Astuin sisään Enteriin ja ryhdyin opastajaksi

Jäin eläkkeelle vuoden 2015 alusta. Suunnittelin eläkepäivieni ratoksi  pientä harrastukseeni liittyvää yritystoimintaa, mutta luovuin ajatuksesta. Kesän jälkeen olin jo sitä mieltä, että tarvitsen kunnollisen vapaaehtoistyön ja rupesin etsimään sopivaa.  Sellaista ei niin vain löytynytkään, sillä vapaaehtoistöitä välittävät järjestöt olivat yhtäkkiä syksyllä ylityöllistettyjä niin avun tarvitsijoiden kuin auttamaan pyrkivienkin määrän noustua. Päättelin, että on parasta odottaa hiukan.

Lokakuussa luin Hesarin artikkelin vapaaehtoistyöstä ja innostuin erityisesti Lea Grönlundin haastattelusta. Olin toki kuullut Enteristä aiemminkin, mutta unohtanut. Ilmoittauduin Enterin jäseneksi saman tien ja kerroin haluavani opastajaksi. 

Työurallani olen ollut sen verran tekemisissä tietotekniikan kanssa, ettei opastaminen tuntunut vieraalta ajatukselta.  Vaikka ymmärrän tietotekniikan toimintaperiaatteet, olivat taitoni pahasi ruosteessa enkä tuntenut juuri muita laitteita kuin oman puhelimeni ja läppärini. IT-kursseja en ollut käynyt pitkiin aikoihin.   

Vastassa oli aikamoinen uuden opettelu. Uusi yhteisö, uudet ihmiset, ja valtava määrä opastettavia laitteita, ohjelmia ja appseja,  eri versioita ja monenlaista nippelitietoa. Tosin kukaan ei edellyttänyt minulta mitään, eihän yhden ihmisen tarvitse kaikkea osata. Määrittelisin itse, mitä opettelisin ja missä tahdissa.

Viimeiset kuukaudet päässäni onkin pyörinyt aikamoinen aivomyrsky. Ensi alkuun tutustuin useisiin erilaisiin opastuspaikkoihin ja sain seurata opastusta käytännössä. Pääsin Enterin jäsentilaisuuksiin opiskelemaan tablettien käyttöä. Monenlaisia tietoiskujakin olisi ollut tarjolla, mutta ne jouduin jättämään tuonnemmaksi. Hyvänä itseopiskelun apuna olivat lainattavissa olevat laitteet ja nettiin ladatut materiaalit. Selkeitä ohjeita olisi saanut olla enemmänkin. Osa materiaaleista oli jo päivittämistä vailla, tietotekniikassa kun kaikki muuttuu niin nopeasti.

Sitten vaan hommiin!

Päädyin aloittamaan opastamisen Kallion kirjastossa ja Kampin palvelukeskuksessa heti vuoden alusta. Kallio on luultavasti keskiverto paikka, jossa opastetaan asioita laajasti, mutta niin opastajia kuin opastettaviakin on vain muutama. Kampissa taas keskitytään puhelimiin ja tabletteihin, mikä sekin on jo valtavan laaja alue, mutta opastusmäärät ovat moninkertaiset. Neuvontasession jälkeen Kampin iso opastajaporukka käy läpi opit ja kokemukset – se on mainio aloittelijan koulu! 

Alkuvaiheessa opastaja tuntee itsensä kovin avuttomaksi ja riittämättömäksi ja epäilee, osaako auttaa ketään. Mutta vähitellen itseluottamus kasvaa, kun opastaja oppii systeemit käytännön kokemusten kautta, vaikkakin kovin hitaasti. Vähitellen rupeaa myös tuntemaan neuvontaan tulijoiden tavallisimmat kysymykset. Onhan apuna myös kollegoita, ja tietysti herra Google.  Opastusaikakin on sen verran lyhyt, ettei kaikkia ongelmia yleensä ehditä ratkoa kerralla. 

Vain naisillako tietotekniikkaongelmia? 

Useimmat opastettavista ovat naisia - eivätköhän miehet kehtaa kysellä neuvoja? Monet hankkivat ensimmäiset älykännykkänsä tai tablettinsa yllättävän korkeassa iässä – Enterin piirissä tapaa käsittämättömän virkeitä senioreita! 

Jotkut ikäihmiset ovat ottaneet laitteensa puolipakolla käyttöön eivätkä oikein jaksa innostua niistä, mutta useimmat ovat liikkeellä vapaaehtoisesti  ja haluavat oppia käyttämään uusia värkkejään.  Monet ovat kovin arkoja tietotekniikan kanssa ja tarvitsevat rohkaisua. Osan kärsivällisyys ei meinaa millään riittää, kun uuden laitteen haltuunotto ei käykään hetkessä. Tietotekniikan käyttäminen on helpottunut, mutta vieläkin se on liian vaikeaa. Aloitteleva opastaja ymmärtää oikein hyvin asiakkaidensa tuskan!

Parhaansa tekevät opastajat

Opastajiakin näyttää olevan erilaisia.  On meitä tekniikkaan positiivisesti suhtautuvia taviksia, joista monet ovat jo ehtineet hankkia rautaiset opastustaidot Enter-vuosiensa aikana. On myös kaiken osaavia, muita paikkaavia gurunörttejä. Olen tietysti tavannut vasta pienen osan porukasta, mutta kaikki tuntuvat osaavan asettua opastettavan asemaan ja tekevät auttaakseen kaiken, minkä suinkin voivat, sillä opastajan palkinto on tyytyväisenä kotiinsa lähtevä asiakas. Minullakin on nykyään jo uusia it-laitteita arsenaalissani, jotta pärjäisin paremmin opastustyössäni. 

Enter vaikuttaa mukavalta ja aktiiviselta yhteisöltä. Kaikki tapaamani enteriläiset ovat ottaneet aloittelijan erittäin ystävällisesti ja avuliaasti vastaan. 

Opastus antaa hienosti ryhtiä eläkeläisen elämään ja vielä jää hyvin aikaa muillekin puuhille. Olen iloinen, kun voin edelleen tuntea olevani hyödyllinen. Sitä paitsi tiedossa on jatkuvaa uuden oppimista – eiköhän tässä ole nyt kyse elinikäisestä oppimisesta.

Paula Kallioniemi

Enterin opastaja

Joko some rikastuttaa sinun elämääsi?

Mikä ihmeen some?
Lyhenne on muodostettu sanoista sosiaalinen media. Sillä tarkoitetaan netissä olevia yhteisöllisiä palveluita. Enää et ole vain vastaanottavana osapuolena vaan voit myös itse kirjoittaa kommentteja, artikkeleita ja jakaa kuvia eli tuottaa sisältöä. Some on myös reaaliaikaista vuorovaikutusta: kuvapuheluilla ja ääniviesteillä voit olla yhteydessä ystäviisi ja sukulaisiisi vaikka maapallon toiselle puolelle. LähiVerkko-projekti julkaisi äskettäin Netikäs –sarjan Mediasivistysmateriaalissa osan 2/6,   jossa jäsennetään tarkemmin Sosiaalista mediaa: http://lahiverkko.fi/wp/wp-content/uploads/2015/08/Netikas2-Sosiaalinen-media-web.pdf

KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia) ja LähiVerkko-projektin yhteinen tutkimus vuodelta 2013 toteaa, että ikäihmisistä (eli yli 60 -vuotiasta) vielä alle 20 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa aktiivisesti. Sen sijaan 16–24 -vuotiaista sosiaalista mediaa käyttää noin 93 prosenttia. 45–54 -vuotiaista noin lähes puolet ovat somessa aktiivisia. Odotettavissa on, että varsinkin tuoreiden eläkeläisten somen käyttö lisääntyy voimakkaasti.

Enterin opastuksissa ikäihmiset (ne 20% edelläkävijää) kyselevät eniten seuraavista palveluista: Facebook, Skype, Instagram, Youtube, Twitter ja WhatsApp. Näistä kaikista Enter on järjestänyt myös tietoiskuja.

Facebookin käyttö kannattaa aloittaa rekisteröitymällä ja vain katselemalla mitä sieltä löytyy. Ei tarvitse kutsua yhtään kaveria tai julkaista mitään omasta elämästään. Antamalla hakusanoja löydät kiinnostavaa tapahtumavirtaa. Suosittuja seurantakohteita ovat julkisuuden henkilöt, mediatalot, poliitikot ja urheilijat.

Facebookissa on myös ryhmiä, joissa voit esimerkiksi seurata synnyinkuntasi asioita ja paikallislehtiä tai lähiseudun kirpputoreja tai omaan harrastukseesi liittyviä päivityksiä.

Facebook ehdottelee oma-aloitteisesti sinulle kavereita ja kun jossain ryhmässä onkin tuttu henkilö, niin voit halutessasi pyytää häntä kaveriksi. Toki voit itsekin hakea kavereiksi tuttuja, joiden tiedät käyttävän Facebookia. Facebookista löytyy myös vanhoja koulukavereita ja työkavereita, joiden kanssa muistella menneitä. Viimeistään tässä vaiheessa on syytä käydä läpi yksityisyysasetukset ja määritellä kuka saa nähdä julkaisusi.

Microsoftin Skype, Applen Facetime ja Google Hangout ovat ilmaisia kuvapuhelusovelluksia. Nämä ovat erityisesti niiden suosiossa, joilla on sukulaisia ja ystäviä ulkomailla. Varsinkin lastenlapsiin on näin mukava pitää yhteyttä ja nähdä heidän kasvavan. Moni opastettava on kertonut hankkineensa älypuhelimen juuri Skypen takia. Nämä sovellukset toimivat myös tabletilla ja läppärillä.

Instagram on erityisesti valokuvausta harrastavien suosiossa. Siellä voi ihailla ja kommentoida toisten sinne lataamia kuvia. Kuvat on luokiteltu teemoihin ja esimerkiksi hakusanalla ”koira” saa katseltavakseen toinen toistaan kauniimpia muotokuvia koirista.

YouTubessa on katseltavana kaikkea mahdollista ilman kirjautumista. On musiikkia, how-to-videoita (esim. miten huollan polkupyörän), pakettien purkua ja tavaroiden kokoomista (unboxing), videopelaamista, tv-ohjelmien ekstramateriaalia, yliopistotason oppitunteja, videobloggaajia, poliitikkoja, yritysjohtoa – ja kissavideoita. Kun joku kehuu uutta laulajaa, niin YouTube:sta voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa, minkälaisesta tapauksesta on kyse. Kokonaisia klassisen musiikin konsertteja löytyy myös.

Twitterillä lähetellään enintään 140 merkin mittaisia viestejä, ”twiittejä”. Twitter on monipuolinen keskusteluareena. Sieltä löytyy eri teemoihin ( # eli hashtag) liittyviä keskusteluita, poliitikkojen tiedotteita, tuoreimpia uutisia ja julkkisten paljastuksia. Euroviisujen ja itsenäisyyspäivän juhlien seuranta tv:stä on huomattavasti hauskempaa, kun samalla lukee Lotta Backlundin kommentteja esiintyjistä tai puvuista.

WhatsApp on ilmainen sovellus, joka on kovaa vauhtia syrjäyttämässä tekstiviestit. Sillä voi lähettää myös ääniviestejä, kuvia ja videoita eikä siinä ole mainoksia. Sen vahvuutena on rajatut ryhmät. Voit kerralla pyytää tutut kahville tai lenkille. Whatsappin käyttö yleistyy kovaa vauhtia älypuhelinten myötä. Enterin kokemusten mukaan sen koukkuun jäävät kaikki, joille sitä opastaa.

Studio55:ssä oli 19.2.2016 aiheena ”Mikä ihmeen some?” Raakel Lignellin haastateltavana oli allekirjoittanut sekä @somevaari Aku Eronen. Voit katsella ohjelman täältä: http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=565088
Netikäs Mediasivistysmateriaali 2/6 rohkaisee: ”Somessa on aivan sallittua vain katsella ja ihmetellä. Ei siellä ole pakko jakaa kuvia ja kertoa mielipiteitään”. Kun olet aikasi ihmetellyt, voit ehkä innostua kommentoimaan näkemääsi ja kenties aloittamaan keskusteluita. Tässä vaiheessa on hyvä tiedostaa netin vaarat ja tutustua Jyväskylän Yliopiston someohjeisiin: https://www.jyu.fi/itp/ohjeet/how-to-nain-tehdaan/some

Tule sinäkin ihmettelemään!

Tuulikki Paturi
hallituksen puheenjohtaja
Enter ry

Enterin kaipausta

Enter ry on tullut minulle toisella lailla tärkeäksi, kun en muuttuneen kotitilanteen vuoksi pysty osallistumaan toimintaan fyysisesti läsnä ollen. 

Kaipaan opastustilanteiden tuomaa iloa, kun on voinut auttaa jotain toista selviämään kännykän tai tietokoneen käytön ongelmistaan. 
Kaipaan ratkaisujen pohdintaa opastajakumppaneiden kanssa. 
Kaipaan ohjelmaryhmän järjestämien tilaisuuksien kautta mahdollisuutta osallistua retkiin ja tavata ihmisiä.  
Kaipaan Enteriä, mutta en valita itse valitsemaani osaa 50 vuotta aviomiehenäni olleen kumppanin omaishoitajana. 
Toivon että jokin intervallijakso sattuu sellaiseen ajankohtaan, että voin tilapäisesti tulla mukaan ikinörttien innokkaaseen seuraan.

Ruusuja Raimolle

En päässyt Enterin yhdistyskokoukseen, mutta arvelen Raimo Anttilan saaneen ansaitsemansa kiitokset vuosistaan puheenjohtajana. Haluan lisätä siihen vielä omat kukkaseni. Kiitos Raimo kun reilulla ja tärkeilemättömällä tyylilläsi – kipparina, kuten esittelit itsesi, yhtenä meistä – madalsit omia taitojaan epäilevien kynnystä tulla mukaan arvokkaalta kuulostavaan ikäihmisten tietotekniikkayhdistykseen. Omalla osallistumisen esimerkilläsi sait myös opastajien lukumäärään lisääntymään ennätyssuureksi. Raimon ajan ansiota on sekin, että Enterin asioiden hoitajaksi saatiin nuori ja tarmokas Juulia. Kuinka kummassa selvisimme ennen Juuliaa!

Tulppaaneja Tuulikille 

Uusi puheenjohtajamme Tuulikki Paturi on nykytilanteessa erityisen tervetullut Enterin johtoon. Jäsenmäärältään ja toiminnaltaan laajentunut yhdistyksemme tarvitsee myös rehtorin työssä saatuja taitoja ja luotuja verkostoja.

Enterin opastustoimintahan on tähän asti tapahtunut vain julkisissa tiloissa (lukuun ottamatta joitain Lean tai Ekin tapaisia ystävällisiä yksityisauttajia). Yhä kasvava  yhteistyö kirjastojen kanssa on tuonut useita uusia opastuspisteitä, mutta tarvetta olisi vielä laajemmin. 

Luin ilolla Tuulikin Ikinörtti-jutusta Haaga-Helian opiskelijoiden ja Enterin 
välis​estä yhteistyöstä ja muistin erään Enterin 2000-luvun alun pitkän ajanjakson toteutumattoman suunnitelman: Ideana oli vanhusten auttaminen tietotekniikka-asioissa heidän kotonaan yhteistyössä Enterin opastajan ja tietotekniikkaa opiskelevan nuoren kanssa. Monien kotonaan tietotekniikkatukea tarvitsevien vanhusten toive jäi silloin täyttymättä opastajien liian pienen määrän ja sopivan yhteistyökumppanin puuttuessa, mutta myös siksi että silloin köyhä yhdistys ei olisi voinut kustantaa vapaaehtoistyötä tekeville vastuuvakuutusta eikä matkakorvausta.  

Kun yhteiskunnan pyrkimys on antaa vanhuksen asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan ja toisaalta elämä Suomessa ilman internetiä käy yhä mahdottomammaksi, Enterin käytäntöjä joudutaan ehkä miettimään uudestaan. Jos nykyinen Enterin hallitus tutkisi vanhan suunnitelman realistisuutta ja esittäisi asian toimintasuunnitelmassa yhdistyksen kokouksen hyväksyttäväksi, tällainen uusi ikäihmisten auttaminen tietoyhteiskunnassa selviämiseksi saattaisi olla kokeiltavissa uuden puheenjohtajamme kaudella.

Kiitettävää kehitystä

Ilokseni huomaan, että Enterin toiminta on laajentunut niistä ajoista, kun toimin hallituksessa ja puheenjohtajana. Jäsenmäärän ja erilaisten tilaisuuksien lukumäärän kasvun lisäksi tämä Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys palvelee nyt myös kotiinsa sidottuja. Nettisivut tarjoavat tarpeellista tietoa monipuolisesti, ja Ikinörtti muuta mielenkiintoista luettavaa.
Kiitoksen kukkaset Aulikille ja muille, jotka ovat kehittäneet tämän tietotekniikkayhdistyksen toimintaa internetissä. Tilapäisesti passiivinen jäsen voi seurata Enterin tapahtumia netin kautta ja iloita, että erilaisiin työryhmiin ja piireihin tulee uutta innokasta väkeä.

Sellaisia hiljattain jäseneksi liittyneitä, jotka luulevat tietävänsä liian vähän voidakseen auttaa muita, rohkaisen osallistumaan uusien opastajien koulutuksiin, kun niitä järjestetään. Opastajakoulutuksessa oppii itsekin lisää ja opastajana toimiessa saa suuren ilon, kun voi auttaa avaamaan jonkun toisen ihmisen ongelmasolmun.

Toivotan hallituksen jäsenille ja muille Enterin asioita puolestamme hoitaville hyviä voimia ja kaikille ikinörteille kevättoivoa.

Maisa Krokfors

Enter ry:n jäsen 1999 alkaen

Hallituksen jäsen ja puheenjohtaja 2000-luvulla

Yhteyksien katkeaminen naurattaa vasta jälkeenpäin

Viime viikolla sattui kotona sellaista, että harmittaa kun en ollut lukenut Enterin sivuilta Tuulikki Paturin perusteellista informaatiota aiheesta Tablettitietokoneen ostossa huomioitavia seikkoja. Tosin onneksi – ilman näitä tietoja tai tarkempaa harkintaa – taisin sattumalta onnistua hätätilanteessa hankkimaan sopivan television korvikkeen ja sanomalehden lukulaitteen.

Huvittuneena luin Markku Ukonahon kirjoitusta Ikinörtissä. Tuntui kuin hän olisi ollut kärpäsenä katossa kodissamme viime viikon informaatiopimennyksessä. 

Kannattaako kaivaa kaapeleita talvella

Taloyhtiömme päätti syyskokouksessaan vaihtaa laajakaistayhteyksien tarjoajaa ja vaihdon piti tapahtua tammikuussa. Koska elämme tässä pohjoisessa maassa, jossa kuoppien kaivaminen valokuitukaapeleita varten ei suju talven kovimpien pakkasten aikaan, aikataulu häiriintyi. Vanha operaattori antoi muutaman päivän armonaikaa irtisanomisajan yli.

Mutta sitten erään helmikuisen päivän aamuna TV pimeni, internetyhteydet eivät toimineet ja kaiken kukkuraksi lankapuhelinkin mykistyi. Kotona asuva 80% invalidiksi arvioitu mies oli aivan hukassa, sillä hänen yhteytensä ulkomaailmaan on riippuvainen digitaalisen tekniikan toimivuudesta. Viikkoa aikaisemmin olimme peruuttaneet sanomalehden kotiin kannon arkipäiviltä, kun paksujen lehtien kantaminen roskikseen kävi omaishoitajalle liian raskaaksi.
Päivä ilman uutisia on tyhjä!

Onneksi kotona on muutama toimiva kännykkä. Niillä sitten soiteltiin ja yritettiin selvittää häiriöiden syytä. Uusi tulossa olevan laajakaistayhteyden jakelija antoi aika huolestuttavan kuvan itsestään, kun jonotus kesti yli 15 minuuttia. (Rasittavinta oli kun piti jonottaessa kuunnella äänimössöä, jota jotkut sanovat musiikiksi.) Oma iPadini toimi myös, joten sen verran selvisi, että maapallo on yhä radallaan, eivätkä terroristit ole vallannet Pasilan tv-keskusta.

Iltaan klo 20 mennessä oli ilman uutisia ja televisiota koko päivän ollut mies niin hermona, että ajoin kauppaparatiisiin. Ostin prepaid nettiliittymän ja miehelle oman laattatietokoneen (en niitä laitteita suostu kutsumaan tableteiksi, sillä tabletteja ja kapseleita annan potilaalle nieltäväksi neljä kertaa vuorokaudessa!).

Kun tulin kotiin vähän ennen illan viimeisen uutislähetyksen loppumista, television pauhu kuului porrashuoneeseen asti (yhteyden auetessa oli laitteen volyymi maksimissaan monien turhien avausyritysten jäljiltä), mutta muutoin rauha vallitsi kotona.

Uusi laite ja prepaid liittymä ovat edelleen pakkauslaatikoissaan.  Mietin lataanko lätyskän akun ja laitan käyttövalmiiksi hyvissä ajoin ennen seuraavaa uutispimentopäivää tai miehen seuraavaa sairaalajaksoa. Prepaid-liittymä ainakin saa levätä siinä toivossa, että uusi langaton laajakaista tulee taloyhtiöömme nyt pakkasten mentyä, ja ehdimme opetella sanomalehden lukemista uudelta lätyskältä.

Maisa Krokfors