perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulu panee muistelemaan


Kun synnyin oli sota.

Kun aloitin koulun, skimbasin Manskulta Laakson skuijien halki Eltsun kansikseen.

Tuntematon kuvaaja/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Opparin aloitin Krunikassa, jonne ajettiin Tölikästä sporalla. Keväisin ja syksyisin vaunut olivat avovaunuja.

Kun muutin Krunikaan, luudattiin kartsoilla ja klitsuissa, skrinnattiin Pohjoisrannassa jäällä, flaidattiin Skattan jengejä vastaan ja stikkailtiin snögeboltseilla rottia, jotka tulivat skruudaan mummojen sorsille heittämiä pullanpaloja. Onneksi oli myös partsika. Siellä oppi sentään jotain viisastakin.

Ei ollut tietookaan tietokoneista. Telkkarikin tuli meille vasta 1955.

Skrivasin stuiduksi Ressusta 60-luvun alussa. Vietin monimuotoista ylioppilaselämää, jossa varsinaiset matikan opinnot etenivät verkkaista tahtia, kuitenkin edeten. Laskutikun ja logaritmitaulukon käyttötaito kehittyi ilmiömäiseksi. Niitä ei käytä tänään enää kukaan, ainakaan Suomessa.

Intin jälkeen 1965 lipsahdin kesäduuniin reikäkorttioperaattoriksi Posti- ja lennätinhallitukseen. Sain myös kunnian raijaa ulos viimeiset IBM:n 14-sarjan tietokoneet ja tuoda sisälle uudet IBM:n 360-sarjan koneet. Siitä alkoi, lähes vahingossa, 40-vuotinen työura tietotekniikan parissa.

Tietotekniikan tuoma muutos elämänmenoomme reilun 40 vuoden aikana on ollut käsittämättömän raju. Tietokone- ja tietojärjestelmiä on mennyt ohi lukuisia ja koko ajan on opittava uutta entistä kiihtyvämmällä vauhdilla. Mikään ei toimi kuin ennen. Nykyään maailma lähes pysähtyy jos tietojärjestelmät haavoittuvat. Ja vaarana on ihmisten syrjäytyminen, jos osaaminen ja omassa käytössä oleva tekniikka ei pysy ajan tasalla.

Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
2000-luvun alkuun asti tietotekniikkaa käytettiin pääasiassa yritysten ja julkishallinnon omia työntekijöitä varten, helpottamaan ja tehostamaan heidän toimintaansa. 1990-luvulla alettiin kehittää järjestelmiä, jotka palvelivat suoraan asiakkaita. Tuli ajanvarausjärjestelmiä, tietopalvelua, sähköistä kauppaa, tms. Varsinainen läpimurto tällä alueella tapahtui kuitenkin vasta 2000-luvun alussa. Ja tänä päivänä melkein kaiken voit tehdä tai pitää tehdä netin välityksellä. Kolumneissa kirjoitellaan jo, että lääkäripalvelut hoidetaan netissä virtuaalitohtorin avulla ja vihkimiset Skypellä tai Youtubella virtuaalipapin toimesta.

Erilaisissa juhlapuheissa kyllä muistetaan, että on olemassa kansalaisryhmiä, joilla on vaikeuksia hyödyntää kiihtyvän kehityksen tuloksia. Rakennemuutosten ja kustannussäästöjen paineessa kuitenkin nämä kansalaisryhmät monesti jätetään sivuun. Esimerkkinä vaikkapa Helsingin kaupungin SATKA-projektissa käynnistetyn toiminnan lopettaminen. Enter ry ja sen kaltaiset toimijat paikkaavat näitä aukkoja mahdollisuuksiensa puitteissa.

 Enterissä kehitämme taitojamme tietotekniikan tarjoamien palvelujen hyväksikäyttäjinä ja siirrämme osaamistamme kanssaeläjillemme. Tavoitteena on, että heidän kykynsä hyödyntää palveluja kehittyisi. Ja toimintahan on meille enteriläisille harrastus, jolla rikastutamme varsinkin omaa elämäämme, mutta myös vertaistemme.

Vuosi 2013 on ollut Enterissä vilkas. Jäsenmäärämme on kasvanut huimat toista sataa eli lähes 50 prosenttia yli 350:een. Erilaisia tilaisuuksia opastuksina, tietoiskuina ja jäsenretkinä on ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna merkittävästi enemmän. Myös jäsenistölle suunnatussa tiedotustoiminnassa olemme olleet aktiivisempia ja se on näkynyt tilaisuuksien osallistujamäärien sekä Ikinörtin lukijamäärän kasvuna.

On mukava havaita, että yhdistyksemme kiinnostaa monia ja että sen toimintaan halutaan aktiivisesti osallistua. Meidän tulee olla yhdistyksen jäseninä tyytyväisiä itseemme ja onnistumiseemme. Sen lisäksi haluan erityisen huomion kohdistaa yhdistyksen hallituksen jäseniin sekä toiminnan koordinaattoriimme Juuliaan, jotka kukin omalla panoksellaan ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintaamme. Se on luonut pohjan sille, että saamme kokea onnistumisen tunteita.

Vuosi 2014 on ovella. RAY myönsi meille toimintatukea myös ensi vuodelle. Helsingin kaupungin tuen osalta olemme epäselvässä tilanteessa. Se tuntuu käsittämättömältä, kun huomioidaan suuri työmme kaupungin senioreiden vertaistukihenkilöinä. Toivokaamme, että tämäkin asia ratkeaa kannaltamme positiivisesti lähiaikoina. Varmaa kuitenkin on, että harrastuksemme tietokonetaitojemme kehittämisessä ja vertaistuen antajina jatkuu myös ensi vuonna. Se on vaan niin kivaa.

Vietetään mukava rauhaisa joulu ja vaihdetaan vuosi luottavaisin mielin.
Raimo Anttila



perjantai 13. joulukuuta 2013

Blogeista viisi vuotta sitten - ja nyt

"Selailin kurssitarjontaa Talkoorenkaan kurssioppaasta. Jaa, blogikurssi, mielenkiintoista! Mikä on blogi? Sanan olin kuullut. Kaikkihan nykyään, poliitikkoja myöten kirjoittelevat internettiin päiväkirjaansa.

Minä en ainakaan ala kirjoittaa päiväkirjaani kaiken kansan luettavaksi, päätin. Ilmoittauduinpa kuitenkin kurssille, jotta tietokonetuutorina ainakin tietäisin, mistä on kyse, kun puhutaan blogista.

Miksi haluan perustaa blogin

 Miksi haluan perustaa blogin, kysyttiin kurssilla.
Haluanko? Olinhan tullut kurssille vain selvittääkseni, mikä on blogi.
No, pitääpä miettiä miksi. Vaikeaa. Enhän ole oikeastaan minkään alan tietäjä. Mitä minulla on sellaista sanottavaa, joka voisi kiinnostaa jotain tuiki tuntematonta. Ja entä sitten? Onko silläkään minkään valtakunnan merkitystä. Alan ihan oikeasti miettiä, miksi haluaisin perustaa blogin.
Harrastukset tai aiheet, joista voisi kirjoittaa blogissa
Kasvit, tulee ensimmäiseksi mieleeni. Onhan minulla jo useitakin kasviharrastajien verkostoja, joissa voin vaihtaa mielipiteitä samanmielisten kanssa. Voisiko siitä löytyä vielä jokin mielenkiintoinen lähestymistie päiväkirjakirjoitteluun?

Atk? Siitäkin piiristä olen jo löytänyt samanmielisiä. Onko minulla mitään uutta annettavaa sillä sektorilla? Tuskin.

Vapaaehtoistoiminta ylipäätään? Liian pitkä tie päiväkirjanomaiseen tekstin tuottamiseen.

Yksinäisyyden torjunta? Ei todellakaan. Jo nykyisten ystävien tapaaminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii ponnisteluja. Sitä paitsi viihdyn ihan hyvin omissa oloissanikin – välillä.

Vaikuttaminen? Ei kiinnosta.
Muuta pohdittavaa 
Päätän kuitenkin kirjoittaa ensimmäisen blogisivuni rakkaimmasta harrastuksestani, puutarhanhoidosta. Jo blogisivun nimeäminen on haaste. Mikä nimeksi? Miksi?

Entä kirjoitanko omalla nimelläni vai nimimerkillä? Mieleen tulee jo nykyinen roskapostin määrä. Omalla nimellä kirjoittaminen ei houkuttele. Päätän kätkeytyä nimimerkin taakse. Olisiko nimimerkki yleinen vai vain perhepiirin tiedossa? Salasanakin pitää miettiä, jotta muistaisi sen, eikä se olisi helposti arvattavissa.

Mikä olisi blogialusta? Tässä löytyy lukematon määrä vaihtoehtoja, enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin. Kurssin taustavaikuttaja helpotti kuitenkin valintaa, joten aloitimme tutustumalla valmiisiin tarjolla oleviin blogipohjiin. Valitsin vuodatus.net-sivuilta yhden neljästä, enkä ole vielä tänä päivänä ajatellut oman blogipohjan suunnittelua. Tuskin osaisinkaan toteuttaa sellaista.

Kurssilla tuli paljon sellaisia käsitteitä, joita vieläkin kypsyttelen, enkä välttämättä ymmärrä sittenkään, mistä on kysymys.
 Blogikirjoittelun harjoittelua
Eräs kurssin ahaa-elämys oli, kun opin linkittämisen. Olen vieläkin haltioissani tästä uudesta oppimastani taidosta. Haluaisin vielä oppia tekemään linkin, joka aukeaa uuteen ikkunaan. Kuvien lisääminen blogiin oli helppoa, koska osasin sen ennestään.

Eräs kurssin tehtävistä oli kirjoittaa mielipideteksti jostain aamulehden otsikon aiheesta, kolme kappaletta, mielipiteitä herättävää. Tein työtä käskettyä, mutta en erityisemmin ole sen lajin osallistujia. Mitä väliä minun mielipiteelläni on jostain ajankohtaisesta. Noitahan saa lukea kyllästymiseen asti. En julkaissut tekstiäni.

Kaikkia kursseilla saamiani oppeja ja ajatuksia pohdittuani, sain yhtenä yönä (olen yökirjoittaja) päähäni, mistä haluan kirjoittaa.

Aikaisemmin öisin tuli ikäviä ajatuksia, jotka halusin kirjoittaa pois vaivaamasta mieltäni. Ne kirjoitin vain itselleni. Nyt blogikurssilla löysin yllättäen iloisia asioita, jotka halusin jakaa perheelleni ja samanmielisille. Halusin kirjoittaa muistiin lasten ja lastenlasten tärkeinä pitämiäni sanomisia sekä muistoja omasta lapsuudestani.

Palautteen saaminen, mieluimmin positiiviseen vivahtava, on yksi blogikirjoittelun mielihyvää tuottava elementti. Omalta lapselta saatu kannustava palaute, jossa haluttiin lisää muisteluita, oli jo sellainen viesti, että vaikka kukaan muu ei lukisi näitä juttujani, niin kirjoitanpa niitä sitten muistiin omille lapsilleni ja lastenlapsilleni. Yllättävää on, että joku aivan vieraskin henkilö on eksynyt sivuilleni, miksi ja miten on mysteeri, ja antanut palautetta on hämmästyttävää, imartelevaakin.

Jos olet jaksanut lukea tähän asti, saatat jaksaa lukea blogisivuanikin, joka elää, kun jaksan muistella. Www.taimipike.vuodatus.net “
 Vallaton mummeli

Näin kirjoitti Pirkko Kyttälä vuonna 2008.  Hänestä tuli kuin tulikin aktiivinen bloggaaja, jonka juttuja olet saattanut lukea tietämättä kirjoittajaa. Monien bloggaajien tapaan Pirkko itse on pysytellyt taustalla ja antanut aliastensa kertoa hauskoja tarinoita, hyödyllisiä kuvauksia puutarhanhoidosta (pikantisti kasvien nimet latinaksi), kuvauksia käsityö- ja puutarhamatkoiltaan. Onpa joukossa myös yksi "muotiblogi". Pirkko  on julkaissut noin 300 juttua. Koska jutut ovat melko lyhyitä, voi niitä suositella ”päivän mietelauseiksi” – melkein vuoden joka päivälle löytyisi blogiarkistoista juttu.  Vanhimmat jutut ovat Hallittua kaaosta -blogissa ja vuoden 2013 alusta  Vallaton mummeli -blogissa.

  Pirkon blogien kuvat ja kollaasit ovat tutkimisen arvoisia  (tässä kuvakaappauksia blogeista)
blogitoimitus

Haaste Ikinörtin lukijoille

 Ylläoleva kirjoitus toimikoon innoitteena enteriläisille ja muillekin Ikinörtin lukijoille.
Olisi mukava lukea lukijoidemme juttuja, vaikkapa tietotekniikan hyödyntämisestä erilaisissa harrastuksissa. 

Entä jos lastenlapset innostuisivat kirjoittamaan siitä, miten mummi tai vaari klaaraa tietotekniikan parissa?  Jos kirjoitustaito ei vielä ole hallussa, miksipä ei voisi piirtää hienoa kuvaa isovanhemmasta tietsikan tai kännykän kanssa.  Kyllä mummi/vaari varmaan mielellään sitten skannaa kuvan ja lähettää sen tänne “toimitukseen”.  (Teoksen kohteen nimeä ei julkaista, jos itse kohdehenkilö niin toivoo.)  Taiteilijan etunimi ja ikä olisi kiva julkistaa teoksen kanssa.  

Jos vaikkapa joulunpyhien välissä tulee inspiraatio kirjoittaa juttu, ehkäpä muistellen, mietiskellen, toiveajatellen tai muuten vaan kertoen, jaa se meidän muiden kanssa! Julkaisemme vuoden mittaan mielellämme erilaisia kirjoituksia Ikinörtissä.  Ota yhteyttä sähköpostilla enter.tiedotus@gmail.com

 Juttutuulta toivotellen!
Enter Viestintä

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Palkintona hymy

Sitä tunnetta ei voita mikään.
Suu on leveässä hymyssä eikä suupielet laske millään.
Opastus on juuri päättynyt ja henkilö on kiitellyt avusta.
On saattanut jopa kätellä tai antaa lämpimän halauksen.
Tulee hyvä mieli kun tietää tehneensä toisen ikionnelliseksi, kun kännykkä - tai tietotekniikkapulma on ratkennut tai on osannut neuvoa hänet paikkaan, jossa pulma ratkeaa. Sen lisäksi tulee vielä hyvä mieli siitä, että on taas itsekin oppinut pikkuisen lisää.
Tänä syksynä Enteriin on tullut paljon uusia opastajia ja 14 heistä osallistui uusien opastajien perehdytysjaksoon, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Perehdytysjakso toteutettiin yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa ja tarkoitus on toteuttaa sellainen tästä lähin kerran vuodessa.
Perehdytysjaksoon kuului 6 tapaamista ja siinä keskityttiin tiedonhankintataitoihin. Jaksolla oli myös mukana Enterin konkariopastajia jakamassa vuosien varrella kertynyttä tietouttaan.

Perehdytysjakson tapaamiset pidettiin Työväenopiston tietokoneluokassa,
ja kuten ilmeistä voi päätellä, kivaa oli.
Viimeisellä kerralla pidettiin nyyttärit ja jaettiin osallistumistodistukset.

Enterin puheenjohtaja Raimo Anttila piti puheen uusille opastajille nyyttäreiden lomassa
Uusi opastaja Sirkka vastaanotti todistuksensa Työväenopiston it-suunnittelija Juhana Mykrältä ja
Enterin toiminnan koordinaattori Juulia Anderssonilta
Haluaisitko sinäkin toimia opastajana kännykän tai tietotekniikan käytössä?
Opastajalta ei vaadita muuta kuin intoa toisten auttamiseen sekä kiinnostusta omien tietoteknisten taitojen ylläpitämiseen - mikään tekniikka-alan asiantuntija ei tarvitse olla.
Enter tarjoaa opastajille monenlaista tukea sekä mahdollisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Jos haluat liittyä opastajien hymyilevään joukkoon, ota yhteyttä enter.juulia(at)gmail.com

Juulia Andersson
   

perjantai 29. marraskuuta 2013

Minkälaisen puhelinliittymän hankkisin?

Minut sai kirjoituspuuhiin seuraava keskustelu erään seniorikansalaisen kanssa:

”Kato, mulla on uusi puhelin. Se on mun pojan vanha puhelin. Pari päivää on kulunut ja osaan jo soittaa sillä.”
”Mitä sä aiot tehdä sillä ?”
”Soittaa ja tekstailla varmaan, kunhan opin.”
”Aiotko sähköposteilla, surffailla netissä, facebookkailla, jne ??”
” En kyllä viitsi. Mulla on läppäri täällä kotona ja sen kanssa noi tollaset voi kivasti tehdä. En mä halua ratikassa räplätä puhelinta.”
”Paljonko sä maksat sim-kortista ?”
”Noin 30 euroa kuukaudessa.
”Se on aika paljon pelkästä puhumisesta ja tekstailusta.”
Tämän seniorin tapaus on ehkä aika yleinen esimerkki siitä, miten meille myydään nykyään ylipalvelua kovaan hintaan, kun emme itse oikein ole perillä kaikista hienouksista ja niiden tarpeellisuudesta.

Kun lähdemme kauppaan sopimaan kännykkäliittymästä, niin ainakin seuraavat asiat tulisi olla selvillä siitä tavasta, jolla kännykkäämme käytämme tai aiomme käyttää:

  1. Paljonko suurinpiirtein puhun puheluita kuukaudessa. -  Asia selviää katselemalla muutamaa viimeisintä puhelinlaskua.
  2. Paljonko tekstailen kuukaudessa. - Selviää myös puhelinlaskuista.
  3. Aionko käyttää puhelimella nettiä, eli lukea ja lähettää sähköposteja tai muuten vain surffata netissä.
  4. Aionko latailla netistä musiikkia, kuvia ja muuta mukavaa.
  5. Onko tärkeätä, että yhteystietoni ja kalenterini päivittyvät automaattisesti netin kautta läppärini/tablettin muistisyövereihin ja päinvastoin.
  6. Aionko surffailla netissä myös ulkomaanmatkojeni aikana. Jos en, niin ehdottomasti sim-kortille sulku Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvasta surffailusta eli dataverkkovierailuista.
Jos vain puhut ja tekstailet esimerkiksi noin 100 puhelua ja 25 viestiä kuukaudessa, niin saat liittymän varmasti alle 15 euron kuukausimaksulla. Parhaassa tapauksessa jopa 10 euron pintaan.

Jos aiot myös surffailla, niin perussurffailuun riittää tänä päivänä hyvin 3G-verkko. Tällaisen palvelun saa rajoittamattomalla tiedonsiirtomäärällä alle 20 euron kuukausimaksulla.

Hyvä on myös muistaa, että määräaikaisen sopimuksen voi aina muuttaa kattavammaksi ja kalliimmaksi. Siis kannattaa ehkä aina aloittaa halvemmalla ja jos sitten käyttö osoittautuu rankemmaksi, niin ei kun muuttamaan sopimusta.

Varmasti myös 30 euron kuukausimaksun sim-kortti on myös monelle paikallaan, mutta silloin puhelimen käyttö on laajaa ja monipuolista sekä netin palvelujen käyttö voi tapahtua milloin ja missä vain.

Tämä juttu lähti liikkeelle semmoisen vehkeen käytöstä, jota ensisijaisesti ja melkein pelkästään haluaisimme kutsua puhelimeksi, mutta jolla voi myös välittää tekstiviestejä. Lisänä mahdollisesti pientä surffailua netissä. Tässä tapauksessa kuukausiveloitus pyörii 10 – 15 euron paikkeilla.

Jos operaattori ehdottaa kovempaa hintaa, niin kannattaa kysyä, että miksi juuri minun kannattaisi maksaa enemmän. Jos puhut vähän (reilusti alle 100 puhelua kuukaudessa) ja tekstailet myös vähän, niin kannattaa selvittää, mitä maksaa palvelu, jossa jokainen tapahtuma veloitetaan yksikköhinnalla.

Jos sitten haluan surffailla puhelimella ja mahdollisesti yhdistää puhelimen ja läppärini/tablettini operaattoripalvelut, niin asia menee mutkikkaammaksi. Enter ry aikoo kevään 2014 aikana järjestää   tätä tilannetta valaisevan tietoiskutilaisuuden.

Alla vielä linkkejä operaattoreiden palvelusivuille ja palveluiden vertailupalveluun:

Operaattoreiden linkkejä   
(29.11.2013)






Laskuri liittymien vertailuun


Tämän jutun kirjoitteli ja kokosi Raimo Anttila, kommentoijina Lea Grönlund ja kännykkäopastajia



perjantai 22. marraskuuta 2013

Syyskokouskuulumisia

Yhdistyksemme syyskokous pidettiin Työväenopistolla ke 20.11.  Paikalle saapui reilut kolmekymmentä enteriläistä ja puheensorina täytti kokoushuoneen, kun vanhat ja uudet jäsenet vaihtoivat alkuun kuulumisia kahvikupin ääressä. 


Ennen varsinaista jäsenkokousta on perinteisesti kuultu esitys jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Tänä vuonna oli puhumaan kutsuttu aluesihteeri Olli Nordberg Kynnys ry:stä, aiheena esteettömyys. Saimme kuitenkin konkreettisen esimerkin siitä, kuinka vaativaa on fyysisen esteettömyyden järjestäminen jopa esteettömäksi luokitellussa rakennuksessa: Ollin pyörätuoli ei olisi mahtunut Opistotalon porrashissiin, joten hänen esityksestään oli luovuttava!  ENTER ry:stä löytyy onneksi myös oma asiaan perehtynyt jäsen, Henry Haglund, joka kertoi meille verkkopalvelujen esteettömyyttä koskevan lainsäädännön valmistelusta EU:ssa ja Suomessa.

Raimo Anttila avasi kokouksen                          Henry Haglund puhui esteettömyydestä

Jäsenkokous alkoi ja järjestäytyi monien vuosien perinteiden mukaisesti Timo Puskan toimiessa kokouksen jämeränä puheenjohtajana.  Toiminnan koordinaattorimme Juulia Andersson esitteli vuoden 2014 toimintasuunnitelman, ja pienten tarkistavien kysymysten jälkeen se sekä talousarvio hyväksyttiin.  Kuten monilla muillakin yhdistyksillä, paljon riippuu RAY:n tulevasta avustuspäätöksestä. Onneksi meillä on vielä jonkin verran puskuria jäljellä edellisvuosista. Jäsenmaksu henkilöjäseniltä pidetään ennallaan 25 eurossa, yhteisöjäsenien vuosimaksu nostetaan 500 euroon.

Enteriläisten puheenjohtajana jatkaa Raimo Anttila.  Nykyisestä hallituksesta eroamassa ovat Urho Karjalainen, Kati Roiha ja Ritva Vartiainen.  Heidän tilalleen valittiin uudet jäsenet, ja näin hallituksen kokoonpano vuonna 2014 on seuraava:
Raimo Anttila (pj), Sirpa Illman, Unelma Krakau, Seppo Kurkinen, Tarja Toiviainen, Helena Venäläinen, Aulikki Uusitalo-Kasvio.  Varajäsenet: Tapio Hietamäki, Eva Korkiala-Blomqvist, Marjatta Louhos ja Olli Uotila.

Toiminnantarkastajana toimii jatkossa Urho Karjalainen ja hänen varamiehenään Simo Kännö.  Kiitokset menevät monivuotiselle uskolliselle toiminnantarkastajallemme Olavi Mattilalle hänen tekemästään arvokkaasta työstä.

Kiitos myös hallituksen jättäville konkareille tuloksellisesta työstä meidän kaikkien enteriläisten hyväksi! Tervetuloa remmiin uudet aktiivit, onnea ja tarmoa kaikille seuraavaan toimintavuoteen!

Virallinen syyskokouksen pöytäkirja julkaistaan Entersenior.fi-sivuston Jäsenhuoneessa myöhemmin.

Marraskuun pimeys on aika kaikkinielevää ainakin täällä Etelä-Suomessa. Pidetään silti mieli valoisana!

Enter Viestintä
Kuvat Tapio Hietamäki

perjantai 15. marraskuuta 2013

Jäsenretki Tallinnan Merimuseoon ja Kadriorgin palatsiin

Venäjän tsaari Pietari I Suuri rakennutti 1700 luvun alussa enteriläisten kulttuuriretken kohteiksi Tallinnaan kaksi upeata ja mielenkiintoista mutta hyvin erilaista rakennusta. Toinen rakennettiin vesitasolentokoneiden hangaariksi ja toinen tsaarin perheen kesäasunnoksi. Nyt halli ja palatsi ovat upeita museoita, joissa voi tutustua Suomenlahden merilinnoitusvyöhykkeen ja Viron merenkulun historiaan sekä barokkipalatsiin jossa on myös esillä Viron taidemuseon taidetta.

Kolmekymmentäyksi enteriläistä ystävineen kävi keskiviikkona 30.10. tutustumassa tsaarinajan historiallisiin kohteisiin, joissa molemmissa oli opastetut tutustumiskierrokset. Myrskyn jälkimaininkien keinutuksessa seilattiin Finlandia-laivalla Tallinnaan. Laivan kokoustilassa keskusteltiin puolentoista tunnin ajan Raimon johdolla Enterin toiminnan ajankohtaisista asioista sekä tablettitietokoneiden toiminnoista ja käyttökokemuksista. Keskustelu oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja innosti huolehtimaan tablettien opastuksen taidoista sillä Joulupukki on luvannut kaikille kilteille senioreille lahjaksi tablettitietokoneen.

Kuulimme myös Henry Haglundin tietoiskun julkisen hallinnon tuottamien verkkopalveluiden esteettömyyttä edistävän EU-direktiivin taustasta ja tavoitteista. Direktiiviehdotus on parhaillaan EU:n jäsenmaiden virallisessa käsittelyssä - myös Suomessa, missä asiaa vastuullisena tahona hoitaa valtiovarainministeriö.

Ensimmäinen kohteemme Tallinnassa oli Merimuseo Lennusadam, joka on vesitasolentokoneiden halleihin rakennettu museo. Merimuseossa tutustutaan merenkulun ja ilmailun historiaan. Hallilla on laajuutta 8 000 m². Hallissa on ainutlaatuinen yhtenäisestä teräsbetonikuoresta tehty rakenne, jonka katossa näkyy hangaarien kupolit.

Tsaarin rakennuttama halli ei ollut käytössä neuvostovallan aikana ja se on nyt 2000-luvun alussa korjattu täydellisesti museokäyttöön.  Oppaan johdolla tutustuimme museon hienoon ja runsaaseen näyttelyyn, joka on rakennettu kolmeen tasoon. Ylinnä oli mm. kattoon kiinnitetty aidon kokoinen, brittiläisestä Short 184 -vesitasosta rakennettu lentokonemalli.

Kiersimme ylhäällä hallin keskikorkeudella kiertävää siltaa ja tutustuimme hallin yläosiin sijoitettuihin kohteisiin.  Toisella puolella oli mm. maailmansotien aikaisia ilmatorjuntatykkejä ja toisella puolella katosta ripustetut museoidut purjeveneet ja vanhat kalastusveneet.

Tapio Hietamäki
Sillalta pääsimme museon tähtikohteen sukellusvene Lembitin kannelle. Lembit on lajissaan ainutlaatuinen, 1930-luvulla rakennettu ja sodan aikaisista merimiinakentistä selviytynyt alus. Aluksen sisään pääsee tutkimaan millaista merimiesten elämä oli tuolloin.

Tapio Hietamäki: Sukellusvene Lembit

Ritva Vartiainen: Rohkeimmat retkeläiset siirtyivät hallin
toiselle puolelle korkealla katon rajassa olevan sillan kautta.
Tapio Hietamäki
Hallin lattian tasolta näimme sukellusveneen pohjasta ylöspäin. Lattian tasolla tutustuimme myös noin vuonna 1550 rakennetun aluksen hylkyjäänteisiin, jotka meriarkeologit löysivät v. 1985.
Tapio Hietamäki
Museohallin ulkopuolella katselimme meressä esillä olevia museolaivoja. Laiturissa on esillä mm. kuuluisa historiallinen jäänmurtaja Suur Tõll, joka purjehti aikoinaan Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen.

Merimuseo on erittäin monipuolinen kohde, sen kuvaaminen sanoin ja kuvin on mahdotonta, se pitää itse nähdä ja kokea. Merimuseon nettisivuilla on lisää tietoa ja kuvia http://www.lennusadam.eu/fi

Ritva Vartiainen

Kadriorgin palatsi ja sen hienot kaakeliuunit

Tapio Hietamäki
Palatsi on Viron arkkitehtuurin ylväimpiä linna- ja puistoalueita.  Palatsin rakennutti Pietari I Suuri 1720-luvulla keisarilliseksi kesäasunnoksi.  Barokkipalatsi on rakennettu italialaisten esikuvien mukaisesti. Tässä keisarillisessa kesäasunnossa vierailivat suurine saattueineen ja tavaroineen useimmat Venäjän hallitsijat. Palatsi toimi Viron taidemuseon päärakennuksena jo vuosina 1921-1929 ja 1946-1991. Rakennusta restauroitiin 10 vuotta itsenäistymisen jälkeen ja avasi ovensa v.2000, jolloin Kadriorgin taidemuseo aloitti toimintansa. Pysyvän näyttelyn ja vaihtuvien näyttelyiden lisäksi sen upeissa tiloissa järjestetään koulutusta, luentoja, tiedekonferensseja ja konsertteja.

Tapio Hietamäki:
Enteriläiset odottavat opastuksen aloittamista palatsin juhlasalissa.
Palatsin koristeelliset yksityiskohdat, kauniit puuveistokset ja maalaukset sekä näyttelyt kiehtovat niin, että siellä voi käydä vaikka kuinka monta kertaa ja aina löytää uutta. Palatsia on aikoinaan lämmitetty upeilla hyvin säilyneillä kaakeliuuneilla, jotka ovat kauniita harvinaisuuksia.
Tapio Hietamäki: Pääsalin kattomaalaus, johon on kuvattu tarina
metsästyksen jumalatar Dianasta ja metsästäjä Actaconista.

Lea Grönlund
Palatsissa on useita koristeellisia, alkuperäisiä mahtavia kaakeliuuneja. Niissä jokainen kaakeli on yksilöllinen, kahta samanlaista ei ole. Keskeisellä paikalla kaikissa on Venäjän kaksipäinen kotka.

Kesäisin käydessä voi tutustua myös hienoon barokkipuutarhaan ja Kadriorgin puistoalueeseen, jonne on viime kesänä valmistunut japanilainen puutarhakin.

Myös palatsin lähistöllä on useita mielenkiintoisia rakennuksia. Linnan vanha keittiö toimii nyt viehättävänä Mikkelin museona ja vaatimaton Pietari Suuren kesämökki tsaarin talomuseona. Kastellaanin talossa on taidegalleria ja kirjailija Eduard Vilden museo.

Tunnin opastetulla palatsikierroksella saatiin hyvin monipuolinen kuvaus palatsista sekä siellä olevista tauluista tarinoiden kera. Opas olisi innostuneesti kertonut enemmänkin, mutta meidän piti lähteä puiston halki kohti bussia ja sillä satamaan ja laivaan.
Lisätietoja http://www.kadriorumuuseum.ee/fi/

 Lea Grönlund: Kesällä otettu kuva Kadriorigin palatsin pihasta.
 Lea Grönlund

Enteriläisten mukava retkipäivä Tallinnan mielenkiintoisissa museoissa

Päivä Tallinnassa kulttuuriretki toteutettiin Eckerö Linen ryhmämatkaosastolta tilattuna valmismatkana ja osallistujien omalla kustannuksella. Tallinnassa käytössämme oli tilausbussi, jolla kiersimme päivän kohteet ja palasimme klo 17 paluumatkalle lähtevälle laivalle. Laivassa nautimme buffet-ravintolassa yhteisen illallisen herkutellen hyvällä ruoalla ja päivän muisteluilla.

Kiitokset retkemme osallistujille iloisesta ja mukavasta matkaseurasta! Hyvällä mielellä tehty päivämme Tallinnassa oli mielenkiintoinen ja sujui hienosti tiukan aikataulun mukaisesti! Jäsentoimintaryhmällä on ensi vuodeksi alustavia suunnitelmia uusista jäsenretkistä joilla varmaan taas tavataan. 

Kerro omia retkikokemuksiasi Tallinnan retkestä blogin kommenteissa!

Terveisin matkan vetäjät
Ritva ja Lea

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kunniamaininta vapaaehtoistyöstä


Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunta jakaa vuosittain kannusteita vapaaehtoistyön parissa toimiville yhdistyksille ja ryhmille. Ehdokkaita arvioidaan mm. toiminnan vaikuttavuuden, pitkäjänteisyyden, näkyvyyden, Helsinki -keskeisyyden ja osallistujien sitoutuneisuuden näkökulmasta.

Tämän vuoden kannusteet jaettiin perjantaina 8.11.2013 Helsingin kaupungintalolla pidetyssä RUUTI EXPO -tapahtumassa. Ehkä voittekin jo arvata, ettei tällaista juttua kirjoitettaisi ellei ENTER ry olisi yksi tämän vuoden palkituista!

Kannustepalkinnoista kiertävän kilpikonna-patsaan sai tänä vuonna Kalliolan nuoret ry:n Itä-Pasilan sosiaalinen nuorisotyö. Onnittelut heille!

Kalliolan Nuoret ry vastaanottaa kilpikonna-patsaan Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan sihteeriltä Else Kruskopfilta. Kuvassa vasemmalla Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoo palkinnon perusteista.
     

Kannustepalkinnon ensimmäisen kunniamaininnan sai Enter. Tämä palkinto on siis teille kaikille Enterin vapaaehtoisille! Onnittelut ja kiitokset palkinnon eteen tekemästänne työstä!


Perusteina tälle kunniamaininnalle todettiin erityisesti Enterin laaja yhteistyö kaupungin kanssa opastuspisteiden osalta sekä opastettujen henkilöiden määrä vuositasolla.

Kaupungintalolla kannusteen kävivät vastaanottamassa puheenjohtaja Raimo Anttila sekä
toiminnan koordinaattori Juulia Andersson. Kuvassa vasemmalla apulaiskaupunginjohtaja Viljanen
Onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen toimittaja kysyy aina tunnelmia: “No miltä nyt tuntuu?” Jo viikolla hallituksen sähköpostilistalla kannuste kirvoitti tällaisia tunteita: Hyvä me! Jeee! Onnea Enterille kannustepalkinnosta! Vau!

Useammalla sanalla todettuna ENTER ry on ylpeä siitä, että vapaaehtoistyöhön pohjautuva toimintamme Helsingissä huomioidaan ja arviointikriteerit huomioon ottaen toimintamme nähdään monella tapaa merkityksellisenä.


Toiminnan koordinaattori

Juulia Andersson

kuvat Timo Puska