Nettiajan ritari

Erkki Ylitalo, 73, opastaa tietotekniikkaa joka torstai Entressen kirjastossa. Nyt hän saatteli opastettavansa, rollaattorin kanssa liikkuvan rouvan aulaan ja toivotti minut tervetulleeksi haastattelutuokioon. Mitä kaikkea Erkki ehtiikään vapaaehtoisena eläkeläisenä?

Tapaamisemme aluksi kysyn Erkiltä hänen ohjelmastaan tänään ja lähipäivinä.

• Aamuni alkoi ennen Entresseen tuloani puiden hakkuulla. Illalla on vuorossa vapaaehtoistyön kehitysilta Nihtisillan vastaanottokeskuksessa. Huomenna käyn tapaamassa erästä teknistä apua tarvitsevaa ystävääni. Lauantaina on vuorossa  ryhmätoiminnan käynnistäminen Kauniaisten kirjastossa. Ryhmässä harjoitellaan wordin käyttöä, työhakemuksen ja ansioluettelon kirjoittamista sekä sähköpostin ja internetin käyttöä, Erkki kertoo.

Erkistä on moneksi

Vuonna 2013 Erkkiä pyydettiin mukaan senioreiden tietotekniikkayhdistykseen, ENTER ry:hyn. Hän oli silloin juuri jäänyt eläkkeelle Hewlett-Packardilta, jonne oli siirtynyt Nokialta. Monitaitoiselle insinöörille aukeni mahdollisuus jakaa erityisosaamistaan vapaaehtoisena vertaisopastajana, ensin Lasipalatsin yläkerrassa, missä Enterillä oli monipuolista toimintaa, sitten Leppävaaran Sellossa ja nyt Entressen kirjastossa.

• Olen asunut Kauniaisissa eli Granissa jo 35 vuotta. Täällä olen osallistunut aktiivisesti yhdistystoimintaan. Kotisivuja on tullut tehtyä muutamalle yhdistykselle.

• Senior Surf -tapahtuman järjestämiseen osallistuin aikaisempinakin vuosina, ja tänä vuonna teemme sen yhteistyössä Kauniaisten Suomalaiset seniorit ry:n ja Grankulla Svenska Pensionärer rf:n kanssa. Surffit pidetään 9. lokakuuta Villa Junghansissa.

Erkiltä löytyi muutaman vuoden takainen kuva surffaavista senioreista

• Granin lähiapu ry:ssä vapaaehtoistyötä tehdään yhdessä Kauniaisten kaupungin ja seurakuntien kanssa. Seurakunnat ovat mm. järjestäneet asuntoja kristinuskoon kääntyneille maahanmuuttajille, kertoo Erkki ja lisää, että Folkhälsanilla on toimintaa Kauniaisten teineille tietotekniikan parissa.
  
  
  

Tietotekniikkaa suurella sydämellä

Viime vuosina maahanmuuttajien kohtaaminen on tullut osaksi Erkin vapaaehtoistyötä. Hän keksi ruveta kierrättämään enteriläisiltä käyttämättä jääneitä vanhoja XP ja Vista -koneita, myöhemmin myös Windowsin seiskoja.

• Kävin noutamassa koneet eri osoitteista, tyhjensin niiden sisällön ja asensin uudelleen. Sitten lahjoitin niitä vastaanottokeskuksiin, joissa kävin myös opastamassa niiden käyttöä. Tällä tavalla olen kunnostanut uusiokäyttöön jo 76 tietokonetta!

Yleensä Enterin opastajat eivät tee yhdistyksen nimissä kotikäyntejä, mutta Erkki on kuitenkin yksityishenkilönä vieraillut maahanmuuttajaperheissä ja paikallisten seniorien luona jopa 100-200 kertaa vuodessa.

• On suurenmoista tutustua eri maista tulleisiin ihmisiin ja heidän kulttuureihinsa. Monessa perheessä olen tavannut lahjakkaita tietotekniikasta kiinnostuneita ihmisiä. Uskon että heidän taidoistaan on paljon hyötyä yhteiskunnassamme.          

Liikunnallinen luonnon ystävä ja talkoolainen

• Käyn Kauniaisten kansalaisopiston kuntosalilla kerran viikossa. Seniorien kävelyryhmää vedän keskiviikkoisin noin kaksi tuntia.

• Lukuisissa Granin tapahtumissa tarvitaan meitä talkoolaisia. Esimerkiksi Nuuksiossa järjestettävässä Classic Marathonissa mukana on 100 talkoolaista. Siellä juostaan 42 km + ultra, eli yhteensä 70 km. Aikaa siihen kuluu yli 11 tuntia. Tapahtuman osallistujamäärä on tarkoin rajattu herkkää luontoa ajatellen.

Eräs yhdistyksistä, joissa Erkki on mukana, on Kauniaisten omaehtoisen liikunnan edistäjät ry KOLE.

• Yhdistys järjestää porrasjuoksuja niin sanotuilla Granin alpeilla. Siellä on 213 porrasta, jotka yltävät 40 metrin korkeuteen. Portailla juostaan ”vertikaalitonni”, joka sisältää 25 kierrosta, kertoo Erkki

KOLE huolehtii myös talvisin Gallträskin järven luistinradan kunnosta.

Erkki kertoo, että Granin Latu ry aikanaan koulutti muutaman suurimman ja rumimman  järjestysmiehiksi omiin tanssi-iltoihin ja sen jälkeen on tämä ryhmä hoitanut järjestyksenvalvonnan Kauniaisten Musiikkijuhlilla, Jazz Festvaaleilla ja muissakin tapahtumissa, joissa vaaditaan luvallista järjestyksenvalvontaa.

Erkki on innokas lintuharrastaja.

• Perustin Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi Facebookiin lintuhavaintojen keruulomakkeen. Keräys tuotti havainnot 112 linnusta Granin alueelta. Nyt puhumme siis Suomi 112 -lomakkeesta.
• Vesilinnuille olen rakentanut pedit Gallträsk-järvelle.

Linnuista puhuessamme Erkki näyttää kännykästään hienon kuvan jalohaikarasta, joka on vielä harvinainen Suomessa. Hän kertoi, että tänä vuonna sen pesintä onnistui ensi kertaa Porvoossa.

Kiitän haastattelusta. Minuun teki voimakkaan vaikutuksen Erkin vilpitön innostus ja rauhallinen olemus. On lohdullista että hänen kaltaisiaan, pyyteettömästi valtavaa osaamistaan jakavia vapaaehtoisia on joukossamme.

Toivon, että Erkki saa lisää kierrätettäviä tietokoneita ja että hän yhä jaksaa tehdä niistä käyttökelpoisia.
Jos haluat antaa oman koneesi kiertoon, voit olla yhteydessä ENTER ry:n toimistoon info(at)entersenior.fi, niin välitämme yhteystietosi Erkille.

Haastattelu Unelma Krakau

Erkki on ehdolla myös Kansalaisareena ry:n järjestässä Vuoden vapaaehtoinen -äänestyksessä, kotipaikkanaan Kauniainen.

Tutustu kaikkiin ehdokkaisiin (http://www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen/ehdokkaat/) ja äänestä omaa suosikkiasi Kansalaisareenan verkkosivuilla viimeistään 31.10. (http://www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen/).

Äänestyksen päätyttyä arvovaltainen raati valitsee Vuoden vapaaehtoisen kymmenen eniten yleisöääniä saaneen joukosta. Vuoden 2018 vapaaehtoinen palkitaan Vapaaehtoistoiminnan messuilla la 1.12.2018 Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla.

Opastajat kokoontuivat syyskauden aloitukseen

 
Enterin opastuspisteistä moni avasi ovensa tällä viikolla, mutta opastajat kokoontuivat yhteen jo maanantaina 25.8. Meilahden virkistyskeskuksessa. Vuoden 2013 vastaava tilaisuus Meilahdessa oli täynnä auringonpaistetta, joten silloin ohjelmassa oli mm. tulitikun heittoa pihalla sekä makkaranpaistoa.

Tänä vuonna sää ei ollut meille aivan yhtä suosiollinen. Vettä ropisi vanhan rakennuksen kattoon ja ikkunoihin, mutta sisällä oli kuitenkin lämmin tunnelma. Onneksi kuitenkin sääennusteiden lupaamaa "3 tipan sadetta" ei tullut, vaikka niin ennusteet vielä aamulla povasivat. 

Meilahden tilaisuuden annin voi tiivistää seuraavasti: syöminen, opastustoiminnan kehittäminen, toisiin opastajiin tutustuminen ja opastukseen liittyvistä asioista informoiminen. Mukana oli sekä aivan juuri opastajaksi ilmoittautuneita että varsinaisia opastuskonkareita. Yhteensä paikalla oli noin 45 henkilöä.

Opastuksen kehittämisosion eli ryhmätöiden aikana opastajat miettivät pienissä porukoissa asioita, joita opastustoiminnassa on tehty hyvin sekä niitä, joissa olisi kehittämisvaraa. Ryhmät jaettiin niin, ettei oman ryhmän kokoonpanoon pystynyt vaikuttamaan. Tällä  pyrittiin takaamaan se, että opastajat tutustuvat toisiinsa ja uudet pääsevät kuulemaan konkarien ajatuksia. Iloista puheensorinaa riitti ja moni ryhmä työskenteli hyvin keskittyneesti, kuten ehkä alla olevasta kuvasta voitte nähdä.

Opastajia ryhmätyössä

Oli hienoa huomata, että eri ryhmät olivat melko yksimielisiä asioista: sekä niistä, jotka ovat hyvin että niistä, joita pitäisi kehittää. Kehitysajatuksissakaan ei juuri tullut esiin sellaista, joka olisi yllättänyt. Minulle opastustoiminnan koordinaattorina se kertoo siitä, että Enterissä on osattu tehdä asioita oikein -  toki kehittämistä aina on, mutta tästä sitä on hyvä jatkaa. Opastajilta saatuja toiveita ja kehitysajatuksia lähdemme nyt tutkailemaan: osasta on jo keskusteltu, osaa on jo lähdetty edistämään ja osa vaatii vielä hiukan mietintää.

Meilahti -päivä oli antoisa ja vaikka sade ropsutti, niin vanhan huvilan sisällä oli hyvin tunnelmallista. Meilahti on tarjonnut meille paikan näinä kahtena vuonna, mutta opastajamäärän kasvaessa taidamme viettää vuoden 2015 syyskauden aloitusta jossain muualla isommissa tiloissa. 

Opastajille tsemppiä opastussyksyyn ja muistakaa ottaa yhteyttä, kun teillä on jotain toiveita toiminnan kehittämisen suhteen!

Ja kaikille apua tarvitseville lämpimät tervetulotoivotukset ENTER ry:n tietokoneen, tablet-tietokoneen ja kännykän käytön vertaisopastukseen! Opastuspisteitä on tällä hetkellä 31 kappaletta viidellä eri paikkakunnalla. Opastuspisteet, opastettavan laitevalikoiman ja ajanvaraustiedot löytyvät sivulta ttp://www.entersenior.fi/enter-opastaa/opastuspisteet-tietokoneet-table/

Juulia Andersson  ENTER ry:n toiminnan koordinaattori

Colourful ageing: Workshop report from Craiova, Romania

Voit lukea Urho Vuoren Grundtvig-työpajakokemuksista Romaniassa suomeksi
blogista Kampin Kimmat ja Kundit 
http://kampinpalvelukeskus.blogspot.fi/2013/07/vapaaehtoistoiminta-vei-romaniaan.html

Ikinörtti julkaisee Urhon alkuperäisen raportin englanninkielisenä.

The Grundtvig Workshop "Colourful ageing: storytelling, social media and volunteering activities” was organized by EDUNET Organisation in Craiova, Romania, from 23 to 29 of June 2013 for 10  adults  from 10 European countries (Belgium, Bulgaria, Denmark, Finland, France, Germany, Greece, Turkey, United Kingdom and Portugal) and 3 participants from  Romania which were  interested in preventing their  passivity or social exclusion before or during retirement and  learning of building social networks and doing volunteering activities".
http://colourfulageing.wordpress.com/


My first encounter with Romanian person happened already on the way to Craiova. On my commuting flight from Amsterdam to Bucharest I sat next to a Romanian person, who was travelling Britain to home for holiday. She introduced herself as Blackbird. I, on the other hand, introduced myself as "Hero Mountain", as my name translates to English.  

Day 1:

On the first day we met with the whole group and got to know the Romanian young volunteers. We made together a trip to a wonderful park in Craiova, which was the third largest park in Europe. The park really made a big impression on me.

Day 2:
The second day we were getting to know to all the different cultures; the Romanian culture and all of our own cultures. During the day we visited a local ethnographic museum, were we learned about the roots of the Romanian culture. In the evening we had a get-together party. During it everyone presented their own culture; we ate different sorts of foods, danced and enjoyed stories. 

 Day 3:
On the third day we took a trip about 100 km from Craiova. Our first destination was an art park called Targu-Jiu, where we saw the Table of Silence, Endless pillar and the Kissing Gate.

The trip continued towards the mountains. We had a chance to see the rural side of Romania and experience the breathtaking views of the mountains.

In the evening we dined in a holiday-paradise, where we went fishing for our dinner! The staff prepared a dinner for us from the very fish we had caught. The cold breeze that came down from the mountains in the evening really suprised all of us.
I really enjoyed the trip and I would be happy to visit the mountains again some day.



Day 4:

We worked on our memory boxes. We paired with  the young Romanian volunteers to share our stories. As I come from Finland, a big part of our cultural heritage and folk-stories is the Santa-Claus, or Joulupukki in Finnish. In Romania they have the stories about Dracula, we have stories about Joulupukki who lives in Lapland in Korvatunturi. We worked together with my pair and made a presentation about this. Even if we didn't have a common language, we were able to communite through the artistical methods used.

Day 5.
The farewell. I showed a presentation to the whole group about my sending-organisation and about the volunteer work I'm involved in Finland.
In the evening we had all together a farewell dinner, which was a grand-finale to the whole week. The location made the farewell feel very emotional. All of us received a diplom from the organisator from participation to the workshop.


Observations and conclusion:
In Finnish we have a saying ”matkailu avartaa”, which means that travelling broadens your view of life. I experienced this myself during the workshop – I had some fears before going to Romania, but they disappeared during the week under the Romanian sun.

Now looking back, I hope I would have been more active asking questions and making notes or keeping a diary during the workshop. This would have given me the chance to get more out of the whole experience all together. I would like to take the opportunity once more to thank everyone.

Un mare multumesc la toti din timpul meu in aceasta säptämänä minunat din Romänia.

teksti ja kuvat Urho Vuori - Enterin vertaisopastaja

Opastajien iltapäivä Meilahdessa

Enterin opastajien syystapaaminen pidettiin torstaina 29.8. Meilahden virkistyskeskuksen tiloissa. Mukana tapaamisessa oli kolmisenkymmentä enteriläistä.

Meilahden virkistyskeskus on Helsingin kaupungin omistama ja kuuluu palvelukeskus-perheeseen. Kun kaupunki aikoinaan osti tontin, sillä sijaitseva talo oli tarkoitus purkaa. Kaikki paikalla olleet ovat varmasti kanssani yhtä mieltä siitä, että onneksi taloa ei kuitenkaan purettu. Vanha puuhuvila tekee paikasta upean.

Onneksemme myös sää suosi meitä, vaikka viikon alussa sääennusteet näyttivätkin uhkaavilta. Auringonpaisteen ansiosta vietimme tapaamisen alkupuolen ulkosalla ja vasta puolessa välissä siirryimme saliin. Tapaamisen aluksi opastajien entinen koordinaattori Urho lausui kauniit tervetulosanat. 

Ensimmäiseksi ohjelmassa oli leikkimielinen tulitikunheittokisa. Opastajat todistivat, että tulitikun saa lentämään uskomattoman kauas. Voittajaksi kisassa selviytyi ryhmä Rämä ja ryhmän edustajana Tuomo, onnittelut vielä!

Vatsat täytettiin puheenjohtajan grillaamilla makkaroilla sekä värikkäillä kasviksilla. Syömisen ohessa sujui juttelu toisten opastajien kanssa ja kuulemma keinussa annettiin myös tehokasta tablet-opastusta. Ulkona vietetyn puolitoistatuntisen jälkeen siirryimme sisälle saliin, jossa oli tapaamisen informatiivinen osuus. Kesän aikana oli kertynyt monia tärkeitä opastajille tiedotettavia asioita, kuten esimerkiksi 8.10. vietettävä SeniorSurf -päivä.

Kesäinen iltapäivä oli sekä osallistujien että järjestäjien kannalta onnistunut ja opastajatapaamisia toivottiin lisää. Katsotaan, mitä keksimme! Nykyisenä opastuksen koordinaattorina on ilo ihailla, kuinka aktiivinen ja innostunut meidän opastajajoukko on. Olen todella otettu siitä, että saan työskennellä tällaisen joukon kanssa.

Opastuksen koordinaattori Juulia
kuvat Tapio Hietamäki

Opastajan tavallinen tiistai

Kun pari vuotta sitten jäin pois työelämästä, entiset työkaverini aina muistavat kysyä, millä nyt saan aikani kulumaan... Onko aika tullut pitkäksi?  Itsekin ajattelin, että nyt saan vain olla, ei tarvitse nousta aikaisin aamulla, saan lukea Hesarin rauhassa, oleskella vain, mitä nyt vähän kissaa rapsutella välillä.  Ei mitään kiirettä minnekään.

Tiistaiaamuna havahdun puhelimen herätykseen.  Huh!  Kello on vähän yli seitsemän.  Kylläpä väsyttäisi, mutta ei auta, noustava on, sillä tänään on kännykkäopastuspäivä.

Opastettavia on tullut mukavasti paikalle kuin myös opastajia.  Tänään jokaiselle opastettavalle pystyy antamaan henkilökohtaista opastusta.  Muutama mieskin on uskaltautunut mukaan uuden puhelimensa kanssa.  Puhelinmalleja näyttää olevan laidasta laitaan.  Itsekin pitää koko ajan seurata aikaansa, jotta osaa tarvittaessa neuvoa myös kaikkein valveutuneimpia opastettavia.  

Yllätys, yllätys!  Viimeisin, juuri pari kolme päivää sitten myyntiin tullut malli, löytyy eräältä opastettavalta.  Visaisia kysymyksiä, kuinkahan tästä selvitään.  Onneksi en ole yksin, vaan voin aina kysyä neuvoa muilta opastajilta.  Valikot, nimet, kamerat, kartat, multimediat vilistävät silmissä.  Jokohan kello on puoli kaksitoista, jolloin aika päättyy?  Taitaa olla vähän ylikin.  Joitain kysymyksiä jää selvitettäväksi seuraavaan kertaan.  Opastettavat näyttävät tyytyväisiltä ja lupaavat tulla seuraavallakin kerralla.  Hyvä mieli jää.

Opastuksen jälkeen me opastajat kokoonnumme kertomaan opastustilanteen pääkohdat.  Saamme samalla myös vastaukset joihinkin omiin kysymyksiimme ja kuulemme muut ajankohtaiset asiat.  Lupaan kirjoittaa opastustilanteesta yhteenvedon facebookiin.

Palaverimme jälkeen osa lähtee yhdessä lounaalle läheiseen palvelutaloon.  Nälkä olisi, mutta olen luvannut mennä katsomaan tätiäni.  Minulla on hänelle tulostettuna muutama valokuva hänen viikko sitten viettämistään 95-vuotissyntymäpäiviltä.  Kylläpä oli hauskat juhlat, ikä nuorimman ja vanhimman välillä oli 90 vuotta.  Tyydyn banaaniin ja lähden tapaamaan tätiäni.

Siellähän tätini jo odotteleekin minua punaisessa mekossaan.  Kuinka joku voi ollakin noin pirteä!  Vaihdetaan kuulumiset ja sitten minun onkin riennettävä seuraavaan paikkaan.  Olen luvannut mennä tapaamaan entisiä työkavereitani samalla, kun siellä päin liikun.  Ehdin olla puolisen tuntia heidän kanssaan. Taas samat kysymykset: onko aika tullut pitkäksi, miten olet saanut aikasi kulumaan?

Sieltä suoraan pankin seniori-kahvitilaisuuteen.  Luennon aihe käsittelee sydämen hyvinvointiin liittyviä asioita.  Mitä ikäihmisten pitäisi syödä, miten liikkua, miten viettää vapaa-aikaa, jottei tylsistyisi.  Miten pitää toimia, ettei syrjäydy, mistä keksiä mielekästä tekemistä.  Hyviä aiheita, vaikka osa tuntuukin tällä hetkellä kovin kaukaiselta.

Senioreitten pullakahvit on juotu ja nyt on aika lähteä kotiin.  Kaikilla näyttää olevan kova kiire.  Hädin tuskin luennoitsija ehtii lopettaa, kun osa on jo ulko-ovella.

Kotona ollaan.  Onpa nälkä ja väsyttääkin kovasti.  Ehdin istahtaa uutisten ajan ja sen jälkeen onkin aika lähteä harrastuksiin.  Tässä liikunnallisessa harrastuksessa kyllä unohtaa päivän muut tapahtumat, ne vähemmän miellyttävätkin.  Pakko on keskittyä. ’Yks – kaks – kolme, pysykää tahdissa’.  Yritetään.

Kello on jo kymmenen illalla, kun vihdoin olen kotona.  Kaadun väsymyksestä sänkyyn.  Ai niin, kännykkäopastuksen yhteenveto tilastoineen jää kyllä seuraavaan päivään. Samoin muutama selvitys, jonka olen luvannut tehdä. 

Muistuu vielä mieleeni, kun eräs tuttavani kysyi, kauanko opastustilaisuus kestää.  Vastasin varsinaisen opastustilanteen, jolloin opastettavat ovat puhelimineen mukana, olevan puolitoista tuntia.  Tähän hän totesi, että puolitoista tuntia onkin aivan riittävä aika vapaaehtoistyölle ja aivan erityisesti, kun se ei tapahdu joka päivä.

Niinpä, puolitoista tuntia.  Täytyypä olla tarkempi vastauksissa seuraavalla kerralla, kun joku kysyy, paljonko aikaa menee vapaaehtoistyöhön.

Tarja Toiviainen

Enterin 15-vuotisräppi

Maisa räppää ja säestää kanteleella

*Vierivät kivet ei sammaloidu.
Enteriläiset ei esteitä noidu.
TeeVeeTee-ongelmat ratkeaa.

kun vertaisohjaajat opastaa.*                   *kertautuva säkeistö yhteisräppinä

Enterin 15-vuotisjuhlien (12.3.2013) viehkein  esitys oli Maisa Krokforsin historiaräppi.
Hän ei suinkaan räpännyt ensimmäistä kertaa Enterin hyväksi. Vuonna 2005 Maisa käytti Enterin puheenjohtajana puheenvuoron Säätytalossa Tietoyhteiskuntaneuvoston kokouksessa. Useiden upeiden PowerPoint –esitysten jälkeen tuli Enterin vuoro.  Maisa nosti puhujapönttöön mustan kotelon, otti sieltä esiin kanteleen ja sukkapuikon ja esitti Tietoyhteiskunta RAPin:

Vaikka edessämme on läppäri
mummo tahtookin olla räppäri.
Aion sanoja teille tyrkyttää
Jotka vanhojen mieliä myrkyttää...

Arvokkaassa, pääministerin johtamassa seminaarissa, juhlallisessa ympäristössä tällainen räppäys oli sen verran yllättävä, että viesti meni perille.  Enter saattoi toteuttaa tärkeää tavoitettaan: saada viranomaiset ottamaan huomioon ikäihmisten näkökulman tietotekniikkahankkeiden kehittämisessä.

Enter ry:n 15-vuotisjuhlaan entinen puheenjohtajamme (3/2003 - 3/2007) loi tuoreen rapin:

Vuosia vierinyt viisitoista     
vaiheet laulaen jos toistaa
aamuun asti olla saamme
siis tyyliin toiseen vaihtakaamme.
                ( kalevalaisittain laulaen, säestys kanteleella)

Räpäten sujuu sukkelasti
Enterin stoori alusta asti:

Vuonna yhdeksäntoista yhdeksänkuus moni ikääntynyt jo hädissään huus. Pankin tiskiltä palveluita lopetettiin ja ihmiset käskettiin internettiin. Oli onneksi muutama viisas viel’ työssä he auttoi eläkeläisiä epätoivon yössä. Voi vanhakin oppia tietokoneen käytön kun näppiksen tuntee ja hiiren ja näytön. Stakesissa satsattiin aPeeCee projektiin jonka kautta autettiin seniorit nettiin. Kurssilla myös tukena AaTeeKoo-instituutti sekä HETKY joka myöhemmin asenteensa muutti.   Tietokoneen ajokortti myös seniorille soppii kuuskytkahdeksan kurssin keski-ikä, vaan nämä kaikki oppii: Elsa, Irjat, Liisa, Seija, Sävy, Taina, Ulla Jorma, Lauri, Olavi myös tohti mukaan tulla. *Vierivät kivet ei sammaloidu. Enteriläiset ei esteitä noidu.       TeeVeeTee-ongelmat ratkeaa. kun vertaisohjaajat opastaa.*                     aPeeCeekurssin keskuudessa kerho-aate sikis tuli mukaan vanhusjärjestöjä sekä vielä IKIS. Kerho syntyi, mutta HETKY ei huolinutkaan heitä kun jäsenissä oli aivan liikaa ikääntyneitä. Suomalainen sisu nousi ikäsyrjinnästä Perustamme oman, niin selviämme tästä. Stakesissa marraskuussa ENTER perustettiin helmikuussa ysikasi päästiin rekisteriin. Tietokoneen kesyttäneet halusivat opastaa auttaessaan muita saivat itse uutta oppia. Wanhat Wiisaat Werkossa Enterissä luotiin ATK ja tietokone tuttaviksi tuotiin. Nyt on lerput ja korput jo unohtuneet pian myös ceedeet ja romput ja uuesbeet. Kun uusia temppuja keksitään pian Enterissä nekin selvitetään. Älykännykkä meillä on ja twitter ja facebook Ikinörteillä on siis moderni outlook. Mutta kehityksen huumassa muistakaamme että tärkeintä on kun opastusta jaamme: Vierivät kivet ei sammaloidu. Enteriläiset ei esteitä noidu. TeeVeeTee-ongelmat ratkeaa. kun vertaisohjaajat opastaa. Räppi-tekstit: Maisa Krokfors Maisan kuva: Pirkko Kyttälä Katso Tapio Hietamäen kuvaama räppivideo Liisa Hämäläisen 2008 laatima Enter ry:n 10-vuotishistoriikki

Stadilaiset Mansessa

Puoli yhdeksältä Kiasman edessä!  Näillä ohjeilla kerääntyi parinkymmenen enteriläisen opastajajoukko eräänä tiistaisena pakkasaamuna turistibussiin.  Huomenta, tutun näköistä porukkaa!  Jäsensihteerimme Eva oli elementissään, hän antoi ohjeita ja huolehti todellisen matkanjohtajan tavoin kaikesta.

Nysse lähti Tampereelle

Parituntisen ajomatkan aikana oli aikaa kierrättää mikkiä, niin että kaikki saivat kertoa itsestään ja opastuspaikastaan tai -paikoistaan.  Kaikki matkalaiset ovat aktiiviopastajia ja näin meillä oli mahdollisuus kertoa omista toiveistamme ja ajatuksistamme: tarvitsemme koulutusta Windows 8:aan, tablettilaitteisiin, ohjeita siitä, miten osaamme puolueettomasti neuvoa laite- ja liittymähankinnoissa ja monissa muissa asioissa.  Koulutustoimintaryhmä sai monia ajatuksia tulevien koulutustapahtumien suunnitteluun.

Kollegayhdistys

Matkan päämääränä oli Tampere ja sikäläinen ATK Seniorit Mukanetti ry.
Toiminnanjohtaja Eija-Riitta ja yhdistyksen puheenjohtaja Seppo ottivat meidät vastaan ja esittelivät MukaSurffi-nettipistettä, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.

MukaSurffi on auki arkisin 10 – 14 ja siellä vapaaehtoiset vertaisohjaajat auttavat senioreita tietokonekysymyksissä.  Viereisessä tietokoneluokassa pidetään varsinaiset ATK-kurssit, niitä vetää ATK-Opisto HeP:n ohjaaja.  Joka tunnilla on pari Mukanetin vertaisohjaajaa paikalla auttamassa kurssilaisia kinkkisissä paikoissa.  Tässä kohdin tamperelaisten toimintatapa poikkeaa Enterin konseptista.  Me tarjoamme pääasiassa yksilöllistä opastusta monissa eri pisteissä, Mukanetti järjestää kursseja yhteistyökumppaninsa kanssa.   Toki heillä on myös muita opastuspisteitä ja lisäksi jäsenillä on mahdollisuus saada tuutori kotikäynnille selvittämään tietokoneen solmuja.  Kotikäyntien tarve on tosin laskenut sitä mukaa kuin kannettavat ovat yleistyneet.

Istuimme tietokoneluokassa ja kyselimme ja kerroimme omasta toiminnastamme.  Meille varattu aika olisi helposti ylittynyt, mutta seuraavat kurssilaiset pyrkivät jo sisään ja meidän oli aika lopettaa.  Oli mielenkiintoista molemmin puolin, tästä meidän on hyvä jatkaa ja kehittää yhteistyömahdollisuuksia kollegoiden kesken.

Ravintoa ruumiille ja sielulle

Lounaan jälkeen alkoi opastettu kaupunkikierros. Tampereen tuomiokirkko on jo ulkoa vaikuttava kansallisromanttinen rakennus, joka on valmistunut 1902 – 1907 arkkitehti Lars Sonckin piirustusten pohjalta.  Kirkkoholvin akustiikkaa pääsimme testaamaan oman Enter-kuoromme voimin tapailemalla virren veisuuta.  Katse kohti kattoa ja lyijylasi-ikkunoita!
Jo koulukirjoistamme tuttuja ovat seiniä koristavat Hugo Simbergin freskot, Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha ja
Köynnöksenkantajat.  Suomalaisen symbolismin mestariteoksiin kuuluu myös Magnus Enckellin suuri alttaritaulu.

Hii-op!

Kiertoajelu jatkui erinomaisen oppaamme johdolla.  Hän kertoi pirkkalalaisen kauppa- ja teollisuuskaupungin historiasta ja nähtävyyksistä.  Kuka lienee nähnyt Tammerkosken sillalla heilin ensi kerran, me ihailimme yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi nimettyä tehdasaluetta, johon kuuluvat niin Tampellat, Finlaysonit, Takot ja monet muut arvorakennukset.

Ja Pyynikin harju ja Pispala!  Iltapäivän aurinko valaisi vielä lumista satumaisemaa, kun aah- ja ooh-kommentein käänsimme päitämme vuoroin Näsijärven ja vuoroin Pyhäjärven suuntaan.  Luojan palikkaleikiksi kutsuttu, jyrkkään rinteeseen rakennettu Pispalan pientaloalue on oma ainutlaatuinen idyllinsä.
Jos on Lauri Viita aikanaan kuvannut, miten Pispalan miehet ovat hartiavoimin rakentaneet omat pesänsä, niin kyllä Enterin miesten hauiksissa on tiukan paikan tullen myös vääntöä!  (katso kuva alla)
Kapeat kujat tekivät tepposen ja siinä me olimme, bussissa joka ei päässyt ei eteen ei taakse.  Sentti oikealle tai vasemmalle, niin bussi olisi rouhaissut joko kadunvieren puutaloa tai poikittain pysäköityä autoa!  Ihmettelyä, tuumintaa, ehdotuksia – ja eikun nostamaan!  Siis autoa, parikymmentä senttiä, ja niin hurraava matkaseurue pääsi eteenpäin.

Tietoa vai arvausta

Paikallisopas jäi bussista ja me suuntasimme kotia kohti.  Rauhallisia päiväunia ei vieläkään suotu, vaan opastajat jakautuivat parihenkisiin joukkueisiin, joiden tehtävänä oli valita visaisiin kysymyksiin oikea vastausvaihtoehto.  Mitä sinä olisit vastannut kysymykseen, kuinka monta kävijää on ollut Ikinörtin blogilla sen ensimmäisen elinkuukauden aikana?  Oikea vastaus on 1800.  Visailussa EI kysytty, mikä on tamperelaisen nysse-sanan monikko.  Sen me kuulimme oppaaltamme, vaikkapa kertauksena:  kun monta bussia on tulossa, sanotaan tietysti: nynne tuli.

Yhteistyöllä se sujuu

Ideoiden keskinäinen vaihtaminen, tutustuminen Mukanettiin, hyvä opastus, opastajien tutustuminen toisiinsa – retkipäivästä jäi monta plussaa mieleen ja muistiin!  Jatketaan opastuksia omissa pisteissämme, pidetään yhteyttä ja kehitetään toimintaamme yhdessä.

Viestintä – Kati Roiha

Pispalan portaat-kuva  Lea Grönlund Lumialla
Auton siirtäminen - Sirpa Illman iPhonella
muut kuvat  Ritva Vartiainen