Kun synnyin oli sota.
Kun aloitin koulun, skimbasin Manskulta Laakson skuijien halki Eltsun kansikseen.
Tuntematon kuvaaja/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma |
Opparin aloitin Krunikassa, jonne ajettiin Tölikästä sporalla. Keväisin ja syksyisin vaunut olivat avovaunuja.
Kun muutin Krunikaan, luudattiin kartsoilla ja klitsuissa, skrinnattiin Pohjoisrannassa jäällä, flaidattiin Skattan jengejä vastaan ja stikkailtiin snögeboltseilla rottia, jotka tulivat skruudaan mummojen sorsille heittämiä pullanpaloja. Onneksi oli myös partsika. Siellä oppi sentään jotain viisastakin.
Ei ollut tietookaan tietokoneista. Telkkarikin tuli meille vasta 1955.
Skrivasin stuiduksi Ressusta 60-luvun alussa. Vietin monimuotoista ylioppilaselämää, jossa varsinaiset matikan opinnot etenivät verkkaista tahtia, kuitenkin edeten. Laskutikun ja logaritmitaulukon käyttötaito kehittyi ilmiömäiseksi. Niitä ei käytä tänään enää kukaan, ainakaan Suomessa.
Intin jälkeen 1965 lipsahdin kesäduuniin reikäkorttioperaattoriksi Posti- ja lennätinhallitukseen. Sain myös kunnian raijaa ulos viimeiset IBM:n 14-sarjan tietokoneet ja tuoda sisälle uudet IBM:n 360-sarjan koneet. Siitä alkoi, lähes vahingossa, 40-vuotinen työura tietotekniikan parissa.
Tietotekniikan tuoma muutos elämänmenoomme reilun 40 vuoden aikana on ollut käsittämättömän raju. Tietokone- ja tietojärjestelmiä on mennyt ohi lukuisia ja koko ajan on opittava uutta entistä kiihtyvämmällä vauhdilla. Mikään ei toimi kuin ennen. Nykyään maailma lähes pysähtyy jos tietojärjestelmät haavoittuvat. Ja vaarana on ihmisten syrjäytyminen, jos osaaminen ja omassa käytössä oleva tekniikka ei pysy ajan tasalla.
Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma |
Erilaisissa juhlapuheissa kyllä muistetaan, että on olemassa kansalaisryhmiä, joilla on vaikeuksia hyödyntää kiihtyvän kehityksen tuloksia. Rakennemuutosten ja kustannussäästöjen paineessa kuitenkin nämä kansalaisryhmät monesti jätetään sivuun. Esimerkkinä vaikkapa Helsingin kaupungin SATKA-projektissa käynnistetyn toiminnan lopettaminen. Enter ry ja sen kaltaiset toimijat paikkaavat näitä aukkoja mahdollisuuksiensa puitteissa.
Enterissä kehitämme taitojamme tietotekniikan tarjoamien palvelujen hyväksikäyttäjinä ja siirrämme osaamistamme kanssaeläjillemme. Tavoitteena on, että heidän kykynsä hyödyntää palveluja kehittyisi. Ja toimintahan on meille enteriläisille harrastus, jolla rikastutamme varsinkin omaa elämäämme, mutta myös vertaistemme.
Vuosi 2013 on ollut Enterissä vilkas. Jäsenmäärämme on kasvanut huimat toista sataa eli lähes 50 prosenttia yli 350:een. Erilaisia tilaisuuksia opastuksina, tietoiskuina ja jäsenretkinä on ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna merkittävästi enemmän. Myös jäsenistölle suunnatussa tiedotustoiminnassa olemme olleet aktiivisempia ja se on näkynyt tilaisuuksien osallistujamäärien sekä Ikinörtin lukijamäärän kasvuna.
On mukava havaita, että yhdistyksemme kiinnostaa monia ja että sen toimintaan halutaan aktiivisesti osallistua. Meidän tulee olla yhdistyksen jäseninä tyytyväisiä itseemme ja onnistumiseemme. Sen lisäksi haluan erityisen huomion kohdistaa yhdistyksen hallituksen jäseniin sekä toiminnan koordinaattoriimme Juuliaan, jotka kukin omalla panoksellaan ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintaamme. Se on luonut pohjan sille, että saamme kokea onnistumisen tunteita.
Vuosi 2014 on ovella. RAY myönsi meille toimintatukea myös ensi vuodelle. Helsingin kaupungin tuen osalta olemme epäselvässä tilanteessa. Se tuntuu käsittämättömältä, kun huomioidaan suuri työmme kaupungin senioreiden vertaistukihenkilöinä. Toivokaamme, että tämäkin asia ratkeaa kannaltamme positiivisesti lähiaikoina. Varmaa kuitenkin on, että harrastuksemme tietokonetaitojemme kehittämisessä ja vertaistuen antajina jatkuu myös ensi vuonna. Se on vaan niin kivaa.
Vietetään mukava rauhaisa joulu ja vaihdetaan vuosi luottavaisin mielin.