SOME on aikasyöppö hässäkkä!

Miten pärjäät SOMEN eli sosiaalisen median kanssa? Minä en pärjää! Olen mukana Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Pinterestissä ja Flickr:ssä. Olen liittynyt niihin kaikkiin pysyäkseni ajassa mukana ja tietääkseni mistä puhutaan.

Flickriin liityin vähän kuin tarpeesta. Minulla oli paljon hyviä kuvia maailmalta ja halusin ne jonnekin parempaan talteen. Meni yli 5 vuotta etten muistanut koko Flickr:ä. Alkuvaiheessa saavutin sen kautta jopa kansainvälistä "kuuluisuuttakin". Minulta pyydettiin Ateenan stadionin edessä ottamaani olympiatulen kuvaa Ateenan olympialaisten esitteeseen. Toisen kerran minulta pyydettiin kahvila Sacherin kuvaa Wienin kaupungin nettisivuille. En kieltäytynyt kummastakaan! Niin, ei niistä korvattu mitään, mutta se lämmin tunne rinnassa! Ah!

Seuraava some-juttuni oli Facebook. Kaikkialla puhuttiin tuommoisesta palvelusta ja mikäpä etten minäkin liittyisi tuohon maailman laajuiseen yhteisöön. Rehellisesti sanottuna minut vei siihen eri liikkeiden pikkukilpailut, joihin ei voinut osallistua muuta kuin Facebookin kautta. Myöhemmin liityin muutamiin Facebook-yhteisöihin kuten erilaiset sukututkijoiden sivut sekä tietenkin Enterin sivut. Koska noiden suljettujen ryhmien viestintä kulkee Facebookin kautta, en voi siitä luopuakaan. Muuten en ole ollut siellä mikään omien tapahtumien kirjoittaja. Pääasiassa luen muitten juttuja. Vinkkinä mainitsen, että viime aikoina on ilmestynyt Helsingin seudulla kaupunginosakohtaisia Facebook-kirpputoriryhmiä. Niissä tuntuu käyvän kuhina ja tavara liikkuu!

Sitten tuo Twitter! No siihenhän piti liittyä kun se oli vaihtoehto Facebookille, mutta alkuun en päässyt oikein sisälle sen olemukseen. Sielläkin seurataan henkilöiden ja yhteisöjen viestintää, mutta en ole kokenut sitä oikein omakseni. Seuraan siellä 67:ää tahoa, mutta en lue Twitteriä kuin muutaman viikon välein. Jotta Twitterissä pysyisi ajantasalla, pitäisi sitäkin seurata koko ajan, lähes tunneittain.

Pinterestiin liityin kun luin, että siellä on mahdollisuus kerätä tietoa itseään kiinnostavista asioista. Palvelussa välitetään kuvia ja aiheeseen liittyvien nettisivujen osoitteita. Sinne voi myös itse kerätä oman kiinnostuksen mukaisia aihealueita, vaikka ei haluaisi itse välittää sinne omia löytöjään tai harrastustensa tuloksia. Aluksi keräsin erilaisia askartelujuttuja, mutta kyllästyin palveluun aika pian. Hyvä palvelu tuo on, mutta aika ei riitä ja pitäisi olla paikka harrastaa! Toki onhan siellä muutakin kuin tekemistä edellyttävää, kuten Ford Mustangin seuraajat!

Instagram oli viimeisin löytöni. Palvelussa laitetaan itse otettuja kuvia nettiin ja muut voivat tykätä niistä ja kommentoida niitä. Sielläkin pelataan avainsanoilla, joiden avulla voi etsiä Instagramissa julkaistuja kuvia. Kun mieluisia kuvia löytyy, voi siirtyä seuraamaan kuvat ottanutta henkilöä. Instagram toimii pääosin älykännykän tai tabletin kautta. Itse olen julkaissut tuolla 161 kuvaa, seuraan 192 henkilöä ja minua seuraa 143 henkilöä. Omat kuvani ovat olleet luontokuvia, veistoksia, rakennuksia, maisemia. En ole ollut kovinkaan aktiivinen tässäkään some-palvelussa.

Yllä luetellut ovat pääosin niitä suomalaisille tuttuja palveluita ja niitä, jotka yhdistetään ensimmäisinä SOME-käsitteeseen. Mutta palveluita on paljon muitakin, kuten Youtube, WhatsApp jne.

Eli niinkuin ennen aikaan sanottiin mainoksessa "Juippi, tää on nääs nykyaikaa!" Mutta, mutta! Jos noitten kaikkien suhteen alkaisi aktiiviseksi, ei kaikki maailman aikakaan riittäisi siihen. Olenko hidas vai onko niin paljon muuta!? En tiedä mutta aikaa ne vie! Ehkä olisi parasta keskittyä ensin yhteen ja sitten laajentaa tarpeen mukaan.

Mutta kokeilkaa ja innostukaa jos aihe alkaa kutitella!

Markku Ukonaho alias VANHUS STADISSA
Enterin opastaja

Opastusta hymyn hinnalla

Vähän päälle nelisenkymmentä enteriläistä kokoontui keskiviikkona aamupäivällä 25.2. Kalliolaan opastajatapaamiseen. Seinän toisella puolelta kaikui yksityislaulutunti, kun Vanhustyön keskusliiton Anu Lintilä aloitti puolentoista tunnin osion vapaaehtoisena olemisesta ja ihmisten kohtaamisesta.


Enterin puitteissa asiat tuppaavaat usein menevän pelkästään tietotekniikan puolelle, joten nyt keskityimme vapaaehtoistoimintaan. No, tokihan se keskustelu tietotekniikankin puolelle meni, koska se kuitenkin on Enterin vapaaehtoistoiminnan kohde. 


Tässä opastajien näkemyksiä vapaaehtoistoiminnastaan kahdesta eri näkökulmasta:    

Opastajien itsensä mielestä tärkeimpiä toimintatapoja/ ominaisuuksia vapaaehtoisella vertaisopastajalla:

• Kuunteleminen, kärsivällisyys, rauhallinen eteneminen, hienotunteisuus, sosiaalisuus ja se, että kuuntelee muutakin kuin tietotekniikka-asioita.

• Yllättävien tilanteiden hallinta, monikulttuurisuuden huomioiminen

• Omien näppien pitäminen erossa hiirestä ja näppäimistöstä (todettiin välillä olevan erittäin haasteellista)

• Asiakkaan rohkaiseminen ja muistuttaminen häntä siitä, että pientenkin asioiden oppimisesta pitäisi olla iloinen.

• Rohkeus olla oma itsensä ja myöntää, ettei osaa kaikkea tietotekniikan saralta. Lisäksi on tärkeää kertoa, mistä asiakas voi saada apua, jos opastustilanteessa asia ei ratkea. 

Mitä haasteita olet kohdannut vapaaehtoisen roolissa?

• Sen asian selventäminen, että kysymys on opastamisesta eikä opettamisesta: ero on siinä, että opettajan ns. pitäisi tietää kaikki.

• Monet asiakkaat ovat pakahtua puhumisen halusta. Tällöin esimerkiksi huumorin avulla voi yrittää kääntää puhetta asiaan.

• Yksinäisten ihmisten kohtaaminen riipaisee, kun ymmärtää sen, että opastaja on kaupan kassan lisäksi viikon ainoa kontakti.

• Asiakas on tullut opastukseen turhautuneena ja valittanut, että on käynyt monessa paikassa saamatta apua. Opastaja on selventänyt, että tämä on vapaaehtoistoimintaa, jolloin asiakkaan suhtautuminen on muuttunut.

• Asiakkaalla on pitkä lista asioita, jotka hän haluaisi käydä läpi opastusajan puitteissa ja hän alkaa hätiköimään. Opastajan tulee rauhoittaa tilanne ja palastella asia. Opastamista voidaan jatkaa viikon päästä. Ikäihminen ei jaksa keskimäärin keskittyä ja omaksua asioita enempää kuin tunnin ajan. 

• Hiiren käyttäminen saattaa olla ikäihmiselle vaikeaa, joten opastajat vinkkasivat, että hiiren nopeutta voi säätää hitaammaksi!

• Muistin heikkeneminen ja muistisairaus tuo omanlaiset haasteensa. Silloin asioita kannattaa käydä läpi tarpeeksi pienissä paloissa.
•  Kysymyksiä tehdessä ei kannata antaa asiakkaalle useaa vastausvaihtoehtoa vaan kysyä mieluummin siten, että kysymykseen voi vastata kyllä/ei. Opastustilanteessa asiakas voi kirjoittaa itse itselleen ohjeita.

•  Opastajien mielestä aivan kaikilla asiakkailla voisi olla oma vihko, johon voi kirjoittaa toimintaohjeita ja myös tietotekniikan saralta heränneitä kysymyksiä, jotta ne muistaa opastukseen tullessaan. Ulkomuistista esimerkiksi jonkun näyttöön ilmestyneen tekstin kertominen opastajalle on mahdotonta, mutta vihkosta se ei katoa.  

• Tietotekniikan sanasto on haastavaa ja aina ei olla asiakkaan kanssa samalla aaltopituudella. Tietotekniikan termejä on selitetty selkokielellä Tikas -sanastossa http://www.tikas.fi/tikas_yleiskielellae/sanasto/ .
  Internetin toimintaperiaatteesta on uusi selkeä materiaali
  "Miten internet toimii?" https://kavi.fi/sites/default/files/documents/miteninternettoimii.pdf

Puolitoista tuntia hujahtu hetkessä. Keskustelua vapaaehtoisena toimimisesta olisi voinut jatkaa vaikka loppupäivän. Siirryimme kuitenkin kahville ja tilaisuudessa viimeisenä kurkistettiin tulevaa Windows10 -käyttöjärjestelmää, josta muutamalla opastajalla oli koneellaan testiversio. Siispä uutta käyttistä odotellessa!

Erkki esittelee tulevaa käyttöjärjestelmää muille opastajille

 Asiakkaat usein kysyvät, että mitä tämä tietotekniikan vertaisopastus maksaa. Eräs opastaja kertoi toteavansa siihen: "No jos hymyn saisi palkaksi"


Juulia Andersson

Olenko tietotekniikan orja?

Olen aina ollut kiihkeä paperittoman maailman kannattaja!
Tuo huolimatta paperiteollisuudessa työskentelevän veljeni paheksumisesta. Koko työurani ajan tuskailin toimistopöytäni paperikasojen keskellä. Aiemmin kirjoittamaani viitaten olen seurannut tietomaailmaa ja elänyt tietokoneiden kehityksen mukana. Ei! Ei se tarkoita että osaisin ja ymmärtäisin niiden syvempää olemusta! Olen vaan ollut käyttäjä ja vieläpä sellainen käyttäjä, joka on työllistänyt aina muita. Olen työllistänyt firman atk-tukihenkilöitä heidän tuskastumiseensa asti. Hyvänä esimerkkinä olkoon kesälomien jälkeisten salasanojen kysely. Loistava mutta äärimmäisen lyhyt muistini hukkasi salasanat niittyvillan tuoksuun aina kesälaitumilla.

Nyt eläköidyttyäni olen sitten keskittynyt elämään mahdollisimman vähällä paperilla, kun korporaation kirjanpito ei enää ole vaatimassa minulta mittavia paperivuoria. Nuo vuoret ovat korvautuneet ruokakaupan ostoslistalla. Ja sekin on korvautunut nyttemmin älykännykän muistilista-sovelluksella. Se olen siis minä ja muutama muu, jotka haahuilemme ruokakaupan hyllyjen välissä tuijottaen kännykkää. Olen huomannut kännykän tuijottajien lisääntyneen kaupoissa. Tosin nuoremmat vaan tekstailee tai whatsappailee kulkiessaan kun kaverit on pidettävä ajan tasalla askelista. Me kypsemmät luemme kauppalistaa ja keräämme tavaroita.

​ 

 Lehtien tilaaminen talouteemme loppui tuossa parisen vuotta sitten kun saataville nettiin tuli näköisversiot. Aamu alkaakin lääkärin määräämien tablettien syömisellä ja tablettilaitteen (siis sen tietolaitteen) esiin kaivamisella latauspiuhan perästä. Sitten ryystetään aamukahvia ja syödään puuroa nettilehteä tavaten. Kun sitten päivän mittaan pitäisi lukea Jussi Vareksen seikkailuja tai jotain muuta yhtä kehittävää, pitää etsiä tietolaitteelta Elisa e-kirjan tai HelMetin kirjaston opuksia päivän uutisjännityksen täydentäjiksi.

Joskus kun tapahtuu (oikeastaan aika usein!) ettei kotona satu ajatukset yksiin tv:stä katsottavan ohjelman suhteen, ei auta muu kuin kaivaa netistä tv-kanava esille ja katsottava itselle mieleistä ohjelmaa tietolaitteella. Ja eihän kukaan selviä ilman ajantasaista tietoa viime hetken uutisista. Ne kun tarkistaa joka mahdollisessa välissä vähintään vartin frekvenssillä niin tieto on aina hanskassa eikä maailma pääse karkuun.

Olenko siis tietolaitteen, tablettini ja läppärini, orja?
No aivan saletisti olen!
Tunnenko oloni orjuutetuksi?
No tunnen, mutta …!
Enhän minä voisi enää elää toisin,
en voisi palata entiseen, en halua paperia, enkä voisi raahata telkkaria digiboxeineen mukana, kirjahyllyllinen kirjoja kainalossa ei onnistuisi, enkä viitsisi lähteä postilaatikolle ennen aamupuuroa, en halua sekavasti suttaamaani ostoslappua, en … jne.

On minulla kuitenkin sen verran kanttia antaa periksi, että voin todeta ”kyllä ET-lehti ja Viva pitää lukea paperisina” … kunnes niistäkin tulee nettiversiot!

Minun on hyvä näin! Nyt kaikki on pienessä masiinassani, joka kulkee kivasti mukana minne vaan.

HEITTÄYDY SINÄKIN TIETO-ORJAKSI SILLÄ SILLOIN KAIKKI ON HELPOMPAA!

Markku Ukonaho
Enterin opastaja

Markku viittasi aiempiin Ikinörtti-juttuihinsa:
Aika aikaansa kutakin - lerput, korput, tabletit
Seniorille kiinnostavia sovelluksia tablettilaitteeseen
Kyllä älypuhelin on verraton
Kirjat ovat rajaton tiedon ja elämysten lähde

Enteriläisten ”Olavi Virta 100 vuotta” -konserttimatka Lahden Sibeliustalolle

Taas kerran saimme nauttia enteriläisten yhteisöllisestä kulttuurimatkasta. Helmikuun 6. päivänä lähdimme Lahden Sibeliustalolle seuraamaan Suomen ehkä kaikkien aikojen suosituimman iskelmäkuninkaamme Olavi Virran 100-vuotisjuhlakonserttia.

Matkalla oli täysi bussilastillinen suurin odotuksin olevia yhdistysläisiä, eikä kenenkään varmaan tarvinnut pettyneenä palata, niin tyytyväiseltä joukko kotiin palatessaan vaikutti.

Matkamme johtaja Eva Korkiala-Blomqvist oli hankkinut meille jo ennakkoon mainion päivän ja konsertin esitteen, mukana olleiden huoleksi jäi vain nauttia matkasta.

Menomatkalla tienvarretkin juhlistivat yöllisen lumisateen jäljiltä juhlamieltä.

Ensimmäinen eikä suinkaan vähäpätöisin osa matkaohjelmaa oli vierailu ja ruokailu perinteikkäällä Hennalan varuskunnan upseerikerholla. Tarjottavat ruoat olivat kerrassaan monipuolisia ja maittavia tunnelmallisen salin antaessa vielä hienostuneen lisämausteen - kuten kuvakin kertoo.

 

Ruokailun aikana kerhoravintolan isäntä kertoi meille talon historiasta, siihen liittyvistä vaiheista sekä talon nykyisestä käytöstä.  Saimme kuulla myös Hennalan nykyään puolustusvoimien käytöstä vapaana olevien tilojen käyttösuunnitelmista.

Seuraavaksi siirryimmekin itse juhlapaikalle. Konserttisali oli maineensa veroinen jo puurakenteiselta arkkitehtuuriltaan. Paikasta avautui mitä hienoimmat näkymät Vesijärvelle, jonka välittömässä rannassa rakennus sijaitsi.

Orkesterina toimi täysmittainen Lahden sinfoniaorkesteri, kapellimestarinaan kokenut ja meidän kaikkien vuosien varrella jostain yhteydestä tuntema Markku Johansson. Solistina ja välispiikkien sujuvana henkilönä toimi Hannu Lehtonen. Hän toi juuri sitä Olavi Virran tyyliä kun vain voi, eli todella nautittavasti. Musiikkia voi kuunnella kotona mitä parhaimmilla hi-fi  -laitteistolla, mutta livenä, elävänä paikan päällä kuultuna sitä ei kyllä mikään voita!

Ohjelmistossa oli juuri niitä Olan kappaleita, joista vuosien aikana olimme tottuneet kuulemaan ja rakastamaan. Raikuvien pitkien aplodien jälkeen saimme kuulla vielä tuon iki-ihanan Kultainen nuoruus-valssin.

Kovin tyytyväisinä hienon kulttuurimatkan nautittuamme iltapäiväauringon loisteessa lähdimme kotimatkalle. Suuri kiitos retkemme onnistumisesta kuuluu ehdottomasti Evalle. Onnistuneen matkan kaikki se työ ja vaiva ja lukemattomat yhteydenotot varauksineen ja sopimuksineen kun eivät meille kaiken ”valmismatkalaisille” näy...

Matkasta nauttinut Simo Töyrylä

Senioripelaajien kerhon toiminta käynnistyy

Pelaaminen ja leikinomaisuus kiinnostavat, innostavat ja viihdyttävät ihmisiä ikään katsomatta. Myös tietokonepeleistä on nopeasti tulossa kaiken ikäisten ajanvietettä. Näkemyksiä, tietoa ja tutkimustuloksia siitä, että tietokonepelien pelaaminen vaikuttaa myönteisesti muistin, ajattelutaitojen ja toimintakyvyn ylläpitoon on alkanut ilmestyä yhä enemmän.

Senioripelaajien kerho on tarkoitettu tietokonepeleistä, videopeleistä ja digitaalisista peleistä kiinnostuneille senioreille. Keskustelun, kokemustenvaihdon ja yhdessä pelaamisen lisäksi kerhossa tutustutaan erilaisiin tietokonepeleihin niin, että seniorit pystyvät arvioimaan niiden kiinnostavuutta, sopivuutta ja hyödyllisyyttä omalta kannaltaan.

Kerhon toiminnan yhtenä lähtökohtana on ymmärrys siitä, että niin senioreiden kiinnostus tietokonepeleihin kuin pelaamisen edellytyksetkin vaihtelevat laidasta laitaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa suhtautua tietokonepeleihin ja niiden pelaamiseen. Jokaisen seniorin kannattaa hyödyntää ja pelata tietokonepelejä itselleen parhaiten sopivalla tavalla.

Tervetuloa Senioripelaajien kerhoon tutustumaan, ihmettelemään, perehtymään, kokeilemaan, kiinnostumaan ja mahdollisesti jopa innostumaan tietokonepeleistä.
Ilmoittautuminen toteutetaan Tapahtumakalenterissa ja jäsenviesteissä olevien linkkien kautta.

Senioripelaajien kerhon ensimmäiset tilaisuudet

* Civilization peliin tutustuminen tiistaina 3.3.2015 klo 13.00 – 15.00

Tilaisuudessa tutustutaan Civilization V -strategiapeliin, jossa tarkoituksena on rakentaa mahdollisimman laaja, voimakas ja kehittynyt kansakunta tai valtio kivikaudesta aina atomi- ja avaruusaikaan asti. Pelin aikana perustetaan kaupunkeja, rakennetaan niihin erilaisia rakennuksia, tutkitaan ja kehitetään teknologioita, koulutetaan erilaisia yksiköitä, etsitään maastosta resursseja ja hyödynnetään niitä. Samanaikaisesti pidetään huolta taloudesta, kulttuurista ja suhteista kilpaileviin kansoihin, joiden kanssa voidaan käydä kauppaa, tehdä yhteistyötä tai yrittää heikentää ja valloittaa niitä sodankäynnin avulla.

Tutustumien peliin tapahtuu siten, että pienen yleisesittelyn jälkeen pelin esittelijä näyttää, miten peli käynnistetään, lähtee liikkeelle ja etenee. Osanottajat seuraavat pelin kulkua valkokankaalla. Selostaessaan pelissä tehtäviä ratkaisuja ja valintoja esittelijä kysyy myös osanottajien ehdotuksia ja toteuttaa niitä. Näin osanottajat pääsevät vaikuttamaan pelin kulkuun ja saavat paremmin tuntumaa pelaamiseen.

* Pulmapeleihin tutustuminen tiistaina 10.3.2015 klo 13.00 – 15.00

Pulmapeleihin katsomme kuuluvaksi sudokut, loogista päättely tai hahmotuskykyä vaativat pelit, sanaristikot ja muut sanapelit. Peleille on tyypillistä, että yksittäisen pelin pelaamiseen käytetty aika on suhteellisen lyhyt ja toisaalta se, että vastaavia pelejä on saatavilla mm lehdistössä.

Suunnitteilla olevia peliesittelytilaisuuksia

* XCOM Enemy Unknown -peliin tutustuminen

Tilaisuudessa tutustutaan XCOM Enemy unknown -nimiseen vuoropohjaisen taistelupeliin, jossa XCOM niminen organisaatio pyrkii torjumaan maapallolle hyökkääviä muukalaisia.

Muukalaisia vastaan taistellaan varustamalla ja johtamalla 4...6 sotilaan joukkueita.  Taistelupaikkoina ovat muukalaisten miehittämät kaupungit, ufojen laskeutumispaikat, maahan pudonneet ufot ja muukalaisten omat tukikohdat. Erilaisia taistelupaikkoja ja tilanteita on yli 70.

Vuoropohjaisissa taisteluissa joukkueen jäsenten etenemistä, sijoittumista kartalle ja toimintaa voidaan suunnitella kaikessa rauhassa. Oman vuoron päättymisen jälkeen nähdään, miten tekoälyn ohjaamat muukalaiset reagoivat ja minkälaista vahinkoa ne saavat aikaan. Jokaista yksittäistä taistelua jatketaan vuoro kerrallaan niin kauan, että tilanteen voittaja selviää.

Taistelujen lisäksi pelissä rakennetaan tukikohtaa ja tehdään tutkimus- ja kehitystyötä, jonka avulla kehitetään uutta osaamista ja parempaa aseistusta.

Tutustumien peliin tapahtuu siten, että pienen yleisesittelyn jälkeen pelin esittelijä näyttää, miten peli käynnistetään, lähtee liikkeelle ja etenee. Osanottajat seuraavat pelin kulkua valkokankaalla. Selostaessaan pelissä tehtäviä ratkaisuja ja valintoja esittelijä kysyy myös osanottajien ehdotuksia ja toteuttaa niitä. Näin osanottajat pääsevät vaikuttamaan pelin kulkuun ja saavat paremmin tuntumaa pelaamiseen.

* The Walking Dead -peliin tutustuminen

Tilaisuudessa tutustutaan The Walking Dead -peliin, jossa zombit ovat valloittaneet koko maapallon, ja ihmiset yrittävät selviytyä keskenään.

The Walking Dead on kolmannesta persoonasta kuvattu graafinen seikkailupeli, jossa tehdään erilaisia toimintoja kohteita klikkaamalla. Pelaaja voi tutkia hahmoja ja esineitä ja olla niiden kanssa vuorovaikutuksessa. Ongelmien ratkonnassa ja tehtävien suorittamisessa pelaajan pitää käyttää hyväkseen hallussaan olevia esineitä ja ympäristöä. Erilaisten toimintojen suorittamiseen on usein rajallinen määrä aikaa. Peli sisältää myös roolipelielementtejä, kuten moraaliset päätökset, joilla on seurauksia pelihahmon suhteille muihin pelin hahmoihin.

Ideoita senioripelaajien kerhon toimintaan

- Kerhotapahtumissa jäsenet voisivat esitellä sellaisia pelejä ja niiden pelaamista, joista pitävät ja joita ovat itse opetelleet pelaamaan. Esittely voisi olla pelistä kertomista, peliä koskevien kuvien näyttämistä ja/tai pelin pelaamisen näyttämistä ja selostamista.

- Jäsenet voisivat esitellä myös sellaisia pelejä, joihin ovat itsekin vasta perehtymässä ja joiden pelaamisesta ovat vasta opettelemassa.

- Tutustutaan uusiin ja erilaisiin peleihin ja peligenreihin esimerkiksi siten, että hankitaan niitä koskevia tietoja, kuvia ja videopätkiä, esitellään niitä ryhmän tapahtumissa ja keskustellaan esittelyn jälkeen pelin aiheen ja pelaamisen kiinnostavuudesta, hyvistä ja huonoista puolista, mitä pelaaminen vaatii, miten pelaaminen onnistuu senioreilta, mitä senioreiden pelaamista haittaavia tai vaikeuttavia tekijöitä pelissä on, mikä pelissä tuntuu seniorin kannalta hyvältä.

- Opetellaan yhdessä pelaamaan jotain uutta peliä.

- Toiminnassa ja tapahtumissa otetaan senioreiden erilaisuus ja erilaiset kiinnostuksen kohteet huomioon.

- Kaikille tarkoitettujen tapahtumien ohella voidaan järjestää esimerkiksi tietystä pelistä tai peligenrestä kiinnostuneiden keskustelu- ja kokemustenvaihtotilaisuuksia.

- Yhtenä toimintamuotona voivat olla myös pienimuotoiset kahdenkeskiset tai muutaman henkilön pienryhmäpalaverit. Tällaisissa palavereissa voidaan opastaa ja neuvoa yksittäistä henkilöäkin jonkun pelin pelaamiseen tai vaikkapa vain esitellä jotain peliä niin, että henkilö voi sen jälkeen arvioida pelin sopivuutta itselleen.

- Kerhotilaisuuksissa voidaan pelata sopivia tietokonepelejä pelata siten, että eri henkilöt pelaavat vuorotellen saman tilanteen. Tällöin voidaan vertailla erilaisia taktiikoita ja toimintatapoja joko pelkästään kokeilemisen ilosta tai kilpaillen. Tämä on madollista kaikissa peleissä, joissa pelitilanne voidaan tallentaa kesken pelin.

- Pelejä voidaan kerhotilaisuuksissa pelata myös vuorotellen niin, että seuraava pelaaja jatkaa siitä, mihin edellinen pelaaja pääsi.

- Moninpelien pelaaminen kerhotilaisuuksissa ja internetissä.

Kysymyksiä lukijoille

Mitä muita mahdollisia ja mahdottomiakin kerhon toimintaa koskevia ideoita tulee mieleen?
Miten muokkaisit tai kehittelisit eteenpäin aikaisemmin esitettyjä ideoita?
Mitä pelejä olisit itse valmis esittelemään kerhotilaisuuksissa?

Mihin tai minkälaisiin peleihin haluaisit tutustua?

Mitä pelejä tai peligenrejä haluaisit esiteltävän kerhon tilaisuuksissa?

Lukijoiden toivotaan vastaavan kysymyksiin ja osallistuvan kerhon toiminnan ideointiin kommentoimalla blogikirjoitusta.

Tervetuloa Senioripelaajien kerhoon!
Tarkempia tietoja kerhotilasta, -ajoista ja pelattavista peleistä ilmoitetaan Enterin Tapahtumakalenterissa ja yhdistyksen jäsenille jäsenviesteissä.

Kari Lahti

Linkkejä:
http://senioripelaajat.blogspot.fi/
http://ikinortti.blogspot.fi/2014/12/seniorit-innostuivat-tietokonepeleista.html

Mummolle ja papalle kännykkäkuva postikortiksi

Ulkomaan lomamatkoilla on kautta aikojen ollut tapana muistaa kotimaahaan jääneitä postikortilla. On kierrelty paikkoja, etsitty sopiva kortti, siihen postimerkki ja sitten vielä postilaatikko. Osoitekirjakin piti olla mukana. Hyvällä onnella kortti ehti perille ennen lähettäjän kotiinpaluuta.

Kaiken digitalisoituminen on muuttanut tätäkin kuviota kovasti. Postikortin korvaa nyt kännykällä napattu kuva ja se laitetaan ystävien ja tuttujen ihailtavaksi facebookiin, instagrammiin jne. Mutta miten saan kuvan välitettyä niille mummoille, papoille, isotädeille ja sedille, jotka eivät käytä tietotekniikkaa?  Tähän ongelmaan ikioma Postimme tarjoaa mainion ratkaisun.

Palvelussa  www.posti.fi  on osio Kortit ja kirjeet > Postikortti netistä. Sinne voit ladata ottamasi kuvan, kirjoittaa tervehdyksesi ja vastaanottajan. Posti tulostaa kuvasi ja toimittaa sen perille. Olitpa missä vain, voit siis suunnitella, maksaa ja lähettää korttisi netissä kotimaan postimaksulla. Kortin hinta (alkaen 2,15 €) sisältää postimaksun lisäksi myös sen tulostamisen aidoksi postikortiksi. Kortti maksetaan verkkopankkimaksulla tai luottokortilla. Tarkempia tietoja palvelusta saat sivulta: https://www.posti.fi/henkiloasiakkaat/kortitjakirjeet/kortit/postikorttinetista.html

Kortin voi lähettää myös suoraan älykännykästä mobiilipostikorttina. Lataa ensin itsellesi Postin mobiilisovellus. Se on ladattavissa iPhonelle, iPadille, Androidille ja Windows Phonelle. Nappaa kuva, lataa se sovellukseen, kirjoita tervehdys ja vastaanottaja. Tässäkin tapauksessa Posti tulostaa kuvasi ja toimittaa sen perille. Kortin hinta (alkaen 2,50 €) maksetaan luottokortilla. Tarkempia tietoja palvelusta saat sivulta: https://www.posti.fi/henkiloasiakkaat/kortitjakirjeet/kortit/mobiilipostikortti.html

Lähetitpä korttisi netistä tai kännykästä voit myös valita lähetysajan: heti tai haluttuna päivänä. Palvelussa on myös paljon valmiita kuvia erilaisiin tilanteisiin, jos omaa kuvaa ei ole.   

Jos rekisteröidyt postin asiakkaaksi, saat palvelut edullisempaan hintaan. Tällöin saat käyttöösi myös Muistajan osoitekirjan. Aina kun kirjaat vastaanottajaksi uuden henkilön, hänen osoitetietonsa jäävät talteen. Pikku hiljaa palveluun kertyy osoitekirjasi. Kun seuraavan kerran haluat muistaa ystäviäsi kortilla, on osoite jo valmiina ja ruksaat vain ne henkilöt, joille haluat kortin lähettää. Tämä on mukava ominaisuus erityisesti joulukorttien lähetysaikaan. Myös ystävänpäiväkortit hoituvat näin kätevästi.

Tuulikki Paturi

Mistä lähituki?

 Aiemmin en ole kuudenkymmenenkuuden vuoden iästäni huolimatta oikein osannut lukea itseäni tietotekniikkaa käyttävien ikäihmisten viiteryhmään. Tilanne muuttui kuitenkin jäätyäni vuoden vaihteessa eläkkeelle. Ei itse eläköitymisen vuoksi, vaan tämän siirtymän edellyttämien tietoteknisten järjestelyjen vuoksi. Olinhan työvuosieni aikana tottunut käyttämään työpaikan tietokoneita, työpuhelinta ja organisaationi tarjoamia tietoliikennepalveluja. Vuodenvaihteessa jouduin ostamaan itselleni uuden älypuhelimen, kannettavan tietokoneen ja hankkimaan niihin tarvittavat liittymät.

Alkuun vähän pelkäsin mitä kaikkea menetän suuren organisaation ja sen tarjoamien tietotekniikkapalvelujen häviämisen myötä. Lähiympäristöstä saamani erinomaisen avun ansiosta huomaan kuitenkin nyt, etten ole menettänyt juuri mitään. Olen verkossa kun käynnistän koneen, tekemäni tiedostot tallentuvat pilveen, josta ne ovat koko ajan niin kannettavan kuin pöytätietokoneenkin käytettävissä. Kaikki kalenterimerkinnät ja muu tarvittava päivittyvät automaattisesti myös puhelimeeni. Puhelimen käyttöliittymä ja sovellukset palvelevat tehtyjen säätöjen ansiosta oikein hyvin juuri minun arkisia tarpeitani.

Miltei ainoa ’menetys’ kotiympäristöön siirtyessäni on se, etten raatsi enää tulostaa surutta isoja verkosta lataamiani pdf-dokumentteja paperille. Mutta olen opettanut itseni lukemaan samoja dokumentteja läppäriltä – lukulaitetta tai tablettia en ole vielä hankkinut -, ja havainnut lukukokemuksen hyvin luonnolliseksi. Näin varsinkin kääntäessäni läppärin kuten avoimen kirjan. Tällöin voin kääntää luettavan dokumentin niin, että näen sivut kokonaan luonnollisen kokoisina.

Samalla säästyy paljon sekä paperia että painomustetta.

Ihan vaivattomasti tämä ympäristö ei syntynyt, eikä sitä olisi ylipäätään tullut vain minun osaamiseni varassa. Juuri tietotekniikkahan on sellainen alue, jossa pienetkin ongelmat kasvavat herkästi isoiksi, jos meillä ei ole niiden ratkomisessa tarvittavaa kokemusta ja kokemusten myötä hankittuja rutiineja.
Ikäryhmässäni on paljon ihmisiä, jotka ovat minun tapaani tottuneet koko työuransa ajan luottamaan työpaikkansa lähituen osaamiseen kaikessa tietotekniikkaan liittyvässä. Siksi on erinomaisen tärkeää, että sitä korvaavaa lähitukea löytyy työuran päätyttyäkin esimerkiksi Enterin tarjoamien verkostojen välityksellä.

Antti Kasvio