko tilat kunnossa?
• toimivatko laitteet? 
•  toimivatko esitykset?
• toimiiko tarjoilu?
• minkä verran on varattava tarjottavaa?
• tulevatko kaikki ilmoittautuneet paikalle?

Noissa tilanteissa on järjestäjän hermo aina ollut piukealla ja epäonnistumisen pelko suuri. Nyt vuosien seniorikauden puremana olin unohtanut nuo luettelemani sekä myös tilaisuuteen ilmoittautuneelle kuuluvan tärkeimmän velvollisuuden - osallistumisen.

Olin ilmoittautunut tuttavani järjestämään tilaisuuteen, enkä sitten mennytkään. 
Minulla oli muka jotain tärkeämpää tekemistä juuri tuolloin. 
Tuttavani oli tehnyt kaikki yllä luettelemani asiat huolella, 
hermoillut onnistumista ja uskonut siihen,
että kaikki ilmoittautuneet ovat tilaisuuden alkaessa paikalla ja tarjottavatkin riittävät. 
Vain minä olin heikoin lenkki!

 Kun ystäväni jälkeenpäin kysäisi minulta asiasta, tajusin toimineeni edesvastuuttomasti. 
Se työ, jonka hän oli tehnyt tilaisuuden järjestämisen eteen, 
ne hermoilut kaiken kuntoon saamiseksi ja epäonnistumisen pelko, 
olivat minun takiani osaltaan valuneet hukkaan. 

Kun ymmärsin tekoni ja aiheuttamani mielipahan, 
en osannut kuin soperrella anteeksipyyntöni! 
Se ei häntä juurikaan lohduttanut!

Myös Enterin toimintaan kuuluu runsaasti tilaisuuksia, joita järjestävät innostuneet vapaaehtoiset Enterin jäsenet. Noissakin tilaisuuksissa pätevät samat asiat kuin ystäväni järjestämässä. Sama työ, samat varaukset, samat huolet pätevät niissäkin!

Älkää tehkö niin kuin minä tein ystävälleni! Kun ilmoittaudutte, menkää tilaisuuteen ja nauttikaa tilaisuuden anneista ja siitä työstä, jonka tilaisuuden järjestäjät ovat hyväksenne tehneet! Osallistukaa!

Aktiivisin osallistumisterveisin!

Markku Ukonaho

Enter ry:n vertaisopastaja

Myrskyluodon Maijaa tapaamassa

kuva Lauri Rotko Lahden kaupunginteatteri 

Hiihtolomaviikolla täysi bussilastillinen enteriläisiä matkasi Lahteen katsomaan kaupunginteatterin musikaalia, Annikki Blomqvistin romaanisarjaan perustuvaa ja televisio-sarjastakin tuttua, Myrskyluodon Maijaa.

Myrskyluodon Maija on tosipohjainen kertomus. Kaikki alkaa järjestetystä avioliitosta, joka kehkeytyy aidoksi rakkaudeksi. Tasapäinen avioliitto ei ollut itsestään selvyys aikana jolloin naisen katsottiin luodun miestä varten ja kaikenlainen nuhde, synnintunto, häpeä ja herranpelko hallitsivat ihmisten tunne-elämää. Siksi mielikuva Myrskyluodosta on tummanpuhuva. Näytelmässä on myös paljon iloa, huumoria ja rakkautta.

Musikaalissa on tilaa yhteisölle ja nuorelle energialle, joka käy vuoropuhelua kertojana toimivan vanhan Maijan seestyneen ja lohtua antavan elämänviisauden kanssa.
Myrskyluodon Maija tulee iholle ja jatkaa matkaansa syvemmälle se kutsuu kohtaamaan kaikki tunteet. Ottamaan vastaan ja hyväksymään kaiken mitä elämällä on tarjota. Ei vain nöyränä selviytymään vaan kiitollisena elämään.” ( Jukka Keinonen, ohjaaja ).

Meiltä enteriläisiltä teatteriesitys sai varauksetonta ihailua osakseen. Lavasteet elävine merimaisemineen, aidonlaisesti kulkevine purjeveneineen, sävelmineen ja laulu-, kuoro- ja tanssiesityksineen tekivät katsojiin vaikutuksen.

Ohjelmassa oli muutakin. Matkan johtajamme ja jäsensihteerimme Korkiala-Blomqvistin Eva luki matkalla hauskoja otteita Alzheimer-säätiön ”Atsalea kukkii jälleen”-julkaisusta sekä Positiivarien ”lasten suusta”-sanottua. Perillä nautittiin maukas lounas ravintola Valimossa. Palatessa Helena Venäläinen, Lea Grönlund ja Olli Uotila kertoilivat Enterin lähiaikojen tapahtumista, älypuhelinopastuksesta ja tulevista retkitoiminnasta. Olli keräsi muistikirjaansa retkeläisiltä vielä hyviä vihjeitä tuleviksi kohteiksi.

Kiitos retkeläisiltä jäsentoimintaryhmäläisille järjestelyistä ja onnistuneesta tapahtumasta!

Simo Töyrylä

                                                                                                                                             Simo Töyrylä