MobiiliTapsa on Enter ry:n opastaja ja aktiivinen toimija. Tapsaa voi luonnehtia tekniikkafriikiksi, joka suuntautuu nykyisin muun muassa mobiiliteknologiaan; kännyköihin ja tablettilaitteisiin. Tapsan bloggaus alkaa hänen mikroharrastuksensa varhaisvaiheista ja etenee jatkokertomuksenomaisesti nykypäivään. (toimitus)
Mikroharrastukseni alkoi
1980-luvun alkupuolella. Ensimmäinen kotitietokoneeni oli Commodore 64. Myin
sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan, joka oli erinomainen
pelikone. Pelailin itsekin jonkin verran, mutta enemmän pelaamisesta oli
kiinnostunut poikani. Varsinaista hyötykäyttöä näillä koneilla ei juuri ollut.
Saipahan tutustua vapaa-ajan tietotekniikkaan ja harjoitella kotitietokoneiden
käyttöä.
Pöydällä kokoamani mikro, lattialla IBM Portable PC
|
Myin muutaman vuoden kuluttua myös
Commodore Amigan ja ostin tilalle PC:n. Tapasin PC-käyttäjät ry:ssä toimiessani
henkilön, joka hankki tietokoneen komponentteja Aasiasta Hong Kongista ja
kokosi niistä itse pöytämikroja. Häneltä ostin ensimmäisen klooni-PC:n.
Kun ensimmäinen PC-mikroni kävi
vanhaksi, ostin tilalle uuden kloonimikron helsinkiläisestä halpamyymälästä.
Tällaisia hieman epämääräisiä kivijalkamyymälöitä oli Suomessa 1980-luvulla
useita. Tein kaupat, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi luulin jääväni ilman
konetta. Kyselin ja kävin useita kertoja paikan päällä katsomassa, ennen kuin
vihdoin sain mikron.
Ensimmäinen kannettava mikroni oli
IBM Portable PC 5155, jonka hankin 80-luvun loppupuoliskolla - tai oikeastaan
se oli raahattava mikro, painoa 13,6 kg! Siinä oli 9 tuuman kullanruskea näyttö
ja kaksi levykeasemaa, joiden kapasiteetti oli 360 kilotavua. Kovalevyä siinä
ei ollut ollenkaan, joten käyttöjärjestelmäkin IBM PC-DOS 2.1 ja muut ohjelmat
ladattiin muistiin levykkeeltä. Prosessori oli Intel 8088 ja kellotaajuus 4,77
MHz. Säilytin tätä mikroa pitkään, mutta muuttaessani pienempään asuntoon, se
oli pakko viedä kaatopaikalle.
1990-luvulla aloin itsekin
rakentaa osista pöytämikroja. Ostin emolevyn, kotelon virtalähteineen,
levykeaseman, muistit ja kovalevyn sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sieltä,
mistä sain ne halvimmalla. Asensin osat yhteen ja sen jälkeen
käyttöjärjestelmän ja muut ohjelmat. Kokosin tällä tavalla itselleni kaksi
pöytämikroa. Ihme kyllä - kummatkin toimivat heti ensi käynnistyksellä.
IBM Portable PC
|
Ensimmäisen kevyen kannettavan
mikron hankin 90-luvun alkupuolella ja se oli IBM ThinkPad, jonka mallinumeroa
en enää muista. 90-luvun lopulla ostin Compaq Armada M300-nimisen kannettavan
mikron. Siinä oli alun perin Windows 98-käyttöjärjestelmä, jonka tilalle
asensin myöhemmin Windows NT4.0:n. Koneen 6 gigatavun kovalevy meni myöhemmin rikki.
Sain pelastettua lomakuvat ennen kovalevyn lopullista simahtamista.
Onneksi vakuutus korvasi tilalle uuden kovalevyn. Ostin koneen pohjaan
kiinnitettävän telakan, joka sisälsi CD-aseman. Tämä läppäri minulla on
vieläkin tallessa.
Olen käyttänyt melkein kaikkia
IBM:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiä alkaen PC-DOS:sta ja MS-DOS:sta.
Linux-käyttöjärjestelmää olen käyttänyt 90-luvulta lähtien alkaen Debianilla ja
Red Hatilla.
Minulla on ollut useita kymmeniä
mikroja elämäni aikana. Tarkkaa lukumäärää en muista. Osan olen antanut
lapsilleni ja osan vanhaksi käyneistä olen joutunut viemään kaatopaikalle
säilytystilan puutteen vuoksi. Kallein mikrokokoonpanoni on maksanut yli 20000
markkaa (noin 3500 euroa) sisältäen myös kirjoittimen.
Teksti ja kuva Tapio Hietamäki
IBM Portable PC-kuva valmistajan
sivulta.
Blogitoimitus toivoo muidenkin nörttien muistelevan kommentein mikroharrastustaan.
Mukava nähdä kuva raahattavasta! Pääsin itsekin käyttämään sellaista "örkkipelin" pelaamisessa (en muista oikeaa nimeä) 80-luvulla. Nostalgiaa!
VastaaPoistaRaahattava mikro olisi ollut säilyttämisen arvoinen. Muutin isosta omakotitalosta väliaikaisesti pienen kaksioon, joten säilytystilaa ei ollut. Jouduin luopumaan monesta muustakin tavarasta ehkä onneksi.
VastaaPoista