Valtakunnallinen opastajien syystapaaminen Jyväskylässä

17-18.9.2016

Jo perinteeksi muodostunut valtakunnallinen vertaisopastajien syystapaaminen pidettiin tänä vuonna neljännen kerran. Tapana on ollut, että yksi maamme neljästä tietotekniikkayhdistyksestä - Enter, Mukanetti, Joen Severi tai Savonetti - kutsuu muut toimijat kotikaupunkiinsa. Tämänvuotisessa syystapaamisesa me kaikki saimme nauttia vieraan roolista. Vanhustyön keskusliiton kolmivuotinen SeniorSurf-projekti on päättymässä tämän vuoden lopussa ja kaikille sopi hyvin se, että tämä meidän opastustyötämme mallintanut ja opastuksen ilosanomaa ympäri maata levittänyt projekti otti järjestämisvastuun. Paikaksi valikoitui Jyväskylä ja viikonloppu oli sama tuttu syyskuun toiseksi viimeinen. Väkeä oli lauantaina paikalla noin 70, suurin osa tietotekniikkayhdistyksien väkeä, tosin tänä vuonna myös muualla opastavat saattoivat osallistua.  

Lauantain ohjelmassa oli pari luentoa: ensimmäisenä Jyväskylän yliopiston tutkija Susanna Paloniemi puhui iäkkään ihmisen oppimisesta. Hänen puheenvuoronsa voi tiivistää lauseeseen “tunteet vaikuttavat oppimiseen paljon enemmän kuin käytetty opetusmenetelmä”. Opastustilanteessa on siis hyvä toisinaan kiinnittää huomiota siihen, millainen tunnetila opastettavalla on tai koko hetkessä vallitsee. Monen paikalla olleen mielestä Susannan puheenvuoro oli syystapaamisen parasta antia.

eMaaseutu-hankkeesta Petri Markkanen kertoi puolestaan, mitä digitalisaatio tuo tullessaan. Esineiden internet eli laitteiden kytkeytyminen verkkoon mahdollistaa tulevaisuudessa esimerkiksi päälle unohtuneen hellan kytkemisen pois päältä kodin ulkopuolelta käsin ja ohjelmoitavaa Zora-robottia käytetään mm. kouluissa tai kuntouttavissa tehtävissä. Eniten hilpeyttä taisi herättää kuitenkin Pauligin kahvimuki. Mukin kylkeen voi lähettää älypuhelimesta kuvan ja kuva latautuu mukin kylkeen kuuman kahvin energian avulla. Kannattaa katsoa MUKI-video.

Luentojen jälkeen päivää jatkettiin ryhmäkeskusteluilla ja illan päätti illallinen Sokos Hotel Alexandrassa. 

 Sunnuntain Päijänne-risteily

 

Sunnuntaipäivä valkeni kuulaana ja aurinkoisena, vaikka mittari heiluikin nollan tuntumassa. Aamiaisen jälkeen kävelimme satamaan, jossa aluksemme Suomen Suvi odotteli risteilyvieraitaan. Tarkoituksena oli päästä vapaasti verkostoitumaan muiden opastajien ja toimintaa organisoivien tahojen kanssa.

Sää ei olisi upeampi voinut olla: peilityyni Päijänne kimalteli auringonsäteissä ja alkavan ruskan kultaamat puut reunustivat reittiämme, kun aluksemme lipui pitkin järvenselkää. 2,5 tuntia kului kuin siivillä maisemista nauttien. Tässä teillekin tunnelmapaloja:

 

 

 

 

Kiitos SeniorSurfin Tiinalle ja Liisalle syystapaamisen järjestämisestä! Kuvassa myös Ida-Maria.

Ensi vuonna on vuorossa 5.syystapaaminen ja sen järjestää Mukanetti Tampereella. Mitäköhän he meille ohjelmaksi keksivät, Nysse-ajelua ja mustamakkaraa nääs?  

teksti: Juulia Andersson, Nina Ziessler Enteristä
risteilykuvat Nina, muut Eino Mikkola

Teknotumpelon tunnustuksia

Olen varmaan viimeistä edellinen suomalainen, joka siirtyi älykännykään. Kovasti houkutti Sonyn makea lehtikultainen Xperia XA, mutta arvostelut Verkkokaupan sivulla järkiinnyttivät.

Kun Gigantissa oli tarjous Samsung Galaxy A3:sta, valitsin sen ja vielä järkevän mustana. Samalla vaihdoin liittymän, firma säilyi DNA:na. Tilasin vielä käyttökuntoon panon (mukaan lukien panssarilasi ja kotelo) ja tietojen siirron vanhasta Nokiastani.

Kun noudin uuden ja vanhan kännykän, minulle kerrottiin, että vanhaan kännykkään tulisi seuraavana päivänä tekstiviesti, kun uuden kännykän SIM-kortti alkaisi toimia. Minun pitäisi lisäksi avata uusi kännykkä.

Ongelma numero yksi

Seuravana päivänä tulikin tekstari vanhaan kännykkään, joka samalla lakkasi toimimasta. Mutta uusi kännykkäpä ei alkanutkaan toimia!

Kovasti pohdin, mitä avaaminen tarkoittaa. Ehkä sitä että SIM-kortti pitäisi ottaa pois? Mutta missä sen paikka oli? Sitäpä ei näkynyt missään! Ahaa, pikaoppaan mukaan se oli kotelon alla. Mutta miten kotelon saisi pois? En millään keksinyt sitäkään.

Olin siis ilman puhelinta. Oli ihan outo olo.

Onneksi sentään oli tietokone ja netti. Sieltä löytyi käyttöopas, mutta ei siitäkään ollut apua.

Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää sähköpostia ystävälleni Aulille, joka saapui tapansa mukaan pelastavana enkelinä. Pähkäilimme yhdessä ongelmaa, mutta se ei vain ratkennut.

Lopulta Auli soitti omalla kännykällään Giganttiin, josta puhelu siirrettiin DNA:han. Ratkaisu oli aivan yksinkertainen: Virta piti sammuttaa ja sitten panna päälle.

Tosin minä olin jostain syystä luullut, että virta oli jo poissa, kun näyttö oli pimeänä, kuten vanhassa Nokiassa oli laita.

Auli neuvoi minua muissakin asioissa kuten Facebookiin kirjautumisessa.
Kävin vielä hakemassa lisäoppia Enterin neuvonnassa Tapiolan kirjastossa. Olipa opettavainen ja mukava tunti!

Ongelma numero kaksi

Mutta kaikki ei ollutkaan vielä selvää.

Kännykkä ei toiminut yhdessä kaikkein yksinkertaisimmista ja tärkeimmistä asioista: puheluun vastaamisessa. Vaikka kuinka painoin vihreää pyörylää, jossa oli puhelimen kuva, se ei vain toiminut.

Soittaminen kyllä onnistui, joten saatoin soittaa takaisin Aulille, kun hän soitti minulle.

Kun Auli oli taas luonani, tällä kertaa verkkoasioissa, kokeilimme ja totesimme että vihreä pyörylä ei tosiaan toimi.

Ensin yritimme tiirailla asetuksia, mutta sopivaa kohtaa ei vain löytynyt. Lopulta keksimme kokeilla kohdasta Puhelin otsikkoa Muut, josta löytyi kohta Asetukset. Puhelimen saattoi säätää niin, että puhelun vastaanottaminen sujui kotinäppäimellä.

 
Käydessäni Gigantin huollossa muissakin asioissa puhuin tästäkin asiasta ja kuulin ratkaisun:
Sitä vihreää pyörylää ei pidäkään painaa vaan pyyhkäistä!

 
  

Opetuksia

Tekniikan suunnittelija: miksi kaikki, mihin ihminen on tottunut ja jonka hän osaa, pitää muuttaa?  

Myyjät ja huoltomiehet: pitää osata puhua asiakkaan kieltä. Siis ei puhua epämääräisesti avaamisesta vaan selvästi, että virta pitää panna pois ja sitten päälle. Ja että on kaksi eri asiaa, painaako niin että näyttö pimenee vai pitempään jolloin virta katkeaa.   

Minä ja muut aloittelijat: kannattaa soittaa firman puhelinpalveluun, löytää tuttavapiiristä opastaja tai mennä Enterin neuvontaan.

Näin teknotumpulakin selviytyy – ja alkuun päästyään jopa innostuu.

Lea Toivola

Enterin ”varhaiset linnut” vierailivat puistojen Kotkassa

Jäsenretkeä edeltävänä iltana matkanjohtajamme Lea viestitti:

Aikainen ylösnousu, mutta sanonta on:
"Varhainen lintu löytää madon!"

Mitä ne madot sitten matkalla ovatkaan,

aamut ovat upeita, nauttikaamme niistä!

Ilmatieteen laitos lupaa Kotkaan aurinkoa huomiselle!

Kannatti herätä ajoissa, sillä ennustus toteutui. Aurinko lämmitti kirkkaalta taivaalta ja kultasi kohteet kuten kuvista näkyy. Matkaa voi luonnehtia aisteja hiveleväksi elämykseksi.

Jäsenretken 14.9. ohjelma pääpiirteissään:

Lähtö Kotkaan aamukahdeksalta, paluu Helsinkiin iltakuudelta

• Tutustuminen Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan ja sitä ympäröivään koskimaisemaan
• Lounas Ravintola Keisarinsatamassa
• Kävelyretki Sapokan vesipuistossa, joka on Suomen palkituin viheraluepuisto
• Opastettu kaupunkikierros bussilla läpi kaupungin, ohi lukuisten puistojen, Veistospromenadin teoksia bongaten
• Tutustuminen Merikeskus Vellamoon
• Museokierroksen päätteeksi leivoskahvit Vellamon Laakongissa

Ensimmäinen kohteemme oli keisarillinen kalastusmaja Langinkoskella

Kosken rantaa ja kalastusmajaa kohti

Keisarillinen kalastusmaja

Keisari Aleksanteri III ja prinsessa Dagmar,
joka keisarinnana käytti nimeä Maria Feodorovna

Erinomainen oppaamme Kyllikki Taipale-Erävala kertoi kalastusmajasta
ja keisariparin vierailuista siellä

Maja ja sen sisustus ovat näyte aikakautensa suomalaisesta työstä
- korkealaatuista, toimivaa ja tarkoituksenmukaista

Langinkoski

Arvokas tekstiili, jossa Romanovien kaksoiskotka

Kosken pauhua ei kuva välitä  

Esittelyteksti

Ortodoksinen kappeli kiinnosti meitä kovasti

Kappelin ikkunoihin peilautuu ympäröivää luontoa

Kommentteja Langinkoskesta:" Tänne pitää tulla perheen kanssa".
"Vierailuni täällä oli ensimmäinen, muttei varmaan viimeinen. "

Kalastusmajalta siirryimme Keisarinsatamaan lounaalle.

Ravintola Keisarinsatama toimii  Kotkan Höyrypanimo -rakennuksessa

Tyyni Keisarinsatama

Meren siniset sävyt

Lounaan jälkeen ihailtiin merta,
juteltiin ja otettiin kuvamuistoja

Kohti puistojen Kotkaa

Matkalla Kotkaan näimme useita riistakäytäviä

Koivukujalle on istutettu useita eri koivulajeja

Kuljettajamme loi turvallisen ja  leppoisan retken

Pookinmäen kivinäyttely "Kiviset kotkat", yli kaksikymmentä kotimaisista
kivilaaduista työstettyä kivipaatta

Aikataulussa oli väjyyttä istahtaa nauttimaan valosta, lämmöstä  ja näkymästä.
Penkkeinä  graniittipaasien päällä olivat Pookinmäen muinoisen hyppyrimäen laudat

Sapokanlahtea

Opas esitteli Sapokan vesipuiston ylhäällä Pookinmäellä, jotta
alhaalla puistossa voimme liikkua omaan tahtiimme  

Ei ihan esteettömät raput. Oli tosin myös mahdollisuus
siirtyä autokyydillä alas puistoon  

Vesiputous ja puro toimivat lahden vedenkierto- ja hapetusjärjestelmänä

Vesipuistossa riitti katsottavaa - näkymän lisäksi veistoksia ja kasveja

Sorsanpesä - vai oliko sittenkin kyseessä haikara

Kotkan ruusu

Kaupunkikierroksen jälkeen siirryimme Merikeskus Vellamoon. Saimme opastetulla kierroksella yleiskuvan  Suomen Merimuseosta ja Kymenlaakson Museosta. Vellamon arkkitehtuuri on aivan omaa luokkaansa ja Merimuseon kokoelmat ainutlaatuiset, joten tännekin pitää palata ajan kanssa.

Merimuseossa

Leivoskahvien jälkeen oli aikaa kävellä Merikeskuksen kattoestradilla

Aalto-muotoa kattoestradin rakenteissa

Vellamon kattoestradi

Näkymää Sunilaan

Kuvakertomuksen ulkopuolelle jäävät Sapokkaa lukuunottamatta Kotkan lukuisat puistot ja Veistospromenadi, joihin tutustuimme autossa istuen.

Monet meistä osallistuivat retkelle nimenomaa Kotkan puistojen vuoksi. Yhtenä innottajana oli  toiminut Radio Suomen Sunnuntaivieras-ohjelma ”Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen loihti Kotkan puistoista timantteja” http://areena.yle.fi/1-3494422?autoplay=true

Mieleen oli jäänyt myös  juttu Hesarissa “Mistä lähtien puistoissa on saanut tallata nurmikoita?” Jutun loppupuolella on vahva Kotka-osuus.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1408687167075

Kiitos Lealle ja Marjatalle - järjestitte meille vaikuttavia elämyksiä!

Raimo Anttilan sanoin:

”Käsittämättömän paljon juttuja liittyy niinkin snadiin mestaan kuin Kotka. Kotimaan matkailukin kannattaa.”

teksti Aulikki Uusitalo-Kasvio
kuvat Lea Grönlund ja Aulikki Uusitalo-Kasvio

www.langinkoskimuseo.com
www.keisarinsatama.com/fi/

http://www.kotka.fi/asukkaalle/puistot_ja_viheralueet/puistojen_esittely/veistospromenadi
http://www.merikeskusvellamo.fi/