OPASTA-projekti oli kehittämistyötä etänä ihmisten kesken

Takana on yli seitsemän kuukautta kehittämisen polkua Enterissä ja päätepysäkki häämöttää. Aloitin toukokuussa, kun päivä kulki kohti pitenevää valoisaa aikaa. Kesä kului toimintaan tutustuessa ja syksy saapui energisine ihmisineen aktivoiden toiminnan. Nyt ovat pimeimmät ajat käsillä ja työ alkaa olla päätöksessä kirjoittaessani tätä 19. joulukuuta.

Tulin yhdistyksen ensimmäiseksi työntekijäksi 15 tunniksi viikossa vetämään kehittämisprojektia. Nyt olen yhdessä vapaaehtoisten enteriläisten kanssa laatinut raportteja ja ohjeita, kerännyt materiaaleja, tutustunut aineistoihin, palaveerannut ihmisten kanssa, valmistellut koulutuksia, tehnyt tiedotteita ja selvityksiä ja paljon muutakin - ja samalla tutustunut ihmisiin, joita ilman tämä tehtävä olisi ollut mahdoton.

Kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Tuloksia ei synny hetkessä eikä niitä myöskään saavuta yksin miettimällä, vaan siihen tarvitaan yhteistyötä. Tehtäväni olikin kuunnella ihmisiä, koota asioita sekä ymmärtää ja kehittää niitä yhdessä muiden kanssa.

Työni oli etätyötä ja sen vuoksi olin erillään Enterin toiminnasta, ja myös ilman normaalia työyhteisöä. Vuosikaudet yritysten henkilöstöhallinnossa työskennelleenä olen käsittänyt työyhteisön arvon ja täytyy sanoa, että nyt ymmärrän sen vielä paremmin. On tärkeää, että on työkavereita, yhdessä tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista, ja myös yhteinen organisaatio, jonne tietää kuuluvansa ja josta voi olla ylpeä. Työ ilman työyhteisöä on haastavaa. Ei ole ketään, jonka kanssa keskustella spontaanisti käytävällä tai kahviautomaatilla. Ei voi piipahtaa ihmisen luo, jos haluaa sparrauskaverin tai mielipiteen jollekin ajatukselle. Ei synny vapaamuotoisia tilanteita ja ajatustenvaihtoja, jotka herättäisivät ideoita ja uusia näkemyksiä. Tapanani on aina ollut mennä työkaverin luo keskustelemaan jostain mieleen tulleesta kysymyksestä mieluummin kuin lähettää sähköpostia. Ilman työyhteisöä se ei ole mahdollista..

Kesän kuluessa tapasin kuitenkin Lean, joka kertoi kännykkäopastuksesta. Olin vaikuttunut ja tajusin, että olin kohdannut uskomattoman energisen ihmisen, joka oli erityisen motivoitunut vapaaehtoistyöstä. Lisäksi hänen kehittämänsä tapa toimia kännykkäopastuksessa oli erinomainen esimerkki siitä, miten opastajien osaamista voidaan vahvistaa jatkuvasti niinkin nopeasti kehittyvällä alueella kuin mobiililaitteet ovat.

Kohtasin myös Ritvan, joka ensitapaamisellamme kertoi opastustoiminnasta, mutta samalla myös selvitti, miten hyvin tunnen blogimaailman. Hän ehdotti välittömästi, että alkaisin perehdyttää enteriläisiä blogeihin. Jatkoimme keskusteluja projektin aikana, ja saatoin todeta Ritvan idearikkaaksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi, jonka kanssa oli antoisaa työskennellä.

Tapasin projektitaipaleeni aikana monia muitakin kiehtovia enteriläisiä, joihin olisin mielelläni tutustunut paremmin. Mutta kun aika oli lyhyt ja ihmisten tapaaminen hoitui pääosin palavereissa, ei kovin syvällisiä keskusteluja syntynyt.

Onneksi sain kohdata useita enteriläisiä opastajia syystapaamisessa, jossa oli hyvä tunnelma. Vielä suurempi onni oli se, kun pidin tietoiskun blogeista tvt-kerhossa. Salillinen hymyileviä enteriläisten kasvoja jää varmasti ikuisesti mieleeni.

Näiden kuukausien aikana olen oppinut roppakaupalla uusia asioita. Opiskelu on aina ollut iso osa elämääni ja elämänikäinen oppiminen on yksi ikiomia tavoitteitani. Haluankin nyt, taipaleeni päättyessä OPASTA-projektissa, lämpimästi kiittää enteriläisiä tästä seitsemän kuukauden opintojaksosta, jossa sain tutustua vapaaehtoisvoimin toimivaan yhdistykseen.

Tuula Myllykoski 

Joulu on kerran vuodessa vaan

On taas joulun aika. Edellisestä joulusta on vain vuosi. Ja kuinka nopeasti tuo vuosi onkaan kulunut. Aika rientää, niinhän me tuon asian monesti kuittaamme. Varmaa on kuitenkin, että me enteriläiset olemme kokeneet ja oppineet paljon vuoden aikana.

Moni meistä on mummo tai vaari. Lastenlapset tuovat käsittämättömän paljon sisältöä arkiseen elämään. Meidän sukupolvellemme on suotu pidempi elinikä kuin mitä omilla vanhemmillamme ja esivanhemmillamme oli. Tämä antaa mahdollisuuden isovanhempina olla mukana lastenlasten elämässä pitkäänkin. Toivokaamme, että kykenemme tällä tavalla auttamaan sekä lapsiamme että lapsenlapsiamme selviytymään pikkuisen helpommalla tästä jatkuvasti  vaati-vammassa yhteiskunnassa. Tämä vastalahjana siitä suuresta ilosta, jonka he meille tuottavat.

Useimmilla meistä on myös harrastuksia, joiden parissa voimme nauttia elämästä. Eläkkeellä olemisen suurin ilo lieneekin se, että voi puuhastella sellaisia asioita, joista työelämän rinnalla voi vain uneksia. Monelle Enter ry:n jäsenelle vapaaehtoistyö, toisten auttaminen ja yhteisyyden kokeminen, on lähellä sydäntä.

Vuosi 2012 on yhdistyksellemme ollut hyvä. Olemme saaneet merkittävän määrän uusia jäseniä, RAY:n avustuksen turvin olemme kyenneet kehittämään toimintaamme ja opastustoimintamme on laajentunut keräten samalla paljon kiitosta.

Yhdistykseen on liittynyt kuluneen vuonna reilut 30 uutta jäsentä. Se on hieno juttu. Jäsenmäärän kasvattaminen on kuitenkin edelleen meidän suuri haasteemme. Tämän rinnalla tarvitsemme uusia opastajia. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset kuvittelevat opastamisen vaativan jotain ihmetaitoja.   Näin ei ole, vaan opastaminen on kahden ihmisen välistä kommunikaatiota ja useimmista kysymyksistä selvitään yhdessä asiaa pohtimalla.

RAY:n avustuksella olemme vieneet lävitse OPASTA-projektia. Lopputuloksena meillä on kerättynä opastamiseen liittyvää materiaalia, opastuksen startteriaineistoa ja selkeähkö kuva siitä, mitä senioreiden tietoja ja taitoja jäsenistömme toivoo yhdistyksemme kehittävän. Kaiken tämän takana on paljon yhteistyötä asian tiimoilta sekä Tuula Myllykosken tuloksia muokannut ja koonnut hieno työpanos.

Erityismaininnan ansaitsee vielä kaksi asiaa:

Syksyllä toteutettu Sosiaalisen median luentosarja, joka sai hyvät arviot. Uskon, että vastaavanlaisilla tietoiskuilla tulemme jatkamaan.

Toiseksi älykännykät. Seniorikansalaiset ovat intoutuneet älykännyköista yllättävässä määrin. Niihin liittyvää käyttämisen opastusta on Lea Grönlund tuottanut tiedonhaluisille melkeinpä käsittämättömän määrän. Palaute on ollut loistavaa sekä kuulijoilta että medialtakin.

Enter ry toimii tällä hetkellä vapaaehtoistyön voimin. Toimintamme on laajaa ja se vaatii mittavan määrän myös erilaista ohjauksellista ja hallinnollista työtä. Tätä työtä on tehnyt pyyteettömästi yhdistyksen hallitus kymmenissä erilaisissa tapaamisissa ja kokouksissa. Siispä hattu pois ja pieni niiaus/kumarrus hallitukselle.

Ennen kaikkea kuitenkin kaunis kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana eri tavoin toiminnassamme. Ja teidät, jotka olette hiljattain liittyneet yhdistykseemme, toivotan lämpimästi tervetulleiksi.

Nyt hiljennymme nauttimaan Joulusta. Vuosi 2013 tuo taas meille mahdollisuuden kokea uusia asioita vapaaehtoistyössä tietotekniikan aina niin ihmeellisessä maailmassa.

Raimo Anttila

Kiivettiin askel TVT-tikkailla

Kolme enteriläistä on tämän syksyn aikana osallistunut Tikas-koulutukseen.  Joulukuun alussa uudet Tikas-opettajat saivat todistuksensa. 

Mitä se Tikas-koulutus oikein on?  

Tikas on erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen opettamiseen kehitetty koulutusmalli, jonka tavoitteena on tarjota helpompi ja yksilöllisempi tapa oppia TVT-taitoja. Tikas-malli on kehitetty varsinkin erilaisia oppimisvaikeuksia omaaville opiskelijoille, mutta se sopii erinomaisesti myös ikäihmisille sekä monikielisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille.

Tikas-koulutusta järjestää Oppimateriaalikeskus Opike (www.opike.fi), joka on perustettu vuonna 1988 kehittämään ja tuottamaan materiaaleja opetuksen, kasvatuksen ja kuntoutuksen tueksi.

Opiskelukokemuksia

Syksyn ajan meillä oli neljä lähiopetuspäivää, joiden aikana kävimme läpi mm TVT-terminologiaa selkokielellä.  On oikein terveellistä yrittää selittää ihan omin sanoin ja selkeästi, mikä hiiri tai näyttö tai kuvake on.  Muokkasimme myös lehtiartikkeleita selkokielelle.  Ota huomioon kohderyhmä, selkeytä ja konkretisoi tärkeitä asioita, laadi sopivia väliotsikoita, mieti lauserakennetta ja rivien pituutta, valitse sopiva fontti ja fonttikoko, lisää kuvia täydentämään sanomaa - hyvää harjoittelua kaikkeen kirjoittamiseen.

Kotitehtäviä tehtiin verkkoympäristössä lähiopetuspäivien välissä.  Välillä tekemättömät työt painoivat mielessä, mutta opettajat jaksoivat kannustaa ja muistuttaa sopivasti.  Eivätkä tehtävät ylivoimaisia olleet.  Vaikka tietotekniikka olisikin itselle joskus itsestäänkin selvää, on eri asia opastaa asioita selkeästi ja johdonmukaisesti oikeilla termeillä.  Lähipäivien anti on tietysti parasta.  On mielenkiintoista kuulla erilaisista oppilaitoksista tulevien ”oikeiden” opettajien kokemuksista nuorten kanssa toimimisesta.  

Syksyn ohjelmaan kuului oman opetustuokion suunnittelu ja toteutus Tikas-opetussuunnitelman mukaisesti.  Suunnittelimme kukin etukäteen oman oppituntimme materiaalin, jota ensin opiskelijakumppani sekä opettaja kommentoivat ja tekivät siihen parannusehdotuksia.  Oli taas hienoa saada ensin palautetta ja havaita, ettei omassa päässä ollut ajatus ollutkaan heti selkeä muille.  Hiomisen jälkeen materiaali valmistui ja oppitunti oli valmis pidettäväksi.  

Mielessä 3M, ”Mitä, Miten, Miksi”, selvitetään tunnin alussa harjoituksen tavoite, miten on tarkoitus harjoitella ja perustellaan, miksi kyseistä taitoa tarvitaan.   Opastettavan omat kokeilut ja ahaa-elämykset ovat tärkeitä, meidän opastajien osa on olla koskematta hiireen!   Kukin meistä piti siis omalle ryhmälleen tai opiskelijalleen tunnin, josta sitten palautetta antoi joko paikalla ollut toinen arvioija tai opiskelijat sekä tunnin pitäjä itse.

Osa meistä myös kuvasi videolle opastustilannettaan.  Videoklippejä oli hienoa nähdä jälkeenpäin: kenellä oli pari enemmän tai vähemmän innokasta nuorta opettelemassa kuvankäsittelyä, kenellä taas seniori tallentamassa ja järjestämässä omia kuviaan tietokoneelleen.

Vastavalmistuneet Tikas-opettajat Maisa, Kati ja Helena

Vuosien mittaan jo aika monta enteriläistä on kouluttautunut Tikas-opettajaksi.  Yhdistyksemme kuuluu Tikas-verkostoon, niin että meillä kaikilla opastajilla on mahdollisuus osallistua tähän koulutukseen -  ja ihan ilmaiseksi!  Mikäli kiinnostuit, käy Opikkeen sivuilla katsomassa, milloin seuraava opiskelujakso Helsingissä järjestetään. 

Kaiken kaikkiaan, opettavainen ja mielenkiintoinen opiskelujakso takana.  Suosittelemme! 

Kati Roiha

Enter mukana Menu-messuilla 28.11.2012

ENTER ry oli jälleen mukana Kansalaisareenan järjestämillä Vapaaehtoistoiminnan Menu-messuilla Vanhalla ylioppilastalolla 28.11.2012. Messut olivat järjestyksessään viidennet.
 Tapahtuman suojelijana toimi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Messuilla tehtiin erittäin tärkeää Enterin toiminnan esittelyä.  Kävijöille kerrottiin Enterin jäsenyyden tarjoamista mahdollisuuksista ja senioreille tarjottavasta kännykkä- ja tietotekniikka-opastuksesta.

Tapahtumassa oli mukana paljon vapaaehtois-toiminnan järjestöjä, joten siellä oli myös hyvä mahdollisuus verkottua muiden toimijoiden kanssa.

Messuilla jaettiin uutta Enterin esitettä sekä esitettä kevään kännykkätapahtumista ja luetteloa tietotekniikan opastuspaikoista

Kännykkäopastuksen koordinaattori Lea Grönlund ja opastaja-Tapiot

kuva Ritva Vartiainen

• Enterin esittelyä tehtiin henkilökohtaisesti noin 80 messuvieraalle sekä järjestöille, joilla oli messuilla oma esittely.
• Enterin jäseneksi liittyi messuilla tai myöhemmin viisi messuvierasta.
• Esittelyn perusteella saamme todennäköisesti kolme uutta opastajaa.
• Messuilla olevat järjestöt olivat kiinnostuneita Enterin toiminnasta ja varasivat
  mm. tietotekniikan opastustilaisuuden 40 hengelle Paavalin seurakunnassa, Sörnäisissä.
• Vanhustyön keskusliiton kanssa sovittiin kännykkäopastuksesta heidän järjestämillään vapaaehtoistyön kursseilla.

Enterin esittelytila oli ahdas, koska sama pieni pöytä jaettiin Suomen vanhusten turvakotiyhdistyksen kanssa. Messutiimi toivookin että seuraaville messuille varataan oma esittelypöytä. Palautetta tiimi antoi myös salin ahtaudesta. Messujen vilkkaimpana aikana salissa oli vaikea liikkua ja tutustua esittelyihin.

Enterin toimintaa esitteli tehokas kymmenen hengen messutiimi. Enteriläiset antoivat myönteistä palautetta vapaaehtoistoiminnan messuista, joille toivottavasti osallistutaan vastaisuudessakin.  Mukana esittelyssä olivat Lea Grönlund, Tapio Hietamäki, Urho Karjalainen,  Tapio Kontula, Eva Korkiala-Blomqvist, Kati Roiha, Aulikki Uusitalo-Kasvio, Ritva Vartiainen, Helena Venäläinen ja Urho Vuori.

Ahtaudesta ja kovasta melusta huolimatta Menu-messuilla oli iloinen ja mukava tunnelma kuten yllä olevasta kuvastakin välittyy.

teksti ja kuvat Urho Karjalainen

Sosiaalinen media -luentojen palautteista

Oppimisen edellytyksiä on paljon ja yksi tärkeimmistä on omasta toiminnasta saatu palaute. Olen parina päivänä tutkinut Enterin syksyllä 2012 järjestämien  Sosiaalinen media (Some) -luentojen palautteita.
Tehtävä oli kovin mieluisa, sillä palautteen mukaan onnistuimme hienosti saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Some-lyhenteet tulivat monelle osallistujalle tutummiksi ja uskallusta lähteä itsekin mukaan some -maailmaan karttui lisää.
Luentosarjamme osiot Johdatus sosiaaliseen  mediaan, Netin yhteisöpalvelut ja Netin medianjakopalvelut eivät toki pelkästään riitä monimuotoisen asian omaksumiseen, mutta hyvän alun tämä varmaan monelle antoi.


Kysyimme osallistujilta myös jatkokoulutustarpeita. Yhteenvetoa saamistamme vastauksista:

• Sosiaalinen media nousi ehkäpä kohderyhmänkin takia odotetusti listan kärkeen.  Monessa vastauksessa kaivattiin eri osa-alueiden syventämistä ja usein myös omakohtaisen harjoittelumahdollisuuden tarjoamista. 
• Google+ eri palveluineen nousi listan kärkeen ja hyvänä kakkosena tuli Facebook, jonka turvallisuudesta kaivattiin yhä lisätietoa. 
• Myös kiinnostus blogien perustamiseen omia harrastuksia varten oli herännyt. 
• Pilvipalveluista sekä sosiaalisen median hyvistä ja huonoista puolista kaivattiin lisätietoa. 
• Luentojen etäseurantamahdollisuus oli herättänyt kiinnostuksen seurata muitakin vastaavia tilaisuuksia verkosta.
• Myös Skype, wikit ja Youtube mainittiin palautteessa. Sosiaalisen median kehittyessä nopeasti toivottiin aiheen ja uutuuksien pitämistä koulutuslistoilla jatkossakin.
  
  
• Tablettilaitteet (mobiililaitteet) ja niiden käyttö olivat seuraavaksi suosituin aihealue.  Myös tablettilaitteille tehtyjen sovellusten esittelyä kaivattiin.  
• Turvallinen verkkoviestintä ja laitteiden käyttö ulkomailla kiinnostivat myös. 

• Windows 8:sta toivottiin paljon lisätietoa: miten siihen siirrytään ja mitä hyötyjä ja palveluita se tarjoaa.

• Tietokoneen käyttö ja käytön aloitus sekä verkkopalvelut olivat nekin koulutusaiheina. Edelleen on tarvetta antaa hankintavinkkejä uudelle tietokoneen hankkijalle sekä käyttövinkkejä laitteiden ja ohjelmien käytöstä jo alkuun päässeille.  Sähköpostin toiminnot ja erilaiset nettiselaimet kaipaavat lisäoppia. 
• Tietoturva kiinnosti sekin, erityisaiheina toimiminen eri verkoissa kannettavan kanssa sekä ilmaisohjelmien imurointi. 
• Kuvankäsittely sekä sukututkimus mainittiin myös osaamisen kehittämiskohteina. 

Kyselyn tuloksia käytetään apuna Enterin koulutussuunnittelussa. Kommenttisi vastauksiin tai niiden tulkintaan sekä mahdollisesti puuttuvat koulutustarpeet ovat lämpimästi tervetulleita joko kommenttina tähän blogi-kirjoitukseen tai suoraan allekirjoittaneelle.

Koko palauteraportti  on luettavissa Enterin jäsenhuoneessa.
Luentosarjan toteuttamisesta on julkaistu jo aiemmin juttu Ikinörtti-blogissa.

Lämmin kiitos kaikille vastanneille, ilman teidän aktiivisuuttanne olisimme jatkosuunnittelun suhteen paljon heikommalla pohjalla. Erityiskiitos myös luennot hienosti pitäneelle Juhana Mykrälle.


Helena Venäläinen

MobiiliTapsan mikroharrastuksen varhaisvaiheet

MobiiliTapsa on Enter ry:n opastaja ja aktiivinen toimija. Tapsaa voi luonnehtia tekniikkafriikiksi, joka suuntautuu nykyisin muun muassa mobiiliteknologiaan; kännyköihin ja tablettilaitteisiin. Tapsan bloggaus alkaa hänen mikroharrastuksensa  varhaisvaiheista ja etenee jatkokertomuksenomaisesti nykypäivään. (toimitus)

Mikroharrastukseni alkoi 1980-luvun alkupuolella. Ensimmäinen kotitietokoneeni oli Commodore 64. Myin sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan, joka oli erinomainen pelikone. Pelailin itsekin jonkin verran, mutta enemmän pelaamisesta oli kiinnostunut poikani. Varsinaista hyötykäyttöä näillä koneilla ei juuri ollut. Saipahan tutustua vapaa-ajan tietotekniikkaan ja harjoitella kotitietokoneiden käyttöä.

Pöydällä kokoamani mikro, lattialla IBM Portable PC 

Myin muutaman vuoden kuluttua myös Commodore Amigan ja ostin tilalle PC:n. Tapasin PC-käyttäjät ry:ssä toimiessani henkilön, joka hankki tietokoneen komponentteja Aasiasta Hong Kongista ja kokosi niistä itse pöytämikroja. Häneltä ostin ensimmäisen klooni-PC:n.

Kun ensimmäinen PC-mikroni kävi vanhaksi, ostin tilalle uuden kloonimikron helsinkiläisestä halpamyymälästä. Tällaisia hieman epämääräisiä kivijalkamyymälöitä oli Suomessa 1980-luvulla useita. Tein kaupat, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi luulin jääväni ilman konetta. Kyselin ja kävin useita kertoja paikan päällä katsomassa, ennen kuin vihdoin sain mikron.

Ensimmäinen kannettava mikroni oli IBM Portable PC 5155, jonka hankin 80-luvun loppupuoliskolla - tai oikeastaan se oli raahattava mikro, painoa 13,6 kg! Siinä oli 9 tuuman kullanruskea näyttö ja kaksi levykeasemaa, joiden kapasiteetti oli 360 kilotavua. Kovalevyä siinä ei ollut ollenkaan, joten käyttöjärjestelmäkin IBM PC-DOS 2.1 ja muut ohjelmat ladattiin muistiin levykkeeltä. Prosessori oli Intel 8088 ja kellotaajuus 4,77 MHz. Säilytin tätä mikroa pitkään, mutta muuttaessani pienempään asuntoon, se oli pakko viedä kaatopaikalle.

1990-luvulla aloin itsekin rakentaa osista pöytämikroja. Ostin emolevyn, kotelon virtalähteineen, levykeaseman, muistit ja kovalevyn sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sieltä, mistä sain ne halvimmalla. Asensin osat yhteen ja sen jälkeen käyttöjärjestelmän ja muut ohjelmat. Kokosin tällä tavalla itselleni kaksi pöytämikroa. Ihme kyllä - kummatkin toimivat heti ensi käynnistyksellä.

IBM Portable PC

Ensimmäisen kevyen kannettavan mikron hankin 90-luvun alkupuolella ja se oli IBM ThinkPad, jonka mallinumeroa en enää muista. 90-luvun lopulla ostin Compaq Armada M300-nimisen kannettavan mikron. Siinä oli alun perin Windows 98-käyttöjärjestelmä, jonka tilalle asensin myöhemmin Windows NT4.0:n. Koneen 6 gigatavun kovalevy meni myöhemmin rikki. Sain pelastettua lomakuvat ennen kovalevyn lopullista simahtamista. Onneksi vakuutus korvasi tilalle uuden kovalevyn. Ostin koneen pohjaan kiinnitettävän telakan, joka sisälsi CD-aseman. Tämä läppäri minulla on vieläkin tallessa.

Olen käyttänyt melkein kaikkia IBM:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiä alkaen PC-DOS:sta ja MS-DOS:sta. Linux-käyttöjärjestelmää olen käyttänyt 90-luvulta lähtien alkaen Debianilla ja Red Hatilla.

Minulla on ollut useita kymmeniä mikroja elämäni aikana. Tarkkaa lukumäärää en muista. Osan olen antanut lapsilleni ja osan vanhaksi käyneistä olen joutunut viemään kaatopaikalle säilytystilan puutteen vuoksi. Kallein mikrokokoonpanoni on maksanut yli 20000 markkaa (noin 3500 euroa) sisältäen myös kirjoittimen.

Teksti ja kuva Tapio Hietamäki

IBM Portable PC-kuva valmistajan sivulta.

Blogitoimitus toivoo muidenkin nörttien muistelevan kommentein mikroharrastustaan. 

Enter toteutti ikäihmisille luentosarjan nykyaikaisesti

”Enter toimii monessa asiassa modernisti” totesi Helsingin työväenopiston IT-suunnittelija Juhana Mykrä pitäessään yhdessä ENTER ry:n kanssa kolmen luennon sarjan aiheesta Sosiaalinen media. Jo luentojen aiheet - Johdatus sosiaaliseen mediaan, Netin yhteisöpalvelut ja Netin medianjakopalvelut – elävät ajassa ja tuovat seniorit mukaan ajankohtaiseen keskusteluun sosiaalisesta mediasta.

Luentosarja toteutettiin tämän päivän mahdollisuuksin: siihen saattoi osallistua livenä työväenopiston salissa tai seurata webinaarina reaaliajassa omalta tietokoneelta. Luentotallenteet voi katsoa jälkikäteen tai kustakin luennosta voi selata kertauksen vuoksi pelkästään diat.

Enteriläiset osallistuivat aktiivisesti luennoille. Johdantoluento veti noin 60 senioria - opistotalolle 48 ja netin äärelle 10. Toista luentoa seurasi opistolla 56, netissä 14. Kolmannelle luennolle osallistui 31 paikan päällä, 12 netissä. Jälkikäteen webinaariin osallistuneita ei voi tilastoida. Luentosarja on saanut niin hyvää palautetta, että siitä julkaistaan oma kirjoitus. Tässä keskitytään tarkastelemaan luentojen toteuttamista.

Mikä ihmeen webinaari?

Webinaari on verkossa pidettävä seminaari (web seminar), johon kuulijat osallistuvat etänä omalta työpisteeltään. Kuva ja ääni toimitetaan verkon kautta. Webinaarin seuraamiseen tarvitaan tietokone, toimiva verkkoyhteys ja kuulokkeet tai kaiuttimet. Webinaari voidaan järjestää suorana tai se voi olla tallenne jo pidetystä seminaarista. http://www.scky.net/artikkelit.php?id=411

Reaaliaikaisessa webinaarissa kirjaudutaan ilmoittautumisen perusteella saatuun osoitteeseen. Webinaarin näkymä koostuu joukosta ikkunoita. Tyypillisesti näkyvillä on videokuva puhujasta ja hänen esitysgrafiikkansa; puhe kuuluu tietenkin myös. Usein näkösällä on myös osallistujalista ja keskusteluikkuna, jossa osallistujat voivat jutella keskenään. http://www.23asiaa.net/asiat/2009/webinaarit

Tänä syksynä on Hesarin mielipideosastolla herättänyt keskustelua Eva:n johtaja Matti Apusen kannanotto, jossa hän ihannoi amerikkalaisten huippuyliopistojen massiivisia verkkokursseja. Kritisoijat pitävät verkkoluentoja pedagogisesti köyhinä, jos yksi puhuu ja muut seuraavat sitä koneiltaan. Tästähän webinaareissakin on kyse.

Entä webinaari ikäihmisen näkökulmasta?

Entä webinaari ikäihmisen näkökulmasta?

• Webinaari on  turvallinen - Seniorin ei tarvitse mennä seuraamaan luentoa - liukkaalla kelillä, huonolla säällä...
• Webinaari on järjestäjälle halpa tapa toteuttaa seminaari, mutta edullinen myös eläkeläiselle, koska siitä ei aiheudu matkakustannuksia. Kiireisten eläkeläisten aikaakin säästyy.
• Verkkoluentoa seuratessaan ikäihminen voi säätää lähetyksen äänenvoimakkuuden kuuloansa vastaavaksi. 
• Muistiinpanoja ei tarvitse tehdä, kun diat voi tarvittaessa tulostaa. Luennoitsijan puhetta voi kelata ja asiaan voi palata useita kertoja. 
• Webinaaria seuratessa voi neuloa ja juoda kahvia. 
• Webinaarissa pystyy keskittymään – Enteriläisen palautteessa kehuttiin, kuinka mukava on istua kotona mukavasti ja keskittyä asiaan täysillä. Toisaalta – voi olla vaikea virittäytyä tunnelmaan ja kotona saattaa olla muita häiriötekijöitä – vaikkapa tikittävä kello.
• Verkkoluennon tallenteen voi katsoa ja kuunnella silloin, kun vireystila on sopiva.

Reaaliaikaisen webinaarin aikana voi chattailla kavereiden kanssa ja niin enteriläisetkin tekivät. Seuraavalla kerralla osaamme ottaa paremmin huomioon luennon etäosallistujat, jotta luennosta tulee vuorovaikutteisempi.Chattaileminen webinaarissa ei välttämättä korvaa ystävän, toisen enteriläisen tapaamista luennolla. Lisäksi on otettava huomioon: Etäluennoilla käytetään tekniikkaa ja on kovin inhimillistä, että se pettää joskus. 

Netistä löytyy yhä enenevästi eri toimijoiden webinaareja. Tällä hetkellä niistä suuri osa näyttää liittyvän koulutukseen ja sosiaaliseen mediaan.
Enterin järjestämien luentojen diat ovat verkossa. Linkit esityksiin Enter ry:n jäsenhuoneessa.
Johdatus sosiaaliseen mediaan 
Netin yhteisöpalvelut
Netin medianjakopalvelut

Kehittääksemme tulevia luentojamme toivomme kommentteina vastauksia kysymyksiin:
• Miksi sinä osallistuisit jatkossa verkkoluennolle?
• Miksi pidät parempana osallistumista paikan päällä?

Enter viestintä
Aulikki Uusitalo-Kasvio