Aika aikaansa kutakin - lerput, korput, tabletit

Reilut neljäkymmentä vuotta taaksepäin pohdin ison oppilaitoksen tietokoneen sielunelämää. Tuhrasin epätoivoisesti  opintoihini kuuluvan ohjelmoinnin ja reikäkorttien parissa. Tuntui, että uppoan masennuksen suohon enkä ikinä pääse sisään tietomaailmaan. Olisinpa tuolloin tajunnut kuinka ison asian äärellä ähräsin! Olisin ehkä miettinyt opintojeni painotusta eri tavalla. Tuolloin ei vielä kukaan osannut edes kuvitella itse omistavansa tietokoneen, jota voisi kuljetella päivisin mukanaan ympäri kyliä.

Opinnot sujuivat niin sun näin eli työllä ja tuskalla, mutta työelämään kumminkin pääsin (ja vanhempani olivat huojentuneita). Sain työpaikan firmasta, joka jostain yltiöpäisestä syystä antoi työyksikköni käyttöön toimistotyöaseman. Tuo laite oli eräänlainen pöytätietokoneen esiaste. Saimme laitteen mukana ohjeen tehdä mitä haluamme, mutta raportoida tekemisistämme ja tuloksista. Muilta osin firman isoa tietokonetta ja –järjestelmiä käytteli erikoishenkilöstö eikä meikäläisiä päästetty sitä laitetta räpläämään. No minähän otin kaverini kanssa uuden työaseman innolla käyttöön ja pääsimme rakentamaan sen alkeellisella taulukko-ohjelmalla budjettitaulukoita. Opimme tallentamaan tekemisemme isolle lerpulle, joksi muistilevyä tuolloin kutsuttiin, heti kun olimme yhdellä napinpainalluksella kadottaneet monen päivän työmme. Ei paljon puuttunut, että iso mies olisi itkenyt tyhjän ruudun äärellä, mutta tallennusoppi meni kerralla perille.

Tietotekniikka kehittyi ja töitä sai tehdä firman päätteellä ja pöydille ilmestyivät ensimmäiset kannettavat. Minäkin sain osin matkatyötä tekevänä kannettavan. Masiina painoi sen verran, että ilman rankkaa nuoruuden fyysistä taustaa, kone olisi jäänyt kantelematta. Työpöydän ääreen palattua kone liitettiin telakkaan, joka muutti koneen pöytätyökoneeksi, jota operoitiin tavallisella näppäimistöllä. Muutaman vuoden raahasin tuota murikkaa mukanani oikean käden hauiksen vahvistuessa mukavalla tavalla.


Kehityksen mukana tulivat tietoturvavaatimusten kasvaessa kaikenmaailman tunnukset ja salasanat. Firmassa oli kuitenkin aina apuna atk-tukihenkilö, jolle saattoi soittaa kun loman jälkeen ei muistanut kirjautumistunnuksia ja muutenkin tietokone tuntui taas oudolta. Omituista miten kesälaitumilla saattoikin unohtaa pari noinkin pientä juttua kuin käyttäjätunnuksen ja salasanan! Tosin unohtaminen on ollut aina toinen vahva ominaisuuteni ja ensimmäistä en voi paljastaa.

Mutta vuodet kuluivat ja kiinnostukseni tietokoneisiin sen kun lisääntyi samalla kun uutta opittavaa tuli jatkuvasti lisää. Uskoni meinasi loppua monta kertaa. Mutta onneksi ”insinööri” huomasi, että tietokoneista on tehtävä helpompia käyttää. Ja se koitui pelastuksekseni! Työssä syöteltiin firman tietokoneen päätteen valmiiseen ruutuun numeroita tai kirjoitettiin tekstejä. Kodissa asteltiin tietomaailman portaita ensin Commodore 64:n avuin ja sitten pöytäkoneella.

Kehitys kulki vähitellen pöytätietokoneista kannettaviin tietokoneisiin, joiden käyttäjän piti käydä säännöllisesti kuntosalilla jaksaakseen raahata konetta mukanaan. Sitten ”insinööri” keksi taas uutta ja koneet kevenivät ja pienenivät. Markkinoille ilmestyivät varsinaiset miniläppärit. Aloitin noihin aikoihin kirjoitusharrastusta, joka vähitellen hiipui niin kuin yleensä muutkin harrastukseni (olen nimittäin herkästi ryhtyvää ja rivakasti lopettavaa laatua). Kuolasin jonkin aikaa sellaisen pienen masiinan perään. Mahtoikohan paikalliset kodinkoneliikkeiden myyjät jo hermostua jatkuviin käynteihini esittelytiskin äärellä näpelöimässä miniläppäriä? No en kuitenkaan raaskinut hommata sellaista pohdittuani pitkään taloudellisia tekijöitäni. Enkä uskonut pääseväni kirjallisissa tuotoksissani Päätalon kategoriaan koska edes kotona niitä ei tunnuttu erityisesti arvostettavan. Hautasin unelmani menestyskirjailijan urasta.

Päästyäni eläkkeelle ilmestyivät tabletit markkinoille, enkä tarkoita pelkästään apteekin tuotteita (joita niitäkin tarvitsen) vaan niitä mahtavan upeita, pikkulaukkuun sopivia, kädessä kevyesti kannettavia tietokoneen ”poikasia”, jotka toimivat kaikkialla. Ei tarvinnut enää johdon perässä olevaa näppäimistöä saati sitten hiirtä. Ei tarvinnut seinään liitettävää johtoa nettiin pääsemiseksi. SIM-kortti sisään kuten puhelimessa ja sormella näyttöä hipaisten oli maailma avoin pienellä matkalaitteella.  Tablettien ominaisuuksien kehittyessä sen ominaisuudet edelleen ovat parantuneet, ohjelmia eli sovelluksia tulee jatkuvasti lisää tuhansittain ja laitteet kevenevät vielä entisestään.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa tableteista minä innostuin ja kiusasin jälleen tietokonekaupan myyjiä kysymyksilläni. Surffasin päivisin kannettavallani netissä tutkien tablettien ominaisuuksia. Lopulta eräänä päivänä ponkaisin kauppaan suorittamaan uuden hankinnan. Enkä kadu pätkääkään! Kahta en enää vaihtaisi (enkä nyt puhu vaimosta tai sukista, vaan) tablettiani ja Raspi-Roopea (verraton apu puutöissä!).

Minulla ei ole koiraa, ei kissaa, ei akvaariota eikä muitakaan lemmikeitä! Minulla on tabletti ja olen sen kanssa kaveri. Se, tai melkein hän, on lemmikkini! Laite kulkee lähes aina mukanani ja siitä selvitän elämäni päivittäiset suuret ja pienet kysymykset. Ja parasta on, että tabletin käyttö on melkein yhtä helppoa kuin heinänteko eikä edes yhtä hikistä ja pölyistä.

Innostu Sinäkin tabletista ja jos sormi menee suuhun niin apuahan saat tarvittaessa Enterin opastajilta!

Markku Ukonaho
Enterin opastaja

Markku tarkkailee maailmanmenoa blogissaan VANHUS STADISSA

Oletko jo tutustunut Kansalaisneuvontaan?

Loppuvuodesta 2013 avattua Kansalaisneuvontaa on kuvattu median otsikoissa esimerkiksi näin:

Uusi neuvontanumero yrittää vähentää turhia 112-soittoja
Uusi neuvontanumero vastaa "tyhmiin" kysymyksiin
Neuvontapalvelu vastaa outoihin kysymyksiin
Kansalaisneuvonta apuun viranomaiskiemuroissa

Otsikoista viimeinen ehkä kuitenkin kuvaa parhaiten Valtionkonttorin ylläpitämän Kansalaisneuvonnan päätarkoitusta: ohjata ja neuvoa asiakas sen julkisen hallinnon palvelun luo, joka vastaa asiakkaan tarpeeseen. Kansalaisneuvonnassa ei siis pysty hoitamaan asiaa eivätkä neuvojat hoida asiaa puolestasi: he kertovat keneen viranomaistahoon sinun tulee olla yhteydessä ja antavat sinulle tarvittavat tiedot, kuten puhelinnumeron, katuosoitteen ja nettiosoitteen.

Tämän lisäksi Kansalaisneuvonnasta saa tukea sähköisten viranomaispalvelujen tekniseen käyttöön. Tekniset ongelmat tarkoittavat sitä, jos jokin nettisivu, lomake tai linkki ei aukea tai ei pääse kirjautumaan sisään palveluun. Kansalaisneuvonnasta ei saa kuitenkaan apua lomakkeiden sisällölliseen täyttämiseen, koska se kuuluu lomakkeesta vastaavalle taholle, kuten Kelalla tai Verohallinnolle.

Viranomaisen näkökulmasta Kansalaisneuvonnan hyöty on se, että se ohjaa asiakkaan suorinta reittiä oikeaan paikkaan ja lisäksi ohjaa asiakasta omatoimiseen palvelujen käyttöön. Kansalaisneuvonta siis pyrkii siihen, ettei asiakkaan tarvitse olla yhteydessä kaikkiin viranomaisiin vuorollaan, silloin kun asiakas kokee epävarmuutta siitä kenelle viranomaiselle asia kuuluu.
Median repimistä otsikoista huolimatta tarkoitus siis ei ole se, että Kansalaisneuvonta vastaa kaikkiin mahdollisiin "tyhmiin" kysymyksiin, joita soittaja keksii kysyä. Ja hätätilanteissa ota aina puhelu hätänumeroon 112.

Kansalaisneuvontaan voit olla yhteydessä

• Puhelimitse numeroon 0295 000. Palveluun soittamisesta ei tule ylimääräisiä palvelumaksuja, vain normaali puhelinverkkomaksu. Palveluajat ma-pe 8-21 ja la 9-15, arkipyhät suljettu.
• Tekstiviestillä numeroon 13145. Kirjoita tekstiviestin alkuun kirjaimet Kn
  
• Sähköpostitse osoitteseen palveluneuvoja@kansalaisneuvonta.fi

Palvelua saa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi
Lisätietoja: www.kansalaisneuvonta.fi
Facebook -sivu: https://www.facebook.com/kansalaisneuvonta

Juulia Andersson

Kun vuokraat auton netin kautta

Ole tarkkana, kun vuokraat auton netin kautta, erityisesti ajellaksesi sillä ulkomailla.

Kirjoitin tämän jutun, jotta välttyisit vastaavanlaista aikaa, sitkeyttä ja kielitaitoa vaativilta kokemuksilta sekä sakkojen perimiskuluilta.

 Aiheelliset parkki-, rike- ja ylinopeussakot

Kun liikut vuokra-autolla ulkomailla, saattaa poliisi tai muu virkamies ilmoittaa auton vuokraajalle kyseisen auton syyllistyneen ylinopeuteen, parkkisakkoon tai muuhun rikkeeseen. Tällöin vuokraaja laskuttaa auton vuokrannutta automaattisesti. Et kuitenkaan välttämättä saa tietoa, mitä laskutus koskee. Joudut siis itse salapoliisiksi. Esimerkiksi kaverini sai Saksasta vastauksen, jonka mukaan Thüringenin poliisi oli ilmoittanut hänen vuokraamansa vuokra-auton ajaneen ylinopeutta. Poliisi ei tässä tapauksessa perinyt sakkoa, mutta auton vuokrausfirma laskutti 27 euroa toimisto- ja käsittelykuluja kaverin luottokorttitililtä. Nykyisin on turha toivoa sakkojen anteeksiantamista ja käsittelykulutkin ovat nousussa.

Tarkista luottokorttilaskusi 

Esimerkkinä vuokrauskokemus, jonka selvittelyyn kului kahdeksan kuukautta:
Vuokrasin heinäkuussa 2013 Prahasta auton viikoksi. Autossa oli jo valmiiksi naarmuja ja kaukaa viisaana otin niistä kolme (tosin aika huonotasoista) kännykkäkuvaa ennen kuin lähdin ajamaan. Olisin esittänyt naarmut jollekin henkilökuntaan kuuluvalle, mutta sellaista ei löytynyt Prahan lentokentältä klo 21 jälkeen. Viikon aikana ei sattunut mitään haavereita ja palautin auton samassa kunnossa kuin se oli vuokraushetkellä.

Auton palautusvastaanotto Prahassa oli kuin pahasta filmistä. Minua syytettiin naarmuista jo ennen kuin tarkastaja oli edes kiertänyt auton. Kohteliaisuudesta ei ollut tietoakaan, eikä tarkastusfirmasta saanut selvää, ei näkynyt nimikylttejä. Tarkastajat tunnustivat, että he eivät ole auton vuokrausfirmasta vaan ainoastaan tsekkaavat autoja. En myöntänyt naarmuttaneeni autoa, enkä siksi allekirjoittanut vauriopaperia. Meitä oli neljä senioria paikalla todistamassa tilannetta.

Sitten pari kuukautta myöhemmin hoksasin Visa-laskussa kaksi yllättävää, vuokra-autoon liittyvää kulua yhteensä 903,40 euroa. Mitään selvitystä tai laskua en tästä saanut. Asiaa selvittivät vuokrauksen välittäjä ja auton vuokrausfirma. Laskuttajana oli auton liisauksesta vastaava tsekkiläinen firma, joka väitti meidän naarmuttaneen autoa.

Soitin luottokuntaan ja kerroin tapauksen. Päätettiin siirtää Visa-laskun maksua. Luottokunta eli nykyisin NETS selvitti asian. Kiitos!
Noin 8 kuukauden kuluttua sain Saksasta sähköpostin, jossa kerrottiin laskun olleen aiheeton. Siinä kuitenkin väitettiin, että vuokrausaikana oli auton ALUSTAAN tullut naarmuja. En myöntänyt edelleenkään ko. asiaa. Maksoin silti käsittelykulut, vähän yli 40 euroa. Asia on nyt loppuunkäsitelty.

Mikä olisi ollut vakuutuksen rooli?

Tein kaiketi virheen, kun en ottanut kaikkia mahdollisia vakuutuksia, vaikka tiskillä sitä suositeltiin.  En katsonut sitä kymmeniä kertoja auton vuokranneena tarpeelliseksi. 

Neuvon toimimaan näin kun vuokraat autoa:

•    Ota Nolla-vastuulla oleva vakuutus.  
•    Valokuvaa auto ennen käyttöä joka puolelta.
•    Maksa parkkimaksut tunnollisesti.
•    Aja liikennesääntöjen ja -nopeuksien mukaan.

Hyvää matkaa!     
toivoo Seniori Olli
Länsi-Helsingin kansallisseniorit ry pj.

Opastajat kokoontuivat syyskauden aloitukseen

 
Enterin opastuspisteistä moni avasi ovensa tällä viikolla, mutta opastajat kokoontuivat yhteen jo maanantaina 25.8. Meilahden virkistyskeskuksessa. Vuoden 2013 vastaava tilaisuus Meilahdessa oli täynnä auringonpaistetta, joten silloin ohjelmassa oli mm. tulitikun heittoa pihalla sekä makkaranpaistoa.

Tänä vuonna sää ei ollut meille aivan yhtä suosiollinen. Vettä ropisi vanhan rakennuksen kattoon ja ikkunoihin, mutta sisällä oli kuitenkin lämmin tunnelma. Onneksi kuitenkin sääennusteiden lupaamaa "3 tipan sadetta" ei tullut, vaikka niin ennusteet vielä aamulla povasivat. 

Meilahden tilaisuuden annin voi tiivistää seuraavasti: syöminen, opastustoiminnan kehittäminen, toisiin opastajiin tutustuminen ja opastukseen liittyvistä asioista informoiminen. Mukana oli sekä aivan juuri opastajaksi ilmoittautuneita että varsinaisia opastuskonkareita. Yhteensä paikalla oli noin 45 henkilöä.

Opastuksen kehittämisosion eli ryhmätöiden aikana opastajat miettivät pienissä porukoissa asioita, joita opastustoiminnassa on tehty hyvin sekä niitä, joissa olisi kehittämisvaraa. Ryhmät jaettiin niin, ettei oman ryhmän kokoonpanoon pystynyt vaikuttamaan. Tällä  pyrittiin takaamaan se, että opastajat tutustuvat toisiinsa ja uudet pääsevät kuulemaan konkarien ajatuksia. Iloista puheensorinaa riitti ja moni ryhmä työskenteli hyvin keskittyneesti, kuten ehkä alla olevasta kuvasta voitte nähdä.

Opastajia ryhmätyössä

Oli hienoa huomata, että eri ryhmät olivat melko yksimielisiä asioista: sekä niistä, jotka ovat hyvin että niistä, joita pitäisi kehittää. Kehitysajatuksissakaan ei juuri tullut esiin sellaista, joka olisi yllättänyt. Minulle opastustoiminnan koordinaattorina se kertoo siitä, että Enterissä on osattu tehdä asioita oikein -  toki kehittämistä aina on, mutta tästä sitä on hyvä jatkaa. Opastajilta saatuja toiveita ja kehitysajatuksia lähdemme nyt tutkailemaan: osasta on jo keskusteltu, osaa on jo lähdetty edistämään ja osa vaatii vielä hiukan mietintää.

Meilahti -päivä oli antoisa ja vaikka sade ropsutti, niin vanhan huvilan sisällä oli hyvin tunnelmallista. Meilahti on tarjonnut meille paikan näinä kahtena vuonna, mutta opastajamäärän kasvaessa taidamme viettää vuoden 2015 syyskauden aloitusta jossain muualla isommissa tiloissa. 

Opastajille tsemppiä opastussyksyyn ja muistakaa ottaa yhteyttä, kun teillä on jotain toiveita toiminnan kehittämisen suhteen!

Ja kaikille apua tarvitseville lämpimät tervetulotoivotukset ENTER ry:n tietokoneen, tablet-tietokoneen ja kännykän käytön vertaisopastukseen! Opastuspisteitä on tällä hetkellä 31 kappaletta viidellä eri paikkakunnalla. Opastuspisteet, opastettavan laitevalikoiman ja ajanvaraustiedot löytyvät sivulta ttp://www.entersenior.fi/enter-opastaa/opastuspisteet-tietokoneet-table/

Juulia Andersson  ENTER ry:n toiminnan koordinaattori