Pikaviestisovellukset vertailussa: WhatsApp, Signal ja Telegram

Yleistä

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden välityksellä tapahtuvaan yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen tarjolla olevat pikaviestisovellukset (jatkossa Sovellukset) kehittyvät jatkuvasti. Kehitystä ohjaavat sekä teknologiset ja kaupalliset mahdollisuudet että kuluttajien tarpeet ja kiinnostus. Aika ajoin on hyödyllistä arvioida onko käyttämäni Sovellus minulle paras mahdollinen. 

Sovellusten ero videokokoussovelluksiin ei ole tarkkarajainen, koska edelliset hyvinkin soveltuvat pienen ryhmän kokoustamiseen, mikäli ei ole tarpeen katsoa yhdessä tai työstää samaa dokumenttia tms. Tässä jutussa tarkastellaan Sovelluksia, joiden pääasialliset käyttötarkoitukset ovat kahden henkilön tai ryhmän väliset

• teksti- ja puheviestit,

• ääni- ja videopuhelut ja

• median (kuvat ja videot), dokumenttien ja linkkien välitys.

Sitä mukaa kun Sovellusten suosio on kasvanut, niiden turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän. Turvallisuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan kahta asiaa. Toisaalta se on luottamusta siihen, että viestit on suojattu tavalla, joka estää asiattomilta niihin pääsyn (tietoturva) ja toisaalta luottamusta siihen, ettei henkilökohtaisia tietoja kerätä ja käytetä tarkoituksiin, joita käyttäjä ei ole hyväksynyt (yksityisyys). Tässä jutussa Sovelluksia arvioidaan sekä tietoturvan että yksityisyyden näkökulmasta. 

Kuka voi päästä käsiksi viestieni sisältöön?

Tällä hetkellä lähes kaikissa Sovelluksissa viestien sisältö lähettäjän ja vastaanottajan välillä salataan eli kryptataan joko oletusarvoisesti tai valinnaisesti. Jos aukotonta päästä-päähän-salausta ei ole, viestin sisältöön pääsee käsiksi niin palveluntarjoaja, Sovellukseen kytköksissä olevat kolmannet osapuolet kuin kuka tahansa muu, joka pystyy seuraamaan viestiliikennettä. 

Kuka tietää keiden kanssa viestin, milloin ja kuinka usein?

Viestiliikenteen toteuttaminen edellyttää lähettäjän ja vastaanottajan yksilöimistä. Käyttäjä voi olla joko identifioitu henkilö tai, joissain tapauksissa, anonyymi käyttäjä. Viestiliikenteen toimivuus edellyttää lisäksi tietoa laitteista sekä esim. viesteihin liitettyjen liitteiden tyypeistä. Sovellukset keräävät myös vaihtelevasti aika- ja viestihistoriatietoja. Kaikesta edellä mainitusta käytetään nimitystä metatieto erona varsinaisesta viestien ja liitteiden sisällöstä. 

Sovellukset eroavat sen suhteen mitä metatietoa ne keräävät ja onko se salattua. Ilmoitukset saapuneista viesteistä ovat esimerkki metatietopalvelusta. Mikäli käytetty Sovellus sallii, myös kolmannella osapuolella voi olla pääsy metatietoihin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi kohdennetun mainonnan.

Missä viestejäni säilytetään? Ovatko ne turvassa? 

Viestit taltioidaan joko lähettäjän ja vastaanottajan puhelimiin tai pilvipohjaisissa Sovelluksissa palveluntarjoajan palvelimille. Jälkimmäisessä tapauksessa salausketjun murtumattomuudesta ei ole taetta. 

Käyttäjät voivat halutessaan ottaa varmuuskopioita viesteistään. Tämä voi olla tarpeen puhelimen vaihdon yhteydessä. Varmuuskopioiden sijainnin voi jossain määrin itse määritellä, mutta tällöin sisältö ei ole enää salattua. Halutessaan käyttäjä voi siirtää varmuuskopion haluamaansa turvalliseksi arvioimaansa paikkaan.

Näenkö viestit eri laitteilla?

Sovelluksia käytetään pääsääntöisesti sillä laitteella, jonka sim-kortti (puhelinnumero) on rekisteröidyttäessä kytketty Sovellukseen. Laite (ns. päälaite) on yleensä joko puhelin tai tabletti. Sovellusta voi myös käyttää muilla laitteilla (tietokone, tabletti) ns. web app-sovelluksella. Ensimmäisellä kerralla tietokone tai tabletti ja päälaite yhdistetään QR-koodin avulla. Tämän jälkeen uusi laite päivittää päälaitteen tiedot näkyviin. Uudella laitteella voi lähettää ja vastaanottaa viestejä ja Sovelluksesta riippuen myös soittaa ääni- ja videopuheluja.

Mitä tietoja Sovellukset keräävät minusta ja miksi?

Sovelluksiin rekisteröidyttäessä kysytään käyttäjän nimeä sekä pyydetään antamaan käyttöoikeuksia laitteen resursseihin kuten kameraan ja mikrofoniin, sekä tallennettuihin tietoihin.

Tietoja kerätään sekä toiminnallisiin että kaupallisiin tarkoituksiin. Yksityisyyden suojaltaan tarkimmat Sovellukset keräävät vain sen tiedon, jolla käyttäjä kirjautuu ao. Sovellukseen. Laajimmillaan käyttäjästä kerätään mm. sijaintitiedot, oman osoitekirjan tiedot sekä käyttö- ja diagnostiikkatietoa, kuten tietoa sovelluksen kaatumisesta ja verkkoyhteydestä.

Missä määrin tietty Sovellus suostuu luovuttamaan tietoa palvelussaan tapahtuvasta viestinnästä viranomaisten sitä pyytäessä on aika ajoin esillä julkisuudessa. Kieltolinja on aiheuttanut, että Sovelluksia on viranomaispäätöksillä suljettu joissain maissa. Toisaalta kieltolinja houkuttelee rikollis- ja ääriryhmiä asiakkaiksi. Molemmat epäilemättä vaikuttavat mielikuvaan Sovelluksesta —suuntaan tai toiseen,  vaikkakin vaikutus tavallisen käyttäjän viestintään olisikin olematon.

Viestintäsovellukset: WhatsApp, Signal ja Telegram

Erilaisia Sovelluksia on tarjolla laaja kirjo. Osa liittyy johonkin toiseen palveluun (esim. Facebook Messenger ja Apple iMessage), osa taas toimii itsenäisesti. WhatsApp on osa Facebook-konsernia, mutta sen käyttö on mahdollista ilman Facebook-tiliä. Facebookin tavoitteena on WhatsAppin (ja Instagramin) nykyistä pitemmälle viety keskinäinen integrointi. Ilmoitukset käyttäjäehtojen muutoksista ovat vilkastuttaneet keskustelua WhatsAppin vaihtoehdoista. Signal ja Telegram ovat erillisiä Sovelluksia ja niitä on pidetty varteenotettavina ilmaisina WhatsAppin korvaajina. 

Signalin taustalla on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka perustajia on mm. WhatsAppin Facebookille myynyt Brian Acton. Sovelluspalvelimien sijainti on keskitetty. Operatiivisesta toiminnasta vastaa Yhdysvaltoihin rekisteröidyn säätiön täysin omistama voittoa tavoittelematon yritys Signal Messenger LLC. Toiminta rahoitetaan yhteisöjen ja yksityisten lahjoituksin. 

Telegramin omistaa venäläinen Pavel Durov, ja yritys on rekisteröity sekä Iso-Britanniaan että Yhdysvaltoihin. Sovelluspalvelimet sijaitsevat hajautetusti eri puolilla maailmaa. Toiminnan pääpaikkana on Dubai. Tulojen aikaansaamiseksi yritys kertoo kehittävänsä  mainosalustaa sekä yrityksille maksullista palvelua.

Eri ominaisuuksien vertailua

Toiminnallisuudet

Sovellusten toiminnallisuuksissa ei ole suuriakaan eroja. Kaikilla voi lähettää tekstiviestejä, soittaa ääni- ja videopuheluja sekä välittää liitteitä. Ryhmien muodostaminen on myös vakiotoiminto. Joitakin eroja kuitenkin löytyy:

	Signal	Telegram	WhatsApp
Sim-kortti tarvitaan sisäänkirjautuessa	Kyllä	Ei	Kyllä
Kuvien esikatselu	Ei	Kyllä	Ei
Ryhmävideopuhelut	Kyllä	Ei	Kyllä
Ryhmäaudiopuhelut	Kyllä (8)	Kyllä (200.000)	Kyllä (8)
Audio- ja videopuhelut laitteella, jossa ei ole sim-korttia	Kyllä	Kyllä	Ei

Viestiliikenteen suojaus ja viestien säilyttäminen

	Signal	Telegram	WhatsApp
Päästä päähän salaus	Kyllä	Ei oletus1	Kyllä
Anonyymi käyttö	Ei	Kyllä	Ei
Tilapäiset tekstiviestit	Kyllä	Kyllä	Kyllä2
Kaksisuuntainen hyväksyntä3	Ei	Kyllä	Ei
Viestien arkistointi puhelimeen	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Viestien varmuuskopiointi	Kyllä4	Kyllä5	Kyllä6

1Telegramilla on sisällön salaava Secret Chat-toiminto, joka täytyy erikseen valita. Salausalgoritmi on tarkoitukseen räätälöity, kun Signalin ja WhatsAppin salaus hyödyntää avoimen lähdekoodin salausmenetelmää. 

2WhatsAppilla vain yksi vaihtoehto: viestit katoavat 7 pv kuluttua.

3Kontakti pitää hyväksyä ennen kuin viestejä voi lähettää.

4Varmuuskopiointi salattuna ja tunnuslauseella suojaten puhelimeen, josta ne ovat siirrettävissä haluttuun paikkaan.

5Voidaan tallentaa desktop ja web-versioista tai Google Chrome -lisäosan kautta.

6Varmuuskopiointi Google Driveen tai paikallisesti, josta voi siirtää haluttuun paikkaan. 

Viestinnästä kerättävät tiedot (Metatiedot)

	Signal	Telegram	WhatsApp
Omat yhteystiedot	Kyllä1	Kyllä1	Kyllä1
Yhteystietolista	Ei2	Kyllä	Kyllä
Tunnisteet	Ei	Kyllä3	Kyllä3
Käyttäjäsisältö	Ei	Ei	Kyllä4
Ostot	Ei	Ei	Kyllä5
Maksuvälinetieto	Ei	Ei	Kyllä5
Sijainti	Ei	Ei	Kyllä6
Käyttötiedot	Ei	Ei	Kyllä7
Vianmääritystiedot	Ei	Ei	Kyllä8
Metatietojen salaus	Kyllä9	Ei	Ei
Metatietojen jako kolmansille osapuolille	Minimi10	Ei	Kyllä

1matkapuhelinnumero ja nimi (vapaavalintainen)

2Henkilön voi kutsua Signaliin käyttäjäksi antamatta oikeuksia yhteystietoluetteloon

3Puhelinnumero toimii käyttäjän identifikaatiotietona yhdessä yhteyden IP-osoitteen kanssa

4Profiilikuva, ryhmien nimet, profiilikuvat ja ryhmien kuvaukset

5Koskee WhatsApp-versioita, joiden kautta ostosten tekeminen ja maksaminen on mahdollista.

6 IP-osoitteen ilmaisema karkea sijainti

7Tietoa kerätään WhatsAppin ja sen ominaisuuksien käytöstä markkinointi- ja mainostarkoituksiin sekä käyttäjien informoimiseen uusista ominaisuuksista.

8Sovelluksen kaatumis- ja verkkoyhteyden vikaraportit

9Kerätyt metatiedot  ovat Signalin palvelimilla salattuna.

10matkapuhelinnumero, joka lähetetään kolmannelle osapuolelle rekisteröintiä ja palautusta varten

Yhteenveto

 Signalin, Telegramin ja WhatsAppin välillä on eroja viestien suojauksen ja säilyttämisen (tietoturva), mutta erityisesti metatiedon (yksityisyys) alueilla. Mitä enemmän tietoa kerätään, sitä paremmaksi tulevat edellytykset kehittää Sovellukseen uusia toimintoja, ja tarjota käyttäjille kolmansien osapuolten sovelluksissa kohdennettua mainontaa ja suosituksia. Toisaalta mitä enemmän metatietoa kerätään, sitä enemmän yksityisyys kapenee. 

Facebook-käyttäjät ovat jo valmiiksi hyväksyneet itsestään ja käytöstään kerättävän laajasti tietoja. WhatsAppin keräämät tiedot eivät tällöin muuta tilannetta mitenkään olennaisesti. Asiaa on kuitenkin syytä ajatella laajemmin: omien kontaktien ja näiden kontaktien eli kontaktiketjujen kannalta. Kaikki käyttäjän WhatsApp-kontaktit eivät ole välttämättä Facebookin käyttäjiä, ja heillä voi olla halua varjella tietoturvaansa ja yksityisyyttään tiukemmin. Sovellusten sisäisillä asetuksilla voi jossain määrin vaikuttaa turvallisuuteen, mutta kokonaisuuden kannalta kyse on hienosäädöstä.

WhatsAppin käyttö rinnan toisten Sovellusten kanssa on hyvin toimiva vaihtoehto. Esimerkiksi eri asiayhteyksissä ja eri tahojen kanssa käydyn viestinnän voi eriyttää eri Sovelluksiin ja näin selkeyttää viestintäänsä. Kahden Sovelluksen rinnakkainen käyttö helpottaa myös tilannetta, jossa aikoo siirtyä vähittäin parempaa tietoturvaa ja yksityisyyttä tarjoavaan ratkaisuun. Omien viestintäkumppanien saaminen mukaan toiseen, uuteen Sovellukseen edellyttää aina aktiivisuutta ja yhdessä sopimista, eikä tapahdu yhtäkkiä varsinkaan jos kontakteja on paljon.

ENTER ry:n opastajien älypuhelin-opintopiiri 

Mikä ihme se salasana nyt olikaan?

Tietoturvasta - Osa 2
                                              
Pitäisi päästä katsomaan  Facebookia, kurkata sähköposteja, lukea Hesaria tai muuten käyttää jotain netissä olevaa palvelua, mutta salasana on hukassa. Kaikille varmasti tuttu tilanne. Erityisesti puhelinta vaihdettaessa pitäisi tietää Google-tilin tai Apple-tilin salasana. Viimeistään Enterin opastaja kysyy salasanaa, kun pitäisi asentaa puhelimeen HSL:n reittiopas.

Tili ja sähköpostiosoite ovat mukavan sekoittavia nimityksiä, joita käytetään lähes kaikissa netin palveluissa tai puhelimen sovelluksissa. Ikinörtin juttu http://ikinortti.blogspot.com/2018/01/yksinpuhelu-aiheesta-tili.html kertoo tilistä.

Käyttäjätilin, jota lyhyesti tiliksi kutsutaan, tarkoitus on pääasiassa kytkeä käyttäjä johonkin tiettyyn netissä tai sovelluksen kautta käytettävään palveluun. Käyttäjänimenä noissa taas käytetään nykyään  useimmiten sähköpostiosoitetta, näin palvelun tuottaja voi lähestyä sinua myös mukavilla viesteillä tai pahimmassa tapauksessa tietysti luovuttaa sähköpostiosoitteen jollekin ulkopuoliselle, jolloin postilaatikkoon alkaa kolahdella mielenkiintoisia tarjouksia. Vai mitenkäs niihin pitikään suhtautua?

Mutta sitten nuo palvelut vaativat vielä salasanan, jotta kuka tahansa ei pystyisi sinuna käyttämään palvelua. Ihan kiva, mutta salasanan keksiminen kaikkiin palveluihin onkin sitten hankalampaa. Usein salasanaan vielä liittyy erilaisia sääntöjä, kuten isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita, erikoismerkkejä ja pituus. Sitten, kun kaikki säännöt täyttävän salasanan keksii lemmikin, lasten tai puolison nimestä lisäämällä numeroita ja hässäkkämerkkejä, pääsee lopulta käyttämään itse palvelua. Entäs seuraavalla kerralla, ehkä muutaman viikon kuluttua, kun salasanaa taas tarvittaisiin, niin ei enää muistakaan miten nokkelasti keksi kelpaavan salasanan.

Ei siis ihme, että yleisin salasana edelleen on 123456 tai vastaava. No, eipä tuo kovin hyvin suojaa väärinkäytökseltä. Hyvän salasanan saa yhdistämällä kaksi tai kolme sanaa. Esimerkiksi salasanan TampereAamulehti1980 murtamiseen rikolliset tarvitsisivat yli 100 vuotta. Salasanan voi testata osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/01/digitreenit-17-salasanakone-testaa-kuinka-nopeasti-salasana-murretaan .

Salasana talteen
Vaikka keksisit hyvin muistettavan salasanan pitää se kirjoittaa itselle muistiin. Salasanoja varten kannattaa ottaa käyttöön vihko, johon kirjoittaa aina kaikki erilaiset salasanat ja koodit, joita tietokoneen, puhelimen ja internetin käytössä joutuu keksimään. Kirjoita myös palvelun nimi ja se sähköpostitunnus, jolla palvelua käytät. Jos vaihdat salasanan, kirjoita myös uusi salasana muistiin ja pyyhi vanha yli.

Jos palvelu, erityisesti Microsoft, Google tai Apple kysyy puhelinnumeroa, anna ehdottomasti heille myös puhelinnumerosi. Näin tarvittaessa salasana voidaan helposti vaihtaa, ja voit sen verran luottaa noihin kolmeen, että sieltä ei puhelimeen tule turhia viestejä tai soittoja.

Oman lukunsa sitten muodostavat pankki-, terveys-, viranomaispalvelut, sekä muut palvelut, joiden on ehdottomasti varmistettava, että palvelun käyttäjä todella olet sinä henkilökohtaisesti. Yleisimmin näissä nykyään käytetään tunnistautumista pankkitunnuksilla. Sinällään tuo on turvallinen pankkien tarjoama palvelu, joka ei suinkaan ole palvelutuottajille halpaa. Kullakin pankilla on oma tapansa tunnistautumiseen, on tunnuslukukortteja, puhelinsovelluksia tai älykortteja (Nordea).

Lisää kirjautumisesta, tunnistautumisesta ja tunnistatumisviesteistä Enterin vapaaehtoisten kirjoittamasta oppaassa Kirjautuminen ja tunnistautuminen sähköisissä palveluissa

Opas löytyy www.entersenior.fi Opiskele itse -sivustolta.

Esa Martonen
vertaisopastaja

Keskustelua tietoturvasta - Osa 1 Tietokonevirukset

Tietoturva on usein mystinen ja jopa pelottavakin aihe tavalliselle käyttäjälle eikä välttämättä sen helpompi edistyneemmällekään käyttäjälle lukuun ottamatta asiaan perusteellisesti vihkiytyneitä asiantuntijoita. Miten sitten puhua tietoturvasta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi? Tässä on esimerkkejä keskusteluista, joita usein käydään Enterin opastuksissa.


Hei! Minulla on tällainen uusi Windows läppäri, jossa on Windows 10. Minkälainen virusohjelma siihen pitäisi hankkia?

Paras olisi tietysti, jos et siihen hankkisi mitään viruksia, vaan käytät virusturvaa. Vaikka et olekaan hankkinut erillistä virusturvaohjelmaa, niin Windows 10 sisältää oman virusturvan nimeltään Windows Defender. Windows Defender on automaattisesti käytössä, jos et asenna muuta virusturvaa. Testien mukaan Defender on aivan riittävän hyvä useimmille käyttäjille. Ammattimaiseen tai runsaaseen nettikäyttöön kannattaa hankkia sitten maksullinen virusturva.

Entäs muut laitteet, tarvitsenko niihin virusturvaa?
 
Kyllä tarvitset. Android-puhelimeen ja -tablettiin kannattaa ehdottomasti asentaa ainakin jokin ilmainen virusturva. Maksullisella pääset eroon ilmoituksista, mutta parempaa turvaa ne eivät puhelimeen tarjoa. Android on viruksille nykyään helpompi kohde kuin Windows. Myös Mac- tietokone kannattaa suojata virusturvalla, vaikka sinne ei kovin paljon viruksia löydykään. Eipä sitten ainakaan levitä niitä kavereilleen. iPhoneen tai iPadiin ei mitään tietoturvaa kuitenkaan kannata hankkia. Niihin oikeaa virusturvaa ei voi asentaa, eipä niihin ole viruksiakaan.

Virusohjelma ja virusturvasta. Mikä se virus oikein on?

Tietokoneviruksia kutsutaan myös haittaohjelmiksi, jotka nimensä mukaisesti aiheuttavat ongelmia tietokoneelle tai vähintään käyttäjälle. Ensimmäiset tietokonevirukset vain kiusasivat käyttäjiä keskeyttämällä tai estämällä tietokoneen normaalin käytön. Sittemmin rikolliset löysivät virukset ja alkoivat käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa. Viruksilla rikolliset ovat aiheuttaneet pitkiä sähkökatkoksia USA:ssa, lamauttaneet sairaaloita Englannissa, mutta myös saaneet suuria summia yksityishenkilöiltä. Virukset voivat vakoilla käyttäjää lukemalla tietoja koneelta tai jopa näppäimistön käyttöä, ja saada siten haltuunsa salasanoja ja vaikkapa pankkitietoja. Viruksia hyödyntämällä voivat rikolliset huijata käyttäjää pankkimaksuissa siirtämään rahaa rikollisen tilille, vaikka käyttäjä luulee maksavansa normaalisti laskua saajan tilille. Uusimpana rikoksen muotona ovat tulleet tietojen lukitukset. Rikolliset lukitsevat kuvat ja dokumentit, ja sitten vaativat lunnaita tietojen uudelleen avaamiseksi.

Mutta mistä ne virukset oikein tulevat?

Tietokonevirukset ovat ohjelmia. Ohjelma pitää hakea, asentaa ja sitten vielä käynnistää, jotta se pääsee tekemään mitä sen on tarkoitettu tekevän. Kukaan ei kuitenkaan noita viruksia tarkoituksella asenna, paitsi niiden tutkijat, jotka tekevät asennuksen suojatussa laboratoriossa. Virusten asennukseen käytetään hyväksi tietokoneissa olevia virheitä. Näitä virheitä on kaikissa tietokoneohjelmissa, ja siten virukset voivat tulla tietokoneeseen kuvien, sähköpostin, nettisivujen tai joskus ujutettuna ihan asiallisten ohjelmienkin mukana. Ihan itsestään ne eivät kuitenkaan tartu. Mutta siksipä me varoitamme avaamasta liitteitä tuntemattomista sähköpostiosoitteista ja klikkaamasta outojen sähköpostien linkkejä tai nappuloita. Kannattaa varoa myös esimerkiksi Facebookin pelejä ja testejä. Toisaalta me myös muistutamme päivitysten asentamisen tarpeellisuudesta, koska nuo päivitykset korjaavat juuri noita virheitä, joiden kautta virukset voivat laitteisiin tulla.

Mitä se virusturva sitten tekee?

Virusturva tutkii kaikki tiedot, mitä tietokoneeseen tulee etsimällä niistä merkkejä tunnetuista viruksista ja estämällä viruksen asentumisen, jos sellainen löytyy. Koska löytäminen perustuu viruksen tuntemiseen, eivät kaikki virukset välttämättä löydy. Jotkut maksulliset virusturvat päivittävät kuvauksiaan useita kertoja päivässä, ja näin löytävät enemmän viruksia. Virusturvat myös tarkkailevat laitteen toimintaa ja estävät epäilyttävät toiminnat, kuten jo asennettujen ohjelmien muokkaamisen rikolliseen tarkoitukseen. Maksullisissa virusturvissa löytyy lisäominaisuuksina vaikkapa pankkiyhteyksien turvaaminen, dokumenttien ja kuvien suojaus tai nettiosoitteiden turvallisuustarkistukset.

Tämä tällä kertaa tietoturvasta ja viruksista. Seuraavilla kerroilla kerron lisää turvallisesta netinkäytöstä, kirjautumisista ja salasanoista. Tuo kaikki on tarpeellista tietoa, koska virusturvat eivät voi mitenkään suojella käyttäjää kaikilta mahdollisilta netin vaaroilta.


Esa Martonen
Enterin vertaisopastaja

Lisää materiaalia tietoturva-aiheesta löydät mm. Enterin Opiskele itse -sivustolta, jossa on myös tuore opas Tietoturva - Enterin suositukset eri laiteympäristöille.

KYBERTURVALLISUUS on näiden päivien sana

Wikipedian mukaan:

“Kyberturvallisuus on turvallisuuden osa-alue, jolla pyritään sähköisen ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuuteen. Kyberturvallisuudessa tunnistetaan, ehkäistään ja varaudutaan sähköisten ja verkotettujen järjestelmien häiriöiden vaikutuksiin yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin. Kyberturvallisuusajattelussa yhdistyy tietoturvallisuuden, jatkuvuuden hallinnan ja yhteiskunnan kriisivarautumisen ajattelua.”

Viime päivinä on julkisuudessa taitettu peistä uudesta, syksyllä eduskunnan käsittelyyn tulevasta tietoturvalaista sekä Suomeen perustetusta Euroopan Kyberturvallisuuskeskuksesta.

Miksi nyt ja onko jotain oleellista sitten muuttunut viime aikoina? Onko lähinaapureissa ja muualla Euroopassa tapahtuneilla terroriteoilla vaikutusta asiaan? Onko maailma saapunut Suomeenkin? No on! Maailma muuttuu kovaa vauhtia, eikä aina välttämättä parempaan suuntaan.

Noin vuosi sitten Viestintäviraston raportissa “Kyberturvallisuuden tila Suomessa” arveltiin vuonna 2020 maailmassa olevan n. 6 miljardia netinkäyttäjää ja 50 mrd. laitetta. Jos otetaan huomioon rajulla vyöryllä tapahtuva tietoteknisten laitteiden kehitys, nuokin ennusteet voivat olla alakanttiin. Koska mekin edustamme osaa tuosta kaikesta, emme ole  suojassa ongelmilta ja pahuudelta täällä Pohjan perukoillakaan.

Jokainen netinkäyttäjä on havainnut omakohtaisesti ongelmia “liikkuessaan” netissä. Ongelmien esiintyminen  tuntuu vain kasvavan  päivä päivältä. Vastaan on tullut muun muassa tietojen kalasteluyrityksiä (muka tunnetulta yritykseltä uskomattomia tarjouksia esim. puhelin eurolla), kirjautumisongelmia (pyydetään klikkaamaan linkkiä), ilmoituksia yllättävistä voitoista (klikkaa tästä, olet saattanut voittaa), huijauslaskuja, toimintakatkoja (mm. pankeilla) jne. Lehdissä on kerrottu myös monista yrityksiin kohdistuneista hyökkäyksistä, joilla yrityksen toiminta on saattanut lamaantua hetkeksi lähes kokonaan.

Onneksi viranomaisemme ovat valppaina!  Huhtikuun 20. päivänä julkistettiin “Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelma 2017 - 2020” sekä “Kodin kyberopas”. 

Samassa yhteydessä painotettiin seniorikansalaisten tietotekniseen osaamiseen ja erityisesti asiointiin liittyvien toimintojen kehittämistä palveluiden siirtyessä nettiin. (linkit myös jutun lopussa)

Kyberturvallisuusstrategian tavoitteena on  kehittää ja ylläpitää Suomen, yritysten ja kansalaisten valmiuksia ja kykyä toimia kaikissa tilanteissa kyberuhkaa vastaan. Mahdollisuuksiamme auttaa myös Euroopan Kyberturvallisuuskeskuksen sijoittuminen Suomeen. Oleellista näillä asioilla on pyrkiä varmistamaan netin turvallinen toimivuus ja estää siihen ja sen käyttöön kohdistuvia haittoja ja häiriöitä.  Lisäksi tarkoituksena on seurata tietoliikennettä, jotta voitaisiin torjua todellisia uhkia, joita saattaa tulla sitä kautta.

Miten tavallinen kansalainen voi torjua kyberuhkia?

                                                   Kuva:  Kodin kyberopas

“Kodin kyberopas” antaa eväitä ja parantaa ymmärrystä niitä uhkia kohtaan, joita yksittäinen kansalainen kohtaa omassa ympäristössään kuten mm. tietotekniikan ja netin käytössään. Sen tärkeitä anteja tuodaan tiivistetysti  esiin muun muassa Ylen Uutisten jutussa . Siinä käsitellään joukko päällimmäisiä netin turvalliseen käyttöön liittyviä asioita, kuten salasanat, ohjelmien päivittäminen, tuntemattomat viestit, netinkäyttö, netistä ostaminen jne.

Mitä ajatuksia tiedustelulaki ja kyberturvallisuus herättävät sitten minussa?

Kaikki tuo sai minutkin miettimään, että olemmekohan me kaikki  tulevaisuudessa suurennuslasin ja salakuuntelun kohteena? Kestääkö mökkinaapurilta enää kysellä muikkusaaliista tai ehdotella jollekulle, että tarjoan kahvit huoltoaseman baarissa? Jos vaikka kala-apajille tai baariin kertyykin niitä kyberkuuntelijoita osille! Entäs jos satun saamaan Lotosta kahdeksan euron voiton ja mainostan sitä sukulaiselle, tuleeko joku ahne kyberkuuntelija notkumaan voittopottini äärelle? Eikö riitä, että lähipiirini on voitostani kateellinen ja osilla! Entä kestääkö viesteissä tai puhelimessa enää mainita omasta, salaisesta kantarellipaikasta? Menevätkö nekin herkut semmoisen kuuntelijan paistinpannulle? Ei kai!

Onko tuommoinen viestinnän seuraaminen tavallisen, rehellisen ihmisen kannalta ylipäätään vaarallista? Minusta tuntuu, että niitä vilunkijuttujahan viranomaisilla on tarkoitus etsiä, estää ja seurata. Ei rehellisen ihmisen viestit ole mielestäni juurikaan seuraamisen väärtejä. Tuskin tavallinen viestintä soittaa kenenkään kyberin hälytyskelloja. Kyllä puheluitani, viestejäni ja kirjoituksiani saa seurata, jos jotakuta kiinnostaa! Paitsi tietenkin sienipaikkani jääköön salaisiksi!  Totuuden nimessä sanottakoon: Hankaloitan tietojeni urkintaa käytettävissäni olevilla keinoilla. Huolehdin nettiliittymieni tietoturvasta, sovellusten päivityksistä, salasanojen salaisuudesta ja toimin harkitun huolellisesti nettimaailmassa.

Olen käsittänyt, että valtiollinen tiedustelutoiminta on maailmalla lähes tavanomaiseksi luokiteltavaa toimintaa. Minusta tuntuu jopa toivottavalta, että viranomaiset voisivat tiedustelun avulla ehkäistä ennakkoon rikoksia, terroritekoja ja muitakin vilunkihommia. Olisihan jotenkin helpompaa estää “tulipalo” etukäteen, kuin saapua joka kerta ruiskujen kanssa palopaikalle myöhässä toteamaan kohteen jo tuhoutuneen.

En siis ole kovinkaan huolissani tuon uuden tiedustelutoiminnan aloittamisesta. Huolimatta hienolta kalskahtavasta nimestään kyberturvallisuus aiheutta vain positiivisia väristyksiä selkäpiihini. Mieluummin tuntisin oloni jopa entistä turvallisemmaksi tässä pahenevassa maailmassa. Maailma on näet tosissaan tulossa myös Suomeen jos ei perin jo ole tullutkin!

Mutta mitä mieltä Sinä olet tulevasta tiedustelutoiminnasta?

Herättääkö se Sinussa epäilyksiä?

Tunnetko huolestuvasi tuollaisesta toiminnasta?

Koetko, että yksityisyyttäsi ollaan loukkaamassa?

Auttaako uusi kyberopas ja kyberturvallisuuden kehittäminen Sinua?

Osallistu keskusteluun ja kirjoita mielipiteesi tämän jutun alla olevaan kommenttikohtaan!

Markku Ukonaho

Enterin opastaja

• Kodin kyberopas kokonaisuudessaan
• Ylen tiivistelmä em. oppaasta: Kodin kyberopas julki: Näillä kymmenellä vinkillä teet netinkäytöstäsi turvallisempaa
• Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelma 2017 - 2020